Olen lukenut tämän palstan kannaottoja varsin kiinnostuneina. Millainen on feminismimin tai feministien suhtautuminen lapsiin. Lapsi on riippuvainen aikuisista, lapsi vaatii huomiota ja ottaa mallia, ja aikanaan kasvattaa tai jättää kasvattamatta omat lapsensa.
Keskiluokkaisessa, turvallisissa oloissa kasvaneissa ihmisissä ei aina ole myötätuntoa huonompiosaisia kohtaan. Provosoiden totean, että feministit puhuvat nuorista, hyvinkoulutetuista naisista ja heidän oikeuksistaan, mutta eivät vanhemmista ja heikommin koulutetuista. Sen vuoksi haluaisin tietää, liittyykä feminismiin myös yhteiskunnallista vastuuta heikompiosaisia, erityisesti lapsia, kohtaan.
Olen lukenut, että nainen pystyy yksinhuoltajana kasvattamaan lapsen, mutta nyt alkoholistiäideistä käytävässä keskustelussa on muistututettu isän velvollisuuksita. Epäjohdonmukaista?
Ottaako feminismi kanssaihmiset riittävästi huomioon? Kysymys tuntuu turhalta, jos elämä sujuu hyvin. Vasta vaikeuksien tullessa nähdään, minkä arvoinen joku periaate on, ja pystyykö sen mukaan elämään.
Keskiluokkaisessa, turvallisissa oloissa kasvaneissa ihmisissä ei aina ole myötätuntoa huonompiosaisia kohtaan. Provosoiden totean, että feministit puhuvat nuorista, hyvinkoulutetuista naisista ja heidän oikeuksistaan, mutta eivät vanhemmista ja heikommin koulutetuista. Sen vuoksi haluaisin tietää, liittyykä feminismiin myös yhteiskunnallista vastuuta heikompiosaisia, erityisesti lapsia, kohtaan.
Olen lukenut, että nainen pystyy yksinhuoltajana kasvattamaan lapsen, mutta nyt alkoholistiäideistä käytävässä keskustelussa on muistututettu isän velvollisuuksita. Epäjohdonmukaista?
Ottaako feminismi kanssaihmiset riittävästi huomioon? Kysymys tuntuu turhalta, jos elämä sujuu hyvin. Vasta vaikeuksien tullessa nähdään, minkä arvoinen joku periaate on, ja pystyykö sen mukaan elämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taidan olla hiukka yksinkertainen, mutta mielestäni naisasialiike on naisasiaa varten, sitten on Unescot, MLL:t sun muut lasten asiaa varten, on eläinsuojelujärjestöjä eläimiä varten. Piipahtaessani eläinsuojelupalstalle en tivaa, mitä kettutytöt ovat tehneet naisen aseman eteen (vaan kysyn, milloin aikovat mennä lobotomiaan) sillä eläinsuojelupalstalla ei pähkäillä naisten asemaa, siellä pähkäillään eläinten asemaa.
Taidan olla hirmuisen rajoittunut lokeroija...
Minua muuten ei lapset kiinnosta pätkääkään - sillä asialla ei tietystikään ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Toivottavasti muuten joku suolistaa Harry-possun kiduttajat.
Possua rääkänneille mikään ei ole tarpeeksi kova tuomio.
Siis Onko Joku Jossakin Tehnyt Ilkeyksiä Possulle? Nuorelle sialle!
Jos sovinisti jotain eläintä puolustaa, niin sikaa.
Nyt täytyy pysyä viileänä, niin vaikeaa kuin se tässä tilanteessa onkin. Possunkiduttajat on saatettava vastuuseen oikeuden EDESSÄ, eikä nyljettävä elävältä saunan TAKANA. Sorry, mutta niin päin se menee.
Antsu muistaa vieläkin lapsena työntäneensä jalkalampun pistotulpan, sen töpselin siis, possun kärsään. Mitoitus on sopiva kuin standardoinnin jäljiltä, eikä pikkupoika osannut edes ihmetellä, että lamppu syttyi. Ihme olisi leikki-ikäisen mielestä ollut, jos se EI olisi syttynyt! Tämän tapauksen jälkeen Antsu on aina tuntenut silkkaa mielihyvää, kun häntä on eri yhteyksissä kutsuttu siaksi. Raitis, syö runsaasti kasviksia ja tuottaa todistetusti energiaa. Aaaaah!
Erittäin hyvä kysymys. Siksi hyvä, että keskivertonaisen elämän tärkeimpiä asioita ovat lapset. Ja jos arvot pitää panna järjestykseen ehkä useimmille kaikista tärkein. Ja, jos feminismi ajaa naisten asioita, minusta se ei kertakaikkiaan voi olla ottamatta huomioon naisille niin tärkeää elämän aluetta. Tätä palstaa lukiessa tunnen joskus jopa syyllisyyttä siitä, että lapset ovat elämässäni niin tärkeitä, että en olekaan oikeanlainen yhteiskunnallisesti valveutunut nainen. No niinhän se ei ole, koska tiedän mitä olen ja mitä haluan olla.
Tietenkin voi olla hyvä vetää rajoja asioihin, siinä mielessä ehkä jokin ismi, ollessaan yhden asian ismi, on paikallaan ja on ollut hyväksi varsinkin aiemmin. Mutta voiko kaikkea erottaa ja mikä on nykyaikaa. Sitä voi kyllä miettiä. Tänä päivänä voisi kyllä olla tilausta ismille, joka ajaa naisille tärkeitä asioita myös. Sekin mietityttää, että millä perusteilla määritellään ja kuka määrittää sen mitä tämänpäivän feminismi on ? Vaikka olen pitkään ollut asiasta kiinnostunut, en ole vielä koskaan tullut edes kutsutuksi mukaan mihinkään toimintaan. Ehkäpä olen opiskellut väärissä ahjoissa, liian miehisellä alalla. Miten siis feminismi vastaa keskivertonaisen ajatusmaailmaa, siinäkin mietittävää. Onko niin, että jossain joku tai jotkut määrittelevät feminismin omista lähtökohdistaan ja kansan syvät rivit eivät aina löydäkään niistä ajatuksista itseään. Siinähän on silloin kuilu ja ristiriita. Ei pidä nimittäin aliarvioida niitä kansan syviä riveja ja heidän älyään tai ymmärtämystään. Ehkä "totuus" tai oikein näkökulma on näiden kahden välillä.
Mielenkiintoinen aihe ja varsin monimutkainen. Feministien suhtautuminen lapsiin on varsin ristiriiainen aihe.
Suomessa vasta vuonna 1930 uuden avioliittolain myötä, äideille tuli oikeus toimia lapsiensa huoltajina, sitä aiemmin ainoastaan isillä tämä oikeus oli. Lakiesityksiä tehtiin asian tiimoilta varsin paljon, lähes vuosittain ja kolmentoista vuoden ajan. Huolto-oikeuden jakaminen nähtiin vaarallisena "naisasiana" ja pyrkimyksenä perheen rikkomiseen. Naisten oikeus lapsiinsa ei ole ollut siis itsestään selvä aina.
Naisten näkeminen ensisijaisesti äiteinä ja kotia vaalivina, on ollut partiarkaalinen perheihanne. Elämä oli jakautunut selkeästi julkiseen ja yksityiseen, miesten tehtävänä oli julkisen puolen hoito ja naisten yksitynen perhe-elämään ja lapsiin liittyvä. Naisten tiukemmat moraaliin ja käyttäytymiseen liittyvät vaatimukset ovat myös tätä perua. Naisten käyttäytymistä valvottiin, koska he olivat vastuussa lapsilleenkin omasta moraalistaan. Aikoinaan psykologia näki äidin ja lapsen suhteen olevan se ensisijaisesti ongelmia aiheuttava. Äitejä siis valvottiin tarkoin ja myös syyllistettiin mm. skitsofreniasta.
Feminimi on pyrkinyt muuttamaan perinteistä naiskäsitystä, naisten roolia on haluttu laajentaa ja samalla myös miesten vastuuta lapsistaan on haluttu tähdentää, sikäli ympyrä on sulkeutunut.
Naiset eivät ole kuitenkaan mitenkään mielellään luopuneen siitä roolista ja myöskään vallasta, jonka perinteinen asema perheen äitinä on heille antanut. Tämä merkillinen asetelma on johtanut outoihin ratkaisuihin, sekä yhteiskuntapolitiikassa, että myös perheiden sisällä. Naisten vastuu on kohtuuton ja miehet kokevat olevansa perheissä "apupoikien" asemassa.
Feminsteillä on myöskin kaksijakoinen suhtautuminen naisiin perheissä. Osa näkee lapsien huoltajuuden ja vastuun heistä koskevan ensisijaisesti äitejä, osa kannattaa vastuun tasaamista. Nämä ovat hyvinkin henkilökohtaisia kannanottoja. Minä henkilökohtaisesti näkisin miesten vastuun korostamisen tärkeänä, tämä johtuu lahinnä siitä, että näen sen olevan lapsien kannalta parhain ratkaisu.
"Olen lukenut, että nainen pystyy yksinhuoltajana kasvattamaan lapsen, mutta nyt alkoholistiäideistä käytävässä keskustelussa on muistututettu isän velvollisuuksita. Epäjohdonmukaista? "
Alkoholismi on on alkoholistin oma ongelma, ei se ole kenenkään toisten vastuulla, ei miesten eikä feministien. Kukaan läheinen ei pysty auttamaan alkoholistia. Vain alkoholisti voi auttaa itseään. Parhaan tuen hän voi saada ryhmäterapiasta ja vastaavista tukiryhmistä sekä antabuksesta. Yhteiskuntaakan ei voi syyttää alkoholismissa.