Faktoja islamista

Aluksi palvoivat kuunjumalaa. Ja muita, Sitten tuli Mohammed, joka päätti että vaan kuunjumalaa palvotaan. Nimi oli sitten allah...

Mutta allah ei ole ikinä ollut Jumalan nimi...
201385
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

jos toistat samaa valhetta tuhat kertaa, niin kaikki uskovat silloin siihen. Seuraat Hitlerin mottoa silloin.

Arabeilla on yksi parhaiten haalituista ja kirjoitetuista historioista. He pitivät erittäin tarkkoja muistiinpanoja.

Kuujumalan nimi, josta puhut oli Hubal.

Ne kaikki 360 epäjumalaa, jotka olivat siellä Kaabassa, toimivat vain välittäjinä oikealle Jumalalle, kenen nimi aina oli Allaah.
Samalla tavalla tänä päivänä kristityt rukoilevat Jumalalle Jeesuksen kautta, eli Jeesus toimii välittäjänä. Löytyy myös kaikenlaisia ristejä, pyhimyksiä, ikoneita jne. jotka toimivat myös välittäjinä.


Arabian kiellessä Allaah tarkoittaa Yhtä ja Ainoaa palvonan arvoista Jumalaa.

Arabian kielisestä Raamatusta voit löyttää myös sanan Allaah, koska kristityt ja juutalaiset kutsuvat myös Jumalaa Allaahiksi.
Jos osat arabian kieltä voit itse käydä tarkistamassa sieltä Raamatusta lukeekosiellä Allaah.
Mutta ethän sinä arabiaa osaa.

Voisit myös opettella Jeesuksen äidinkielen, joka oli aramea.

Tässä on yksi hyvä sivu:

http://www.learnassyrian.com/index2.html

Esim. tämä on kiinnostava arameankielinen lause:

ALAHA MINOKHOON , joka tarkoittaa Jumala olkoon kanssanne. Kuulostaako tutulta?

Eli selvennys vielä sinulle että Jeesus ei puhunut suomea, eikä kreikkaa. Hänen Jumalansa nimi ei ollut "Jumala" eikä "Theos" vaan Alaha.

Vai uskallatko väittää että Jeesus palvoi myös kuujumalaa??

Äänestä
  • Israelin Jumala on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Jeesus on maan päälle tullut Jumala.

    Äänestä

  • theTruthandnothingbuttheTruth kirjoitti:

    Israelin Jumala on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Jeesus on maan päälle tullut Jumala.

    YKSI JA SAMA ASIA?

    Kristilliset kirkot opettavat, että Jeesus Kristus (as) ei ole ainoastaan Jumalan (swt) Poika, vaan että, "hän on itse Jumala". Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolme yhdessä, ja yksi kolmessa. Ne ovat ikuisia ja samanarvoisia. Jeesus (as) on Jumala (swt), ja Jumala (swt) on Jeesus (as). Tämä on kristillinen oppi, jonka suurin osa kristityiksi itseään kutsuvista hyväksyy.
    Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille (1Korintt.15:15):

    "Ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan (swt) todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa (swt) vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen (as), jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä."

    Huolimatta Paavalin todennäköisestä uskosta, että Kristus (as) oli sama olento kuin Jumala (swt), hän ei pystynyt sanomaan muuta kuin, että Jumala (swt) "herätti Kristuksen (as)". Jos kerran Jeesus (as) ja Jumala (swt) olivat yksi ja sama, niin eikö olisi ollut soveliaampaa puhua tapahtumasta seuraavasti: Kristus (as) herätti itsensä? Jos Jumala (swt) herätti Kristuksen (as), niin nämä kaksi eivät mitenkään voi olla sama olento. Yksi oli epäilemättä toiminnon suorittaja ja toinen se, jolle toiminto suoritettiin.

    Johannes, toinen Kristuksen (as) jumalallisuuden vahva puoltaja kertoo evankeliumissaan, että Jeesus (as) sanoi: "Älköön sydämenne olko rauhattomia; uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun." Sana myös painottaa eroa Jumalan (swt) ja Kristuksen (as) välillä.

    Apostoleiden teoista luemme (Ap.teot 7:56):"Ja hän (Stephen) sanoi: `Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella´"

    Stephen näki ihmisen pojan kuten Jeesuksella (as) oli tapana kutsua itseään, seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella. Täten hän ei voi samaan aikaan olla Jumala (swt); tämä on kuvaus tilanteesta taivaassa. Hän ei ole enää tämän maailman Jeesus (as), jota kirje hebrealaisille kuvaa "... veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan (swt) edessä..."(Hebr. 2:17)

    Siinain vuorilla jonne Jeesus (as) vetäytyi, kun juutalaiset jahtasivat häntä, hän käytti tilaisuutta vetäytyä pois opetuslastensa luota ja rukoili eristäytyneisyydessä Jumalalle (swt):

    "Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä."(Luuk. 22:42-43)

    Huomaamme tässä kolme tärkeää asiaa:


    Jeesus (as) rukoilee Jumalaa (swt). Jeesus (as) palvoo Jumalaa (swt). Täten he ovat kaksi erillistä eriarvoista olentoa siinä määrin, että toisen täytyy rukoilla toista.
    Heillä on kaksi erillistä tahtoa, mutta Jeesuksen (as), Ihmisen Pojan tahto on alisteinen Jumalan (swt) tahdolle. Jumalan (swt) tahdon täytyy voittaa.
    Jeesus (as), ollessaan ihminen, menettää sydämensä ja heikkenee. Ja Jumala (swt), Kaikkivaltias, kaiken voiman lähde, lähettää enkelin vahvistamaan häntä.
    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo ehdottoman varmasti: "...sillä Isä on minua suurempi."(Joh.14:28)
    Ja viimein ristillä:"Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus (as) huusi suurella äänellä sanoen ´Jumalani (swt), Jumalani (swt), miksi minut hylkäsit?´" (Matt. 27:46)
    Edellä olevista lainauksista käy selvästi ilmi, että Jeesus (as) ja Jumala (swt) eivät ole ainoastaan erillisiä olentoja, vaan myös heidän tahtonsa ovat erilaisia. Joskus jopa ristiriitaisia: suuremman tahdon täytyy kuitenkin voittaa. Se mikä on järkyttävää, on Kristuksen (as) rukouksen epätoivoinen sävy ristillä. Se ei millään tavalla sovi Jumalan (swt) ainoana syntyneelle pojalle, emme odottaisi vastaavaa heikkoutta edes tavallisesta Jumalaan (swt) luottavaiselta kuolevaiselta.

    Ihmeet: Kenen on käskyvalta?

    Jotkut ovat esittäneet todisteeksi Jeesuksen (as) jumaluudesta ihmeet, joita hänen evankeliumien mukaan kerrotaan tehneen. Esimerkkejä tällaisista ihmeistä ovat veden muuttaminen viiniksi, spitaalisen ja halvaatuneen parantaminen, pahojen henkien pois manaaminen riivatuista, kuolleen herättäminen ja veden päällä käveleminen, mutta samat evankeliumit kertovat, että Jeesus (as) luki kaikki nuo ihmeet ja kaiken mitä hän teki Jumalan (swt) ansioksi, joka hänet oli lähettänyt. Tässä muutamia esimerkkejä:

    "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman, ja minä tiedän, että Hänen käskynsä on iänkaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Joh. 13:44-50)

    "En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan Hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt."(Joh. 5:30)

    Jeesus (as) puhuu perustellusti ylpeydellä puhuessaan ja toimiessaan Jumalan (swt) arvovallan alaisuudessa ja ollessaan kuuliainen Hänen käskyilleen. Johanneksen evankeliumi kertoo meille Lasaruksen kuolleista herättämisestä seuraavasti.:

    "Niin Jeesus (as) joutui taas liikutuksen valtaa ja meni haudalle ja se oli luola. Ja sen suulla oli kivi. Jeesus (as) sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta kuolleen sisar, sanoi hänelle:"Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa jo 4 päivää". Jeesus (as) sanoi:"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan (swt) kirkauden? Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus (as) loi silmänsä ylös ja sanoi:"Isä, minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että Sinä minua kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat Sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä:"Lasarus, tule ulos"! Ja kuollut tuli ulos jalat ja kädet siteisiin käärittynä. Ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus (as) sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." (Joh.11:38-44)

    Ylläolevasta lainauksesta huomaamme kolme asiaa:

    Jeesus (as) kertoo Martalle, että hän näkisi Jumalan (as) kirkkauden eikä omaansa, koska Jeesus etsii aina Jumalan (as) kirkkautta, joka hänet lähetti.
    Jeesus (as) rukoilee Jumalalta (swt) ihmettä ja kuuliaisesti kiittää Jumalaa (swt) rukouksiinsa vastaamisesta.
    Jeesus (as) näkee vaivaa vaikuttaakseen läsnäolijat siitä, että se joka hänet on lähettänyt, on todellakin Jumala (swt), ja että se, mitä hän tekee, hän tekee sen Jumalan käskyvallasta.
    Paljon on myös puhuttu Jeesuksen (as) itsensä kuolleista herättämisestä, nk. ylösnousemuksesta, mutta kaikki viitteet tapahtumaan Raamatussa tekevät selväksi, että se oli Jumala (swt), joka herätti Jeesuksen (as). Hän ei noussut omasta tahdonvoimastaan, eikä myöskään ollut ainutlaatuinen tässä tapahtumassa.

    Toisessa kuningasten kirjassa kerrotaan lapsesta, joka herätettiin kuolleista. (2. Kuning. 4:32-35).
    Toinen tapaus on 1. kuningasten kirjassa 17:12. Raamattu kertoo myös ihmisistä, jotka menivät taivaaseen.

    "Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso: äkkiä ilmeistyivät tuliset vainut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan. Ja Elia nousi tuulispäänä taivaaseen. " (2.kuning.2:11)

    "Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan (swt) yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala (swt) oli ottanut hänet pois." (1 Moos. 5:24)

    Tällaisia tarinoita huomattavista henkilöistä esiintyy valtavasti ennen Jeesusta (as) ja hänen aikansa.


    Jeesus, profeetta Nasaretista, Jumalan palvelija
    "Ei Messias (as), eivätkä Jumalan (swt) lähellä olevat enkelit ole liian ylpeitä palvellakseen Häntä..." Koraani 4:172

    Raamattu todistaa tämän Koraanin totuuden. Lukuisissa kohdissa huomaamme Jeesuksen (as) sanovan ylpeydellä, että Jumala (as) on hänet lähettänyt. Ja lukuisia kertoja häneen viitataan. "Jumalan (swt) palvelijana".

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala (swt), ja hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (as).

    Jeesus (as) puhuttelee Jumalaa (swt) nöyränä "yksin totisesti Jumalaksi (swt)" ja itseään Jumalan (swt lähettilääksi.

    "Teille ensiksi Jumala (swt) on lähettänyt poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (APT 3:26)

    "Aabrahamin (as) ja Iisakin (as) ja Jaakobin (as) Jumala (swt). Meidän isiemme Jumala (swt) on kirkastanut poikansa (palveliansa) Jeesuksen (as), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää." (APT 3:13)

    "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijasi kaikella rohkeudella puhua Sinun sanaasi: Ja ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Sinun pyhän poikasi Jeesuksen nimen kautta."(APT 4:30)

    Sairaita parantuu, merkkejä ja ihmeitä tapahtuu: kuka tekee kaiken tämän? Jumalan (swt) käsi. Jeesuksen (as) nimeä voidaan huutaa avuksi, mutta se on vain myötävaikuttavaa, ikäänkuin välittäjä, koska Jeesuskin (as) parhaimmillaan oli vain "Jumalan (as) pyhä palvelija". Evankeliumit kertovat Jeesuksen (as) sanoneen:

    "... ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." (Mark. 9:37)

    Koraani ilmaisee saman asian seuraavilla sanoilla:

    "Joka tottelee profeettaa tottelee Jumalaa (swt)..." (Koraani 4:80)

    Ja seuraavassa jakeessa Jumala (swt) kertoo profeetta Muhammedille (saas):

    "Sano, jos rakastatte Jumalaa (swt), seuratkaa minua niin Jumala (swt) rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." (Koraani 3:31)

    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo:

    "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa." (Joh. 4:34)

    Tämä on itseasiassa kirjaimellinen käännös sanasta ISLAM, joka merkitsee "Jumalan (as) tahtoon alistumista".

    "Jeesus vastasi heille ja sanoi:"Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hänet tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta (as) vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."(Joh. 7: 16-18)

    "Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut: ja joka ottaa minut tykönsä ottaa tykönsä Hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan." (Matt. 10:40-41)

    Täten näemme Kristuksen (as) oman todistuksen voimalla, että hän on Jumalan (swt) vanhurskas palvelija. Jumalan lähettämä profeetta, apostoli. Kerta kerran jälkeen hän toistaa, että ei ole ollut omalla arvovallallaa, että hän ei edes toimi tai puhu omalla arvovallallaan, vaan hän toimii ja puhui Jumalan (swt) käskyjen täyttämisen mukaisesti. Nämä ovat Jumalan (swt), profeetan, lähettilään, todelliset ominaisuudet. Ja sellaisena tosiasiassa hänen seuraajansa, jotka näkivät hänet ja elivät hänen kanssaan, hänet ottivat.

    "Kun ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus (as) oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva." (Joh. 6:14)

    "Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana." (Matt. 21:46)

    "Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista." (Matt 21:11)

    "Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä todella tapahtui Jeesukselle (as), Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan (swt) ja kaiken kansan edessä" (Luuk. 24:19)

    Jeesus (as) ei vain kieltänyt olevansa Jumala (swt), vaan kieltäytyi jopa hyväksi kutsumisesta:

    "Ja hänen sieltä tielle mennessä juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus (as) sanoi hänelle: "Miksi sinä sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala (Swt) yksin." (Mark. 10: 17-18)


    Profeetta Israelille
    Olemme nähneet Raamatusta ottamistamme lainauksista, että Jumala (swt) lähetti Jeesuksen (as). Kenelle hänet lähetettiin? Maailmalle? Antaa Raamatun kertoa:
    "Jeesus (as) lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja, katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten, kuin Israelin kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 15:21-24)

    Jeesus (as) lähetti 12 valittua opetuslastaan julistamaan evankeliumia, hän neuvoi heitä välttämään ei-israelilaisia kaupunkeja:

    "Nämä kaksitoista Jeesus (as) lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samanlaiseen kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin kadonneitten lampaiden tykö." (Matt. 10:5-6)

    "Niin Jeesus (as) sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt. 19:28)

    Väite, että Kristus (as) olisi maailman syntien lunastaja, komoutuu Jeesuksen (as) omalla ehdottomalla lausumalla Johanneksen evankeliumissa. Rukouksessaan Jumalalle (swt), hän selittää, omat rajoituksensa johdonmukaisesti tehtävänsä yleisen hengen kanssa.

    "Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, jotka Sinä olet minulle antanut, koska he ovat Sinun." (John. 17:9)

    On historiallinen tosiasia, että kristinuskoa ei saarnattu ei-juutalaisille, ennen kuin vasta Paavalin kääntymisen jälkeen. Hän oli se, joka vaati sitä kohdatessaan vahvaa vastustusta Jeesuksen (as) valittujen apostolien taholta. He pitivät sellaista toimintaa Mestarin täsmällisten ohjeiden ja tekojen vahingoittamisena. Paavalin konflekteista aitojen alkuperäisten Kristuksen seuraajien kanssa on kirjoitettu paljon. Aiheesta puhuvat mm. tohtori Marcello Craveri kirjassaan "The life of Jesus (as)" ja tohtori Hugh Schonfield kirjassaan "Those incedible Christians".

    Jeesuksen (as) viisaus rajoittaa hänen opetuksensa vain Israeliin, piili Aabrahamin monoteistisen uskon säilyttämisessä, jottei se saastuisi pakanallisista vaikutuksista, jotka olivat vallalla sukupuolella ei-juutalaisten keskuudessa. Mitä Jeesukseen (as) tulee, niin hänen mielestään muu ihmiskunta ei ollut vielä valmis ottamaan vastaan koko totuutta. Hänen pelkonsa todella toteutuivat Paavalin kääntymyksen ja sitä seuraavien käännytystoimenpiteiden myötä, jolloin ei ainoastaan Orfeuksen, Osiriksen, Attiksen ym. pakanakultit liitettiin järjestelmällisesti kristinuskoon ja niistä tuli sen osa.

    Kirkko esittää kristinuskon leviämisen tueksi ei-juutalaisten keskuuteen seuraavia kohtia evankeliumista:

    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä Minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." (Matt. 28:19-20)

    " Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." (Luuk. 23:47)

    "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16)

    Mikään yllämainituista kolmesta kohdasta ei viittaa historialliseen Jeesukseen (as) kun hän eli, saarnasi ja käveli opetuslastensa kanssa. Ne viittaavat "ylösnousseeseen" Kristukseen (as) niin kutsutun ylösnousemuksen jälkeen, kun hän ilmestyi harvoille valituille. On tunnettua, että Raamatussa olevista neljästä evankeliumista ensin kirjoitettu oli Markuksen evankeliumi. Muut kirjoitettiin myöhemmin Markukseen perustuen, mutta koristuksia lisättiin kirjoittajien maun mukaan. On myös tunnettua, että koko kappale Markuksen evankeliumissa, joka kertoo Jeesuksen (as) kuolleista nousemisesta ja, joka sisältää ohjeita saarnata kristinuskosa ei-juutalaisten keskuuteen (ristiriidassa kaikkien Markusten edellisten näkemysten kanssa), on myöhempi lisäys.

    Encyclopaedia Britannican 11. painos, 17. nide sivulla 730 kertoo, että kappale lisättiin evankeliumiin myöhemmin, mahdollisesti varhain 100-luvulla, korvaamaan kateissa olevia sanoja tai sanoja, joiden katsottiin olevan puutteellisia.

    Myös William Neil kirjoittaa kirjassaan "Harper´s Bible Commentary", että kaikki Raamattukriitikot ovat yhtämieltä siitä, että Markuksen evankeliumin loppuosa (16:9-20) on niin sanottu "pidempi loppu" evankeliumille ja se ei esiinny vanhemmissa käsikirjoituksissa. Varhaisin kirjoitettu todiste ylösnousemuksesta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille. (15:3-8)

    Jos Markuksen evankeliumin 16. luvun loppuosa (jakeet 9-20) on lisäys, kuten tässä on todistettu ja myönnetty, niin silloin koko tarina Kristuksen (as) kuolleista heräämisestä ja hänen kehotuksestaan mennä ja saarnata kaikille kansoille, kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on myöhempi lisäys. Tämän tarinan kirjoittaja, niin pitkälle kuin Raamattua lukemalla voi päätellä, on Paavali, koska varhaisin maininta asiasta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin kirjeessä korinttolaisille.

    Jos siis koko tarinan perusta Jeesuksen (as) kuolleista nousemiselle on parhaimmillaankin avoin kysymyksille, jollei peräti selvästi virheellinen, niin silloin ei ole olemassa mitään perusteita sille uskolle, että Jeesus (as) olisi missään historian vaiheessa määrännyt, että hänen evankeliumiaan tulisi opettaa ei-juutalaisille. Samoin viitaus kolminaisuuden kolmesta henkilöstä Jeesukseen (as) viitaten, on perusteeton.

    Äänestä

  • OVATKO NE kirjoitti:

    YKSI JA SAMA ASIA?

    Kristilliset kirkot opettavat, että Jeesus Kristus (as) ei ole ainoastaan Jumalan (swt) Poika, vaan että, "hän on itse Jumala". Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolme yhdessä, ja yksi kolmessa. Ne ovat ikuisia ja samanarvoisia. Jeesus (as) on Jumala (swt), ja Jumala (swt) on Jeesus (as). Tämä on kristillinen oppi, jonka suurin osa kristityiksi itseään kutsuvista hyväksyy.
    Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille (1Korintt.15:15):

    "Ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan (swt) todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa (swt) vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen (as), jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä."

    Huolimatta Paavalin todennäköisestä uskosta, että Kristus (as) oli sama olento kuin Jumala (swt), hän ei pystynyt sanomaan muuta kuin, että Jumala (swt) "herätti Kristuksen (as)". Jos kerran Jeesus (as) ja Jumala (swt) olivat yksi ja sama, niin eikö olisi ollut soveliaampaa puhua tapahtumasta seuraavasti: Kristus (as) herätti itsensä? Jos Jumala (swt) herätti Kristuksen (as), niin nämä kaksi eivät mitenkään voi olla sama olento. Yksi oli epäilemättä toiminnon suorittaja ja toinen se, jolle toiminto suoritettiin.

    Johannes, toinen Kristuksen (as) jumalallisuuden vahva puoltaja kertoo evankeliumissaan, että Jeesus (as) sanoi: "Älköön sydämenne olko rauhattomia; uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun." Sana myös painottaa eroa Jumalan (swt) ja Kristuksen (as) välillä.

    Apostoleiden teoista luemme (Ap.teot 7:56):"Ja hän (Stephen) sanoi: `Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella´"

    Stephen näki ihmisen pojan kuten Jeesuksella (as) oli tapana kutsua itseään, seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella. Täten hän ei voi samaan aikaan olla Jumala (swt); tämä on kuvaus tilanteesta taivaassa. Hän ei ole enää tämän maailman Jeesus (as), jota kirje hebrealaisille kuvaa "... veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan (swt) edessä..."(Hebr. 2:17)

    Siinain vuorilla jonne Jeesus (as) vetäytyi, kun juutalaiset jahtasivat häntä, hän käytti tilaisuutta vetäytyä pois opetuslastensa luota ja rukoili eristäytyneisyydessä Jumalalle (swt):

    "Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä."(Luuk. 22:42-43)

    Huomaamme tässä kolme tärkeää asiaa:


    Jeesus (as) rukoilee Jumalaa (swt). Jeesus (as) palvoo Jumalaa (swt). Täten he ovat kaksi erillistä eriarvoista olentoa siinä määrin, että toisen täytyy rukoilla toista.
    Heillä on kaksi erillistä tahtoa, mutta Jeesuksen (as), Ihmisen Pojan tahto on alisteinen Jumalan (swt) tahdolle. Jumalan (swt) tahdon täytyy voittaa.
    Jeesus (as), ollessaan ihminen, menettää sydämensä ja heikkenee. Ja Jumala (swt), Kaikkivaltias, kaiken voiman lähde, lähettää enkelin vahvistamaan häntä.
    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo ehdottoman varmasti: "...sillä Isä on minua suurempi."(Joh.14:28)
    Ja viimein ristillä:"Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus (as) huusi suurella äänellä sanoen ´Jumalani (swt), Jumalani (swt), miksi minut hylkäsit?´" (Matt. 27:46)
    Edellä olevista lainauksista käy selvästi ilmi, että Jeesus (as) ja Jumala (swt) eivät ole ainoastaan erillisiä olentoja, vaan myös heidän tahtonsa ovat erilaisia. Joskus jopa ristiriitaisia: suuremman tahdon täytyy kuitenkin voittaa. Se mikä on järkyttävää, on Kristuksen (as) rukouksen epätoivoinen sävy ristillä. Se ei millään tavalla sovi Jumalan (swt) ainoana syntyneelle pojalle, emme odottaisi vastaavaa heikkoutta edes tavallisesta Jumalaan (swt) luottavaiselta kuolevaiselta.

    Ihmeet: Kenen on käskyvalta?

    Jotkut ovat esittäneet todisteeksi Jeesuksen (as) jumaluudesta ihmeet, joita hänen evankeliumien mukaan kerrotaan tehneen. Esimerkkejä tällaisista ihmeistä ovat veden muuttaminen viiniksi, spitaalisen ja halvaatuneen parantaminen, pahojen henkien pois manaaminen riivatuista, kuolleen herättäminen ja veden päällä käveleminen, mutta samat evankeliumit kertovat, että Jeesus (as) luki kaikki nuo ihmeet ja kaiken mitä hän teki Jumalan (swt) ansioksi, joka hänet oli lähettänyt. Tässä muutamia esimerkkejä:

    "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman, ja minä tiedän, että Hänen käskynsä on iänkaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Joh. 13:44-50)

    "En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan Hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt."(Joh. 5:30)

    Jeesus (as) puhuu perustellusti ylpeydellä puhuessaan ja toimiessaan Jumalan (swt) arvovallan alaisuudessa ja ollessaan kuuliainen Hänen käskyilleen. Johanneksen evankeliumi kertoo meille Lasaruksen kuolleista herättämisestä seuraavasti.:

    "Niin Jeesus (as) joutui taas liikutuksen valtaa ja meni haudalle ja se oli luola. Ja sen suulla oli kivi. Jeesus (as) sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta kuolleen sisar, sanoi hänelle:"Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa jo 4 päivää". Jeesus (as) sanoi:"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan (swt) kirkauden? Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus (as) loi silmänsä ylös ja sanoi:"Isä, minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että Sinä minua kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat Sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä:"Lasarus, tule ulos"! Ja kuollut tuli ulos jalat ja kädet siteisiin käärittynä. Ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus (as) sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." (Joh.11:38-44)

    Ylläolevasta lainauksesta huomaamme kolme asiaa:

    Jeesus (as) kertoo Martalle, että hän näkisi Jumalan (as) kirkkauden eikä omaansa, koska Jeesus etsii aina Jumalan (as) kirkkautta, joka hänet lähetti.
    Jeesus (as) rukoilee Jumalalta (swt) ihmettä ja kuuliaisesti kiittää Jumalaa (swt) rukouksiinsa vastaamisesta.
    Jeesus (as) näkee vaivaa vaikuttaakseen läsnäolijat siitä, että se joka hänet on lähettänyt, on todellakin Jumala (swt), ja että se, mitä hän tekee, hän tekee sen Jumalan käskyvallasta.
    Paljon on myös puhuttu Jeesuksen (as) itsensä kuolleista herättämisestä, nk. ylösnousemuksesta, mutta kaikki viitteet tapahtumaan Raamatussa tekevät selväksi, että se oli Jumala (swt), joka herätti Jeesuksen (as). Hän ei noussut omasta tahdonvoimastaan, eikä myöskään ollut ainutlaatuinen tässä tapahtumassa.

    Toisessa kuningasten kirjassa kerrotaan lapsesta, joka herätettiin kuolleista. (2. Kuning. 4:32-35).
    Toinen tapaus on 1. kuningasten kirjassa 17:12. Raamattu kertoo myös ihmisistä, jotka menivät taivaaseen.

    "Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso: äkkiä ilmeistyivät tuliset vainut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan. Ja Elia nousi tuulispäänä taivaaseen. " (2.kuning.2:11)

    "Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan (swt) yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala (swt) oli ottanut hänet pois." (1 Moos. 5:24)

    Tällaisia tarinoita huomattavista henkilöistä esiintyy valtavasti ennen Jeesusta (as) ja hänen aikansa.


    Jeesus, profeetta Nasaretista, Jumalan palvelija
    "Ei Messias (as), eivätkä Jumalan (swt) lähellä olevat enkelit ole liian ylpeitä palvellakseen Häntä..." Koraani 4:172

    Raamattu todistaa tämän Koraanin totuuden. Lukuisissa kohdissa huomaamme Jeesuksen (as) sanovan ylpeydellä, että Jumala (as) on hänet lähettänyt. Ja lukuisia kertoja häneen viitataan. "Jumalan (swt) palvelijana".

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala (swt), ja hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (as).

    Jeesus (as) puhuttelee Jumalaa (swt) nöyränä "yksin totisesti Jumalaksi (swt)" ja itseään Jumalan (swt lähettilääksi.

    "Teille ensiksi Jumala (swt) on lähettänyt poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (APT 3:26)

    "Aabrahamin (as) ja Iisakin (as) ja Jaakobin (as) Jumala (swt). Meidän isiemme Jumala (swt) on kirkastanut poikansa (palveliansa) Jeesuksen (as), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää." (APT 3:13)

    "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijasi kaikella rohkeudella puhua Sinun sanaasi: Ja ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Sinun pyhän poikasi Jeesuksen nimen kautta."(APT 4:30)

    Sairaita parantuu, merkkejä ja ihmeitä tapahtuu: kuka tekee kaiken tämän? Jumalan (swt) käsi. Jeesuksen (as) nimeä voidaan huutaa avuksi, mutta se on vain myötävaikuttavaa, ikäänkuin välittäjä, koska Jeesuskin (as) parhaimmillaan oli vain "Jumalan (as) pyhä palvelija". Evankeliumit kertovat Jeesuksen (as) sanoneen:

    "... ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." (Mark. 9:37)

    Koraani ilmaisee saman asian seuraavilla sanoilla:

    "Joka tottelee profeettaa tottelee Jumalaa (swt)..." (Koraani 4:80)

    Ja seuraavassa jakeessa Jumala (swt) kertoo profeetta Muhammedille (saas):

    "Sano, jos rakastatte Jumalaa (swt), seuratkaa minua niin Jumala (swt) rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." (Koraani 3:31)

    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo:

    "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa." (Joh. 4:34)

    Tämä on itseasiassa kirjaimellinen käännös sanasta ISLAM, joka merkitsee "Jumalan (as) tahtoon alistumista".

    "Jeesus vastasi heille ja sanoi:"Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hänet tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta (as) vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."(Joh. 7: 16-18)

    "Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut: ja joka ottaa minut tykönsä ottaa tykönsä Hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan." (Matt. 10:40-41)

    Täten näemme Kristuksen (as) oman todistuksen voimalla, että hän on Jumalan (swt) vanhurskas palvelija. Jumalan lähettämä profeetta, apostoli. Kerta kerran jälkeen hän toistaa, että ei ole ollut omalla arvovallallaa, että hän ei edes toimi tai puhu omalla arvovallallaan, vaan hän toimii ja puhui Jumalan (swt) käskyjen täyttämisen mukaisesti. Nämä ovat Jumalan (swt), profeetan, lähettilään, todelliset ominaisuudet. Ja sellaisena tosiasiassa hänen seuraajansa, jotka näkivät hänet ja elivät hänen kanssaan, hänet ottivat.

    "Kun ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus (as) oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva." (Joh. 6:14)

    "Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana." (Matt. 21:46)

    "Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista." (Matt 21:11)

    "Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä todella tapahtui Jeesukselle (as), Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan (swt) ja kaiken kansan edessä" (Luuk. 24:19)

    Jeesus (as) ei vain kieltänyt olevansa Jumala (swt), vaan kieltäytyi jopa hyväksi kutsumisesta:

    "Ja hänen sieltä tielle mennessä juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus (as) sanoi hänelle: "Miksi sinä sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala (Swt) yksin." (Mark. 10: 17-18)


    Profeetta Israelille
    Olemme nähneet Raamatusta ottamistamme lainauksista, että Jumala (swt) lähetti Jeesuksen (as). Kenelle hänet lähetettiin? Maailmalle? Antaa Raamatun kertoa:
    "Jeesus (as) lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja, katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten, kuin Israelin kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 15:21-24)

    Jeesus (as) lähetti 12 valittua opetuslastaan julistamaan evankeliumia, hän neuvoi heitä välttämään ei-israelilaisia kaupunkeja:

    "Nämä kaksitoista Jeesus (as) lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samanlaiseen kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin kadonneitten lampaiden tykö." (Matt. 10:5-6)

    "Niin Jeesus (as) sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt. 19:28)

    Väite, että Kristus (as) olisi maailman syntien lunastaja, komoutuu Jeesuksen (as) omalla ehdottomalla lausumalla Johanneksen evankeliumissa. Rukouksessaan Jumalalle (swt), hän selittää, omat rajoituksensa johdonmukaisesti tehtävänsä yleisen hengen kanssa.

    "Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, jotka Sinä olet minulle antanut, koska he ovat Sinun." (John. 17:9)

    On historiallinen tosiasia, että kristinuskoa ei saarnattu ei-juutalaisille, ennen kuin vasta Paavalin kääntymisen jälkeen. Hän oli se, joka vaati sitä kohdatessaan vahvaa vastustusta Jeesuksen (as) valittujen apostolien taholta. He pitivät sellaista toimintaa Mestarin täsmällisten ohjeiden ja tekojen vahingoittamisena. Paavalin konflekteista aitojen alkuperäisten Kristuksen seuraajien kanssa on kirjoitettu paljon. Aiheesta puhuvat mm. tohtori Marcello Craveri kirjassaan "The life of Jesus (as)" ja tohtori Hugh Schonfield kirjassaan "Those incedible Christians".

    Jeesuksen (as) viisaus rajoittaa hänen opetuksensa vain Israeliin, piili Aabrahamin monoteistisen uskon säilyttämisessä, jottei se saastuisi pakanallisista vaikutuksista, jotka olivat vallalla sukupuolella ei-juutalaisten keskuudessa. Mitä Jeesukseen (as) tulee, niin hänen mielestään muu ihmiskunta ei ollut vielä valmis ottamaan vastaan koko totuutta. Hänen pelkonsa todella toteutuivat Paavalin kääntymyksen ja sitä seuraavien käännytystoimenpiteiden myötä, jolloin ei ainoastaan Orfeuksen, Osiriksen, Attiksen ym. pakanakultit liitettiin järjestelmällisesti kristinuskoon ja niistä tuli sen osa.

    Kirkko esittää kristinuskon leviämisen tueksi ei-juutalaisten keskuuteen seuraavia kohtia evankeliumista:

    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä Minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." (Matt. 28:19-20)

    " Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." (Luuk. 23:47)

    "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16)

    Mikään yllämainituista kolmesta kohdasta ei viittaa historialliseen Jeesukseen (as) kun hän eli, saarnasi ja käveli opetuslastensa kanssa. Ne viittaavat "ylösnousseeseen" Kristukseen (as) niin kutsutun ylösnousemuksen jälkeen, kun hän ilmestyi harvoille valituille. On tunnettua, että Raamatussa olevista neljästä evankeliumista ensin kirjoitettu oli Markuksen evankeliumi. Muut kirjoitettiin myöhemmin Markukseen perustuen, mutta koristuksia lisättiin kirjoittajien maun mukaan. On myös tunnettua, että koko kappale Markuksen evankeliumissa, joka kertoo Jeesuksen (as) kuolleista nousemisesta ja, joka sisältää ohjeita saarnata kristinuskosa ei-juutalaisten keskuuteen (ristiriidassa kaikkien Markusten edellisten näkemysten kanssa), on myöhempi lisäys.

    Encyclopaedia Britannican 11. painos, 17. nide sivulla 730 kertoo, että kappale lisättiin evankeliumiin myöhemmin, mahdollisesti varhain 100-luvulla, korvaamaan kateissa olevia sanoja tai sanoja, joiden katsottiin olevan puutteellisia.

    Myös William Neil kirjoittaa kirjassaan "Harper´s Bible Commentary", että kaikki Raamattukriitikot ovat yhtämieltä siitä, että Markuksen evankeliumin loppuosa (16:9-20) on niin sanottu "pidempi loppu" evankeliumille ja se ei esiinny vanhemmissa käsikirjoituksissa. Varhaisin kirjoitettu todiste ylösnousemuksesta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille. (15:3-8)

    Jos Markuksen evankeliumin 16. luvun loppuosa (jakeet 9-20) on lisäys, kuten tässä on todistettu ja myönnetty, niin silloin koko tarina Kristuksen (as) kuolleista heräämisestä ja hänen kehotuksestaan mennä ja saarnata kaikille kansoille, kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on myöhempi lisäys. Tämän tarinan kirjoittaja, niin pitkälle kuin Raamattua lukemalla voi päätellä, on Paavali, koska varhaisin maininta asiasta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin kirjeessä korinttolaisille.

    Jos siis koko tarinan perusta Jeesuksen (as) kuolleista nousemiselle on parhaimmillaankin avoin kysymyksille, jollei peräti selvästi virheellinen, niin silloin ei ole olemassa mitään perusteita sille uskolle, että Jeesus (as) olisi missään historian vaiheessa määrännyt, että hänen evankeliumiaan tulisi opettaa ei-juutalaisille. Samoin viitaus kolminaisuuden kolmesta henkilöstä Jeesukseen (as) viitaten, on perusteeton.

    ???

    Äänestä

  • Kuka lukee noin paljon? kirjoitti:

    ???

    totuutta.

    Äänestä

  • HR: Se kieli, jota Jeesuksen uskotaan puhuneen, oli siis yksi aramean muoto.

    TH: Se oli palestiinalainen juutalaisaramea, josta meillä on harmillisen vähän näytteitä jäljellä. Uudessa testamentissa on muutamia Jeesuksen lausumina toistettuja kohtia: Eeli, eeli, lama sabaktani, Talita kuum, näitä tämmöisiä, jotka selvästikin ovat arameaa ja palestiinalaista arameaa. Mutta muita lähteitä Jeesuksen ajan arameasta meillä on harmillisen vähän.

    http://www.lausti.com/articles/languages/aramea.html

    Äänestä

  • "Arabeilla on yksi parhaiten haalituista ja kirjoitetuista historioista. He pitivät erittäin tarkkoja muistiinpanoja. "




    600-luku, arabien ja islamin esiinmarssin aika on historiankirjoituksen pimeä vuosisata. Edeltävät ja seuraavat vuosisadat ovat lähdeaineiston suhteen huomattavasti rikkaammat. Egyptin kohdalla kreikankielinen historiankirjoitus on puutteellisimmillaan juuri niinä kriittisinä vuosina, jolloin bysanttilaisten valta päättyy ja arabit seuraavat heitä Egyptin miehittäjinä. Mitä tulee arabiankieliseen historiankirjoitukseen, niin varhaisimmatkin islamin syntyvaiheista ja arabien ekspansiosta ja siten myös Egyptin valloituksesta kertovat teokset ovat huomattavasti myöhäisempiä kuin kuvaamansa tapahtumat. Varhaisimmat säilyneet teokset on kirjoitettu vasta 800-luvulla eli pari vuosisataa itse tapahtumien jälkeen.

    Ongelmallista on lisäksi se että 600-luvun historia on muslimeille "pyhää historiaa", jonka käsittelyssä historioitsijaa rajoittavat erinomaisen tiukat normit, joista poikkeaminen ei ole sallittua vielä tänäkään päivänä. Sekä aiheiston pyhyyden että lähdeaineiston hataruuden johdosta tuo varhainen ja kohteeseensa nähden kovin myöhäissyntyinen historiankirjoitus koostuu valtaosiltaan topoksista.

    Amr ibn al->As kirjoitti valloituksen jälkeen >Umar ibn al-Khattabille: 'Olen valloittanut kaupungin, enkä pysty kuvaamaan mitä siellä on, paitsi että olen saanut neljä tuhatta puutarhaa, neljä tuhatta kylpylää ja neljäkymmentä tuhatta juutalaista, joille olen määrännyt jizya-veron, sekä neljä sataa kuninkaiden huvittelupaikkaa'", kirjoittaa Ibn >Abd al-Hakam (k. 871) teoksessaan Futuh Misr. Ibn >Abd al-Hakam on varhaisin tunnettu maansa valloitusta kuvannut islaminuskoinen egyptiläinen historioitsija. Kirjaston hävityksestä hän ei mainitse sanallakaan; häneltä sitä vastoin ovat peräisin myöhemmissä lähteissä toistuvat tiedot valloitusarmeijan suuruudesta, kylpylöiden ja huvittelupaikkojen määristä jne. Niitä yhdistää kantaluku 4 - seikka jonka olisi voinut olettaa kiinnittävän myös arabiaa taitamattomien historioitsijoiden huomiota.

    Luvut 4, 40, 400, 4000 ja 40.000 ovat seemiläisissä kielissä kielikuvia, joiden merkitys on muutama, jonkin verran, runsaasti jne. Sekä esi-islamilaisten että islaminuskoisten arabien keskuudessa oli vallalla käsitys, että mies vasta 40-vuotiaana saavutti fyysisen ja henkisen suorituskykynsä huipun. Kun varhaisimmat profeetta Muhammadin elämäkerran kirjoittajat ilmoittivat hänen olleen 40-vuotias kokiessaan ensimmäisen ilmestyksensä, he halusivat osoittaa että Jumala oli valinnut tehtävään henkilön joka oli "miehuuden iässä", kuten Koraani asian ilmaisee (46:15).

    Toinen sekä kirjastonhävitystarinassa että Ibn >Abd al-Hakam lainauksessa vilahtava topos on kalifille kirjoittaminen. Se kehkeytyi 800-luvun kuluessa, kun islamilaisen yhteisön keskuudessa käyty kiista uskonnollisen auktoriteetin henkilöitymisestä päättyi kalifin tappioon. Sunnalaiset oppineet esittivät siitä lähtien kalifin yhteisön poliittisena johtajana vailla minkäänlaista uskonnollista auktoriteettia, kun sen sijaan vähäpätöisimmätkin poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluvat asiat tuli alistaa kalifille. Niinpä historiankirjoituksessa alkaa esiintyä mainintoja valloitusjoukkojen komentajista, jotka tuhansien kilometrien päästä ja kesken pikaistakin päätöksentekoa lähettelevät kalifille kirjeitä Medinaan tiedustaen hänen näkemyksiään.

    Kun >Amr ibn al->As johtaa Egyptiin 4000 miehen armeijan, löytää Aleksandriasta 4000 puutarhaa, 4000 kylpylää, 40.000 juutalaista ja 400 kuninkaiden huvittelupaikkaa, kuuntelee Johannes Filoponoksen pyynnön ja kirjoittaa tästä kaikesta kalifille Medinaan, niin lähdekriittinen tutkija voi vain todeta että kertomus perustuu kahteen siinä määrin tyypilliseen arabiankielisen historiankirjoituksen topokseen, että niillä on vaikea nähdä mitään totuusarvoa.

    Se että arabialaista kulttuuria tuntemattomat historioitsijat antavat toposten johtaa itsensä harhaan on anteeksiannettavaa. Sitä että valtaosa arabisteista käsittelee niitä tosiasioina sopii jo vähän ihmetelläkin.

    Äänestä

  • xcvc kirjoitti:

    "Arabeilla on yksi parhaiten haalituista ja kirjoitetuista historioista. He pitivät erittäin tarkkoja muistiinpanoja. "




    600-luku, arabien ja islamin esiinmarssin aika on historiankirjoituksen pimeä vuosisata. Edeltävät ja seuraavat vuosisadat ovat lähdeaineiston suhteen huomattavasti rikkaammat. Egyptin kohdalla kreikankielinen historiankirjoitus on puutteellisimmillaan juuri niinä kriittisinä vuosina, jolloin bysanttilaisten valta päättyy ja arabit seuraavat heitä Egyptin miehittäjinä. Mitä tulee arabiankieliseen historiankirjoitukseen, niin varhaisimmatkin islamin syntyvaiheista ja arabien ekspansiosta ja siten myös Egyptin valloituksesta kertovat teokset ovat huomattavasti myöhäisempiä kuin kuvaamansa tapahtumat. Varhaisimmat säilyneet teokset on kirjoitettu vasta 800-luvulla eli pari vuosisataa itse tapahtumien jälkeen.

    Ongelmallista on lisäksi se että 600-luvun historia on muslimeille "pyhää historiaa", jonka käsittelyssä historioitsijaa rajoittavat erinomaisen tiukat normit, joista poikkeaminen ei ole sallittua vielä tänäkään päivänä. Sekä aiheiston pyhyyden että lähdeaineiston hataruuden johdosta tuo varhainen ja kohteeseensa nähden kovin myöhäissyntyinen historiankirjoitus koostuu valtaosiltaan topoksista.

    Amr ibn al->As kirjoitti valloituksen jälkeen >Umar ibn al-Khattabille: 'Olen valloittanut kaupungin, enkä pysty kuvaamaan mitä siellä on, paitsi että olen saanut neljä tuhatta puutarhaa, neljä tuhatta kylpylää ja neljäkymmentä tuhatta juutalaista, joille olen määrännyt jizya-veron, sekä neljä sataa kuninkaiden huvittelupaikkaa'", kirjoittaa Ibn >Abd al-Hakam (k. 871) teoksessaan Futuh Misr. Ibn >Abd al-Hakam on varhaisin tunnettu maansa valloitusta kuvannut islaminuskoinen egyptiläinen historioitsija. Kirjaston hävityksestä hän ei mainitse sanallakaan; häneltä sitä vastoin ovat peräisin myöhemmissä lähteissä toistuvat tiedot valloitusarmeijan suuruudesta, kylpylöiden ja huvittelupaikkojen määristä jne. Niitä yhdistää kantaluku 4 - seikka jonka olisi voinut olettaa kiinnittävän myös arabiaa taitamattomien historioitsijoiden huomiota.

    Luvut 4, 40, 400, 4000 ja 40.000 ovat seemiläisissä kielissä kielikuvia, joiden merkitys on muutama, jonkin verran, runsaasti jne. Sekä esi-islamilaisten että islaminuskoisten arabien keskuudessa oli vallalla käsitys, että mies vasta 40-vuotiaana saavutti fyysisen ja henkisen suorituskykynsä huipun. Kun varhaisimmat profeetta Muhammadin elämäkerran kirjoittajat ilmoittivat hänen olleen 40-vuotias kokiessaan ensimmäisen ilmestyksensä, he halusivat osoittaa että Jumala oli valinnut tehtävään henkilön joka oli "miehuuden iässä", kuten Koraani asian ilmaisee (46:15).

    Toinen sekä kirjastonhävitystarinassa että Ibn >Abd al-Hakam lainauksessa vilahtava topos on kalifille kirjoittaminen. Se kehkeytyi 800-luvun kuluessa, kun islamilaisen yhteisön keskuudessa käyty kiista uskonnollisen auktoriteetin henkilöitymisestä päättyi kalifin tappioon. Sunnalaiset oppineet esittivät siitä lähtien kalifin yhteisön poliittisena johtajana vailla minkäänlaista uskonnollista auktoriteettia, kun sen sijaan vähäpätöisimmätkin poliittisen päätöksenteon piiriin kuuluvat asiat tuli alistaa kalifille. Niinpä historiankirjoituksessa alkaa esiintyä mainintoja valloitusjoukkojen komentajista, jotka tuhansien kilometrien päästä ja kesken pikaistakin päätöksentekoa lähettelevät kalifille kirjeitä Medinaan tiedustaen hänen näkemyksiään.

    Kun >Amr ibn al->As johtaa Egyptiin 4000 miehen armeijan, löytää Aleksandriasta 4000 puutarhaa, 4000 kylpylää, 40.000 juutalaista ja 400 kuninkaiden huvittelupaikkaa, kuuntelee Johannes Filoponoksen pyynnön ja kirjoittaa tästä kaikesta kalifille Medinaan, niin lähdekriittinen tutkija voi vain todeta että kertomus perustuu kahteen siinä määrin tyypilliseen arabiankielisen historiankirjoituksen topokseen, että niillä on vaikea nähdä mitään totuusarvoa.

    Se että arabialaista kulttuuria tuntemattomat historioitsijat antavat toposten johtaa itsensä harhaan on anteeksiannettavaa. Sitä että valtaosa arabisteista käsittelee niitä tosiasioina sopii jo vähän ihmetelläkin.

    http://www.tsv.fi/ttapaht/015/ohrnberg.htm

    Äänestä

  • OVATKO NE kirjoitti:

    YKSI JA SAMA ASIA?

    Kristilliset kirkot opettavat, että Jeesus Kristus (as) ei ole ainoastaan Jumalan (swt) Poika, vaan että, "hän on itse Jumala". Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Kolme yhdessä, ja yksi kolmessa. Ne ovat ikuisia ja samanarvoisia. Jeesus (as) on Jumala (swt), ja Jumala (swt) on Jeesus (as). Tämä on kristillinen oppi, jonka suurin osa kristityiksi itseään kutsuvista hyväksyy.
    Paavali kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään Korinttolaisille (1Korintt.15:15):

    "Ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan (swt) todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa (swt) vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen (as), jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä."

    Huolimatta Paavalin todennäköisestä uskosta, että Kristus (as) oli sama olento kuin Jumala (swt), hän ei pystynyt sanomaan muuta kuin, että Jumala (swt) "herätti Kristuksen (as)". Jos kerran Jeesus (as) ja Jumala (swt) olivat yksi ja sama, niin eikö olisi ollut soveliaampaa puhua tapahtumasta seuraavasti: Kristus (as) herätti itsensä? Jos Jumala (swt) herätti Kristuksen (as), niin nämä kaksi eivät mitenkään voi olla sama olento. Yksi oli epäilemättä toiminnon suorittaja ja toinen se, jolle toiminto suoritettiin.

    Johannes, toinen Kristuksen (as) jumalallisuuden vahva puoltaja kertoo evankeliumissaan, että Jeesus (as) sanoi: "Älköön sydämenne olko rauhattomia; uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun." Sana myös painottaa eroa Jumalan (swt) ja Kristuksen (as) välillä.

    Apostoleiden teoista luemme (Ap.teot 7:56):"Ja hän (Stephen) sanoi: `Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella´"

    Stephen näki ihmisen pojan kuten Jeesuksella (as) oli tapana kutsua itseään, seisovan Jumalan (swt) oikealla puolella. Täten hän ei voi samaan aikaan olla Jumala (swt); tämä on kuvaus tilanteesta taivaassa. Hän ei ole enää tämän maailman Jeesus (as), jota kirje hebrealaisille kuvaa "... veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan (swt) edessä..."(Hebr. 2:17)

    Siinain vuorilla jonne Jeesus (as) vetäytyi, kun juutalaiset jahtasivat häntä, hän käytti tilaisuutta vetäytyä pois opetuslastensa luota ja rukoili eristäytyneisyydessä Jumalalle (swt):

    "Isä, jos Sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä."(Luuk. 22:42-43)

    Huomaamme tässä kolme tärkeää asiaa:


    Jeesus (as) rukoilee Jumalaa (swt). Jeesus (as) palvoo Jumalaa (swt). Täten he ovat kaksi erillistä eriarvoista olentoa siinä määrin, että toisen täytyy rukoilla toista.
    Heillä on kaksi erillistä tahtoa, mutta Jeesuksen (as), Ihmisen Pojan tahto on alisteinen Jumalan (swt) tahdolle. Jumalan (swt) tahdon täytyy voittaa.
    Jeesus (as), ollessaan ihminen, menettää sydämensä ja heikkenee. Ja Jumala (swt), Kaikkivaltias, kaiken voiman lähde, lähettää enkelin vahvistamaan häntä.
    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo ehdottoman varmasti: "...sillä Isä on minua suurempi."(Joh.14:28)
    Ja viimein ristillä:"Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus (as) huusi suurella äänellä sanoen ´Jumalani (swt), Jumalani (swt), miksi minut hylkäsit?´" (Matt. 27:46)
    Edellä olevista lainauksista käy selvästi ilmi, että Jeesus (as) ja Jumala (swt) eivät ole ainoastaan erillisiä olentoja, vaan myös heidän tahtonsa ovat erilaisia. Joskus jopa ristiriitaisia: suuremman tahdon täytyy kuitenkin voittaa. Se mikä on järkyttävää, on Kristuksen (as) rukouksen epätoivoinen sävy ristillä. Se ei millään tavalla sovi Jumalan (swt) ainoana syntyneelle pojalle, emme odottaisi vastaavaa heikkoutta edes tavallisesta Jumalaan (swt) luottavaiselta kuolevaiselta.

    Ihmeet: Kenen on käskyvalta?

    Jotkut ovat esittäneet todisteeksi Jeesuksen (as) jumaluudesta ihmeet, joita hänen evankeliumien mukaan kerrotaan tehneen. Esimerkkejä tällaisista ihmeistä ovat veden muuttaminen viiniksi, spitaalisen ja halvaatuneen parantaminen, pahojen henkien pois manaaminen riivatuista, kuolleen herättäminen ja veden päällä käveleminen, mutta samat evankeliumit kertovat, että Jeesus (as) luki kaikki nuo ihmeet ja kaiken mitä hän teki Jumalan (swt) ansioksi, joka hänet oli lähettänyt. Tässä muutamia esimerkkejä:

    "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman, ja minä tiedän, että Hänen käskynsä on iänkaikkinen elämä. Sen tähden, minkä minä puhun sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut." (Joh. 13:44-50)

    "En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan Hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt."(Joh. 5:30)

    Jeesus (as) puhuu perustellusti ylpeydellä puhuessaan ja toimiessaan Jumalan (swt) arvovallan alaisuudessa ja ollessaan kuuliainen Hänen käskyilleen. Johanneksen evankeliumi kertoo meille Lasaruksen kuolleista herättämisestä seuraavasti.:

    "Niin Jeesus (as) joutui taas liikutuksen valtaa ja meni haudalle ja se oli luola. Ja sen suulla oli kivi. Jeesus (as) sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta kuolleen sisar, sanoi hänelle:"Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa jo 4 päivää". Jeesus (as) sanoi:"Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan (swt) kirkauden? Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus (as) loi silmänsä ylös ja sanoi:"Isä, minä kiitän Sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että Sinä minua kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat Sinun lähettäneen minut." Ja sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä:"Lasarus, tule ulos"! Ja kuollut tuli ulos jalat ja kädet siteisiin käärittynä. Ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus (as) sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." (Joh.11:38-44)

    Ylläolevasta lainauksesta huomaamme kolme asiaa:

    Jeesus (as) kertoo Martalle, että hän näkisi Jumalan (as) kirkkauden eikä omaansa, koska Jeesus etsii aina Jumalan (as) kirkkautta, joka hänet lähetti.
    Jeesus (as) rukoilee Jumalalta (swt) ihmettä ja kuuliaisesti kiittää Jumalaa (swt) rukouksiinsa vastaamisesta.
    Jeesus (as) näkee vaivaa vaikuttaakseen läsnäolijat siitä, että se joka hänet on lähettänyt, on todellakin Jumala (swt), ja että se, mitä hän tekee, hän tekee sen Jumalan käskyvallasta.
    Paljon on myös puhuttu Jeesuksen (as) itsensä kuolleista herättämisestä, nk. ylösnousemuksesta, mutta kaikki viitteet tapahtumaan Raamatussa tekevät selväksi, että se oli Jumala (swt), joka herätti Jeesuksen (as). Hän ei noussut omasta tahdonvoimastaan, eikä myöskään ollut ainutlaatuinen tässä tapahtumassa.

    Toisessa kuningasten kirjassa kerrotaan lapsesta, joka herätettiin kuolleista. (2. Kuning. 4:32-35).
    Toinen tapaus on 1. kuningasten kirjassa 17:12. Raamattu kertoo myös ihmisistä, jotka menivät taivaaseen.

    "Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso: äkkiä ilmeistyivät tuliset vainut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan. Ja Elia nousi tuulispäänä taivaaseen. " (2.kuning.2:11)

    "Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan (swt) yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala (swt) oli ottanut hänet pois." (1 Moos. 5:24)

    Tällaisia tarinoita huomattavista henkilöistä esiintyy valtavasti ennen Jeesusta (as) ja hänen aikansa.


    Jeesus, profeetta Nasaretista, Jumalan palvelija
    "Ei Messias (as), eivätkä Jumalan (swt) lähellä olevat enkelit ole liian ylpeitä palvellakseen Häntä..." Koraani 4:172

    Raamattu todistaa tämän Koraanin totuuden. Lukuisissa kohdissa huomaamme Jeesuksen (as) sanovan ylpeydellä, että Jumala (as) on hänet lähettänyt. Ja lukuisia kertoja häneen viitataan. "Jumalan (swt) palvelijana".

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala (swt), ja hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen (as).

    Jeesus (as) puhuttelee Jumalaa (swt) nöyränä "yksin totisesti Jumalaksi (swt)" ja itseään Jumalan (swt lähettilääksi.

    "Teille ensiksi Jumala (swt) on lähettänyt poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (APT 3:26)

    "Aabrahamin (as) ja Iisakin (as) ja Jaakobin (as) Jumala (swt). Meidän isiemme Jumala (swt) on kirkastanut poikansa (palveliansa) Jeesuksen (as), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää." (APT 3:13)

    "Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijasi kaikella rohkeudella puhua Sinun sanaasi: Ja ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Sinun pyhän poikasi Jeesuksen nimen kautta."(APT 4:30)

    Sairaita parantuu, merkkejä ja ihmeitä tapahtuu: kuka tekee kaiken tämän? Jumalan (swt) käsi. Jeesuksen (as) nimeä voidaan huutaa avuksi, mutta se on vain myötävaikuttavaa, ikäänkuin välittäjä, koska Jeesuskin (as) parhaimmillaan oli vain "Jumalan (as) pyhä palvelija". Evankeliumit kertovat Jeesuksen (as) sanoneen:

    "... ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan Hänet, joka on minut lähettänyt." (Mark. 9:37)

    Koraani ilmaisee saman asian seuraavilla sanoilla:

    "Joka tottelee profeettaa tottelee Jumalaa (swt)..." (Koraani 4:80)

    Ja seuraavassa jakeessa Jumala (swt) kertoo profeetta Muhammedille (saas):

    "Sano, jos rakastatte Jumalaa (swt), seuratkaa minua niin Jumala (swt) rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armelias." (Koraani 3:31)

    Johanneksen evankeliumissa Jeesus (as) sanoo:

    "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän Hänen tekonsa." (Joh. 4:34)

    Tämä on itseasiassa kirjaimellinen käännös sanasta ISLAM, joka merkitsee "Jumalan (as) tahtoon alistumista".

    "Jeesus vastasi heille ja sanoi:"Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hänet tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta (as) vai puhunko minä omiani. Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."(Joh. 7: 16-18)

    "Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut: ja joka ottaa minut tykönsä ottaa tykönsä Hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan." (Matt. 10:40-41)

    Täten näemme Kristuksen (as) oman todistuksen voimalla, että hän on Jumalan (swt) vanhurskas palvelija. Jumalan lähettämä profeetta, apostoli. Kerta kerran jälkeen hän toistaa, että ei ole ollut omalla arvovallallaa, että hän ei edes toimi tai puhu omalla arvovallallaan, vaan hän toimii ja puhui Jumalan (swt) käskyjen täyttämisen mukaisesti. Nämä ovat Jumalan (swt), profeetan, lähettilään, todelliset ominaisuudet. Ja sellaisena tosiasiassa hänen seuraajansa, jotka näkivät hänet ja elivät hänen kanssaan, hänet ottivat.

    "Kun ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus (as) oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva." (Joh. 6:14)

    "Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana." (Matt. 21:46)

    "Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista." (Matt 21:11)

    "Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä todella tapahtui Jeesukselle (as), Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan (swt) ja kaiken kansan edessä" (Luuk. 24:19)

    Jeesus (as) ei vain kieltänyt olevansa Jumala (swt), vaan kieltäytyi jopa hyväksi kutsumisesta:

    "Ja hänen sieltä tielle mennessä juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Mutta Jeesus (as) sanoi hänelle: "Miksi sinä sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala (Swt) yksin." (Mark. 10: 17-18)


    Profeetta Israelille
    Olemme nähneet Raamatusta ottamistamme lainauksista, että Jumala (swt) lähetti Jeesuksen (as). Kenelle hänet lähetettiin? Maailmalle? Antaa Raamatun kertoa:
    "Jeesus (as) lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja, katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten, kuin Israelin kadonneitten lammasten tykö." (Matt. 15:21-24)

    Jeesus (as) lähetti 12 valittua opetuslastaan julistamaan evankeliumia, hän neuvoi heitä välttämään ei-israelilaisia kaupunkeja:

    "Nämä kaksitoista Jeesus (as) lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samanlaiseen kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin kadonneitten lampaiden tykö." (Matt. 10:5-6)

    "Niin Jeesus (as) sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt. 19:28)

    Väite, että Kristus (as) olisi maailman syntien lunastaja, komoutuu Jeesuksen (as) omalla ehdottomalla lausumalla Johanneksen evankeliumissa. Rukouksessaan Jumalalle (swt), hän selittää, omat rajoituksensa johdonmukaisesti tehtävänsä yleisen hengen kanssa.

    "Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, jotka Sinä olet minulle antanut, koska he ovat Sinun." (John. 17:9)

    On historiallinen tosiasia, että kristinuskoa ei saarnattu ei-juutalaisille, ennen kuin vasta Paavalin kääntymisen jälkeen. Hän oli se, joka vaati sitä kohdatessaan vahvaa vastustusta Jeesuksen (as) valittujen apostolien taholta. He pitivät sellaista toimintaa Mestarin täsmällisten ohjeiden ja tekojen vahingoittamisena. Paavalin konflekteista aitojen alkuperäisten Kristuksen seuraajien kanssa on kirjoitettu paljon. Aiheesta puhuvat mm. tohtori Marcello Craveri kirjassaan "The life of Jesus (as)" ja tohtori Hugh Schonfield kirjassaan "Those incedible Christians".

    Jeesuksen (as) viisaus rajoittaa hänen opetuksensa vain Israeliin, piili Aabrahamin monoteistisen uskon säilyttämisessä, jottei se saastuisi pakanallisista vaikutuksista, jotka olivat vallalla sukupuolella ei-juutalaisten keskuudessa. Mitä Jeesukseen (as) tulee, niin hänen mielestään muu ihmiskunta ei ollut vielä valmis ottamaan vastaan koko totuutta. Hänen pelkonsa todella toteutuivat Paavalin kääntymyksen ja sitä seuraavien käännytystoimenpiteiden myötä, jolloin ei ainoastaan Orfeuksen, Osiriksen, Attiksen ym. pakanakultit liitettiin järjestelmällisesti kristinuskoon ja niistä tuli sen osa.

    Kirkko esittää kristinuskon leviämisen tueksi ei-juutalaisten keskuuteen seuraavia kohtia evankeliumista:

    "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettamalla heitä pitämään kaikki mitä Minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti." (Matt. 28:19-20)

    " Ja että parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." (Luuk. 23:47)

    "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16)

    Mikään yllämainituista kolmesta kohdasta ei viittaa historialliseen Jeesukseen (as) kun hän eli, saarnasi ja käveli opetuslastensa kanssa. Ne viittaavat "ylösnousseeseen" Kristukseen (as) niin kutsutun ylösnousemuksen jälkeen, kun hän ilmestyi harvoille valituille. On tunnettua, että Raamatussa olevista neljästä evankeliumista ensin kirjoitettu oli Markuksen evankeliumi. Muut kirjoitettiin myöhemmin Markukseen perustuen, mutta koristuksia lisättiin kirjoittajien maun mukaan. On myös tunnettua, että koko kappale Markuksen evankeliumissa, joka kertoo Jeesuksen (as) kuolleista nousemisesta ja, joka sisältää ohjeita saarnata kristinuskosa ei-juutalaisten keskuuteen (ristiriidassa kaikkien Markusten edellisten näkemysten kanssa), on myöhempi lisäys.

    Encyclopaedia Britannican 11. painos, 17. nide sivulla 730 kertoo, että kappale lisättiin evankeliumiin myöhemmin, mahdollisesti varhain 100-luvulla, korvaamaan kateissa olevia sanoja tai sanoja, joiden katsottiin olevan puutteellisia.

    Myös William Neil kirjoittaa kirjassaan "Harper´s Bible Commentary", että kaikki Raamattukriitikot ovat yhtämieltä siitä, että Markuksen evankeliumin loppuosa (16:9-20) on niin sanottu "pidempi loppu" evankeliumille ja se ei esiinny vanhemmissa käsikirjoituksissa. Varhaisin kirjoitettu todiste ylösnousemuksesta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttolaisille. (15:3-8)

    Jos Markuksen evankeliumin 16. luvun loppuosa (jakeet 9-20) on lisäys, kuten tässä on todistettu ja myönnetty, niin silloin koko tarina Kristuksen (as) kuolleista heräämisestä ja hänen kehotuksestaan mennä ja saarnata kaikille kansoille, kastaen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on myöhempi lisäys. Tämän tarinan kirjoittaja, niin pitkälle kuin Raamattua lukemalla voi päätellä, on Paavali, koska varhaisin maininta asiasta ei ole evankeliumeissa, vaan Paavalin kirjeessä korinttolaisille.

    Jos siis koko tarinan perusta Jeesuksen (as) kuolleista nousemiselle on parhaimmillaankin avoin kysymyksille, jollei peräti selvästi virheellinen, niin silloin ei ole olemassa mitään perusteita sille uskolle, että Jeesus (as) olisi missään historian vaiheessa määrännyt, että hänen evankeliumiaan tulisi opettaa ei-juutalaisille. Samoin viitaus kolminaisuuden kolmesta henkilöstä Jeesukseen (as) viitaten, on perusteeton.

    yksinkertaisesti sillai, että koska Jumala ei
    puhu suoraan kenellekään ihmiselle (tämmöstä väittävät pidetään mielellään nykyään mielisairaalassa)
    niin tarvittiinn turmelluksen aikoina joku,
    joka voi puhua ihmisille "oikeasta uskosta"
    ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta.

    Siksi jumala lähetti noin 2.000 vuotta sitten Jeesuksen kertomaan totuutta:

    "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niinkuin minä olen teitä rakastanut,
    rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne". (Joh. 13.34-35)

    Jeesus ei muita käskyjä antanut.

    Kirjassa "Viesti Oikeiden Ihmisten Maailmasta"
    amerikkalainen naislääkäri yritti kertoa aboriginaaleille Jeesuksesta ja Jeesuksen sanomasta. Aboriginaaleilla on tiettävästi 40.000 - 50.000 vuoden historia.

    Nämä vastasivat kohteliaasti: Kuule, ei Jeesus tullut tänne meille kertomaan miten pitää elää.
    Hän tuli sinne "sivistysmaihin" opettamaan teitä.
    Me olemme tienneet nuo asiat jo aikojen alusta.

    Että silleen.

    Kuitenkin: Totuus on uskontoja suurempi,

    sekä;

    Totuus on vain yksi, mutta se ilmenee monessa eri muodossa.
    sano

    Äänestä

  • etsii kirjoitti:

    totuutta.

    Mikä On Totta.
    sano

    Äänestä

  • HÖRHÖR kirjoitti:

    yksinkertaisesti sillai, että koska Jumala ei
    puhu suoraan kenellekään ihmiselle (tämmöstä väittävät pidetään mielellään nykyään mielisairaalassa)
    niin tarvittiinn turmelluksen aikoina joku,
    joka voi puhua ihmisille "oikeasta uskosta"
    ja Jumalan tahdon mukaisesta elämäntavasta.

    Siksi jumala lähetti noin 2.000 vuotta sitten Jeesuksen kertomaan totuutta:

    "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niinkuin minä olen teitä rakastanut,
    rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne". (Joh. 13.34-35)

    Jeesus ei muita käskyjä antanut.

    Kirjassa "Viesti Oikeiden Ihmisten Maailmasta"
    amerikkalainen naislääkäri yritti kertoa aboriginaaleille Jeesuksesta ja Jeesuksen sanomasta. Aboriginaaleilla on tiettävästi 40.000 - 50.000 vuoden historia.

    Nämä vastasivat kohteliaasti: Kuule, ei Jeesus tullut tänne meille kertomaan miten pitää elää.
    Hän tuli sinne "sivistysmaihin" opettamaan teitä.
    Me olemme tienneet nuo asiat jo aikojen alusta.

    Että silleen.

    Kuitenkin: Totuus on uskontoja suurempi,

    sekä;

    Totuus on vain yksi, mutta se ilmenee monessa eri muodossa.
    sano

    SURA 8,17 -jos muslili ampu jonkun, ninse on muhammed joka vetää liipasinta, muslimi vain avustaa.
    Asia joka lääketieteessä katsotaan syntakeettomaksi, eli k.o. henkilö on possessed.
    Häntä hallitsee demonit.
    \
    Esim. suomen lain mukaa sellaiset pantaisiin suljetulle osastolle. Mutta ihmeellisesti heidät
    vapautetaan kaduillemme raiskaileman ja kuolaamaan. He ovat oikeita,eläviä demoneja..
    -toinen nimi on multible person. Koskaan et voi ennustaa mitä hänenm päähansa juolahtaa, eikä
    hän ole vastuussa itsestään eikä teoistaan.
    _Ovatko lääkärimme päteviä..

    Väitteelle on todisteita myös videolla.
    Tässä pari.
    http://www.youtube.com/watch?v=2koek3lydAM&mode=related&search

    Http://www.youtube.com/watch?v=t9Tg9kn9hZ0

    Äänestä

koraani on saatanan supermestariteos petoksessaansa, sillä saatana on kirjan päälähde ja saatana osaa pyöristää totuuden sanat täysin ympäripyöreiksi. niinkuin myös mormoreiten oma jeesus kirjansa nehemian suvusta eli muka juutalaisten kadonneesta suvusta joka löysi ameriikan mooseksen aikaan. no oliko inkkarit juutalaisia perimiltään ennen kolumbusta vai????


mutta joo...eteenpäin

eli toisin sanoen jos vertaa raamatua koraaniin niin toinen niistä on täyttä valetta. sillä toisesta löytyy historiaa tarkemmin mooseksen vaelluksista ja sen ajan tapahtumista ja toisesta juuri ei mitään. myös henkilöitä ei tunneta koraanissa kuin muutamia maria ja jeesus mainitaakseen.

raamtusta löytyy lähdetietoa historian tapahtumista yllin kyllin seuraamalla ajan punaista lankaa. mutta koraanissa ympäripyöreys on epärehellisesti kätketty luontevaan sanojen toistoon ja loogisten vihjeiden tynkään historiaan.



ympäri pyöreä ja miten sen ymmärrät.


itse ymmärrän sen näin jos kirjoitetaan esim. rantapalloon tussilla "minä haluan auttaa vaikkapa sinua". ja sinä luet sen yhdestä kulmasta alkupuolesta tekstin paikoiltasi ja et näe vaikkapa sanaa "vaikkapa sinua". jota en paljasta pyöräyttämällä palloa, niin eikö niin että sinä ymmärrät ymmärrykselläsi minun kirjoittamani tekstini ympäri pyöreästi eli et selkeästi saa näin ollen koko totuutta esiin joka oli kyllä valmiina koko ajan.

eli sinä ymmärrät että pallossa lukikin: minä haluan auttaa vaikkapa.


ja heti kysymykseesi tulee aukko. siis mitä sinä haluatkaan????



näin on koraaninkin laita se on yhden ainoan ihmisen kirjoittama. ympäri pyöreä mutta omalla logiikaltaan hyvinkin kielinerokas kiemurteleva mestari teos. niinkui saatana käärmeenä osaa itseäänsä hyödyntää suurella valheella.


allah ei todellakaan ole jumalan nimi joka tarkoittaa muistaakseni suomeksi jumala on suuri.


se on kyllä totta että jumala on suuri. mutta jeesus Kristus LUOJA JUMALA on suurempi alahia joka ei ole jumala vaan luotu enkeli lucifer eli saatana. vaikka jeesuksen lihallinen heikkous oli tulla enkeleitäkin heikommaksi lihassa kuten raamattu kertookin. valitettavasti kohtaa en nyt osaa kaivata esille.



jeesus on tie pelastumiseen.


jeesus on herra amen.

Äänestä
  • Mutta jos seuraat Paavalia Jeesuksen sijasta niin silloin voit valehdella jos se auttaa tuomaan lisää jäseniä valheelliseen uskontoosi.

    Seuraatteko Te Kristityt Jeesusta oikeasti?

    17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: LAISTA EI HÄVIÄ YKSIKÄÄN KIRJAIN, ei pieninkään piirto, ENNEN KUIN TAIVAS JA MAA KATOAVAT, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

    Mat. 5:17-20


    "27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. 30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."

    Mat. 5:27-30

    Äänestä

  • valehtelu on kiellettyä? kirjoitti:

    Mutta jos seuraat Paavalia Jeesuksen sijasta niin silloin voit valehdella jos se auttaa tuomaan lisää jäseniä valheelliseen uskontoosi.

    Seuraatteko Te Kristityt Jeesusta oikeasti?

    17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. 18 Totisesti: LAISTA EI HÄVIÄ YKSIKÄÄN KIRJAIN, ei pieninkään piirto, ENNEN KUIN TAIVAS JA MAA KATOAVAT, ennen kuin kaikki on tapahtunut. 19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. 20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

    Mat. 5:17-20


    "27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. 30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin."

    Mat. 5:27-30

    On hyvin vaikeaa sanoa, milloin on kyse vertauskuvasta ja milloin ei. Etkö ole lukenut Raamattua? Tarkoitus on kertoa helvetin todellisuudesa - tunnetko? ----

    Äänestä

  • Omatunto iskee? kirjoitti:

    On hyvin vaikeaa sanoa, milloin on kyse vertauskuvasta ja milloin ei. Etkö ole lukenut Raamattua? Tarkoitus on kertoa helvetin todellisuudesa - tunnetko? ----

    Tiedän sen että saatana pyörii uskovaistenkin ympärillä kuin kiljuva jalopeura haluten niellä jopa uskovankin.


    saatana on todellinen henki olento, mutta jeesus Kristus on minun herrani. ja saatana joka syyttää aina vaan ihmisiä, ja etsii jokaisesta vikoja vaikka vikoja ei olisikaan. on saatana valheen isä. niinhän saatana sai valheilla sotkuja aikaiseksi myös jobin tapauksessa. mutta jobi rakasti luojaansa.


    niin saatana hävisi.



    mitä tulee vertauskuviin, niin ramattua lueskellessanne niitä kannataa pohtia ja verrata muihin vertauksiin, niin ne avautuvat pikkuhiljaa ymmärrettäväänkin muotoon. vähän sama asia kuin saisi joulupaketin joka on erittäin hyvin paketoitu ja et tunne mitä siellä on sisällä kuin helistämällä ja päätellä vain osan siitä ja kun avaat sitä hitaasti janosi kasvaa haluamaan tietää lopulta mitä se sisältää ilman keskeytymistä.



    jeesus on tie ja totuus ja elämä amen.

    Äänestä

  • jeesus1 kirjoitti:

    Tiedän sen että saatana pyörii uskovaistenkin ympärillä kuin kiljuva jalopeura haluten niellä jopa uskovankin.


    saatana on todellinen henki olento, mutta jeesus Kristus on minun herrani. ja saatana joka syyttää aina vaan ihmisiä, ja etsii jokaisesta vikoja vaikka vikoja ei olisikaan. on saatana valheen isä. niinhän saatana sai valheilla sotkuja aikaiseksi myös jobin tapauksessa. mutta jobi rakasti luojaansa.


    niin saatana hävisi.



    mitä tulee vertauskuviin, niin ramattua lueskellessanne niitä kannataa pohtia ja verrata muihin vertauksiin, niin ne avautuvat pikkuhiljaa ymmärrettäväänkin muotoon. vähän sama asia kuin saisi joulupaketin joka on erittäin hyvin paketoitu ja et tunne mitä siellä on sisällä kuin helistämällä ja päätellä vain osan siitä ja kun avaat sitä hitaasti janosi kasvaa haluamaan tietää lopulta mitä se sisältää ilman keskeytymistä.



    jeesus on tie ja totuus ja elämä amen.

    Jeesus vastasi: "Minä olen tie totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani".
    Joh.13:6

    Äänestä

  • HÖRHÖR kirjoitti:

    Jeesus vastasi: "Minä olen tie totuus ja elämä. Ei kukaan pääse isän luo muuten kuin minun kauttani".
    Joh.13:6

    Vaan taitaisipa uskovaisen olla vaikea tunnistaa Jeesusta jos joskus sattuisi maan päälle tulemaan.
    Saattaisipa huomata taas itsensä teloitettavana. Vaikkapa sähkotuolissa. Tai ehkäpä jopa ristillä uudestaan.
    Uskovaisten pilkasta syytettynä...

    Äänestä

Sinä ikuisesti kirottu kristitty ja vääräuskoinen. Vedä sanasi takaisin.

Äänestä

Koraanista selviää, että Allah ei ole kuu jumala:

41:37. Hänen tunnusmerkkejään ovat yö ja päivä, aurinko ja kuu. Älkää kumartako aurinkoa ja kuuta, vaan kumartakaa Jumalaa, joka ne loi, jos Häntä tahdotte palvoa!

(Ja myös arabian kieliset kristityt ja juutalaiset kutsuvat jumalaa Allah nimellä)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tämäkinpitääkertoa kirjoitti:

Aluksi palvoivat kuunjumalaa. Ja muita, Sitten tuli Mohammed, joka päätti että vaan kuunjumalaa palvotaan. Nimi oli sitten allah...

Mutta allah ei ole ikinä ollut Jumalan nimi...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu