Että on kymmenentuhannen leiviskän velan saanut anteeksi ?
Kuinka moni teistä rehellisesti voi sanoa,
vakas@M
11411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä voin sanoa saaneeni anteeksi kymmenentuhanne leiviskän syntivelan! Omaa ansiota ihmisen on turha hakea, ei meissä ole mitään hyvää. Mutta kun Jumala saa vaikuttaa meissä synninhädän ja haluamme uskoa syntimme anteeksi, voi joku toinen uskovainen saarnata syntisi anteeksi - ja siten saat velkasi anteeksi. Itse olen saanut velkasi anteeksi yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ja tätä samaa armoa ja anteeksiantoa tarvitsen päivittäin, en minä ihmisenä ole sen paremmaksi muuttunut vaikka parannuksen armon olenkin saanut kohdalleni.
Jos on olemassa kaksi henkivaltaa, hyvä ja huono, niin kyllä uskovaisella täytyisi olla se parempi henki, ja sen tulisi jossain näkyä. Elävän uskovaisen lähiympäristössä riidat vähenevat, eivät kokonaan lopu. Riitaisuus on pahan hengen hedelmä, mutta Jeesus sanoi myös: en minä tullut rauhaa keskuuteenne tuomaan, vaan tulta. Isä nousee poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, jne. Uskovaisen ihmisen vapaa olemus, ja hänen itsepäinen pysyminen oikeaksi näkemissään asioissa ärsyttävät joitakin, ja siitä voi syntyä riitaa, jossa uskovaisen on myös puolustettava itseään. Eihän voi uskoaan myydä kenelle tahansa rähisijälle.
Tuskin olet saanut sinäkään ?
Kun lestadiolaset hokevat "jeesuksen kris-
tuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi",
kuka ne teille anteeksi antaa ?
Onko niin, että kun lestadiolaiset ovat viikottain pyytäneet" syntejään" anteekksi ja omasta mielestään saaneet NE?, tilanne on nollattu , ja "syntejä " voi taas viikon
tehdä ? Tämä " analyysi " ei perustu tiotoon
vaan havantohin ympäristöstä.
Syntiin lankeaminen on tosiasia, joka väijyy uskovaistakin. Olemme sitä hävettävää joukkoa, jotka olemme saaneet pahat tekomme anteeksi. Evankeliumi kehoittaa myös elämään sen arvon mukaisesti ja välttämään syntiä.
Joillakin uskovaisilla on väärä vapaus, että syntiä voi tehdä ja pyytää seuroissa anteeksi. Ei tarvitse edes kättä nostaa, kun puhuja julistaa ne kaikille pyytämättäkin anteeksi, monesti. Tällainen ajatus ei välttämättä aina merkitse kuollutta uskoa, mutta siten ajatteleva uskovainen on vaarallisella maaperällä, ja siitä voi seurata lankeemus ja tunnon rauhan menetys, mistä aina ei ole seurauksena uskonsa ääneen kieltäminen.
mutta toisaalta tarviiko sitä ihan kaikkia tyhmyyksiä anteeksi saadakaan....
Kyllä tiesin, ja kyllä tarttee.
minä mittään tiijä...tuulihan se huuliani heiluttelee =))
Ei tiedon eikä ymmärryksenkään.
No tuuli voi heilutella huulia, kun se heiluttelee isompiakin asioita.
tässä leivisköistä vertauksen syntivelkaan.
Jos sinuula on vaikka pöydällä kori omenoita pullollaan, korin omistajana sanot läsnä olevalle henkilölle =mies tai nainen, saat koko korin omenoineen, ole vaan hyvä ja ota se, se on sinun.
No, tuo henkilö ottaa ja vie korin omenoineen mennessään, ja on onnellinen, kun sai ilmaiseksi korin ja vielä omenoita täynnä.
Mitä siitä korista ja omenista jäi sinulle?
Pakko sinun on vastata, että ei mitään!
Niin on kuule Jeesuskin ottanut synti kuorman harteiltani, eikä sinne jäänyt mitään, synti kuorman kantaja on Jeesus joka vei ne ristin puulle. Hän on luvannut vastata synneistäni kehdosta hautaan saakka. Jos uusia syntejä matkalla tulee, niinkuin niitä jokaiselle tulee, sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee. Pieni synti kadottaa aivan samalla tavalla kuin suurempikin synti.
Siispä kun tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, ja antaa syntimme anteeksi, itseään kieltää Hän ei saata.
Ja, Hän on varsinkin, uskovien Vapahtaja.
Synti kysymys on ratkaistu Jeesuksessa Kristuksessa kertakaikkiaan. (Heb10:10.)
Että kun sinulla oli se kori omenoita pullollaan, niin nukkuissasi hiippaili varas sisälle, kun ikkuna oli auki ja omput houkuttelevasi oli siinä päydän päällä korissaan.
Ei tarvinnut kuin kättä liikauttaa niin korillinen omppuja ja kori kaupantekijäisinä, onnekkaalle ohikulkijalle.
minä en ole velkaa yhtään leiviskää kenellekään