Tapani Suonto
Psykiatri Smiley Plankton on sanonut: "Olen istunut 40 vuotta toimistossani onnettomien ihmisten kanssa ja tullut siihen johtopäätökseen, että he ovat onnettomia siksi, että heitä ei ole rakastettu tai he eivät ole rakastaneet." Hän oli päätynyt samaan lopputulokseen kuin kollegansa Karl Menninger.
Kerran eräs mies kysyi Menningeriltä, mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos hän kokee hermoromahduksen olevan tulossa? Moni odotti ehkä psykiatrin vastaavan: mene lääkärille ja pyydä rauhoittavaa lääkettä. Menninger vastasi toisin: "Mene ulos kadulle ja etsi joku, joka tarvitsee sinua ja tee jotain hänen hyväkseen. Hermoromahdus johtuu usein siitä, että ihminen on kiinnostunut vain itsestään, eikä kenestäkään toisesta."
Ihminen ei ainoastaan tarvitse rakkautta ollakseen onnellinen ja tasapainoinen ja elääkseen täyteläistä elämää. Hänessä asuu myös kyltymätön tarve osoittaa ja antaa rakkautta. Tuo tarve ei voi koskaan täyttyä siellä, missä farisealaisuus saa vallan.
Stanley Jones siteeraa eräässä kirjassaan mainitsemiani psykiatreja. Hän kertoo samalla eräästä tuntemastaan naisesta, joka oli vakavasti sairas. Nainen makasi sairaalassa halvaantuneena ja puhekyvyttömänä. Osastolle, jossa naista hoidettiin, tuli työhön eräs uskovainen hoitaja, joka koki suurta sääliä halvaantunutta ja puhekyvytöntä naista kohtaan. Hän alkoi osoittaa erityistä huomiota ja rakkautta potilaalle. Muutaman viikon kuluttua nainen avasi yllättäen suunsa ja sanoi: "Kuinka ystävällinen te olettekaan." Pian tämän jälkeen hän otti ensimmäisiä kävelyaskeleitaan moniin vuosiin. Nainen oli ollut halvaantunut ja puhekyvytön pelkästä rakkauden puutteesta.
Erään parantolan johtava lääkäri kertoi minulle kerran mielenkiintoisesta eläinkokeesta, joka tehtiin vammautuneille gorilloille. Täydelliseen apatiaan vajonneiden häiriintyneiden gorilloiden keskuuteen päästettiin pieni gorillanpoikanen. Se oli niin nuori, että ei kyennyt selviytymään ilman emon antamaa hoivaa. Parantumattomina pidetyt gorillat alkoivat hoivata pientä poikasta. Samalla ne alkoivat toipua ja ottaa kontaktia ulkomaailmaan. Hoitaessaan avutonta gorillanpoikasta ne paranivat lopulta kokonaan.
Kirjassaan Sana Tuli Lihaksi Stanley Jones mainitsee eräästä taksikuskista, jolle vanha uskollinen asiakas testamenttasi osan omaisuudestaan pelkkänä kiitoksena ystävällisestä ja rakkaudellisesta kohtelustaan. Uutinen testamentista levisi nopeasti muiden taksikuskien keskuuteen. Eräs taksimies päätti ruveta myös ystävälliseksi siltä varalta, että autoon sattuisi tulemaan rikas testamenttiaan suunnitteleva vanhus. Osoitettuaan aikansa ystävällisyyttä ja rakkautta lähimmäisiään kohtaan hän oli todennut lopulta: "En enää tarvitse testamentteja. Olen saanut jo palkkani." Hän oli oppinut rakastamisen suuren salaisuuden: antaessaan saa!
Ihminen voi olla onnellinen vain, kun hänen perustarpeensa - antaa rakkautta ja saada rakkautta - täyttyvät hänen elämässään. Miten sen on mahdollista?
Ota vastaan rakkautta
New Yorkissa sijaitsevan Bellevoon lastensairaalan johtava lääkäri ihmetteli pienten potilaidensa suurta kuolleisuusprosenttia. Kuolinsyyksi todettiin monissa tapauksissa jokin mitätön sairaus. Lääkäri päätteli syyksi rakkauden puutteen ja kutsui vapaaehtoisia naisia osoittamaan potilaille hellyyttä ja rakkautta. Myöhemmin sairaalan johtaja totesi tarvitsevansa rakkautta osoittavia vapaaehtoisia naisia sairaalassa yhtä paljon kuin benisiliiniä. Lasten kuolleisuusprosentti putosi naisten vapaaehtoisen työn ansiosta.
Jokaisessa ihmisessä asuu pieni lapsi, joka tarvitsee rakkautta jaksaakseen elää ja ollakseen onnellinen. Sinäkään et ole poikkeus. Mistä saat rakkautta, kun sitä tarvitset?
Istuin kerran Jerusalemissa eräässä konferenssissa muutaman ystäväni kanssa. Olin matkustanut sinne lopenuupuneena etsimään virvoitusta. Lehtimajajuhlat olivat jatkuneet koko viikon ja olin kuullut toinen toistaan mielenkiintoisempia raamattutunteja. Edelleen kyselin kuitenkin mielessäni, miksi olin tullut Jerusalemiin. Lähtiessäni matkalle olin ollut vakuuttunut, että Jumala haluaisi siellä puhua minulle jotain tärkeää. Päivät kuitenkin vierivät, eikä mitään tapahtunut.
Lehtimajajuhlien raamattutunti oli jälleen kerran käynnissä, kun kuulin sisimmässäni hiljaisen kehotuksen: "Lähde ulos täältä salista." Ajatus oli hämmentävä, sillä raamattutunti oli vasta alkanut. Päätin kuitenkin totella ja sanoin ystävilleni käyväni vähän ulkona. Astuttuani konferenssisalista ulos sydämelleni laskeutui uusi kehotus: "Lähde vanhaan kaupunkiin Itkumuurille." Astelin bussi numero yhden pysäkille ja jäin odottamaan autoa. Siinä seistessäni minusta alkoi tuntua kuin joku seisoisi vierelläni. Vilkaisin sivulleni, mutta siinä ei ollut ketään. Tunne vahvistui entisestään ja tajusin tiedostavani voimakkaasti Jeesuksen läsnäolon rinnallani. Pian bussi tuli ja ovi avautui. Noustessani bussiin joku nousi kanssani. Seistessäni bussin käytävällä tunsin kuinka joku seisoi vierelläni. Hän katseli kanssani bussin matkustajia vanhalla rutiinilla kuin ystävä, joka oli viettänyt kanssani kallista aikaansa jo vuosikausia. Päästyäni Itkumuurille kuljin rukoilevien juutalaisten joukossa ja seurasin tapahtumaa. Hengessäni tunsin jonkun seuraavan minua edelleen ja tarkkailevan kanssani muurin juurella mumisevia ja kumartelevia juutalaismiehiä. Katsellessani rukoilevia juutalaisia aloin tuntua itseni ulkopuoliseksi. Elin niin voimakkaasti Jeesuksen läsnäolon todeksi, että sanoin sydämessäni: "Herra, tunnen täällä itseni niin yksinäiseksi. Nämä ovat kaikki juutalaisia. He ovat Jumalan valittua kansaa. Sinäkin olet juutalainen. Minä olen ainoa pakana ja ulkopuolinen." Silloin kuulin hiljaisen äänen sisimmäsäni: "Ei ole niin. Minä tulin omieni tykö, mutta minun omani eivät ottaneet minua vastaan. Me olemme molemmat ulkopuolisia." Aloin tajuta yhä syvemmin Jeesuksen sanojen merkityksen, kun hän sanoi opetuslapsilleen: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Nuo sanat eivät olleet pelkkä uskonnollinen klisee, jolla hän yritti aikanaan lohduttaa yksinjääviä ystäviään. Hän todella tarkoitti, mitä sanoi. Nyt Hän haluaa minun elävän sen todeksi uskon kautta joka päivä.
Vähitellen tunne Jeesuksen läsnäolosta alkoi hiipua. Minusta tuntui, kuin joku olisi sanonut sydämelleni: "Tästä lähtien sinun täytyy elää jälleen uskossa. Mutta älä enää koskaan unohda, että minä olen sinun kanssasi." Sitten tuli hiljaista ja tunne Jeesuksen läsnäolosta oli poissa. Lähdin takaisin Lehtimajajuhlille. Raamattutunti jäi minulta väliin, mutta Pyhä Henki oli pitänyt minulle oman raamattutunnin. En unohda kokemustani koskaan. Palattuani Jerusalemista kotiin tiedostin usein Jeesuksen läsnäolon kaiken arjen keskellä. Opin, että ihminen voi käydä iltalenkillä Herransa kanssa. Hän voi korjata autoa tai pestä pyykkiä, eikä hän ole koskaan yksin.
Kuka Hän on, joka on luvannut olla kanssasi joka päivä kuolemaasi asti. Hän on Rakkaus, sinun Isäsi. Raamattu sanoo Hänestä: "Jumala on rakkaus." Jumala ei vain rakasta, vaan hän on itse tuo Rakkaus. Kun Jeesus on Herrasi, tuo taivaallinen rakkaus on läsnä elämässäsi joka päivä. Hän on kaikki, mitä tarvitset.
Tuossa Jerusalemin konferenssissa eräs nainen kertoi ilmestyksestä, jossa hän näki Jeesuksen. Vapahtaja tuli näyssä hänen tykönsä aivan yllättäen. Asunto oli siivoamatta ja huonekalut sekaisin. Siksi nainen yritti pysäytellä Herraa ja pyysi hetken aikaa siivotakseen huoneensa. Jesus ei suostunut. Hän vastasi: "Nyt ei ole aika siivota. Nyt on tärkeämpää viettää hetki minun kanssani. Sinä ehdit siivota myöhemmin." Nainen istui huoneensa sohvalla Herransa kanssa. Hetken kuluttua hän katsoi ympärilleen ja hämmästyi. Huone oli siivottu. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kaikki oli tullut järjestykseen vain hänen viettäessään aikaansa Jeesuksen kanssa.
Jeesuksen läsnäoloon ei ole pitkä matka. Hänen läsnäolonsa puhdistaa sinun sydämesi huoneen. Mitä enemmän elät elämääsi Jumalasi kanssa, sitä kevyempää on kilvoituksesi. Monille Jeesuksen läsnäoloon astuminen on niin suuren pyhityksen ja uskonnollisten rituaalien seurausta, että he eivät jaksa lähestyä Häntä. "Hän on sinun pyhityksesi." Hänen verensä puhdistaa tälläkin hetkellä. Kun seurustelet Hänen kanssaan ja elät elämäsi ilot ja surut Hänen läsnäolossaan, saat elää Pyhän Hengen hallitsemaa ja virvoittamaa elämää, joka ei ole yksinäistä ponnistusta. Leonard Ravenhill on sanonut:"Rukoileva lakkaa tekemästä syntiä, ja syntiä tekevä lakkaa rukoilemasta."
Jotta voit olla antamassa rakkautta, sinun on saatava sitä. Rakkauden läsnäoloon ei ole pitkä matka. Sano vain Jeesus ja Hän on lähelläsi, täyttääkseen tarpeesi.
"Ja hedän vaeltaessaan Hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti Hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, nimeltä Maria, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli Hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: 'Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.'
Herra vastasi ja sanoi hänelle: 'Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."' Luuk.10: 38-42
Ihmiselle ei riitä se, että hän saa osakseen rakkautta. Hänen täytyy saada myös antaa sitä.
Eräs mies meinasi hukkua. Sukeltaessaan hän oli takertunut vedenalaisiin verkkoihin, eikä päässyt irti. Kun mikään ei auttanut, hän alkoi olla vakuuttunut, että elämä on päättymässä. Viimeisinä hetkinään hänen sydämelleen nousi kolme asiaa. Hän tajusi, että hän ei pelännyt kuolemaa, sillä hän oli antanut elämänsä Jumalan käsiin. Ollessaan kasvokkain kuoleman kanssa hän ymmärsi myös, että elämä oli kaikista vaikeuksistakin huolimatta ollut ihanaa. Kolmas ajatus, joka hänen sydämelleen nousi kuoleman edessä, oli: "Kumpa olisin rakastanut enemmän." Mies ei kuollut. Hän selvisi hengissä kertoakseen tarinansa. Kuolema oli opettanut hänelle, mikä ihmisen elämässä on tärkeää.
Sinulla on aikaa vielä rakastaa. Älä anna elämäsi kulua hukkaan. Älä erehdy kuvittelemaan, että elämässäsi olisi jotain arvokkaampaa ja tavoiteltavampaa kuin antaan rakkautta. Ympärilläsi on lukematon määrä ihmisiä, joille voit olla vastaus heidän elämänsä kipeimpään tarpeeseen. Oma maineesi, saavutuksesi ja rikkautesi eivät merkitse ympärilläsi oleville ihmisille mitään. Se kaikki katoaa samalla hetkellä, kun sinä lähdet. On vain yksi jälki, jonka voit jättää pysyvästi. Se jää jäljelle vielä sinun lähdettyäsikin. Se on rakkauden jälki.
"Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta." Anna sen rakkauden vaikuttaa ja sinut muistetaan ikuisesti.
Olen nähnyt elämässäni yhden suuren näyn. Se on suurempi ja kauniimpi kuin kaikki muut, mitä olen koskaan katsellut. Sen näky mykisti minut kerran. Se näky pysäytti minut ja pani arvioimaan elämäni uudelleen. Se sai minut nöyrtymään syvälle Jumalani edessä ja tuntemaan itseni köyhimmistä köyhimmäksi. Se sai minut rukoilemaan hartaammin kuin koskaan: "Jumala, anna tämän näyn toteutua minun elämässäni. Auta minua!"
Tuon näyn voisi pukea kolmeen sanaan: Rakkauden Täyttämä Elämä.
Sinä päivänä Jumala tuntui kysyvän minulta, millaisen elämän haluaisin elää? Ymmärsin, kuinka äärettömän vähän löytyy todellista Jumalallista rakkautta tästä pimeästä maailmasta. Ymmärsin, kuinka meidän lukemattomat ponnistuksemme evankeliumin levittämiseksikin olivat vain tyhjyyyttään kolisevia astioita ilman Pyhän Hengen sytyttämää todellista rakkautta ja sellaisina täysin turhaa. Ymmärsin, että ihmisen suuret ja jalolta tuntuvat pyrkimyksetkin olivat usein pohjimmaltaan itsekkäiden tarkoitusperien turmelemat. Vain hyvin harvat olivat saaneet särkyä Jumalan kouluissa niin, että Jumala oli saanut muovata heistä astian jaloa käyttöä varten - palvelijan, joka ei enää etsi omaansa.
Sinä päivänä rukoilin, että minun ei tarvitsisi kuluttaa enää elämästäni päivääkään turhiin ihmisen ponnistuksiin ilman todellista rakkauden kosketusta. Ehkä jälki, jonka elämälläni jätän ympäristööni, ei ole enää koskaan ihmisten silmissä minkään arvoinen, mutta jos siinä on mukana rakkauden kosketus, se jälki on ikuinen. Silloin en ole elänyt ja taistellut turhaan.
"Jumala, anna minun elää sellainen elämä."
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi." 1 Kor. 13:1-3
Anna rakkautta
Eräs evankelista kertoi minulle kerran mielenkiintoisen kokemuksen. Eräällä saarnamatkallaan hän oli tavannut ihmisen, jolla ei ollut kelloa. Siinä keskustellessaan miehen kanssa hänen mieleensä juolahti omituinen ajatus. "Sinähän tarvitset kellon", hän sanoi kesken keskustelun, otti saman tien ranteestaan oman kellonsa ja ojensi sen uudelle ystävälleen. Mies hämmentyi hieman osakseen tulleesta ystävällisyydestä, mutta otti kuitenkin kellon kiitollisena vastaan. Seuraavana päivänä evankelista tapasi vanhan tutun, joka toi hänelle pienen lahjapaketin. Paketissa oli uusi hieno rannekello. Se ei pysynyt evankelistan ranteessa kuitenkaan pitkään. Pian hän tapasi jälleen ihmisen, jolla ei ollut kelloa ja päätti lahjoittaa uuden kellonsa hänelle. Kului vain muutamia päiviä, kun evankelistan ranteeseen ilmestyi jälleen uusi lahjakello. Evankelista jakeli lopulta muutaman kuukauden aikana lukuisia kelloja omasta ranteestaan ja sai aina uuden pian tilalle. Hänestä tuli "kelloevankelista". Yllättävä rakkauden osoitus jätti syvän jäljen monien hänen kanssaan kosketuksiin joutuneiden ihmisten sisimpään ja koitui suureksi siunaukseksi evankelistalle itselleen.
Eräänä perjantai-iltana olin valmistautumassa juontamaan evankelioimistapahtumaamme Helsingin Metodistikirkossa. Kello oli jo lähestymässä yhdeksää ja illan myöhäsikokous oli alkamassa. Jostain syystä tilaisuuden esiintyjät eivät vieläkään olleet saapuneet paikalle. Katselin salin etuosasta hieman hermostuneena ovelle päin löytääkseni kaipaamani ihmiset. Silloin katseeni osui mieheen, joka istui keskellä kirkkoa penkin päässä aivan salin keskikäytävän laidalla. Vaikka näin hänet vain vilaukselta, mieleeni jäi hyvin onnettoman ja ahdistuneen miehen olemus. Tunsin sääliä miestä kohtaan. Toivoin, että voisin jotenkin tuota yksinäistä ihmistä lohduttaa. Etsiessäni edelleen katseellani täydestä kirkkosalista illan esiintyjiä lähdin kulkemaan pitkin käytävää kohti takaovea. Tullessani miehen luo laskin hetkeksi käteni hänen hartialleen sanomatta sanaakaan. Tilanne kesti vain pari sekuntia ja jatkoin matkaa. Löysin illan esiintyjät viime tingassa ja herätyskokous saatiin suunnitelmien mukaan käyntiin.
Pari kuukautta myöhemmin luokseni tuli eräs nainen kertomaan erikoisia terveisiä. Hän oli tavannut ventovieraan miehen, joka kertoi olleensa muutama kuukautta aikaisemmin mukana Metodistikirkossa eräässä Perantai Kristukselle-illassa. Kun nainen kyseli, mikä illassa oli ollut kaikkein vaikuttavinta, hän oli vastannut: "Se, kun se Suonto laski kätensä minun olkapäälleni."
Jumala käyttää ihmistä usein hyvin yllättävällä ja yksinkertaisella tavalla. En kehoita sinua jakelemaan kellojasi ympäri kylää tai taputtelemaan ohikulkijoita olalle. Tahdon vain sanoa sinulle: Jumala haluaa ja voi käyttää sinua muuttaen kauttasi kokonaisia ihmiskohtaloita. Kerran Jumala siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa ja se riitti tuhansille ihmisille. Kun annat itsesi sellaisena kuin olet, Jumala siunaa uhrisi ja saat tuottaa iankaikkista hedelmää.
Kerran kotiovelleni ilmestyi ystävällisen näköinen harmaahapsinen vanhus. Hän oli matkustanut kaukaa toiselta paikkakunnalta luokseni vain tuodakseen minulle ja perheelleni lahjan. Vaikka hän oli jo hyvin iäkäs ja monella tavalla raihnainen, hän halusi tavata meidät henkilökohtaisesti. Vanhus astui hitaasti saattajansa kanssa sisään ja ojensi meille kaikille, minulle ja vaimolleni sekä kahdelle lapsellemme, oman pienen paketin ja kirjekuoren. Paketissa oli vanhuksen itse kutomat villasukat ja kirjeessä rahalahja. Kun vaimoni avasi kuoren ja näki rahasumman, hän purskahti itkuun. "Emme me voi ottaa tällaista rahasummaa vastaan vanhalta ihmiseltä. Te tarvitsette tämän rahan itse." Summa, jonka vanhus oli säästänyt lahjaksi perhettämme varten, ei ollut mikään pieni. Kun vanhus kuuli vaimoni sanat, hän vastasi hyvin tomerasti: "Kukaan ihminen ei voi kieltää minua tekemästä sitä, mitä Jumala on minulle puhunut." Lahja oli pakko ottaa vastaan.
Istuimme ensihämmästyksestä toivuttuamme kahvipöytään missä vanhus alkoi kertoa elämästään. Emme olleet ensimmäiset, jotka hän oli saanut sanattomaksi rakkauden teoillaan. Kerran hän oli kutonut villasukat koko kaupunkinsa kaikille taksikuskeille ja vienyt ne kylmänä talvipäivänä taksikojulle. Hän oli jakanut sukat ja hengellisen kirjan jokaiselle kuskille rakkauden lahjanaan. Kuuntelin ja katselin vanhusta ja sitä sydämen vakaumusta, jolla hän rakasti lähimmäisiään. Saatoin vain aavistaa, millaisen vaikutuksen vanhuksen lahja oli tehnyt paleleviin taksikuskeihin. Salaisuus ei ollut sukissa, tai suurissa rahasummissa, vaan siinä sydämellisessä lämmössä, jolla hän rakasti. Se oli murtavaa ja vastustamatonta. Tuo vanhus oli löytänyt suuren aarteen. Hän oli ymmärtänyt jotain, jonka vain hyvin harva sisäistää. Hänen silmänsä paloivat siitä ilosta, että hän sai jälleen täyttää kutsumustaan olla välittämässä Jumalan rakkautta lähimmäisilleen. Se ei ollut raskas velvollisuus, vaan suuri ilo. Kenelläkään ei ollut oikeutta häntä kieltää rakastamasta. Hän tiesi, että siinä on koko elämä. Siinä on koko kristinusko. Siellä, missä rakkaus ilmestyy, siellä ilmestyy Jumala. Missä rakkautta ei ole, siellä ei ole Jumalaa. Kristinuskon syvin olemus on niin yksinkertainen. Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi.
"Rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulenhehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa..." Kv.8: 6-7
Voit olla raihnainen tai sairas. Saatat olla itse suurten ahdistusten piirittämä. Mutta ei ole olemassa sellaisia kuoleman virtoja, jotka voivat rakkauden sammuttaa. Sinua kutsuu iankaikkinen Jumala. Hänellä on elämällesi taivaallinen kutsumus. Älä anna minkään estää sitä täyttymästä. Jos et saa rakastaa, sinä näännyt. Älä anna farisealaisuuden tukahduttaa sisäistä elämääsi. Älä anna sen estää syvimpien tarpeittesi täyttymistä. Pyhä Henki haluaa viedä sinut elämän lähteelle, sillä "Jumalan rakkaus on vuodatettu sinun sydämeesi Pyhän Hengen kautta, joka on sinulle annettu." Room.5:5
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.