liian varhain, viikonloppuiltana tuli kuolema, sairaskohtaus. Olisi pitänyt viedä sairaalaan, mutta ei,kaikki meni humalan piikkiin ja mies vielä puhui ennen nukkumaanmenoa,pyörtymis-kohtauksen jälkeen.aamulla saapui ruumisauto. Olisi ehkä vielä voinut pelastua, jos olisi ymmärretty, ettei johtunutkaan alkoholista. On syyllinen olo nyt monella. Kukaan ei halua puhua siitä, koska asialle ei enää voi mitään...
Miksi taas lähti läheinen liian aikaisin? pienet lapset jäivät ilman yhteisiä retkiä.
Juuri kun eläkeikä vasta alkoi.
Kaikki jäi kesken. Jäi myös liikaa riitoja. vaikea mennä eteenpäin.
Milloin helpottaa? Ei kai koskaan.
Miksi taas lähti läheinen liian aikaisin? pienet lapset jäivät ilman yhteisiä retkiä.
Juuri kun eläkeikä vasta alkoi.
Kaikki jäi kesken. Jäi myös liikaa riitoja. vaikea mennä eteenpäin.
Milloin helpottaa? Ei kai koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kannata jossitella,vaikka kaikkea tulee mieleen,eikä syytellä itseään.Täytyy yrittää vain mennä päivä kerrallaan eteenpäin.Aika on ainoa joka auttaa,jos tuntuu ettei jaksa kannattaa käydä lääkärin juttusilla,voimia teille.
Älä syytä itseäsi. Minä uskon, ettei Taivaallinen Isämme tee virheitä. Kaikki oli määrätty tapahtuvaksi juuri näin.
Emme ymmärrä, miksi näin piti käydä. Älä syytä itsesi - se on tärkeintä.
Vanha klisee, mutta täydestä sydämestä sen sanon: Voimia sinulle!
on tiensä alussa. Ensin on shokki ja kysymyksiä joihin ei ole vastaajaa eikä valmiita vastauksia. Kummallista, aika antaa ajallaan ne sitten kun on ne valmis vastaanottamaan.
Itse syytökset kuuluu surun eri vaiheisiin ja minä koin sen pahimpana koko surun taipaleella, vihon viimeisenä riesana mutta, se "kasvatti" ajattelemaan syvimpiä tuntoja. Lohduttavaa oli se että, se meni ohitse kun aika oli.Menee myös teillä. Hänen maallinen aika päättyi. Nyt on muistojen aika. Jumala otti omansa ajallansa Häneltä voimme pyytää hetki kerrallansa voimaa selvitä seuraavaan hetkeen kunnes suru laantuu. Kuolema ei tule kesken eikä liian aikaisin. Minäkin olin aivan varma kun lapseni kuoli että, liian varhain kuolema vei. Eipä niin ollut, Lapseni sai kahdessa vuodessa viidessä päivässä sen tehtävän tehtyä mikä hänelle oli annettu. Minä en taatusti olisi tällä tiellä enkä kykenisi niihin tehtäviin mitä nyt teen ilman kamalaa lapsenmenetystä.
Riidat ovat nyt ohi ne saivat nyt jäädä niidenkin aika oli päättyä hänen kohdalla ja sinunkin pitää antaa niiden olla. Antaa anteeksi ja unohtaa, niin vaikeaa kuin se onkin.
Aika on jokaisen oma Joillekin riittää vuosi ja vähemmänkin. Minä tarvitsin lähes vuosikymmenen ennenkuin pystyin sanomaan surun olevan ohi. Kaipaus on loppuelämän mittainen mutta se on lämmin, Rakas muisto jonka ei tartte kuolla se saa elää niin kauan kuin minä elän.
Surussa tukien, rukouksissa kantaen ja suuressa surussa myötäeläen jaksa luottaa siihen lupaukseen joka meille on annettu. Meitä ei kuolema erota iäksi vaan ajaksi.