Olemme ikuisia, vaikka meillä on alku ja loppu. Kuolemme, mutta emme katoa maailmankaikkeuden avaruusajasta.
Turha pelätä kuolemaa
Uskonto on tarpeeton
141146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kauniit, mutta mistä tiedät, että asia on näin? Ja tämä ei ole vittuilua:)
Mikä on, ei voi olla olematta. Me olemme, emmekä siis voi olla olematta, vaikka kuolemme. Olemme yksi linkki maailmankaikkeuden äärettömässä syiden ja seurausten ketjussa, elintärkeä osa universumia jonka vaikutus ei lakkaa ikuisuudenkaan kuluttua. Ja kenties ikuisuudessa meillä on uuden alun siemen.
ikuisia varsinkaan jos ajattelemme itseämme yksilöinä. Ei ole mitään loogista syytä siihen että olisimme ikuisia. jos otat tulitikun ja poltat sen onko tulitikku olemassa? kun se palanut loppuun? mielestäni ei, vaikka siitä onkin yhtä ja toista jäljellä.
pysyäksemme ikuisesti meidän tulisi olla sellaisia että se mahdollistaisi meille elää ikuisesti.
me elämme ikuisesti! Tämä ulkokuori vaan vaihtuu vuosisatojen kuluessa...
En nyt kerro koko juttua tässä yhteydessä mutta tarvitsin apua tähän asuntoon mihin muutimma pari vuotta sitten koska täällä oli niin kammottavan paha olla! Emme nukkuneet, pelkäsimme.
Sain sitten vinkin eräästä.. Joka näkee ja erottaa henget ja pyysin häntä täällä käymään.
Ei siitä enempää mitä hän havaitsi minua herkempänä mutta hän kertoi minusta jotain joka selvitti erään aika merkittävän luonteen piirteeni alkusyyt. Teki mieli kysyä mistäs tiedä.. Hahaha.. Mutta ei hän siihen olisi vastannut.
Minulla on erittäin paha tapa... Erittäin. Ja se juontaa edellisestä elämästäni ja toisesta maailman sodasta ja minua tämä tieto ainakin auttoi koska nyt ymmärrän miksi olen tämmöinen kun olen ja tässä elämässäni voin taistella sitä vastaan!
Sinulla on varmaan asiasta kunnon kiistattomat todisteet esittää? Vai oliko sittenkin vain pelkkää olettamusta tai uskomusta.
Tietäisi kuka on oikeassa? Lähtisi heti sitä seuraamaan ja tulisi onnelliseksi
Olemme onnellisia, tai emme ole. Kun pyrimme tavoitteisiin, noudatamme kohtaloa. Kun teemme valinnan, toteutamme sitä, mikä on aina ollut ja on aina oleva.
On ihmisluonnon pysyväisin osa?
ilman alkua ja loppua, se on rajaton ja siten joka paikassa ja siksi voi sanoa että se on on aina ollut ja tulee aina olemaan. tähdet ja planeetat tai mikä tahansa olemassa oleva on siis maailmankaikkeusdessa mekin tai JUMALAKIN tai ihan mikä vaan (vaikka vain ajatukset) koska ulkopuolella maailmankaikkeutta ei ole mitään (kun ei ulkopuolta edes ole) :) .. sano
Minä en pelkää kuolemaa, sillä tiedän että kuoleman jälkeen minua odottaa täydellinen paikka, eli Taivas.
monet siitä puhuu mutta kukaan ei osaa sanoa minkälainen se on..
Mikä siinä ajatuksessa pelottaa, että kaikki päättyisi kuolemaan? Et sinä silloin enää osaa sitä murehtia.
Etkä sinä tiedä pääseväsi taivaaseen, vaan uskot pääseväsi.
Kuolemanpelko todellakin ON turhaa!
Kuolemanpelko on turhaa, koska kuitenkin sitä jokainen joskus kuolee. On helppoa olla pelkäämättä kuolemaa jos on riittävän nuori, jolloin kuolema ei ole omalla kohdalla ajankohtainen (tai ainakaan nuorena ihmiset eivät oleta sen olevan ajankohtainen).
Kuolemanpelossa pelko johtuu mielestäni suurimmaksi osaksi ja ehkä kokonaankin siitä, että emme tiedä mitä kuoleman jälkeen on vai onko mitään. Lakkaammeko olemasta vai emme, ja jos emme niin millainen on kokemus kuoleman jälkeen?
On helppoa sanoa, että olemme ikuisia. On myös helppoa sanoa että meidän lineaarinen näkemyksemme ajasta on harhaanjohtava tai että syntymästä asti lähinnä ympäristön vaikutteista muodostunut ego sekä uskomukset (monesti paikkansa pitämättömät uskomukset) itsestämme eivät ole sitä mitä todellisuudessa olemme.
On helppoa viitata johonkin muinaisiin säilyneisiin traditioihin ja uskomuksiin, joiden mukaan voimme saavuttaa todellisen minän, joka ymmärtää olevansa kaikki tai ainakin yhteydessä kaikkeen ja saavuttaa todellisuuden eri tasoja, kuten astraalitason jne, tai että voimme ennustaa tulevaisuutta ja "hankkia" muita parapsyykkisiä kykyjä. Mutta miten voi itse muodostaa mitään konkreettista näkemystä tällaisista asioista jos niitä ei itse pysty vahvistamaan omalla kokemuksella? Onko olemassa korkeampi todellinen minä, astraalimaailma mielen tuolla puolen ja monia muita asioita?
Omalta kohdaltani voin sanoa, että enpä ole onnistunut saamaan mitään omakohtaista kokemusta tueksi edellä mainituille seikoille vaikka kauan olenkin yrittänyt ja ollut kiinnostunut ko. uskomuksista. Ehkä "henkinen kehittyminen" onkin pelkkää kuvitelmaa.