Tällä palstalla erityisesti puhutaan (suomenkin) sotahulluudesta ja sen yhteyksistä sotiin.
Lisäksi olen armeijoiden kannattajien antanut itselleni kertoa kuinka 30-luvullakaan ei kuulemma yhtään osattu odottaa sotaa, elämä oli ihania kukkasia vaan ja sota vaan tuli.
Ennen luulin ettei massa tajua mitään, ja luulin kaikkia sukulaisiani massaksi.
Kunnes luin jo nyt kuolleen sukulaiseni kirjoittaman kirjeen.
Olin saanut hänestä siihen mennessä hyvin tasapaksun ja rauhallisen vanhuksen mielikuvan päähäni. Lienee varmaan jotain ollut tekemistä sen kanssa että olen ollut lapsi ja hän vanhus kun olemme olleet enemmän tekemisissä.
Noh, siis tämä sukulainen oli 90-luvun lopulla kirjoittanut kirjeen omalle vanhemmalleni. Tämä vanha sukulainen oli syntynyt kohta lainaamassani kirjeen pätkässä kertomallaan ajankohdalla.
"... Vaikea on sopeutua ajan rajuun rientoon. //... Itsellenikin sattuu usein, että pidän omiakin lapsiani vielä "lapsina". Roolien vaihto kun ei käy ihan helposti: entisistä holhottavista tulee vähitellen yhä enemmän vanhempiensa holhoajia. XYZ:n kanssa olemme vielä sentään jokseenkin tasoissa, vaikka joskus joudunkin kyselemään häneltä asioita, jotka ovat vieraita ensimmäisen maailmansodan aikana syntyneelle. Maailmahan muuttuu koko ajan hurjaa vauhtia. Sanotaan sen "kehittyvän", joskin minusta usein tuntuu, että taaksepäinhän se "kehitys" tapahtuu. Esim. suhtautumisessa militarismiin on menty selvästi kohti 30-luvun pahimpia sotahysterian aikoja, mikäli ei suorastaan jämähdetty 30-luvulle. Muutkin ikätoverini ovat ihmetelleet,ymmärtääkö nykyinen puolustusministeri mitään sodan todellisuudesta. Suurtyöttömyys tuo ilman muuta mieleen 30-luvun lama-ajan. Aiotaanko se jälleen ratkaista komentamalla nuoret, parhaassa työiässä olevat miehet itärajalle ruhjottaviksi? ...."
Eli siis näin näkee itse sodan ajan elänyt, ja väittää myös ikätoveriensa niin näkevän. Ja tämä oli siis 90-luvun lopulla; omasta mielestäni militarismi ja isänmaakiihkoilu on vain pahentunut tänä aikana; eipä näkynyt esimerkiksi jatkosotaa kiittäviä paitoja silloin lapsilla.
Mielestäni Suomessa annetaan sodasta ja siihen johtavista asioista vääristelty kuva. Koko Isänmaa armeijoineen on glorifioitu mitä hassuimmaksi asiaksi. Ei suostuta myöntämään sitä, että samanlaista isänmaakiihkoilua ei toivota yllättäen mihinkään muuhun valtioon/maahan kuin tähän rakkaaseen omaan isänmaahamme. Sattumalta tämä meidän maamme on ainoa, jossa tuollaisesta (jopa fundamentaalisesta) uskonnosta on hyötyä.
Lisäksi olen armeijoiden kannattajien antanut itselleni kertoa kuinka 30-luvullakaan ei kuulemma yhtään osattu odottaa sotaa, elämä oli ihania kukkasia vaan ja sota vaan tuli.
Ennen luulin ettei massa tajua mitään, ja luulin kaikkia sukulaisiani massaksi.
Kunnes luin jo nyt kuolleen sukulaiseni kirjoittaman kirjeen.
Olin saanut hänestä siihen mennessä hyvin tasapaksun ja rauhallisen vanhuksen mielikuvan päähäni. Lienee varmaan jotain ollut tekemistä sen kanssa että olen ollut lapsi ja hän vanhus kun olemme olleet enemmän tekemisissä.
Noh, siis tämä sukulainen oli 90-luvun lopulla kirjoittanut kirjeen omalle vanhemmalleni. Tämä vanha sukulainen oli syntynyt kohta lainaamassani kirjeen pätkässä kertomallaan ajankohdalla.
"... Vaikea on sopeutua ajan rajuun rientoon. //... Itsellenikin sattuu usein, että pidän omiakin lapsiani vielä "lapsina". Roolien vaihto kun ei käy ihan helposti: entisistä holhottavista tulee vähitellen yhä enemmän vanhempiensa holhoajia. XYZ:n kanssa olemme vielä sentään jokseenkin tasoissa, vaikka joskus joudunkin kyselemään häneltä asioita, jotka ovat vieraita ensimmäisen maailmansodan aikana syntyneelle. Maailmahan muuttuu koko ajan hurjaa vauhtia. Sanotaan sen "kehittyvän", joskin minusta usein tuntuu, että taaksepäinhän se "kehitys" tapahtuu. Esim. suhtautumisessa militarismiin on menty selvästi kohti 30-luvun pahimpia sotahysterian aikoja, mikäli ei suorastaan jämähdetty 30-luvulle. Muutkin ikätoverini ovat ihmetelleet,ymmärtääkö nykyinen puolustusministeri mitään sodan todellisuudesta. Suurtyöttömyys tuo ilman muuta mieleen 30-luvun lama-ajan. Aiotaanko se jälleen ratkaista komentamalla nuoret, parhaassa työiässä olevat miehet itärajalle ruhjottaviksi? ...."
Eli siis näin näkee itse sodan ajan elänyt, ja väittää myös ikätoveriensa niin näkevän. Ja tämä oli siis 90-luvun lopulla; omasta mielestäni militarismi ja isänmaakiihkoilu on vain pahentunut tänä aikana; eipä näkynyt esimerkiksi jatkosotaa kiittäviä paitoja silloin lapsilla.
Mielestäni Suomessa annetaan sodasta ja siihen johtavista asioista vääristelty kuva. Koko Isänmaa armeijoineen on glorifioitu mitä hassuimmaksi asiaksi. Ei suostuta myöntämään sitä, että samanlaista isänmaakiihkoilua ei toivota yllättäen mihinkään muuhun valtioon/maahan kuin tähän rakkaaseen omaan isänmaahamme. Sattumalta tämä meidän maamme on ainoa, jossa tuollaisesta (jopa fundamentaalisesta) uskonnosta on hyötyä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhutaan kansainvälisistä sopimuksista päästöjen vähentämiseksi - Suomi sanoo:
"ihan hyvä sopimus, allekirjoitetaan, MUTTA tämä ja tämä pykälä ei saa sitten koskea meitä, koska meillä on täällä Suomessa sitten liian vaikeaa"
Puhutaan miinankieltosopimuksista - Suomi sanoo:
"tosi hyvä juttu, MUTTA ei tää saa sitten koskea meitä, koska meillä Suomessa käytetään miinoja niin paljon huolellisemmin kuin muualla ettei niistä ole siviileille vaaraa"
Puhutaan palkka-armeijasta, asevelvollisuudesta ja siitä, mihin valtiolla on oikeus pakottaa kansalaisiaan - Suomi sanoo:
"Joo, palkka-armeijat ja vapaaehtoinen asepalvelus on ihan kivoja, MUTTA me ollaan niin köyhiä ja meillä on niin vaikeeta että me tarvitaan asevelvollisuus; sitäpaitsi, suomalaiset on niin kovia että ne kyllä pärjää palkka-armeijallekin sotilaina. Eikä meidän järjestelmä voi olla epäoikeudenmukainen, koska mehän ollaan oikeudenmukainen valtio ja se on meidän järjestelmä, vai ettekö ole kuulleet?"
Eli mitä? "Rajoituksia ja sääntöjä teille, mutta ei meille, koska me ollaan parempia ja vastuullisempia kuin te muut ja meillä on lisäksi vielä paljon vaikeempaa kuin teillä! Pelisäännöt tulee olla, ja ehdottomasti yhteisesti säädetyt niin että meidän mielipidekin otetaan huomioon - mutta MEIDÄN ei tartte niitä noudattaa!"
Siinäpä sitä äärinationalismia.
Yhdysvallat kovasti mieleen (tuo aivopestyjen luvattu maa)? Aloittajalta muuten todella hyvä ja havainnollistava viesti.
Koen olevani jollain tapaa velvollinen vastaamaan, olenhan yksi niistä jotka ovat käyttäneet 30-lukua vertauskuvana.
30-luku sellaisena jonka sen jälkikäteen näemme historian valossa ja 30-luku sellaisena jollaisena sen aikalaiset näkivät sen antavat aika erilaisen kuvan. Me tiedämme, että silloin suuret voimat liikkuivat taustalla ja tietä raivattiin sotaan. Suomessa 30-lukua leimasi lähinnä oikeiston vallan nousu vastapainona aiemmalle vasemmiston nousulle itsenäistymisen alussa.
Kuitenkaan 30-luvulla kukaan ei vakavissaan uskonut maailmansodan tulsevan uudelleen, vaan kaikki halusivat elätellä uskoa paremmasta huomisesta ja rauhasta.
Massa ei enimmäkseen tajuakkaan mitään, vaan on johtajiensa ohjailemana. Silloinkin kun massa kääntää suuntaa se ei tapahdu massan tahdosta vaan joku antaa massalle uuden suunnan.
Niin, osuvasti sanottu:
"Me tiedämme, että silloin suuret voimat liikkuivat taustalla ja tietä raivattiin sotaan. Suomessa 30-lukua leimasi lähinnä oikeiston vallan nousu vastapainona aiemmalle vasemmiston nousulle itsenäistymisen alussa."
Jos verta lähtee nenästään kerjäämään, saanee varmasti myös sitä mitä tilaa. Jollakin lailla suomalaiset saivat veli venäläiset vakuuttuneiksi siitä, että tämä pieni maa saattaa olla silmiinpistävällä venäläisvastaisuudellaan uhka tavalla tai toisella. Tuskin suoranaisesti, mutta liittouduttuaan. Yhteistä maarajaa kuitenkin tuhatkunta kilometria. Olisi siinä ollut tappelemista jos Suomen kautta olisi tullut "kauttakulku"
Että vaaditaan joko rajojen siirtämistä, tai mitä turhia, koko maa. Jollei sisäpoliittisia olosuhteita saada vakautettua sellaisiksi, ettei esiinny "muukalaisvihamielisyyttä".
Muuten, männäviikolla tuli uutisissa lyhyt maininta siitä, kuinka ulkomaalaiset olivat kokeneet rasismia täällä. Ennen kaikkea työpaikan hankkimisessa oli ollut ne suurimmat ongelmat... ja samaan ääneen peräänkuulutetaan vierastyövoiman tarpeesta. Ristiriita?
Ja Euroopan maista keskiviikon Aamulehden mukaan Suomessa esiintyy väkivaltaa, en muista oliko eniten, vai toiseksi saati kolmanneksi eniten. Kuitenkin, ongelmaksi oli tutkijan mukaan muodostunut runsas alkoholinkäyttö yhdistettynä "miehisen kunnian puolustamiseen", eli nyrkit puhuvat herkästi. Kohteena yleensä läheinen tai tuttu henkilö, perheenjäsen tms.
Vallitseeko täällä Suomessa joku tappeluihanne tai siihen verrattava ilmiö?
"Jos verta lähtee nenästään kerjäämään, saanee varmasti myös sitä mitä tilaa. Jollakin lailla suomalaiset saivat veli venäläiset vakuuttuneiksi siitä, että tämä pieni maa saattaa olla silmiinpistävällä venäläisvastaisuudellaan uhka tavalla tai toisella. Tuskin suoranaisesti, mutta liittouduttuaan."
NL alkoi osoittaa mielenkiintoa Suomea kohtaan kun oli selvää että Saksa suunnittelee jotain. Etupiirijaossa NL:lle luvattiin Suomi. Tässä vaiheessa Suomi ei ollut vielä liittoutunut kenenkään kanssa niin että siitä olisi ollut uhkaa NL:lle.
"Muuten, männäviikolla tuli uutisissa lyhyt maininta siitä, kuinka ulkomaalaiset olivat kokeneet rasismia täällä. Ennen kaikkea työpaikan hankkimisessa oli ollut ne suurimmat ongelmat... ja samaan ääneen peräänkuulutetaan vierastyövoiman tarpeesta. Ristiriita?"
Ulkomaalaisilla on kyllä vaikeuksia saada Suomesta työtä. Suurin ongelma ei taida olla kuitenkaan rasismi vaan kielitaidon puute.
Työvoimapula, jota paikkaamaan tarvitaan vuodessa n 1 maahanmuuttajaa, on loppupeleissä pelkkä kupla. Työvoimapulan voisi välttää kehittämällä koulutusta paremmin ja lisäämällä työvoimavajeisten alojen koulutusta (niin kuin nyt ollaan tekemässä liian myöhään).