mustasukkainen lapselle

Lapsi meillä joka toinen viikonloppu ja tästä mun mustasukkaisuudesta joskus keskusteltu avoimesti minun, miehen ja lapsen kesken. Lapsi siis tietää jotain näistä tunteistani, mutta yritän olla näyttämättä mustasukkaisuutta, ja mielestäni onnistunkin siinä. Olen lapselle kuitenkin mukava ja ystävällinen vaikkakin etäinen.

Omia lapsia ei minulla, eikä meillä ole. Mies suhtautuu mustasukkaisuuteeni vaihtelevasti; jaksaa uskoa muutokseen ja ymmärtää vaikeita tunteitani ja taas toisaalta joskus ärsyyntyy, ymmärrettävästikin..

ap. kirjoitti:

Lapsi meillä joka toinen viikonloppu ja tästä mun mustasukkaisuudesta joskus keskusteltu avoimesti minun, miehen ja lapsen kesken. Lapsi siis tietää jotain näistä tunteistani, mutta yritän olla näyttämättä mustasukkaisuutta, ja mielestäni onnistunkin siinä. Olen lapselle kuitenkin mukava ja ystävällinen vaikkakin etäinen.

Omia lapsia ei minulla, eikä meillä ole. Mies suhtautuu mustasukkaisuuteeni vaihtelevasti; jaksaa uskoa muutokseen ja ymmärtää vaikeita tunteitani ja taas toisaalta joskus ärsyyntyy, ymmärrettävästikin..

Lue lisää

No nyt vähän selveni..voisin kertoa omasta kokemuksestani, että mullakin oli samantapaisia ongelmia itseni kanssa vielä jonkin aikaa sitten..Miehelläni on lapsi( 7 vuotta), eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Lapsi asuu äidillään, mutta on meillä n. joka toinen-kolmas päivä.Eihän siinä mitään, mutta jossain vaiheessa alkoi tökkimään ainainen täällä oleminen. Tajusin, että minun pitää muuttaa suhtautumista, koska lapsi täällä viihtyy ja jos halutaan kahden keskistä aikaa niin se on järjesteltävissä.Luulen, että mitä enemmän lapsi täällä on niin sitä helpompi hänet on hyväksyä perheenjäseneksi. Olen myöskin alkanut juttelemaan lapsen kanssa ja tekemään "tyttöjen juttuja", enkä aina mieti, että voi mua raukkaa kun olen ulkopuolinen. Luulen, että teidänkin elämä helpottuisi jos menisit rohkeasti mukaan miehesi ja lapsen juttuihin ja keksisit jotain kivaa puuhaa. Joka toinen viikonloppu on loppujen lopuksi aika harvoin, joten yritä helpottaa miehesi oloa suhtautumalla ymmärtävästi tapaamisiin (miehellä on varmaan tyttöä ikävä).Tsemppiä!

ap. kirjoitti:

Lapsi meillä joka toinen viikonloppu ja tästä mun mustasukkaisuudesta joskus keskusteltu avoimesti minun, miehen ja lapsen kesken. Lapsi siis tietää jotain näistä tunteistani, mutta yritän olla näyttämättä mustasukkaisuutta, ja mielestäni onnistunkin siinä. Olen lapselle kuitenkin mukava ja ystävällinen vaikkakin etäinen.

Omia lapsia ei minulla, eikä meillä ole. Mies suhtautuu mustasukkaisuuteeni vaihtelevasti; jaksaa uskoa muutokseen ja ymmärtää vaikeita tunteitani ja taas toisaalta joskus ärsyyntyy, ymmärrettävästikin..

Lue lisää

ei pitäisi ärsyytyä. Kukaan ei voi tunteilleen mitään. Miehesi pitäisi tytön teillä ollessa ottaa ehdottomasti teidät kumpikin yhtä paljon huomioon. Sinä vähiten tilanteeseen olet "syyllinen".

ap. kirjoitti:

Lapsi meillä joka toinen viikonloppu ja tästä mun mustasukkaisuudesta joskus keskusteltu avoimesti minun, miehen ja lapsen kesken. Lapsi siis tietää jotain näistä tunteistani, mutta yritän olla näyttämättä mustasukkaisuutta, ja mielestäni onnistunkin siinä. Olen lapselle kuitenkin mukava ja ystävällinen vaikkakin etäinen.

Omia lapsia ei minulla, eikä meillä ole. Mies suhtautuu mustasukkaisuuteeni vaihtelevasti; jaksaa uskoa muutokseen ja ymmärtää vaikeita tunteitani ja taas toisaalta joskus ärsyyntyy, ymmärrettävästikin..

Lue lisää

Kuulostaa tutulta tää teidän keskustelu. Mulla sama ongelma, tähän asti oon tullu aina lasten kanssa toimeen (työnikin on osaksi lasten kanssa). Mutta miehen lapsi saa mut näkeen välillä punaista...Meillä alku oli todella vaikea, lapsen äiti puhui pahaa minusta lapselle vaikka ei minua tuntenutkaan. Aina jos yritin mennä mieheni lähelle, tyttö tuli väliin ym. Lapsi sai suukkoja ja silittelyä, minä taas sain katsoa vierestä ja saan vieläkin.

Onneksi oma tyttöni on samaa ikäluokkaa kuin miehen lapsi, kun he ovat täällä yhtäaikaa niin pitävät seuraa toisilleen :) Silloin saan minäkin huomiosta yleensä osani! Lapset ovat kuitenkin todella eri luonteisia, oma lapseni ei ole ollut koskaan mikään äidin kaulassa roikkuja vaan on touhuillut omia juttuja (ja viihtyy hyvin myös mieheni kanssa), joten mun on ehkä siksikin ollut vaikea hyväksyä jatkuvasti sylissä kiehnäävää miehen lasta. Niin ja kun mun syli ei oo kelvannut, ku hiustenlaiton ajaks. Alku oli muutenkin yhtä narinaa ruuasta yms.

Pinna on ollu usein kireellä, silloin ku miehen tyttö on tääl... ehkä viel joskus tilanne rauhottuu, tai mie siis rauhotun :) Kohta on uus vauvakin talossa et ois varmaan syytä. Jos teil on hyvii vinkkejä kuinka vois saada ittensä muuttamaan hankalan alun aikaansaamaa tunne tilaa lasta kohtaan, niin ilolla otetaan vastaan!

:=0 kirjoitti:

Kuulostaa tutulta tää teidän keskustelu. Mulla sama ongelma, tähän asti oon tullu aina lasten kanssa toimeen (työnikin on osaksi lasten kanssa). Mutta miehen lapsi saa mut näkeen välillä punaista...Meillä alku oli todella vaikea, lapsen äiti puhui pahaa minusta lapselle vaikka ei minua tuntenutkaan. Aina jos yritin mennä mieheni lähelle, tyttö tuli väliin ym. Lapsi sai suukkoja ja silittelyä, minä taas sain katsoa vierestä ja saan vieläkin.

Onneksi oma tyttöni on samaa ikäluokkaa kuin miehen lapsi, kun he ovat täällä yhtäaikaa niin pitävät seuraa toisilleen :) Silloin saan minäkin huomiosta yleensä osani! Lapset ovat kuitenkin todella eri luonteisia, oma lapseni ei ole ollut koskaan mikään äidin kaulassa roikkuja vaan on touhuillut omia juttuja (ja viihtyy hyvin myös mieheni kanssa), joten mun on ehkä siksikin ollut vaikea hyväksyä jatkuvasti sylissä kiehnäävää miehen lasta. Niin ja kun mun syli ei oo kelvannut, ku hiustenlaiton ajaks. Alku oli muutenkin yhtä narinaa ruuasta yms.

Pinna on ollu usein kireellä, silloin ku miehen tyttö on tääl... ehkä viel joskus tilanne rauhottuu, tai mie siis rauhotun :) Kohta on uus vauvakin talossa et ois varmaan syytä. Jos teil on hyvii vinkkejä kuinka vois saada ittensä muuttamaan hankalan alun aikaansaamaa tunne tilaa lasta kohtaan, niin ilolla otetaan vastaan!

Lue lisää

Löydä yhteinen kieli lapsen kanssa. Ole kiinnostunut ja osoita se. Ei tauotta ja koko ajan, mutta sen verran, että lapsi kokee teidän olevan samalla puolella, eikä kilpasilla isän huomiosta. Laske joskus hauskaa huumoria tytön kanssa.

Tytöille nuo isät ovat niin tärkeitä. Itsetunto rakentuu sen varaan, miten kelpaava kokee isän silmissä olevansa. On vain luonnollista kilpailla isän kumppanin kanssa rakkaudesta ja kelpaavuudesta, vaikka onhan itsestään selvää, että aikuinen kumppani ja lapsi eivät kilpaile samasta rakkaudesta. Jos tyttö jää liian vähälle huomiolle, hänestä saattaa kasvaa epävarma aikuinen, joka tarvitsee miestä jatkuvasti vakuuttamaan omaa kelpaavuuttaan. Jos se mies sitten sattuu olemaan eronnut ja hänellä tytär, voi ilman hyväksyntää jäänyt tyttö aikuisena kokea kilpailevansa pienen lapsen kanssa miehensä huomiosta. ;)

Kyllähän sitä omille lapsilleenkin sanoisi vastaavista asioista.Avomieheni lapsi yritti passauttaa aluksi,mutta lopetti ,kun ei tullut palvelua.Lapsi pitää hyväksyä,mutta toimintaa voi kritisoida.

että eikö tähän viestiin vastaa yksikään katkera ex-vaimo, jolta on mies varastettu...
ei sillä, tämä kirjoitus ei ollut edes pahimmasta päästä tällä palstalla.

on tietenkin ikävä, jos ei täysin voi hyväksyä puolisonsa mennyttä elämää, mutta alkuperäinen kirjoittajahan nimenomaan kyselee neuvoja tilanteeseen, joten eikö se tarkoita sitä ,että hän haluaa selvittää tilanteen muulla tavoin, kuin kieltämällä isää ottamasta tytärtä luokseen!?
ymmärrän hyvin, että on vaikea hyväksyä omat, lapselliselta tuntuvat mustasukkaisuuden tunteensa lasta kohtaan, koska itsellani on samanlainen tilanne. Tosin puolisoni lapsi on meillä 24/7, joten sitä kahdenkeskistä aikaa on todellakin vähän!! sukulaisia ei ole lähettyvillä, eikä sellaisia ystäviäkään, jotka ottaisivat lasta silloin tällöin hoitoon. ja vaikka lapsen olemassaolosta tiesin alun alkaenkin, niin en tiennyt sitä, että hän tulee luoksemme asumaan...on kai helpompi "sietää" tilannetta, jos vieras lapsi on vain silloin tällöin käymässä, kuin että hän on saman katon alla ihan aina! vai mitä ajattelette? kummalla on helpompaa, jokapäiväisellä "äitipuolella" vai sillä, jonka kodissa vierailevat tähdet ovat esim. viikonloppuisin?

jo tätä kirjoitti:

että eikö tähän viestiin vastaa yksikään katkera ex-vaimo, jolta on mies varastettu...
ei sillä, tämä kirjoitus ei ollut edes pahimmasta päästä tällä palstalla.

on tietenkin ikävä, jos ei täysin voi hyväksyä puolisonsa mennyttä elämää, mutta alkuperäinen kirjoittajahan nimenomaan kyselee neuvoja tilanteeseen, joten eikö se tarkoita sitä ,että hän haluaa selvittää tilanteen muulla tavoin, kuin kieltämällä isää ottamasta tytärtä luokseen!?
ymmärrän hyvin, että on vaikea hyväksyä omat, lapselliselta tuntuvat mustasukkaisuuden tunteensa lasta kohtaan, koska itsellani on samanlainen tilanne. Tosin puolisoni lapsi on meillä 24/7, joten sitä kahdenkeskistä aikaa on todellakin vähän!! sukulaisia ei ole lähettyvillä, eikä sellaisia ystäviäkään, jotka ottaisivat lasta silloin tällöin hoitoon. ja vaikka lapsen olemassaolosta tiesin alun alkaenkin, niin en tiennyt sitä, että hän tulee luoksemme asumaan...on kai helpompi "sietää" tilannetta, jos vieras lapsi on vain silloin tällöin käymässä, kuin että hän on saman katon alla ihan aina! vai mitä ajattelette? kummalla on helpompaa, jokapäiväisellä "äitipuolella" vai sillä, jonka kodissa vierailevat tähdet ovat esim. viikonloppuisin?

Lue lisää

Mielestäni ex-vaimo äiti jolle vastasit, kirjoitti ihan asiallisesti ja hyvin. En minä siinä katkeruutta huomannut, vaikka olenkin nyxä. On todella tärkeää, että lapset, jotka eivät asioille mitään mahda, eivätkä voi lakata olemasta olemassa ihan vain siksi että jotakuta ärsyttävät, etteivät he joutuisi kärsimään A) exien taistelusta ja B) toisen vanhempansa huomiotaistelusta vanhemman uuden AIKUISEN kumppanin kanssa.

Olet oikeassa, vaikeampaa varmasti, jos lapset ovat pääsääntöisesti kotosalla kuin että käyvät vain viikonloppuisin. Toisaalta sitten taas voi tulla eteen se sirkusrumba jota etä pyörittää hyvittääkseen menetettyä aikaa, mikä ei myöskään ole kovin kivaa muun perheen kannalta. Vrt. yhteinen lapsi kysyy, miksi kaikkea kivaa tehdään yhdessä pelkästään silloin kun iso-veli on paikalla... ja väliaika odotellaan hattuhyllyllä. Tällaisiakin tarinoita on.

jo tätä kirjoitti:

että eikö tähän viestiin vastaa yksikään katkera ex-vaimo, jolta on mies varastettu...
ei sillä, tämä kirjoitus ei ollut edes pahimmasta päästä tällä palstalla.

on tietenkin ikävä, jos ei täysin voi hyväksyä puolisonsa mennyttä elämää, mutta alkuperäinen kirjoittajahan nimenomaan kyselee neuvoja tilanteeseen, joten eikö se tarkoita sitä ,että hän haluaa selvittää tilanteen muulla tavoin, kuin kieltämällä isää ottamasta tytärtä luokseen!?
ymmärrän hyvin, että on vaikea hyväksyä omat, lapselliselta tuntuvat mustasukkaisuuden tunteensa lasta kohtaan, koska itsellani on samanlainen tilanne. Tosin puolisoni lapsi on meillä 24/7, joten sitä kahdenkeskistä aikaa on todellakin vähän!! sukulaisia ei ole lähettyvillä, eikä sellaisia ystäviäkään, jotka ottaisivat lasta silloin tällöin hoitoon. ja vaikka lapsen olemassaolosta tiesin alun alkaenkin, niin en tiennyt sitä, että hän tulee luoksemme asumaan...on kai helpompi "sietää" tilannetta, jos vieras lapsi on vain silloin tällöin käymässä, kuin että hän on saman katon alla ihan aina! vai mitä ajattelette? kummalla on helpompaa, jokapäiväisellä "äitipuolella" vai sillä, jonka kodissa vierailevat tähdet ovat esim. viikonloppuisin?

Lue lisää

En missään vaiheessa ole ollut tälle uudelle vaimolle katkera mutta harmittaa kun aikuinen ihminen laittaa ongelmien syyksi lapsen. Minulta ei ole varastettu mitään ja ero oli kauan voimassa ennenkuin uusi tuli kuvioihin. Mutta hän tiesi että miehellä on lapsi jo alussa..!

Jos ottaa itselleen puolison jolla on lapsia sitoutuu myös niihin ja jos ei sitä halua niin ottaa sellaisen miehen jolla tällaista "painolastia" ei ole. Se mennyt elämä ei vaan häivy sieltä takaa taikasauvalla sillä lapsi on elävä todiste siitä että elämää on ollut ennenkin.

Minusta vaan on erittäin surullista ja aikuiselta naiselta lapsellista että kieltää lapsen käynnin isänsä kotona eli isä ei saa olla oman lapsensa kanssa tekemisissä. Kyseessä oli tätä ennnekin vain joka toinen viikonloppu joten ei sen luulisi olevan kenellekkään ylivoimaista.

Lapsi tarvitsee isäänsä joten kyllä nämä jutut tulee joku päivä eteen sekä uudelle, isälle että lapselle. Jos uusi yrittää kieltää isänsä suhteen lapseen niin uskon että asia ei unohdu. Minusta uusi tekisi itselleenkin pitkäkestoisemman ratkaisun sillä että tukisi isän ja lapsen tapaamisia..

Missään perheessä ei kaksinkeskistä aikaa ole paljoa vaan lapset ovat siinä aina.

lukemaan kirjoitti:

En missään vaiheessa ole ollut tälle uudelle vaimolle katkera mutta harmittaa kun aikuinen ihminen laittaa ongelmien syyksi lapsen. Minulta ei ole varastettu mitään ja ero oli kauan voimassa ennenkuin uusi tuli kuvioihin. Mutta hän tiesi että miehellä on lapsi jo alussa..!

Jos ottaa itselleen puolison jolla on lapsia sitoutuu myös niihin ja jos ei sitä halua niin ottaa sellaisen miehen jolla tällaista "painolastia" ei ole. Se mennyt elämä ei vaan häivy sieltä takaa taikasauvalla sillä lapsi on elävä todiste siitä että elämää on ollut ennenkin.

Minusta vaan on erittäin surullista ja aikuiselta naiselta lapsellista että kieltää lapsen käynnin isänsä kotona eli isä ei saa olla oman lapsensa kanssa tekemisissä. Kyseessä oli tätä ennnekin vain joka toinen viikonloppu joten ei sen luulisi olevan kenellekkään ylivoimaista.

Lapsi tarvitsee isäänsä joten kyllä nämä jutut tulee joku päivä eteen sekä uudelle, isälle että lapselle. Jos uusi yrittää kieltää isänsä suhteen lapseen niin uskon että asia ei unohdu. Minusta uusi tekisi itselleenkin pitkäkestoisemman ratkaisun sillä että tukisi isän ja lapsen tapaamisia..

Missään perheessä ei kaksinkeskistä aikaa ole paljoa vaan lapset ovat siinä aina.

Lue lisää

eihän sitä koskaan tiedä millaista se elämä tulee olemaan vaikka kuinka tietäisi että puolisolla on lapsia! Esim. exä saattaa olla todella hankala jne. Yhtä hyvin voi kysyä yhtä typerän kysymyksen että miksi sinä menit naimisiin kun kerran erositte tai miksi yleensä menit tekemään lapsia?

tuota kirjoitti:

eihän sitä koskaan tiedä millaista se elämä tulee olemaan vaikka kuinka tietäisi että puolisolla on lapsia! Esim. exä saattaa olla todella hankala jne. Yhtä hyvin voi kysyä yhtä typerän kysymyksen että miksi sinä menit naimisiin kun kerran erositte tai miksi yleensä menit tekemään lapsia?

Lue lisää

erosin sen tähden kun sairastuin rintasyöpään eikä mieheni pystynyt sitä sulattamaan. Oletko ikinä itse kohdannut mitään elämän tragediaa kun sinun on noin helppo arvostella toisia. voin kertoa että ero yhdistettynä syöpähoitoihin ei ole mikään kiva "juttu"..

Minä olen onnellinen lapsistani mutta en voi ymmärtää sitä että lapsen niskaan kaadetaan aikuisen turhautuminen.

En tiedä ajatteleeko kukaan näistä jotka kostavat lapselle sitä että niillä on "väärä" äiti sitä että entä jos se lapsi olisin minun omani. Mitä pitäisit jos sinun lastasi kohdeltaisiin noin. Miltä sinusta olisi tuntunut jos olisit joutunut elämään elämäsi ilman omaa isääsi tai niin että sinua ei olisi lapsena hyväskytty vaan sinua olisi hyljeksitty..?

minä.. kirjoitti:

erosin sen tähden kun sairastuin rintasyöpään eikä mieheni pystynyt sitä sulattamaan. Oletko ikinä itse kohdannut mitään elämän tragediaa kun sinun on noin helppo arvostella toisia. voin kertoa että ero yhdistettynä syöpähoitoihin ei ole mikään kiva "juttu"..

Minä olen onnellinen lapsistani mutta en voi ymmärtää sitä että lapsen niskaan kaadetaan aikuisen turhautuminen.

En tiedä ajatteleeko kukaan näistä jotka kostavat lapselle sitä että niillä on "väärä" äiti sitä että entä jos se lapsi olisin minun omani. Mitä pitäisit jos sinun lastasi kohdeltaisiin noin. Miltä sinusta olisi tuntunut jos olisit joutunut elämään elämäsi ilman omaa isääsi tai niin että sinua ei olisi lapsena hyväskytty vaan sinua olisi hyljeksitty..?

Lue lisää

Sydämettömäksi on maailma mennyt, jos pienille lapsille pitää kostaa omaa pahaa oloaan. Ihan niin kuin ei erossa olisi jo ollut tarpeeksi kestettävää lapsen näkökulmasta, pitääkö jonkun AIKUISEN ihmisen lisätä tuskaa aiheuttamalla lapselle ei-toivotun tunteen ja sydänsuruja toisen vanhemman viemisestä pois ulottuviltaan. En ikinä voisi tehdä niin miehelleni ja hänen lapsilleen, aivan sama miltä sitten joskus alkuvaiheissa tottuminen väliaikaiseen lapsiarkeen tuntuikin. Minulle oli alusta asti tärkeää, että mieheni lapset kokivat olevansa tervetulleita myös isänsä ja minun kotiin, ja se on palautunut aitona välittämisenä takaisin.

eräs nyxä kirjoitti:

Sydämettömäksi on maailma mennyt, jos pienille lapsille pitää kostaa omaa pahaa oloaan. Ihan niin kuin ei erossa olisi jo ollut tarpeeksi kestettävää lapsen näkökulmasta, pitääkö jonkun AIKUISEN ihmisen lisätä tuskaa aiheuttamalla lapselle ei-toivotun tunteen ja sydänsuruja toisen vanhemman viemisestä pois ulottuviltaan. En ikinä voisi tehdä niin miehelleni ja hänen lapsilleen, aivan sama miltä sitten joskus alkuvaiheissa tottuminen väliaikaiseen lapsiarkeen tuntuikin. Minulle oli alusta asti tärkeää, että mieheni lapset kokivat olevansa tervetulleita myös isänsä ja minun kotiin, ja se on palautunut aitona välittämisenä takaisin.

Lue lisää

kun olet noin aikuisesti pystynyt hoitamaan suhteesi miehen lapsiin. Uskon että pitkällä tähtäimellä sinut tästä "työstä" palkitaan koska uskon sen vahvistavan sinun ja miehesi suhdetta.

Asun myös itse uusperheessä jossa minun lapseni ja aviomieheni. Yksi suhteen onnistumisen edellytys minun puoleltani on että mieheni hyväksyy lapseni ja en usko että pitkän päälle suhde jatkuisi jos hän ei lastani pystyisi hyväksymään..

minä.. kirjoitti:

erosin sen tähden kun sairastuin rintasyöpään eikä mieheni pystynyt sitä sulattamaan. Oletko ikinä itse kohdannut mitään elämän tragediaa kun sinun on noin helppo arvostella toisia. voin kertoa että ero yhdistettynä syöpähoitoihin ei ole mikään kiva "juttu"..

Minä olen onnellinen lapsistani mutta en voi ymmärtää sitä että lapsen niskaan kaadetaan aikuisen turhautuminen.

En tiedä ajatteleeko kukaan näistä jotka kostavat lapselle sitä että niillä on "väärä" äiti sitä että entä jos se lapsi olisin minun omani. Mitä pitäisit jos sinun lastasi kohdeltaisiin noin. Miltä sinusta olisi tuntunut jos olisit joutunut elämään elämäsi ilman omaa isääsi tai niin että sinua ei olisi lapsena hyväskytty vaan sinua olisi hyljeksitty..?

Lue lisää

läheisen kuoleman minä kokenut... Olen siis kokenut elämän ilman isääni. Mutta en silti voi ymmärtää ettei mieheni lapsen äiti voi antaa meidän elää omaa elämäämme. Tämähän on lapsellekin hirveää kun ei tiedä miten päin olisi... äitikin voi olla syyllinen tapahtumiin..

totta- kirjoitti:

läheisen kuoleman minä kokenut... Olen siis kokenut elämän ilman isääni. Mutta en silti voi ymmärtää ettei mieheni lapsen äiti voi antaa meidän elää omaa elämäämme. Tämähän on lapsellekin hirveää kun ei tiedä miten päin olisi... äitikin voi olla syyllinen tapahtumiin..

Lue lisää

voi olla syyllinen tapahtumiin ja aiheuttaa paljon pahaakin mutta se ei taaskaan ole lapsen vika. Yhtä aikuiseksi kasvamattomia lähi äitejäkin löytyy kuin uusio äitejäkin..:)

lukemaan kirjoitti:

En missään vaiheessa ole ollut tälle uudelle vaimolle katkera mutta harmittaa kun aikuinen ihminen laittaa ongelmien syyksi lapsen. Minulta ei ole varastettu mitään ja ero oli kauan voimassa ennenkuin uusi tuli kuvioihin. Mutta hän tiesi että miehellä on lapsi jo alussa..!

Jos ottaa itselleen puolison jolla on lapsia sitoutuu myös niihin ja jos ei sitä halua niin ottaa sellaisen miehen jolla tällaista "painolastia" ei ole. Se mennyt elämä ei vaan häivy sieltä takaa taikasauvalla sillä lapsi on elävä todiste siitä että elämää on ollut ennenkin.

Minusta vaan on erittäin surullista ja aikuiselta naiselta lapsellista että kieltää lapsen käynnin isänsä kotona eli isä ei saa olla oman lapsensa kanssa tekemisissä. Kyseessä oli tätä ennnekin vain joka toinen viikonloppu joten ei sen luulisi olevan kenellekkään ylivoimaista.

Lapsi tarvitsee isäänsä joten kyllä nämä jutut tulee joku päivä eteen sekä uudelle, isälle että lapselle. Jos uusi yrittää kieltää isänsä suhteen lapseen niin uskon että asia ei unohdu. Minusta uusi tekisi itselleenkin pitkäkestoisemman ratkaisun sillä että tukisi isän ja lapsen tapaamisia..

Missään perheessä ei kaksinkeskistä aikaa ole paljoa vaan lapset ovat siinä aina.

Lue lisää

Niin, tuntuu välillä, että lapsi on pakko lähettää uusperheeseen, missä siellä ei uusi puoliso sitä hyväksy, minkä ihmeen takia, eikö kuitenkin ole niin, että jos se on niin hemmetin vaikeaa, niin onhan lapsella ainakin yksi tärkeä vanhempi, joka välittää ja rakastaa, joten on ihan tutkittu juttu, että kun lapsella on yksi aikuinen ihminen sen koko elämän ja varsinkin nuoruusiän aikana se on KAIKKEIN TÄRKEIN asia kuin, se että sitä pompotellaan eri aikuisten kesken. Uusperheen äiti (LUE: se ilkeä äitipuoli) ei tiedä mihin alkaa ja mitä se tuo tullessaan kun on edellisestä liitosta lapsia, jotka ärsyttävät pelkällä olemuksellaan, ja jos eroavat niin luuletko, että edes alkavat toisen kerran niin hermoja raastavaan hommaan kuin mitä se on tuonut sisällään. Joten lakkaa ruikuttamasta sitä, että pitää tietää mihin alkaa kun ei sitä kukaan tiedä ennen kuin on kantapään kautta kokenut itse, jos sinulla on paskamainen olo niin yhtä vaikea ja paskamainen olo se on uuspeheen äidilläkin ellei pahempi!!! Sitä paitsi sehän on rakastunut siihen puolisoon alun alkaen ja eikä taatusti koskaan rakasta lasta joka tulee käymään siellä. Elämä on vaikeaa! kaikille osapuolille, todellakin! Surullista mutta totta!

Enni kirjoitti:

Niin, tuntuu välillä, että lapsi on pakko lähettää uusperheeseen, missä siellä ei uusi puoliso sitä hyväksy, minkä ihmeen takia, eikö kuitenkin ole niin, että jos se on niin hemmetin vaikeaa, niin onhan lapsella ainakin yksi tärkeä vanhempi, joka välittää ja rakastaa, joten on ihan tutkittu juttu, että kun lapsella on yksi aikuinen ihminen sen koko elämän ja varsinkin nuoruusiän aikana se on KAIKKEIN TÄRKEIN asia kuin, se että sitä pompotellaan eri aikuisten kesken. Uusperheen äiti (LUE: se ilkeä äitipuoli) ei tiedä mihin alkaa ja mitä se tuo tullessaan kun on edellisestä liitosta lapsia, jotka ärsyttävät pelkällä olemuksellaan, ja jos eroavat niin luuletko, että edes alkavat toisen kerran niin hermoja raastavaan hommaan kuin mitä se on tuonut sisällään. Joten lakkaa ruikuttamasta sitä, että pitää tietää mihin alkaa kun ei sitä kukaan tiedä ennen kuin on kantapään kautta kokenut itse, jos sinulla on paskamainen olo niin yhtä vaikea ja paskamainen olo se on uuspeheen äidilläkin ellei pahempi!!! Sitä paitsi sehän on rakastunut siihen puolisoon alun alkaen ja eikä taatusti koskaan rakasta lasta joka tulee käymään siellä. Elämä on vaikeaa! kaikille osapuolille, todellakin! Surullista mutta totta!

Lue lisää

muuta kuin kasva aikuiseksi ja ajattele edes joskus joku positiivinen ajatus. Olisi sinullakin helpompaa.

Lapset ovat rikkaus ja voimavara. Ei kukaan vaadikkaan rakastamaan vierasta lasta mutta edes auttavat käyttäytymis tavat voi uusioäitikin omata.

sanoa kirjoitti:

muuta kuin kasva aikuiseksi ja ajattele edes joskus joku positiivinen ajatus. Olisi sinullakin helpompaa.

Lapset ovat rikkaus ja voimavara. Ei kukaan vaadikkaan rakastamaan vierasta lasta mutta edes auttavat käyttäytymis tavat voi uusioäitikin omata.

Lue lisää

että puolisoni lapset ovat tulleet minulle hyvin rakkaiksi, että näinkin voi käydä. He ovat omalleni (sisaruspuolelleen) ihan oikeat sisarukset, jotka välittävät toisistaan, se on myös lisännyt perheemme yhteyttä. Meillä näin, valitettavasti ei näköjään kaikilla.

En koskaan voisi toivoa muuta kuin kaikkea hyvää puolisoni lapsille, mutta toisaalta, en ole koskaan toivonut kenellekkään lapselle muuta kuin pelkkää hyvää elämässä. Että ehkä se sitten on perusluonne kysymys.

Enni kirjoitti:

Niin, tuntuu välillä, että lapsi on pakko lähettää uusperheeseen, missä siellä ei uusi puoliso sitä hyväksy, minkä ihmeen takia, eikö kuitenkin ole niin, että jos se on niin hemmetin vaikeaa, niin onhan lapsella ainakin yksi tärkeä vanhempi, joka välittää ja rakastaa, joten on ihan tutkittu juttu, että kun lapsella on yksi aikuinen ihminen sen koko elämän ja varsinkin nuoruusiän aikana se on KAIKKEIN TÄRKEIN asia kuin, se että sitä pompotellaan eri aikuisten kesken. Uusperheen äiti (LUE: se ilkeä äitipuoli) ei tiedä mihin alkaa ja mitä se tuo tullessaan kun on edellisestä liitosta lapsia, jotka ärsyttävät pelkällä olemuksellaan, ja jos eroavat niin luuletko, että edes alkavat toisen kerran niin hermoja raastavaan hommaan kuin mitä se on tuonut sisällään. Joten lakkaa ruikuttamasta sitä, että pitää tietää mihin alkaa kun ei sitä kukaan tiedä ennen kuin on kantapään kautta kokenut itse, jos sinulla on paskamainen olo niin yhtä vaikea ja paskamainen olo se on uuspeheen äidilläkin ellei pahempi!!! Sitä paitsi sehän on rakastunut siihen puolisoon alun alkaen ja eikä taatusti koskaan rakasta lasta joka tulee käymään siellä. Elämä on vaikeaa! kaikille osapuolille, todellakin! Surullista mutta totta!

Lue lisää

ethän sinäkään rakasta naapurin lapsia. Lasta pitää kunnioittaa ja kohdella hyvin. Rakastamaan ei voi ketään pakottaa, eihän se pakottamalla onnistu? Meillä lapsi haluaa olla meillä aina, enkä yhtään ihmettele kun äitinsä haukkuu lapselleen meitä jatkuvasti.