Rentola kirjoittaa:
Uutta valaistusta on saatavissa äskettäin esiin tulleista Britannian sotilastiedustelun asiakirjoista, joihin sisältyvät prikaatinkenraali C. G. Lingin raportit kahdesta matkasta Mikkeliin pääesikunnan päällikön Sir Edmund Ironsiden käskystä. Pitkässä ensikeskustelussa 8. tammikuuta 1940 Mannerheim uskoi, että suomalaiset voisivat kestää toukokuuhun, vaikka puna-armeijan uusi suurhyökkäys olikin ilman muuta tulossa. Se voitaisiin lyödä, jos saataisiin hävittäjiä, ampumatarpeita, tykistöä ja varsinkin 76.2 millin it-tykkejä. Niiden saaminen olisi "famous", marsalkka sanoi hiukan ruostuneella mutta täysin ymmärrettävällä englannillaan. Sitten "ehkä tapahtuu se ihme että me olisimme voittoisia – meidän täytyy olla" [maybe the wonder will happen that we should be victorious – we must be]. Mitä miesvoimaan tuli, Mannerheim kaavaili 30.000 miehen muukalaislegioonaa, viitaten hymyillen Italian ja Saksan "puuttumattomuuteen" Espanjan sisällissodassa. Sen sijaan marsalkka oli haluton näkemään säännöllisiä brittiläisiä tai ranskalaisia joukkoja Suomen maaperällä.
Vastahakoisuuden syynä oli huoli Saksan vastatoimista, joko suoraan Suomea tai todennäköisemmin Ruotsia vastaan, jolloin Suomen huoltolinjat katkeaisivat. Mannerheim pyrki selvästi karttamaan tilannetta jossa Suomi ja Ruotsi olisivat lännen liittolaisia sekä Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan. Sen sijaan hän yllytti liittoutuneita hyökkäämään Neuvostoliiton kimppuun muita teitä. "Arveletteko että lähdette liikkeelle [make a move] Kaukasuksella? Kenraali Weygandin armeijalla sen pitäisi olla helppoa." Marsalkka huomautti, että "Bakun valtaus olisi kuolettava isku Saksalle, niin kuin myös Venäjälle." Mitä pohjoiseen tuli, Petsamon sijasta Mannerheim suositteli Murmanskia tai vielä kauempaa Arkangelia. "Englantilaiset ovat aina olleet hyviä sellaisissa retkikunnissa."[43]
Mannerheimin vastahakoisuudella oli vaikutuksensa Lontoossa, missä muutenkin tähyttiin lähinnä malmikentille.[44] Ranskassa suunnitelmat olivat paljon laveampia ja miesluvun ja aseiden suunnitellut lukumäärät jopa mielikuvituksellisia.
http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm
Uutta valaistusta on saatavissa äskettäin esiin tulleista Britannian sotilastiedustelun asiakirjoista, joihin sisältyvät prikaatinkenraali C. G. Lingin raportit kahdesta matkasta Mikkeliin pääesikunnan päällikön Sir Edmund Ironsiden käskystä. Pitkässä ensikeskustelussa 8. tammikuuta 1940 Mannerheim uskoi, että suomalaiset voisivat kestää toukokuuhun, vaikka puna-armeijan uusi suurhyökkäys olikin ilman muuta tulossa. Se voitaisiin lyödä, jos saataisiin hävittäjiä, ampumatarpeita, tykistöä ja varsinkin 76.2 millin it-tykkejä. Niiden saaminen olisi "famous", marsalkka sanoi hiukan ruostuneella mutta täysin ymmärrettävällä englannillaan. Sitten "ehkä tapahtuu se ihme että me olisimme voittoisia – meidän täytyy olla" [maybe the wonder will happen that we should be victorious – we must be]. Mitä miesvoimaan tuli, Mannerheim kaavaili 30.000 miehen muukalaislegioonaa, viitaten hymyillen Italian ja Saksan "puuttumattomuuteen" Espanjan sisällissodassa. Sen sijaan marsalkka oli haluton näkemään säännöllisiä brittiläisiä tai ranskalaisia joukkoja Suomen maaperällä.
Vastahakoisuuden syynä oli huoli Saksan vastatoimista, joko suoraan Suomea tai todennäköisemmin Ruotsia vastaan, jolloin Suomen huoltolinjat katkeaisivat. Mannerheim pyrki selvästi karttamaan tilannetta jossa Suomi ja Ruotsi olisivat lännen liittolaisia sekä Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan. Sen sijaan hän yllytti liittoutuneita hyökkäämään Neuvostoliiton kimppuun muita teitä. "Arveletteko että lähdette liikkeelle [make a move] Kaukasuksella? Kenraali Weygandin armeijalla sen pitäisi olla helppoa." Marsalkka huomautti, että "Bakun valtaus olisi kuolettava isku Saksalle, niin kuin myös Venäjälle." Mitä pohjoiseen tuli, Petsamon sijasta Mannerheim suositteli Murmanskia tai vielä kauempaa Arkangelia. "Englantilaiset ovat aina olleet hyviä sellaisissa retkikunnissa."[43]
Mannerheimin vastahakoisuudella oli vaikutuksensa Lontoossa, missä muutenkin tähyttiin lähinnä malmikentille.[44] Ranskassa suunnitelmat olivat paljon laveampia ja miesluvun ja aseiden suunnitellut lukumäärät jopa mielikuvituksellisia.
http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mannerheim oli anglofiili, mutta eipä maailmanpoliittinen tilanne Suomen horisontista katsoen juuri antanut mahdollisuuksia muihin päätöksiin kuin mitä päätettiin.
Semmoista se oli, kovaa . . .
talvisodan lopulla.Henrik Tala tutkimustyö
Ranska ja talvisota on aiheeltaan mielenkiintoinen tuttavuus.
"Ranska ja talvisota"(1) on aiheena tavattoman laaja ja monitahoinen, eikä sen edes alustava käsittely pienessä esitelmässä tai artikkelissa ole mielekästä eikä mahdollistakaan. Aiheesta tekemäni opinnäytetyönkin otsikko on huomattavasti spesifimpi: Ranskan hanke sotilaallisesta interventiosta talvisotaan. Nyt käsillä olevaa tarkoitusta varten valitsin kuitenkin pelkistetyn version "Ranska ja talvisota". Siihen on oma selityksensä.
Yliopistopiireissä epäilemättä yleisin graduntekijälle esitetty kysymys on: "Mikä on gradusi aihe?" Useimmiten olen selkeyden vuoksi vastannut vain yksinkertaisesti "Ranska ja talvisota". Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vastaus on kirvoittanut jatkokysymyksen: "Ai siis mitä yhteistä niillä muka on?" Aion nyt vastata tähän kysymykseen. Selvitän ensin sitä, millä tavoin Ranskassa oltiin kiinnostuneita Suomesta talvisodan aikana, mitä siitä seurasi ja mitä lopulta tapahtui. Tämän jälkeen valotan esimerkkien avulla niitä tekijöitä, jotka olivat ranskalaisten toiminnan taustalla.
Ranskalaisten interventiohanke talvisotaan
Tammikuun 1940 lopulla Suomen sotatilanne vaikutti kohtuullisen hyvältä. Armeija oli vakiinnuttanut rintaman paikoilleen, vihollisen joulukuussa ja tammikuussa tekemät suurhyökkäykset oli kyetty pysäyttämään ja usko armeijan kestokykyyn oli varsin korkealla niin kansan keskuudessa kuin johtavissa piireissäkin.
Samaan aikaan suomalaisten tietämättä tehtiin Ranskassa suuria suunnitelmia. Tammikuun 24. päivänä Pariisissa, sotaministeriössä Vincennesin linnassa, kokoontui Ranskan poliittinen ja sotilaallinen johto keskustelemaan siitä, miten Ranskan olisi toimittava suomalais-venäläisen konfliktin suhteen. Paikalla olivat pää-, ulko- ja sotaministeri Edouard Daladier, puolustusvoimien ylipäällikkö kenraali Gamelin sekä muutamia ulkoministeriön ja sotaministeriön korkeimpia virkamiehiä.(2)
Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, joka merkitsi aktiivista toimeen tarttumista Suomessa. Päätettiin ryhtyä operaatioon, johon kuuluivat seuraavat kohdat:
Petsamon ja Murmanskin satamat saarretaan sukellusveneillä ja venäläiset pinta-alukset karkoitetaan alueelta ilmavoimien ja pinta-alusten avulla. Tarkoituksena on katkaista Petsamoa miehittäneiden venäläisvaruskuntien huoltoyhteys ja näännyttää venäläisjoukot nälkään.
Puolan Ranskassa majaa pitävän pakolaishallituksen joukot ottavat haltuunsa Petsamon.
Liittoutuneitten joukot nousevat maihin Petsamossa.
Joukot vakiinnuttavat asemansa ja valmistautuvat jatkotoimintaan.
Jatkotoiminnaksi ajateltiin mahdollisesti yhteistoiminnassa suomalaisten kanssa kukistaa Petsamossa taistelevat venäläisdivisioonat ja siten vapauttaa alueen suomalaisjoukot siirtymään etelämmäksi. Väläyteltiin myös ajatusta yhteisestä operaatiosta, jonka tavoitteena olisi Muurmannin radan katkaiseminen.
Operaation toteuttamiseen uskottiin riittävän kolmesta neljään prikaatia, eli noin 25000–30000 miestä.
http://www.ennenjanyt.net/2-04/tala.htm
"Joukkomme, jotka etenevät Narvikista, ottavat haltuunsa Pohjois-Ruotsin malmikaivokset ja Luulajan sataman. Ne eivät Tornionjoelle edetessään saa joutua sotilaalliseen kosketukseen neuvostojoukkojen kanssa."
Englannin yleisesikuntapäällikkö Ironside: "Päiväkirjat" McLeod 1962
Ruotsi ymmärsi kieltää briteiltä ja ranskalaisilta läpikulun Suomea "auttamaan", sillä Suomen oli tarkoitus joutua Stalinin alusmaaksi ja koko retki tähtäsi Pohjois-Ruotsin miehitykseen.
Ilmankos mm. Göring neuvoi Suomea tekemään rauhan pikaisesti."
Näin oli pojat keskenään sopineet, mutta sepä ei käynyt Marskille.
"Joukkomme, jotka etenevät Narvikista, ottavat haltuunsa Pohjois-Ruotsin malmikaivokset ja Luulajan sataman. Ne eivät Tornionjoelle edetessään saa joutua sotilaalliseen kosketukseen neuvostojoukkojen kanssa."
Englannin yleisesikuntapäällikkö Ironside: "Päiväkirjat" McLeod 1962"
Tuo sitaatti on täällkin pyörinyt monesti, onko jokin erityinen syy että sille ei ole päiväystä, se olisi kai tämänkin asian kannalta melkoisen oleellinen. Harmillisia nuo ikuisesti kiertävät sitaatit, onkohan kukaan lukenut alkuperäisteostakin.
Mistä minä sulle päiväykset tähän keksin,mutta kuukelilla tuon tiedelehden keskustelunpätkän voin välittää.Onhan kaikki mahdollista??
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=514013