Karjala keskustelua käydään vaihtelevin äänenapainoin aika-ajoin. Itse palautus teoreettisessa mielessä ei ole mahdoton, kaikkea voi tapahtua. Kaksi asia pitäisi kuitenkin ratkaista periaatteellisella tasolla.
1. Millä perusteella ns. Tarton rauhassa 1923 itsenäiseen Suomeen ensi kerran liitetty Karjalan alue; pois lukien samassa rauhassa liitetty Petsamo ja pois lukien vanha-Salla pitäisi Suomeen liittää? Osapuolia on aina kaksi. Putin mielestäni aivan oikeasti kysyi: " Minkä takia haluamme keskustella vuoden 1923 rajasta".
Mainittakoon, että nykyinen raja noudattelee varsin tarkkaan Uudenkaupungin rauhan rajaa 1700-luvulta (Ruotsi-Venäjä). Perusteeksi ei nyt riitä, että alue vääryydellä ja väkivallalla Suomelta riistettiin. Kun aikaa on jo hieman kulunut, voinee hakea objektiivista tai juriidista menettelyä tai perustetta. Ainoastaan poliittinen molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu lienee molempia osapuolia tyydyttävä ja ainoa oikea. Mikä olisi se poliittinen tilanne, jossa Kremlin-Venäjä haluaisi alueesta (Karjala) luopua. Vaikuttaako Venäjän voimakas öljyn ja kaasun vienti ent. Koiviston kautta tähän? Luulisin, että kyllä???
2. Ketkä henkilöt olisivat oikeutettuja teoriassa luovutetun Karjalan maa-alaan. Saisivatko myös esim. Kanta-Suomen maatilat evakoille luovutetut alueet takaisin päätilaansa vastaavasti? Tuskin. Mitä mieltä olisi liittää nyky-Suomeen alueita, joiden omistusjärjestelyt ovat aivan retuperällä. Taannehtiva omistusoikeus esi-isien alueeseen, olkoonpa se sitten vääryydellä viety, ei ole lainsäädäntömme mukainen.
Että siinä. Tällä kertaa en viitsi edes alkaa pohtia alueen pakkosiirroin kasvatettua venäläiskielisen asujamiston asemaa. Sekin ongelma on pienemmästä päästä.
1. Millä perusteella ns. Tarton rauhassa 1923 itsenäiseen Suomeen ensi kerran liitetty Karjalan alue; pois lukien samassa rauhassa liitetty Petsamo ja pois lukien vanha-Salla pitäisi Suomeen liittää? Osapuolia on aina kaksi. Putin mielestäni aivan oikeasti kysyi: " Minkä takia haluamme keskustella vuoden 1923 rajasta".
Mainittakoon, että nykyinen raja noudattelee varsin tarkkaan Uudenkaupungin rauhan rajaa 1700-luvulta (Ruotsi-Venäjä). Perusteeksi ei nyt riitä, että alue vääryydellä ja väkivallalla Suomelta riistettiin. Kun aikaa on jo hieman kulunut, voinee hakea objektiivista tai juriidista menettelyä tai perustetta. Ainoastaan poliittinen molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu lienee molempia osapuolia tyydyttävä ja ainoa oikea. Mikä olisi se poliittinen tilanne, jossa Kremlin-Venäjä haluaisi alueesta (Karjala) luopua. Vaikuttaako Venäjän voimakas öljyn ja kaasun vienti ent. Koiviston kautta tähän? Luulisin, että kyllä???
2. Ketkä henkilöt olisivat oikeutettuja teoriassa luovutetun Karjalan maa-alaan. Saisivatko myös esim. Kanta-Suomen maatilat evakoille luovutetut alueet takaisin päätilaansa vastaavasti? Tuskin. Mitä mieltä olisi liittää nyky-Suomeen alueita, joiden omistusjärjestelyt ovat aivan retuperällä. Taannehtiva omistusoikeus esi-isien alueeseen, olkoonpa se sitten vääryydellä viety, ei ole lainsäädäntömme mukainen.
Että siinä. Tällä kertaa en viitsi edes alkaa pohtia alueen pakkosiirroin kasvatettua venäläiskielisen asujamiston asemaa. Sekin ongelma on pienemmästä päästä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
"1. Millä perusteella ns. Tarton rauhassa 1923 itsenäiseen Suomeen ensi kerran liitetty Karjalan alue; pois lukien samassa rauhassa liitetty Petsamo ja pois lukien vanha-Salla pitäisi Suomeen liittää? Osapuolia on aina kaksi. Putin mielestäni aivan oikeasti kysyi: " Minkä takia haluamme keskustella vuoden 1923 rajasta"."
Minusta sillä perustella, koska se Suomelta neuvostavallan totalitarismilla vietiin alueita, jossa on aina asunut suomalaisia. Voisi esittää myös, että millä perusteella pitäisi aina hyväksyä väkivalloin vedetyt rajat?
"Perusteeksi ei nyt riitä, että alue vääryydellä ja väkivallalla Suomelta riistettiin. Kun aikaa on jo hieman kulunut, voinee hakea objektiivista tai juriidista menettelyä tai perustetta"
Ei se ylsinään riitäkään, mutta se on lähtökohta. Uudenkaupungin raja oli silloin, kun Suomi ei ollut istenäinen valtio, eli se ei ollut Suomen Venäjän raja, vaan Ruotsin ja Venäjän raja. Kun Suomi itsenäistyi, sille sovittiin raja 1920 Tartossa. Kyllä sitä olisi pitänyt kunnioittaa.
"2. Ketkä henkilöt olisivat oikeutettuja teoriassa luovutetun Karjalan maa-alaan. Saisivatko myös esim. Kanta-Suomen maatilat evakoille luovutetut alueet takaisin päätilaansa vastaavasti? Tuskin. Mitä mieltä olisi liittää nyky-Suomeen alueita, joiden omistusjärjestelyt ovat aivan retuperällä. Taannehtiva omistusoikeus esi-isien alueeseen, olkoonpa se sitten vääryydellä viety, ei ole lainsäädäntömme mukainen."
Alue pitöisi luovuttaa Suomelle ja Suomen hallinnon ja lakien alaisuuteen, kuten muutikin Suomen alueet ovat. Alkuperäinen yksityisomaisuus pitäisi tunnustaa, mutta samalla huomioida myös nykyasukkainen asema. Mielestäni yksityisomaisuutta ei ole luovutettu kellekään, ainostaa raja on eiirtynyt.
Krajal pitäisi mielestäni palauttaa kaikkien suomalaisten vapaasti mentäväksi ja tultavaksi, kuten muutkin Suomen alueet. Jukinen omistus Suomen valtiolle ja ysktyinen omistus sopia suomaalsiten ja mykyasukkaisen kesken.
Palauttajat näyttävät siirtyneen palauttamaan Karjalaa pullo kerrallaan. Kannatan Krajalan plautu... shiish plaaauttt... hik... shiish Krajal ta... takaishin... heti...
"Mielestäni yksityisomaisuutta ei ole luovutettu kellekään, ainostaa raja on eiirtynyt."
Voit olla rauhassa tuota mieltä, mutta mikään tuomioistuin ei ole samaa mieltä. Pari asianajajaa moraalittomammasta päästä tosin on valmiita ajamaan noinkin järjettömiä juttuja. He varmasti jutun hävittyään itkevät koko matkan pankkiin.
"Pari asianajajaa moraalittomammasta päästä" kaipaa kyllä perusteluja!
Myönnettäköön, että asianajajien moraaliton pää on jo todella moraaliton. Mutta on todella moraalitonta kusettaa rahaa ihmisiltä täydellisen toivottominen ja järjettömien juttujen ajamiseen.
"Voit olla rauhassa tuota mieltä, mutta mikään tuomioistuin ei ole samaa mieltä. Pari asianajajaa moraalittomammasta päästä tosin on valmiita ajamaan noinkin järjettömiä juttuja. He varmasti jutun hävittyään itkevät koko matkan pankkiin."
Mielestäni ei se järjetön juttu ole. Evakot eivät ole luovuttaneet omaisuuttaan kellekään. Sitten asia olisi selvä, jos siitä yksityisomaisuuden luovutuksesta olisi asianomaiset papeit.
Muistaakseni se tapaus on vielä ilman ratkaisua ja ennakkopäätöstä ja se on tietojeni mukaan taas otettu asialistalle. Eri asia on milloin se käsitellään taas ja käsitelläänkö sitä ollenkaan.
Mitä järjetöntä on siinä, että karjalaiset saisivat tunnustuksen väkisin vietyyn oamisuuteensa?
Että Suomen laki ei anna tukea moiselle yritykselle ja Pariisin rauhansopimus se jopa yksiselitteisesti kieltää. Kukaan, joka menetti omaisuutta, ei sitäpaitsi enää liene elävien kirjoissa. Lastenlapset yrittävät rahastaa isovanhempiensa menetyksillä, mutta joutuvatkin asianajajien rahastamiksi.
Oikeusistuin varmaan vilkaisee, mitä oikeustieteilijät ovat asiasta kirjoittaneet, ja sitten heittää jutun Ö-mappiin. Käsittämättömän naivia vaatia, että omaisuuden luovutuksesta pitäisi olla paperit.
Tämä ei ole kysymys, joka voitaisiin ratkaista lakia tuntemattomien maallikkojen tuntojen, luulojen ja mielipiteiden pohjalta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo todennut, että asia on ratkaistava venäläisissä tuomioistuimissa, toisin sanoen Venäjän lakien mukaan. Koska tuomioistuin päätöksessään katsonut Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän lakien olevan voimassa luovutetussa Karjalassa, sen mukaan siellä olivat siis aikanaan voimassa myös neuvostolait ja täten palauttajien väitteet siitä, kuinka Suomen lakien mukainen ja Neuvostoliiton lakien kieltämä omistusoikeus olisi säilynyt Karjalalassa luovutuksen jälkeen eivät pidä paikkaansa.
Laajemminkin kuvitelmat siitä, kuinka alueluovutusten jälkeen luovutettavalla alueella noudatettaisiin luovuttavan maan, toisin sanoen vieraan valtion lakeja ovat absurdeja.
EIT:n päätös koskee vain yhtä asiasta tehtyä kannetta, mutta on itsestään selvää, että vastaava päätös tullaan aikanaan antamaan myös yhä käsittelyä odottaviin kahteen, jo ratkaistun kanssa identtiseen kanteeseen.
"Että Suomen laki ei anna tukea moiselle yritykselle ja Pariisin rauhansopimus se jopa yksiselitteisesti kieltää. Kukaan, joka menetti omaisuutta, ei sitäpaitsi enää liene elävien kirjoissa. Lastenlapset yrittävät rahastaa isovanhempiensa menetyksillä, mutta joutuvatkin asianajajien rahastamiksi."
Pariisin rauhansopimuksessa on monia kohtia, jotka ovat ihmisoikeuksien vastaisia. Eli ei se mikään Mooseksen laki ole.
Ja se,e ttä Suomen laki ei anna tukea, ei se vielä asia järjettömäksi tee.
Onhan muuallakin Suomessa niin, että omistusoiekus siirtyy perikunnalle. Miksi et sitä karjalaisten kohdalla suo, vaikka suot sen muille suomalaisille?
"Että Suomen laki ei anna tukea moiselle yritykselle ja Pariisin rauhansopimus se jopa yksiselitteisesti kieltää. Kukaan, joka menetti omaisuutta, ei sitäpaitsi enää liene elävien kirjoissa. Lastenlapset yrittävät rahastaa isovanhempiensa menetyksillä, mutta joutuvatkin asianajajien rahastamiksi."
Pariisin rauhansopimuksessa on monia kohtia, jotka ovat ihmisoikeuksien vastaisia. Eli ei se mikään Mooseksen laki ole.
Ja se,e ttä Suomen laki ei anna tukea, ei se vielä asia järjettömäksi tee.
Onhan muuallakin Suomessa niin, että omistusoiekus siirtyy perikunnalle. Miksi et sitä karjalaisten kohdalla suo, vaikka suot sen muille suomalaisille?
"Käsittämättömän naivia vaatia, että omaisuuden luovutuksesta pitäisi olla paperit."
Eli mistään omaisuuden luovutuksesta ei pidä vaatia minkäänlaisia dokumentteja?
Vai onko VAIN niin karjalaisten kohdalla?
Sillä että omistusoikeus siirtyy Suomessa Suomen lakien mukaan perikunnalle ei ole mitään tekemistä luovutetun Karjalan kanssa, sillä EIT on jo todennut, että Suomen laki ei ole voimassa luovutetun Karjalan alueella -- siellä noudatetaan Venäjän lakia.
Nimimerkin lapsus viittauksessa Karjalaan ja "muuhun Suomeen" selvästi osoittaa, ettei hän ole ymmärtänyt sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Karjala ei enää ole millään tavalla osa Suomea.
Yleensä omaisusuuden luovutus toki perustuu dokumentteihin. Tässä oli kuitenkin aika selkeä poikkeustapaus sotatilanteessa, ja omaisuuden luovutus perustui perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksyttyyn valtiosopimukseen.
"Koska tuomioistuin päätöksessään katsonut Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän lakien olevan voimassa luovutetussa Karjalassa, sen mukaan siellä olivat siis aikanaan voimassa myös neuvostolait ja täten palauttajien väitteet siitä, kuinka Suomen lakien mukainen ja Neuvostoliiton lakien kieltämä omistusoikeus olisi säilynyt Karjalalassa luovutuksen jälkeen eivät pidä paikkaansa."
Jos ihmisoikustuomioistuin EIT päättää, että asiassa on rikottu suomalaisten ihmisoikuksia omistusoikuksien osalta, ja katsoo, että omistusoikeus ei ole lakannut, se voi suosittaa Venäjää tunnustamaan suomalaisten ihmisoikeudet.
Se olisi sitten aivan uusi asia Venäjänkin oikeusistuimille, jo sitä siltä pohjalta sitten aletaan käsitellä venäläisessäkin tuomioistuimessa.
Ainahan voi kuka tahansa maa laatia mielivaltaisesti omia lakejaan, jotka kumoaa edelliset lait. Toinen asia on, noudattelevatko nämä lait kansainvälsisiä sopimuksia ihmsioikeuksista, jota menevät kansallisten lakien edelle.
"Sillä että omistusoikeus siirtyy Suomessa Suomen lakien mukaan perikunnalle ei ole mitään tekemistä luovutetun Karjalan kanssa, sillä EIT on jo todennut, että Suomen laki ei ole voimassa luovutetun Karjalan alueella -- siellä noudatetaan Venäjän lakia."
Siinä tapauksessa, että suomalaisten omistuoikeus tunnustettaisiin yhtenä ihmisoikeuksiin kuuluvan asiana, on perikunnilla oikeus tällöin ko. omaisuuteen. Olen varma, että tällainen tunnustus tulee ennen pitkää.
Jos tädillä olisi munat niin täti olisi setä, mutta kun tädillä ei ole munia.
Eli on turha jossitella. Meillä on jo yksiselitteinen päätös, jonka mukaan luovutettu Karjala on ollut Neuvostoliiton ja on nyt Venäjän lakien alainen. EIT ei ole lausunut mitään, joka vähänkään viittaisi kirjoittajan väitteisiin.
Kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista -- tässä viitattaneen Europpan ihmisoikeussopimukseen -- puhuttaessa täytyy pitää mielessä, että ne eivät ole voimassa ennen niiden allekirjoittamista eivätkä kosketa maita jotka eivät ole niitä allekirjoittaneet eivätkä kiellä yksityisomaisuuden valtiollistamista tapahtuipa se sitten erillistoimin tai olipa se sitten maan perustuslain tasolla säädetty asia.
Karjala ei palaudu toiveajattelulla ja tosiasioiden kieltämisellä.
EIT ei ole lausunut mitään vähänkään kirjoittajan väitteisiin viittaavaa. Yhtä lailla hän voisi esittää, että tuomioistuin saattaa, jos sille päälle sattuu, palauttaa koko Karjalan ja antaa kaupan päälle vielä Vienan ja Aunuksenkin.
Vain omaan mielikuvitukseen nojaava toiveajattelu ei palauta Karjalaa.
Voi, voi, kun se omistaminen tai periminen ei ole pelkästään kivaa oikeutta; se ihan yhtä paljon ikävää velvoitetta.
Sellaista ei voi saada, mitä ei ole menettänyt. Luovutetun alueen tilanomistajista suuri osa on jo siirtynyt lopullisen rajan taakke( ). Pesänselvitystä ei voi aloittaa uudelleen koskien omaisuutta, jota vainajalla ei ollut voimassa olevan lain aikana ja kuolinhetkellä.
Evakoille Suomen valtio maksoi korvauksen. Se kattoi aikoinaan menetetyn omaisuuden raha-arvon. Omaisuus saattaisi myöhemmin siirtyä valtiolle. Asiasta ei ole lakia. Ja mites se on. Palautetaanko kantatiloihin evakoille annettu maa? Siinä menee aika pahasti intressit kylillä solmuun.
Jos omistusoikeus siirtyy, siirtyykö myös maaomaisuuteen liittyvä vero? Teille maattomille tiedoksi, että semmoinen omaisuusvero on Suomessa maksettava ja se erääntyykin.
Maaomaisuudesta ei ole tietokantaa. Sinne jäi niinkuin käkikellokin. Joka kivennyppylälle varmasti täältä ilmaantuisi omistajaa.
Aivan järjetöntä.
Viipurin lainhuutoarkisto siirrettiin Kouvolaan 1940. Siitä on kaksoiskappaleet jokaisella itsellä. Ei se maaomaisuuden palauttaminen ole mahdotonta. Se on nyt vaikea sanoa tuosta omistusoikeuden katkeamisesta sodan olosuhteissa. Irtain menetetään oman käden oikeudella jne., mutta maaomaisuudella luulisi olevan palutus, mikäli rajasopimus osana maiden välistä diplomatiaa uusitaan. Jäämme odottamaan aloitetta Venäjältä. En nyt niin hirveesti kehoita kaivamaan verta nenusta.
"Sellaista ei voi saada, mitä ei ole menettänyt. Luovutetun alueen tilanomistajista suuri osa on jo siirtynyt lopullisen rajan taakke(+). Pesänselvitystä ei voi aloittaa uudelleen koskien omaisuutta, jota vainajalla ei ollut voimassa olevan lain aikana ja kuolinhetkellä."
Ei niin, omaisuutta ei ole menetetty, sen oikeutus pitää vain tunnustaa. Mitäs niille, ketkä ehtivät testamentata oamisuutensa jälkipolville, jotka ovat vielä elossa?
"Evakoille Suomen valtio maksoi korvauksen. Se kattoi aikoinaan menetetyn omaisuuden raha-arvon."
Ei kattanut. Omaisuutta ei korvattu täydest arvostaan. Keksimääräinen korvaus oli 40% omaisuuden arvosta.
"Omaisuus saattaisi myöhemmin siirtyä valtiolle. Asiasta ei ole lakia. Ja mites se on. Palautetaanko kantatiloihin evakoille annettu maa? Siinä menee aika pahasti intressit kylillä solmuun"
Kaikki on mahdollista.
Mutta ei yksityiomaisuuden osalta, valtion olisi pitänyt pakkolunastaa yksityinen oamisuus ensin. Ei sitä voi noin vain mennä siirtelemään.
Ei niin, omaisuutta ei ole menetetty, sen oikeutus pitää vain tunnustaa. Mitäs niille, ketkä ehtivät testamentata oamisuutensa jälkipolville, jotka ovat vielä elossa?
Kyllä periminen käy ilman testamenttiä. Jos esim. isoisäni saisi Ameriikasta ison perinnön, sanotaanko vaikka sata hopeadollaria vuodelta 1726 niin se menee alenevassa rintaperillisjärjestyksessä, niin pitkälle että löytyy joku hengissä.
Sinänsä asiasta ei ole ongelmaa? Pitää lukea evakoille maksetuista korvauksista tehdyn lain perustelut olisko vuodelta 1946. Jollakin perusteella korvauksia maksettiin. Jos se oli korvausta omaisuuden käyttämättä jäämisestä ja sodan sekä rajansiirron aiheuttamasta haitasta niin asiahan on selvä. Kyllä rajantakaiset maaomaisuudet jollekin kuuluvat. Tällä hetkellä pahasti tuntuu kun omistaja olisi Venäjän valtio. Omistamiseen kuuluu hallinta. Hallinnan on ko. tilanne katkaisut tosiasiallisesti. Ensin on Venäjän laki, sitten Suomen hyväksymä Pariisin rauhansopimus. Käsite valtioiden suvereniteetistä omalla alueellaan ja lopuksi Suomen laki.
Joo siinähän se on. Katkaisiko sota ja rajansiirto omistusoikeuden? Se nyt ei ole mikään mielipidekysymys. Rikoksella saatu hyöty ym. pitää palauttaa oikeille omistajille. Olihan se paha rikos hyökätä Suomeen ja vielä panna sitten vastaan kun me sakujen kanssa annettiin vähän takas, oli se paha rikos. Mutta ei se ole rikos käydä sotia, kun sotii kansainvälisten sääntöjen mukaan. Se ei ollut rikollinen sota, kun itsenäiset valtiot käyvät toistensa kimppuun ja siirtelevät rajoja.
Tuo oli taas sinun ihan asiaankuulumaton kommentti. Tänne rikokset hyökkäsi sanonko mikä. Heinäkuun 10. 1941 Suomi totesi olevansa sodassa syyttömänä ja täysin puolustuksellisin offensiivein omaa suveriniteettiaan suojaten siirsi kenttäarmeijaansa mm. Syvärille. Se puolustuksellinen toimi. Nykyisin sanottaisiin, että se oli ennaltaehkäisevä toimi. Saksa kävi omaa sotaansa.
"Jollakin perusteella korvauksia maksettiin. Jos se oli korvausta omaisuuden käyttämättä jäämisestä ja sodan sekä rajansiirron aiheuttamasta haitasta niin asiahan on selvä."
Se ainakin on selvä, että omaisuutta ei korvattu kokonaan ja täysmääräisesti.
Lait kansainvälisistä ihmisoikeuksista ja oikeuksista hallita omaisuuttaan, ja laki alkuperäiskansojen oikeuksista kotiseutuihinsa menee mielestäni valtioiden lakien edelle.
Mikä on "laki kansainvälisistä ihmisoikeuksista"?
Mikä on "laki oikeuksista hallita omaisuuttaan"?
Mikä on "laki alkuperäiskansojen oikeuksista kotiseutuihinsa"?
Miten kaikki nuo ovat "valtioiden lakien edelle meneviä" kansainvälisiä lakeja, kun kansainvälisiä lakeja ei edes ole olemassa?
Suora lainaus ja tarkka lähdeviite, kiitos, muutenhan joku saattaisi kuvitella, että kyse on vain Karjalan palauttajien keksimistä mielikuvituslaeista.
Oikeustieteilijät selvittivät asiaa ihan tosissaan jo 50 vuotta sitten ja tämä on selitetty Markukselle ja kumppaneille jo monta monituista kertaa. Markuksen ja kumppaneiden pää vaan valitettavasti on
umpiluuta ja mikään ei mene perille.
Muistatkos Markus, miten monta vuotta jaksoit valehdella, että evakoiden omaisuutta ei korvattu lainkaan?
Muistatkos Markus, miten monta vuotta jaksoit valehdella, että korvauksia ei perittäisi takaisin
jos omaisuus palautettaisiin?
"Joo siinähän se on. Katkaisiko sota ja rajansiirto omistusoikeuden? Se nyt ei ole mikään mielipidekysymys."
Itse asiassa se on. Oikeustieteilijöiden mielestä katkaisi, ja oikeustieteilijöiden mielipide painaa
enemmän kuin Markuksen ja kumppaneiden.
Nuo ovat mainintoja YK:n peruskirjassa. Mainittuja periaatteita sovelletaan esim. Kansainvälisessä oikeudessa. Lakeja ne eivät ole.
Sinänsä ei ole mukavaa, kun kopi-käskyllä ottaa paloja ja sitten heittää kommenttia päälle. En tarkoita tätä viestiä vaan sitä edellistä idealistivuodatusta. Tarkoitan, että lapsellisella tivaamisella asiat eivät etene.
Oikeusteitse raja ei siirry. Ulkomaalaisten omistusoikeus esim. maahan laajenee luultavasti kun Venäjä lähentyy EU:ta ja maailman kauppajärjestöä. Siitähän nyt neuvotellaan. Raja ei tule siirtymään.
Yksi neuvo: Sen olen oppinut, että jos haluaa päästä tavoitteeseen niin kaveria ei kannata aluksi suututtaa jollakin oikeusperiaatteella. Ei Venäjä mitään ilmaiseksi anna. Ei silleen pääse pukille.
Epämääräisillä viitauksilla YK:n peruskirjaan saattaa vaikuttaa asiantuntevaltakin kunnes joku menee ja tarkastaa homman -- ja huomaa että peruskirjassa ei mainita ensimmäistäkään kirjoittajan väittämistä asioista. Peruskirja käsittelee ja säätelee YK:n toimintaa järjestönä ja sen perusteita, ei sen laajempia kysymyksiä.
YK:n peruskirjaa myöskään sovelleta kansainvälisessä oikeudessa -- jota ei muuten kirjoiteta isolla alkukirjaimella.
vaikka pitäisi asioista keskustella? Loppuuko kantti?
Evakoiden omaisuutta korvattiin, mutta ei täysimääräisesti, vaan keskimäärin n. 39%. Tämä on fakta.
Vuosikausia valehtelit, että omaisuutta ei korvattu, ja syytit kaikkia eri mieltä olevia kateellisiksi. Täällä on esitetty sinulle lukuisia asiaperusteluja oikein kirjallisuusviitteiden kera,
mutta mikään ei ole mennyt perille ja mitään asiaperusteita et ole koskaan itse osannut antaa.
Aijoo. Nykyisin kirjoitat nimimerkillä ja olet usein kirjoittanut, että nimimerkillä kirjoittavia vastaan saa hyökätä henkilökohtaisuuksilla.
Karjalaa ei liitetty 1923 itsenäiseen Suomeen vaan 1811 Suomen suuriruhtinaskuntaan. Petsamo kyllä liitettiin Suomeen vasta Tarton rauhassa.
Olen itsekkin alkanut ikäänkuin kotimaanmatkailemaan rajaseuduilla. Tarkoitan historiallisia rajoja. Lähimmäksi täältä Helsingistä pääsee kun matkustaa itään Ruotsinpyhtäälle. Heti pääväylältä noin 400 m ison sillan jälkeen (päätie eli no 7), siinä on semmoinen voimalaitos ja Kymi-jokea, kun on ylittänyt Ahvenkoskensillan kääntyy henkilöauton mentävä ura vasemmalle . Siinä nähtävyyskyltti ja kaikki. Löytyypi vanha silta. Kyltissä lukee että maailmanhistorian eka betoonista valettu kaarisilta (muistini saattaapi tältäosin pätkiä, hällä väli, mm. tollasissa ranteenpaksuisissa sähköpiuhoissa roikkuupi muutama uistin). Ruotsin ja Venäjän välinen raja. Matkaa Helsingistä tulee about 95 km tähän kohteelle.
Autonomian aikaa henkilökohtaisesti en pidä niin mielenkiintoisena. Silloin alkoi tämä pykäläveivaus taktisista syistä. Venäjä antoi melkoisen laajan päätäntävallan Suomelle ja Puolalle.
Kuten jossain aikaisemmin mainitsin, en ollenkaan pidä teoreettisesti mahdottomana, että ko. Karjalan alue liitettäisiin alueeseen, joka nykyisin tunnetaan nimellä Suomi. Tilanne, jossa tämä tapahtuisi ei kuitenkaan mahdu minun ymmärrykseeni. Se vaatisi yleismaailmallisen kriisin. Meidän tuntema Venäjä ei alueista luovu. Kaikki mikä liittyy Venäjään on yleismaailmallista, koska Venäjä on suurvalta. Suomi on pelinappula. Siinä meidän mielipiteet vaikuta, jos isot alkaa ryskäämään. Toivottavasti ei ala.
Realiteetit on tunnustettava. Ko. Karjalan alue on alati kasvavan Kremlin kiinnostuksen kohde. Kronstatissa, kun suomaliset saivat nyt viimeksi kyytiä elikkä tuli lähtö satama-alueelta, se kuvaa hyvin mielestäni tilannetta. Ne kuskaa öljyt sun muut raaka-aineet jatkossa Karjalan-kanneksen kautta Länteen elikkä Keski-Eurooppaan. Tämä nyt pitäisi olla sen verran järkeenkäypä syy miksi finski-suhna ei siellä tule tallaamaan muuta vieraana. Hyvä niinkin. Itse kannatan Itä-matkailua. Käyn joka toinen vuosi. Viimeksi ostin karvalakin Pietarista.