Ne oppineet, jotka Englannin kuningas Jaakko oikeutti kääntämään raamatun silloiseksi nykyenglanniksi, eivät käyttäneet alkuperäisiä heprealaisia tekstejä, vaan suurelta osin P. Hieronymuksen käännösversioita neljänneltä vuosisadalta. Hieronymus oli kääntänyt väärin heprealaisen vertauksen "päiväntähti, aamunkoiton poika" Lusiferiksi, ja vuosisatojen saatossa tapahtui metamorfoosi. Lusiferista, aamunkoiton tähdestä, tuli tottelematon enkeli, joka heitettiin ulos taivaasta hallitsemaan helvettiä. Teologit, kirjoittajat ja runoilijat kutoivat myytin Syntiinlankeemuksen oppiin, ja nykyään kristinuskossa Lusifer on yhtä Saatanan, Perkeleen kanssa, ja ironista kyllä Pimeyden ruhtinaan kanssa.
Joten Lusifer ei merkitse mitään muuta kuin aamutähden muinaista nimeä, valontuojaa. Se voi olla hämmentävää kristityille, jotka samaistavat Kristuksen itsensä aamutähteen, termi, jota usein käytetään keskeisenä teemana kristityissä saarnoissa. Jeesus vertaa itseään aamutähteen Ilmestyskirjassa 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Sitten on niitä, jotka eivät lue pidemmälle kuin kuningas Jaakon versiota raamatusta, ja sanovat: "Lusifer on Saatana, niin sanoo Jumalan Sana"...
Henry Neufeld (kristitty joka setvii kiperiä raamatunkohtia) kirjoittaa:
"... tämä kohta mainitaan usein viitatessa Saatanaan, ja samantapaisen ajatuksen ilmaisee Jeesus Luukkaassa 10:18, se ei ole sen alkuperäinen merkitys. Alkuperäinen merkitys löytyy Jesajan kohdassa 14:4, jossa sanotaan, että kun Israelille sen saatua takaisin asemansa: "sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta...." Jae 12 on osa tätä pilkkalaulua. Tämä kohta viittaa alunperin maalliseen kuninkaaseen...
Kuinka sitten sekaannus käännöksessä on syntynyt? Heprealainen kohta kuuluu: "heleyl, ben shachar" mikä voidaan kääntää kirjaimellisesti "loistava, aamunkoin poika". Tämä fraasi viittaa, taaskin kirjaimellisesti, planeetta Venukseen, joka ilmestyy taivaalle aamutähtenä. Septuagintassa, raamatun kreikkalaisessa käännöksessä hepreasta 3. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, se on käännetty sanalla "heosphoros" mikä myös merkitsee Venusta aamutähtenä.
Mistä käännös "lucifer"? Tämä sana on peräisin Hieronymuksen latinankielisestä Vulgatasta. Erehtyikö Hieronymus? Ei suinkaan. Sen ajan latinassa lucifer merkitsi Venusta aamutähtenä. Jesaja käyttää vertausta kirkkaasta valosta, vaikkakaan ei suurimmasta valosta, kuvaamaan Babylonian kuninkaan ilmeistä voimaa, joka sitten haaltui."
Niinpä Lusiferia ei pidetty Saatanana ennen kuin Hieronymuksen ajan jälkeen. Hieronymus ei erehtynyt. Myöhemmät kristityt yhdistivät Lusiferin Saatanaan.
Miksi tämä on ongelma kristityille? Kristityt uskovat nykyään yleisesti, että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät Saatanaan) on aina olemassaollut olento. Siksi he myös luulevat, että Vanhan Testamentin profeetat uskoivat tähän olentoon. Tuota Jesajan kirjoitusten kohtaa käytetään todisteena siitä (ja on sellaisena käytetty satoja vuosia). Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia.
Ironista kyllä niiden kannalta, jotka uskovat Lusiferin viittaavan Saatanaan, käytetään Jeesuksesta samaa nimikettä 2. Piet. 1:19, jossa kreikkalainen teksti käyttää täsmälleen samaa ilmaisua: "phos-phoros", "valonkantaja". Tätä samaa termiä käyttää Jeesus itse myös Ilmestyskirjassa 22:16.
Joten Lusifer ei merkitse mitään muuta kuin aamutähden muinaista nimeä, valontuojaa. Se voi olla hämmentävää kristityille, jotka samaistavat Kristuksen itsensä aamutähteen, termi, jota usein käytetään keskeisenä teemana kristityissä saarnoissa. Jeesus vertaa itseään aamutähteen Ilmestyskirjassa 22:16: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Sitten on niitä, jotka eivät lue pidemmälle kuin kuningas Jaakon versiota raamatusta, ja sanovat: "Lusifer on Saatana, niin sanoo Jumalan Sana"...
Henry Neufeld (kristitty joka setvii kiperiä raamatunkohtia) kirjoittaa:
"... tämä kohta mainitaan usein viitatessa Saatanaan, ja samantapaisen ajatuksen ilmaisee Jeesus Luukkaassa 10:18, se ei ole sen alkuperäinen merkitys. Alkuperäinen merkitys löytyy Jesajan kohdassa 14:4, jossa sanotaan, että kun Israelille sen saatua takaisin asemansa: "sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta...." Jae 12 on osa tätä pilkkalaulua. Tämä kohta viittaa alunperin maalliseen kuninkaaseen...
Kuinka sitten sekaannus käännöksessä on syntynyt? Heprealainen kohta kuuluu: "heleyl, ben shachar" mikä voidaan kääntää kirjaimellisesti "loistava, aamunkoin poika". Tämä fraasi viittaa, taaskin kirjaimellisesti, planeetta Venukseen, joka ilmestyy taivaalle aamutähtenä. Septuagintassa, raamatun kreikkalaisessa käännöksessä hepreasta 3. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, se on käännetty sanalla "heosphoros" mikä myös merkitsee Venusta aamutähtenä.
Mistä käännös "lucifer"? Tämä sana on peräisin Hieronymuksen latinankielisestä Vulgatasta. Erehtyikö Hieronymus? Ei suinkaan. Sen ajan latinassa lucifer merkitsi Venusta aamutähtenä. Jesaja käyttää vertausta kirkkaasta valosta, vaikkakaan ei suurimmasta valosta, kuvaamaan Babylonian kuninkaan ilmeistä voimaa, joka sitten haaltui."
Niinpä Lusiferia ei pidetty Saatanana ennen kuin Hieronymuksen ajan jälkeen. Hieronymus ei erehtynyt. Myöhemmät kristityt yhdistivät Lusiferin Saatanaan.
Miksi tämä on ongelma kristityille? Kristityt uskovat nykyään yleisesti, että Saatana (tai Perkele tai Lucifer jonka he yhdistävät Saatanaan) on aina olemassaollut olento. Siksi he myös luulevat, että Vanhan Testamentin profeetat uskoivat tähän olentoon. Tuota Jesajan kirjoitusten kohtaa käytetään todisteena siitä (ja on sellaisena käytetty satoja vuosia). Saatanan käsite kehittyi vuosien saatossa, eivätkä raamatun varhaiset kirjoittajat uskoneet tai opettaneet sellaista oppia.
Ironista kyllä niiden kannalta, jotka uskovat Lusiferin viittaavan Saatanaan, käytetään Jeesuksesta samaa nimikettä 2. Piet. 1:19, jossa kreikkalainen teksti käyttää täsmälleen samaa ilmaisua: "phos-phoros", "valonkantaja". Tätä samaa termiä käyttää Jeesus itse myös Ilmestyskirjassa 22:16.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://koti.phnet.fi/petripaavola/kirkaskointahti.html
mielenkiintoinen kirjoitus!