Hämmästyn aina, kuinka surutta ihmiset ottavat väärinkäsittääkseen erilaisia termejä ja alkavat tämän jälkeen huudella tämän väärinkäsityksensä mukaisia ennakkoluulojaan. Mainio esimerkki on feminismi.
Paljon on punaniskoja, jotka kertovat varmana tietonaan, millaisia telaketju-rekka-lesbo-demari-sairaanhoitajia feministit ovat, mutta harvan into riittää niin pitkälle, että kuuntelisi, miten feministit itse määrittelevät feminismin heille merkitsevän.
Olisikin kiva kuulla ihan omakohtaista, asenteellistakin selvitystä siitä, MITÄ YMMÄRRÄT SANALLA FEMINISMI ja MITÄ FEMINISMI SINULLE MERKITSEE. Ja eikun määrittelemään.
Paljon on punaniskoja, jotka kertovat varmana tietonaan, millaisia telaketju-rekka-lesbo-demari-sairaanhoitajia feministit ovat, mutta harvan into riittää niin pitkälle, että kuuntelisi, miten feministit itse määrittelevät feminismin heille merkitsevän.
Olisikin kiva kuulla ihan omakohtaista, asenteellistakin selvitystä siitä, MITÄ YMMÄRRÄT SANALLA FEMINISMI ja MITÄ FEMINISMI SINULLE MERKITSEE. Ja eikun määrittelemään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Näin on myös feminismissä. Feminismi ajaa surutta naisten (ei tosin kaikkien) asiaa, ilman mitään käytännössä näkyvää yhteyttä sp:n tasa-arvoon. Miten sitä voisi ollakaan koska feminitit eivät ole määrittäneet sp:n tasa-arvoa.
Hienokseltaan feminismi ja sukupuolten välinen tasa-arvo ovatkin minusta eri asioita.
Minulle feminismi on naiseuden ylösnostamista erääksi täysvaltaisen ihmisyyden mittariksi ja sinällään siinä on minulle kyse minun ihmisoikeudestani määritellä itseni ihmiseksi (eikä niin, että joku toinen määrittelee minut ensisijaisesti naiseuteni kautta).
Sukupuolten välinen tasa-arvo on sitä, että olemme tässä Suomi-establishmentissa samalla viivalla lain edessä, opiskelumahdollisuuksissa, ammattia harjoittaessamme jne.
Se, että miehissä on joitain yksilöitä, jotka aliarvioivat naisia sp:n johdosta, ei mielestäni millään muotoa tee yhteiskunnasta naisia syrjivää. Yhteiskunnassa on alueita jotka ovat miesten hallitsemia, mutta vähintään yhtä paljon on naisten hallitsemia alueita. Esimerkiksi julkisten palvelujen tuotannosta vastaavat enenevässä määrin naiset ja se ei voi olla näkymättä - mm. julkisessa koulujärjestelmässä tämä näkyy vuosi vuodelta paremmin. En väitä kyseessä olevan tarkoitushakuisuutta, mutta siinä mielestäni on, että ongelmaan ei nähdä tarvetta tarttua. Se on häikäilemätöntä.
Sinä tosin mainitsitkin tuon feminismin ja sp:n tasa-arvoon pyrkimisen eron. Se on sentään hyvä. Käytännössä kuitenkin lähes kaikki tasa-arvoelimet ovat naisten ja vieläpä feministien käsissä. Ikäänkuin olisi laitettu kettu kanalan vartijaksi.
feminismi yleismuodossaan tarkoittaa ymmärtääkseni suurinpiirtein naisnäkökulman esilletuomista haettaessa yhteiskunnallista mallia ja toimintamuotoa, jossa yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus toteuttaa erikoisia persoonallisia ominaisuuksiaan erityisesti liittyen itsensä kehittämiseen, koulutukseen tai työelämään. näiden toteuttamismuotojen tasa-arvoisuus tarkoittaa sitä, että ne ovat sp-riippumattomia, etenkin yhteiskuntajärjestelmän taholta ja miksei myös mahdollisimman paljon pienyhteisöjenkin asenteista. feminismi siis pyrkinee sp-riippumattomaan toimintaympäristöön. :)
tasa-arvo sinänsä on laajempi käsite ja pelkistettynä sen voi käsittää eräänlaisena tyytyväisyyssummana eri organisaatioiden, yhteenliittymien ja yksittäisten ihmisten toimintamahdollisuuksista. esm liikuntavammaisia on suhteellisen vähän, silti heille on tasa-arvon vuoksi rakennettava erilaisia pyörätuoliluiskia ja hissejä 3kerroksisiin kerrostaloihin.
feminismin ongelma, kuten muidenkin laajahkojen ideologioiden, on käytännön tason toimenpiteissä ja niiden toteuttamisien ristiriidoissa. eri feministeillä on siis erilaisia intressejä ja hekin kuuluvat samalla johonkin toiseen pienryhmään usein. niinkuin vammaisiin tai vähävaraisiin opiskelijoihin.
En ole ikinä ymmärtänyt, enkä aiokaan, näitä gendertieteilijöitä, jotka kuvittelevat, että olisi olemassa jonkinlainen biologiasta riippumaton sukupuolinetruaali ihmisyys.
Minun ihmisyyteeni kyllä, kiitos, kuuluu erottamattomana osana äitiys, jopa niin, että se aivan ensisijaisesti minua määrittää. Aviosiipan ihmisyyttä on isyys. Miksi helvetissä näitä pitäisi kiistää? Jonkunko elämää vieroksuvan terorian takia? Noudänks.
Se, mitä kirjoitat feminismin ongelmasta paljastaa sen, että kuvitellaan olevan olemassa jonkun yhtenäisen feministisen opin, ideologian tms. Semmoista ei ole, ellei nyt tiedostamista sinällään sellaiseksi lasketa. On vain luonnollista, että elmäänsä yhteiskunnan subjektina ja objektina tiedostavilla ihmisillä on hyvin erilaisia intressejä.
Niin minäkin hämmästelen että jos ei pidä feminismistä tai sen ajattelu tavasta leimataan hänet heti Sovinistiseksi sikaksi. "Paljon on punaniskoja, jotka kertovat varmana tietonaan," Eli heti ollaan punaniskoja jos ei hyväksy feminismiä? Feminismi on Niin kuin itse sanakin merkkaa naisvaltaista ajattelu tapaaa joka puolustaa ja lisää naisvaltaa. Feminismi on yleistetty sanaksi "Tasa-arvo" koska 1800 luvulla naisilla oli huonompi
elämä kuin miehillä ja nyt Feminismi muka ajaa "Tasa-arvoa".
Mistä olet saanut päähäsi, että feminismi ajaisi naisvaltaa?
Muuten, jos niska on punainen kannattaa vähentää suolan ja eläinrasvojen käyttöä, lisätä liikuntaa sekä juoda tarpeeksi.
Ai mistä olen saanut päähäni että feminismi on Naisvaltaa? Mistä sinä olet saanut päähäsi että Feminismi on tasa-arvoa. Muutenkaan en Punaista niskaa omista vaikka niin väität.
En ole saanut mistään päähäni, että feminismi on yhtä kuin tasa-arvo. Voit lukaista sen tuosta yläpuolelta kommentistani
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000027843216
Vielä siitä punoittavasta niskastasi: se
koirakalahtaa, johon kalikka.
En juuri tajua sinun outuja ideannointiasi mutta sen voin luvata että feminismi ei aja tasa-arvoa vaan naisten aseman isontamista ja siinä samalla se tarkoittaa miesten aseman pienentämistä.
Oma feminismini on yhtä kuin ihmisoikeuksien vaaliminen sukupuoleen katsomatta. Fyysisesti heikomman suojelemista, sp välistä tasa-arvoisuutta työmarkkinoilla ja myös koko elämän alueella. Oma feminismini kannattaa ajatusta, jonka mukaan ihmisyydellä on sukupuolta tärkeämpi merkitys.
merkitsee miesten ja naisten tasa-arvon saavuttamista. Tälläkin palstalla käy paljon niitä, jotka haukkuvat naisia noin yleensä ja feministejä ihan erityisesti.
Tuo feministien ja lesbojen rinnastaminen on yhtä yleistä, kuin ateismin ja kommunismin rinnastaminen.
Feminismi itselleni tarkoittaa myös sitä, että naisen halveksunta saataisiin loppumaan. En tiedä mistä se on lähtöisin, mutta sitä kuitenkin ruokitaan vieläkin. Naisia vähätellään ja solvataan milloin mistäkin syystä. Ja vain sen takia että ovat naisia.
Admira Ai että oikeen miesten ja naisten tasa-arvoa? "Tälläkin palstalla käy paljon niitä, jotka haukkuvat naisia noin yleensä ja feministejä ihan erityisesti." En hauku naisia tai feministejä vaan enemmänkin koitan saada heidät ymmärtämään että Feminismi ei ole sitä mitä he luulevat sen olevan. "Tuo feministien ja lesbojen rinnastaminen on" En Rinnasta Feminismiä ja lesboutta. "Naisia vähätellään ja solvataan milloin mistäkin syystä. Ja vain sen takia että ovat naisia." Mistäs tuommoista roskaa olet keksinyt? Todisteita ja faktoja ei pelkkaa itkemistä.
Kun on tätä palstaa kauemmin seurannut, ei löydä montaakaan hirveyttä ja epäkohtaa, mihin naiset eivät olisi syyllistyneet. Nimittäin eräiden mieskirjoittajien mielestä.
On kiinnostavaa nähdä, huudahtatko tähän: "Mutta ei tietenkään, feministiämmä, olet väärässä, paukapää." Kuinka mahdat muotoilla vastalauseesi?
naisia jatkuvasti. Mikä mahtaa olla syynä. Kyllä minä ainakin tiedän mikä on feminismin määritelmä.
En nyt lähde erikseen lainaamaan kaikkia kirjoituksiasi, mutta muistan kyllä kirjoitustesi sävyn.
Mahtaa taas ihmisit käydä ylikieroksilla. Kun ei enää pysty näyttämään faktoja ja kunnolista kantaa omaan asiaan pitää alkaa solvata. Säälittävää jos minulta kysyy. Feminismi ei ole tasa-arvoa. Jos joku nyt haluasi näyttää minulle vaikka jonkun faktan miksi naiset ovat mukamas huonommas asemassa kuin miehet niin siihen voin hyvin vastata ilman säälittävää solvauksia.
mielestäsi pyrkimystä epätasa-arvoon?
En nyt haluaisi tässä haastaa riitaa, vaan että listaisit ihan käytännön esimerkkejä. Haluaisin kuulla, miten vaikkapa se, että TEHYn jäsenistö emansipoituisi feministeiksi seuraavan parin vuoden kuluessa, olisi pyrkimystä epätasa-arvoon? Millä tavalla se, että tytöt opetetaan arvostamaan myös tyttöyttä ihmisyyden mittana, olisi pyrkimystä epätasa-arvoon? Millä tavalla se, että naisen biologiaan liittyvää hoivaamista, äitiyttä arvostetaan lisäisi epätasa-arvoa?
Karjalasta kajahtavat punaniskahuudahdelmat jätän omaan arvottomuuteensa. Olenhan feministi ;D
ps. ilman rintsikoita
Miten se on Tasa-arvo että feministit vaativat lisää palkkaa naisille kun Naiset oikeasti saavat jo 3% enemmän palkkaa? Miten se on tasa-arvoa että mies tekee viikossa 8,5 tuntia enemmän ansio-koti töitä? Miten se on tasa-arvo että mies menee armeijaan ja menettää 11300e?
jauhaa tuota paskaa? Mistä sinä noita lukuja tempaiset? Mene tilastokeskuksen sivuille ja hae sieltä eri alojen palkkataulukot. Voit myös hakea eläketaulukot, jotka kertovat mikä on naisten ja miesten työeläke aloittain. Palkoistahan ne eläkkeet lasketaan.
työstä maksetaan palkka ja jos miehet tekevät enemmän töitä, niin tottakai saavat myös enemmän palkkaa ja joskus aikanaan myös enemmän eläkettä kuukausitasolla. Tässä kuitenkin pitäisi ottaa mukaan myös eläkkeen keskimääräinen nautinta-aika, joka puolestaan nyt muuttaa naisten eläkkeet huomattavasti paremmiksi. Todellisuudessahan miehet maksavat naisten eläkkeistä suuremman osan kuin naiset itse.
muita syytät. NEXT.
1.4. Lesbofeminismi
Lesbofeminismi oli erittäin merkityksellinen liike 1970 -80 luvuilla, merkityksellinen nimenomaan lesboille, ei feminismille. Lesbofeminismi loi nykyisen lesbouden, itse sana lesbo tuli käyttöön liikkeen myötä. Lesbofeminismi loi lesboille oman kulttuurin ja ryhmän, johon samaistumalla homoseksuaalinen nainen pystyi luomaan seksuaalisen identiteettinsä. Suomalaisetkin vanhemmat lesbot kertovat nuoruutensa tyhjästä ajasta, jolloin oma seksuaalisuus oli täysin hukassa, koska kukaan ei tiennyt lesboja olevan olemassakaan. Tilanne ei ollut paljoa parempi Amerikassakaan, jossa ainoa lesbokulttuuri oli laittomissa baareissa vallinnut butch-femme kulttuuri. Stone-buch oli tässä kulttuurissa nainen, joka rakastelun aikana tyydytti toisen, mutta ei sallinut itseään kosketeltavan lainkaan rakasteluna aikana. Tällainen stone-butch rakastelu oli ainoa vallitseva tapa 1950-liuvulle saakka, ja kuvaa sitä, miten laittomuuteen tuomittuna ja syrjittynä lesbot eivät kyenneet vapauttamaan omaa seksuaalisuuttaan vaan toistivat sisäistettynä yhteiskunnan tuomitsemaa suhtautumista. Tarvittiin voimakasta ja läpitunkevaa joukkoliikettä sortoa vastaan, ennen kuin naispuoliset homoseksuaalit kykenivät löytämää omaehtoisemman tavan elää ja ilmaista omaa seksuaalisuuttaan. Tämä kapinaliike sortoa vastaan oli sosiaalinen tilaus lesbofeminismille. Mieshomoilla oli oma Gay Liberation Front, lesboilla lesbofeministit vastasivat samasta tehtävästä.
Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa lesbofeminismi oli vallitseva ideologia yhteiskunnallisesti suuntautuneiden lesbojen keskuudessa 1970 ja 1980-luvulla. Suomessa vaikutukset kulkivat joitakin vuosia myöhässä. Lesbofeminismin perusolettamuksena oli, että lesbolaisuus on feminismi olivat niin monimutkaisin sitein yhtyeenkietoutuneet, että näitä kahta asiaa ei voida erottaa toisistaan.
Lesbofeminismi tarjosi kirpeää kritiikkiä patriarkaattia ja heteroseksuaalisuuden institutionalisointia vastaan, ja julisti, että lesbofeminismin poliittinen tehtävä on miehisen ylivallan vastustaminen. Käytännössä lesbofeminismi kehittyi nopeasti henkilökohtaiseksi tyyliksi vaikuttaen kaikkeen hiustyylistä vaatteisiin ja sukupuoliskäyttäytymiseen. Kaiken kaikkiaan aatteen vaikutus oli valtava.
Alkuperä
1960-luvun lopun poliittisessa myllerryksessä lesbot alkoivat yhtenä ryhmänä monista muista sosiaaliryhmistä etsimään vapautusta sorrosta ja syrjinnästä. Ne lesbot, jotka liittyivät miesten gay-liberation ryhmiin usein turhautuivat gay-miesten seksististä asenteista. Valtavirtafeministien liikkeet tuntuivat myös vähemmän vetovoimaisilta. Vaikka lesbot täyttivät tavallisten feministijärjestöjen rivit, lesboja avoimesti kehotettiin tuomasta lesbouttaan esille feministiliikkeiden julkisessa ulkokuvassa.
1970 tämä kysymys tuli päätökseen, kun ”Kansallisen naisjärjestön” National Organization of Women (NOW) puheenjohtaja Betty Friedan luonnehti lesbojen asian ajajia liikkeessä ”vaaleanpunaiseksi uhkaksi” liikkeen julkisuuskuvalle. Gloria Stein vastasi tähän julistamalla, että feminismi ei ole suhdetoimintaa, vaan vallankumous. Seuraavassa NOWn kokouksessa lesbot sammuttivat salista valot, pukivat ”vaaleanpunainen salaliitto” paidat päälleen ja valojen syttyessä seisoivat rivissä salin edessä. Suuri osa kokousedustajista liittyi heihin ja kokous hyväksyi suurella äänten enemmistöllä lesbojen syrjinnän feminismin painopistealueeksi.
Naisiin samaistuvat naiset
Friedmanin huomautus ”vaaleanpunaisesta uhkasta” sai aikaan vastaliikkeen, josta syntyi Radikaalilesbolaisuus. Heidän lyhyt manifestinsa ”Naisiin samaistuvat naiset” on yleensä tunnustettu ensimmäisen lesbofeministisenä julkaisuna. Sen kirjoittajat väittivät, että lesbot ja lesbolaisuus on keskeisessä asemassa, ei reunailmiö feministisessä liikkeessä. Naisiin samaistuvat naiset vievät pohjan patriarkaatilta vetämällä energian pois miehiltä ja siirtämällä energian toisiin naisiin tiivistämällä naisten kontakteja toisiin naisiin ja arvostamalla naisia näiden omilla ehdoillaan riippumatta miehistä. Niin kauan kuin naiset etsivät hyväksyntää miehiltä ja miesten instituutioilta naiset eivät voi tulla itsenäisiksi ihmisiksi. On huomattava, että kirjoittajat itse pitävät homojen ja lesbojen käsitteitä luokitteluina, jotka syntyvät heteropatriarkaatin sivutuotteena, eivät todellisen identiteetin ilmaisuna. He uskoivat, että naisten seksuaalinen syrjintää ei olisi, jos naiset voisivat elää todellisten tunteittensa kanssa ja tällaisia luokitteluja ei tarvittaisi. Naisiin samaistuvat naiset ja muut kirjoitukset loivat perustan sukupuolisuuden ensisijaisuudelle feministisessä teoriassa ja käytännössä.
Naisiin samaistuvat naiset pystyivät vetämään mukaansa laajemman feministisen liikkeen politisoidessaan yksityisasiat, kuten kotityöt, lastenhoidon ja syntyvyyden säännöstelyn. He ulottivat analyysinsa, ei ainoastaan naisen homoseksuaalisuuden uudelleen arviointiin, vaan myös heteroseksuaalisuuden kirpeään kritiikkiin. Esimerkiksi Jill Johnstonin laajasti vaikuttanut kirja ”Lesbian Nation: The feminist solution” 1973 kuvasi romanttisen rakkauden ”huumeeksi” ja yksiavioisuuden keinoksi vangita nainen kotityön orjuuteen: ”Ensin vajoat hänen käsivarsilleen, ja sitten kätesi vajoavatkin jo hänen tiskialtaaseensa”.
Kiinnostavaa oli, että butch-femme naiset kutsuivat itseään nimikkeellä gay, koska nimitys lesbo tai lesbolainen nainen sai heidät voimaan henkisesti pahoin. Lesbofeministeille kuitenkin lesbo oli ylpeä ilmaus, jota kannattaa tuoda esille. He olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät lesbo-sanaa positiivisena ilmaisuna sosio-seksuaalisesta identiteetistä. Itse asiassa yksi merkittävimmistä lesbofeminismin saavutuksista oli sosiaalisen ja poliittisen tukiverkoston luominen, joka auttoi lesboja selviämään sen eristyksen, stigman ja laillisten ongelmien kanssa joita homoseksuaalinen elämäntapa aiheutti ja aiheuttaa. Tämä vaikutus oli usein hyvin konkreettinen, sillä lesbofeministit perustivat vain naisille tarkoitettuja kirjakauppoja, toimintakeskuksia, levy-yhtiöitä, konsertteja, musiikkifestivaalin, ym. Päivähoitoakin tarjottiin, joskin poika- ja tyttölapset kasvatettiin ideologisista syistä eri ryhmissä kuudennen ikävuoden jälkeen. Lesboille tuli näin mahdollisuus kuunnella lesbojen tekemää musiikki, lukea lesbokirjallisuutta ja runoutta, ostaa koruja ym.
”Poliittisesti lesbot”
Lesbofeministit painottivat lesboutta poliittisena valintana. ”poliittisesti lesboilta” ei vaadittu, että he harjoittaisivat seksiä naisten kanssa, mutta heidän odotettiin pidättäytyvän seksistä miesten kanssa ja elävän selibaatissa. Anne Koedt’in poliittisen analyysini vaginaalisesta versus klitoraalisesta orgasmista sai lesbofeministit pidättäytymään tai ainakin minimoimaan vaginaalisen penetraation (ja samoin muut penetraatiot) samanlaisina miehisinä toimintoina, samoin kuin pornografia tuomittiin jyrkästi.
Kulttuurifeministi Adrianne Rich taas kehitti näkemyksen ”lesbolaisesta jatkumosta”, joka eri asteisena yhdistäisi lesboja ja muita naisia feministisessä vastakkainasettelussa patriarkaattia vastaan. Hän tulkitsi, että kaikki naiset, jotka tunsivat tunnetasolla syvää yhteenkuuluvuutta toisten naisten kanssa, voitaisiin lukea myös ”lesboihin”.
Pukeutuminen
Lesbofeministit myös omaksuivat esteettisen tyylin, joka ilmaisia heidän hylänneen naisellisuuden ja materialismin. Lyhyt tukka, farkut, työsaappaat ja ruudullinen paita tuli vakiopukeutumiseksi, etenkin nuorille kaupunkilaisnaisille. Tämä pukeutumissäännöstö, joka oli osalle vapauttava, osalle alistava, ilmaisi lesbofeministin omistautumista kieltäytyä heteroseksuaalisuudesta ja luokkaeduista. Tämä ”ruutupaitalesbo” -tyyli oli tuttu ilmiö myös Suomessa.
Butch-femme
Lesbofeministit myös etäännyttivät itseään butch-femme baarikulttuurista, joka oli ainoa toinen julkinen lesbokulttuurin muoto. Lesbofeministisestä’ näkökulmasta butchit olivat miehiin samaistuvia ja femmet olivat jääneet ansaan naisen passiiviseen rooliin. butch-femmejä kritisoitiin heteroseksuaalisten suhteiden matkimisesta. Heidän mielestään butch-femme roolit olivat patriarkaatin läpitunkemia, ja näin ollen olivat yhtyeensopimattomia feminismin kanssa.
Aikaa myöten lesbouden seksuaalinen komponentti tuli vähemmän tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Esimerkiksi Charlotte Bunch 1972 artikkelissaan ”Lesbot kapinassa” asetti lesbofeminismin kaiken naisten vapautuksen perustaksi. Bunch väitti, että ”lesbolaisuus järkyttää miehisen ylivallan syvintä ydintä, ei sen takia, että naiset harjoittavat seksiä keskenään, vaan koska he vetävät energiansa pois miehiltä”. Bunch ja muut ottivat vaikutteita syrjinnän vastaisista taisteluista, ja he uskoivat, että miesten ylivallan murtuminen aiheuttaisi rasismin, kapitalismin ja imperialismin romahduksen.
Lesbojen yhdistetty toiminta miesten gay-liikkeen kanssa toi tuloksi. Mm. vuonna 1972 homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta. Yhteistoiminta miesten kanssa kuitenkin väheni vähenemistään ja vuonna 1972 Rita Mae Brown ehdotti täysin itsenäistä lesbofeminististä liikettä. Brown kuvasi heteromiesten ja lesbojen eroa: ”ero kuin uudistusten ja vallankumouksen ero”. Hänen mukaansa naisten tukeminen ja rakastaminen oli lesbolaista; intiimien suhteiden jatkaminen miesten kanssa oli samaa kuin yhteistoiminta vihollisen kanssa. Brownin julistukset olivat lesbolaisen separatismin alkumerkki. Lesboseparatismi oli lesbofeminismin toinen merkittävä suuntaus.
Se, mikä oli alkanut Kansallisen naisyhdistyksen yrityksistä sulkea pois lesbot julkikuvastaan, kehittyi nopeasti laajalle levinneeksi ideologiseksi ja kulttuuriseksi liikkeeksi joka saavuttu äärettömän suuren suosion lesbojen joukoissa Kanadassa, Britanniassa, Skotlannissa ja Australiassa. Vaikka lesbofeministit USAn ulkopuolella olivat amerikkalaisia sisariaan paremmissa väleissä miesten ja homomiesten vapautusliikkeiden kanssa, erillisen lesbofeministisen tietoisuuden synty, joka lupasi vapautusta naisiin samaistumisen kautta, vaikutti voimakkaasti koko englantia puhuvassa maailmassa ja myös Ruotsissa ja Suomessa.
Lesbofeministit erottivat liikkeestään sadomasokistilesbot, ja tämä aiheutti sadomasokistilesbojen puolelta syyttämistä siitä, että lesbofeministit syrjivät heitä vähemmistöryhmänä. Myös sukupuolen vaihtajat ajettiin pois heidän piiristään, eli transseksuaalit eivät kelvanneet heidän tilaisuuksiinsa tai toimintaansa.
Lesboseparatistien rinnalla toinen lesbofeminismin ryhmä olivat Kulttuurifeministit, jotka painottivat separatismin sijasta enemmän lesbolaisen oman kulttuurin luomista ja äiteyden merkitystä naisen ainutlaatuisena ja pasifistisena ominaisuutena. Kuitenkin separatistilesbot omissa vain naisille tarkoitetuissa festivaaleissaan, kahviloissaan, kirjakaupoissaan ja tapahtumissaan loivat perustan lesbomusiikille, kirjallisuudelle ja muille kulttuurin muodoille niin menestyksellisesti, että separatistilesbot ja kulttuurifeministit usein sekoitetaan toisiinsa.
Myöhempi kehitys.
Lesbofeminismi näki syynä rasismiin, luokkasortoon ym. epäkohtiin miesten heteroseksuaalisen patriarkaatin, ja uskoi, että vetämällä energia pois miehiltä patriarkaatti sortuu ja epäkohdat poistuvat. Tämä asenne johti siihen, että yhteistyötä muiden ryhmien kanssa oli vaikea tehdä, ja lesbofeministejä kritisoitiinkin tästä kärkevästi mm. mustien naisjärjestöjen taholta. Feminismissä ns. kolmannen aallon feministit irrottautuivat lesbofeminismistä 1990-luvulla, ja lähtivät omille teilleen. Mm Queerfeminismiin, juuret 1990-luvun taitteessa; vaikuttajina postmodernismi ja
jälkistrukturalistiset kieliteoriat,. Qeerfeminismin lesbo- ja homotutkimus on etsinyt piiloon jääneitä lesbojen ja homojen tekstejä ja tekoja, kyseenalaistanut stereotyyppisiä lesbo- ja homorepresentaatioita, ja kritisoinut niitä kulttuurisia käytänteitä joiden kautta
lesbous ja homous esitetään ”poikkeavina” seksuaalisuuksina Lesbo- ja homotutkimus hahmottanut (yleensä) sukupuolen ja seksuaalisuuden p seksuaalisuuden pitkälti jähmettyneinä ja dikotomisina kategorioinal Queer-tutkimus hylkää näkemyksen stabiileista seksuaali- ja sukupuoliidentiteeteistä ja kyseenalaistaa käsitteiden ”heteroseksuaalisuus” ja ”homoseksuaalisuus” luonnollisuuden ja historiattomuuden
Ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n innoittamana queer-tutkimus näkee
seksuaaliset identiteetit (ja niiden väliset rajat) kulttuurisen merkityksenannon
kautta tuotettuina, ei kulttuurisen vallankäytön tukahduttamina
On kuitenkin muistettava lesbofeministisen liikkeen erittäin merkittävä vaikutus enemmän kuin yhteen sukupolveen. Tämän takia ei ole ihme, että hyvin suuri joukko lesboista ja nimenomaan heistä, jotka ovat nyt saavuttaneet urallaan valtaa samaistuvat voimakkaasti lesbofeministiseen ideologiaan.
sukupuolten tasa-arvoa. Eli pyritään saamaan naisille samankaltaiset oikeudet kuin miehilläkin on jokaisessa asiassa.
Jos minulla on kallis luksusauto ja rannassa soutuvene ja sinulla, vanha lada ja rannassa kallis purjevene, puntit eivät tasoitu sillä, että sinulle hommataan vastaava luksusauto.
Tai jos sinä hankit korkeakoulutuksen ja hakeudut töihin kirjaston hoitajaksi ja minä valmistun ammattikoulusta putkiasentajaksi ja tienaan enemmän kuin sinä, oletko mielestäsi tällä perusteella oikeutettu vaatimaan lisää palkkaa?
Siitä maksetaan, mitä arvostetaan ja halutaan. Vaan ei aina.
Asiasta voi riidellä loputtomasti.
feministit seulontojen lopettamista, armeijaan kikkelilisää ja miesvanhuksillekin hoivapaikkoja (naisvanhuksilla nykyisin paikoista yli 80%).
Moni sairas miesvanhus haluaakin pois kotoa vanhan vaimonsa hoidosta.
mahdat tarkottaa sillä, että miehille ei olisi hoitopaikkoja kun naiset vievät paikat? Naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet!!! Mistä seulonnoista höpiset? Mitä tulee "kikkelilisään" niin palkoissa se munalisä on ollut aina.
Olet aivan oikeassa, naiset vievät valtaosan paikoista sekä sairaaloissa että hoitolaitoksissa. Miehet puolestaan kuolevat jonoihin. Naisille on järjestetty (papa- ja mamografia)seulonnat, miehille ei mitään. Näistä syistäkö naiset elävät vanhemmiksi kuin miehet. Kiintiöimällä paikat saisimme todellisen tasa-arvon, myös elinijän suhteen. Ja pillulisäähän maksetaan armeijassa oleville naisille. Kerroppa missä sitä munalisää maksetaan, minä en kyllä tiedä.
Tää on helppo
Feministihän on nainen joka antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa...
"MITÄ YMMÄRRÄT SANALLA FEMINISMI ja MITÄ FEMINISMI SINULLE MERKITSEE. Ja eikun määrittelemään."
Kaksikäyttötermi: pitää sisällään samalla tasa-arvosuunteuselementin että syrjinnän.
Pyrkii yhtäältä parantamaan naisten tasa-arvoa korjaamalla yhteiskuntajärjestelmän epäkohtia. Tämä on tapahtunut mm. poistamalla sukupuoleen liittyvät kriteerit ammateista.
Samalla tosiasiallisesti edustaa syrjivää näkökantaa; Ei tehdä esim. sukupuoleen liittyvien kriteerien poistoa tilanteessa, jossa se ei ole oman edun mukaista.
Keskusteluissa tulee ilmi feminismin valoisa ja pimeä puoli. Ne ovat molemmat ideologian sisällä.
Feminismi on ihmisen arvottamista. Feminismi pyrkii vaa´assa (ihminen) olevien painojen (mies ja nainen) saada tasapainoon.
Tuota vaakaa koitetaan saada tasapainoon konkreettisín toimin, vaikka tasapaino koetaan tunteina.