Tervehtimisillä eroitatte toisianne, kuinka!? Jumalan rauhaa ainakin vl ystäväni käyttää, kun erotaan! Onko seurapuheen "säännöt" käytöksestä niitä mitä noudatetaan ja toisin toimiminen on syntiä!? Perheasiat ja tunteet ovat ilmeisesti aika"omaa" aluetta!? Miten käsitetään/llään nykyään kasvatus uskosta"luopuneita"!?
kyseleisin el ja vl
tavoistanne..
211353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joo, vl:t sanoo hyvästellessä Jumalan rauhaan ja tervehdittäessä Jumalan terve.Jumalan terve voi kuulostaa kummaliselta mutta meille se on ihan arkipäivää:)
Ei synniksi lueta kaikkia asioita mitä vl ei tee eli asiota jotka olisi jättänyt tekemättä tai ei kaikkia asioita mitä meillä ns."säännöissä" on ja jos ne tekee eritavalla niin ole välttämättä syntiä. Ei meillä meikkaaminen ja korvikset, musiikki tms. ole "oikeaa" syntiä, semmosta että ei pääse taivaaseen jos on tehnyt jotain semmosta, mut jotkut tuntee itsensä syntiseksi esim. jos meikkaa, tms..
Toiset suhtautuvat uskosta luopumiseen hyvin kriittisesti ja hylkäävästi, MUTTA minusta se on tyhmää, ja toinen MUTTA; kaikilla on omat käytäntötapansa ja mielipiteet. Eli jotkut....tai joo, ehkä parasta kun lopetan tän löperryksen tähän ja lähen jatkamaan Sano kiitos J.O.- kirjan lukemista kun en mä osaa mitään selittää.......;)
Jumalan terve!:)< äkkiä kalskahtaa"vinoilulta". Mistähän moinen saanut alkunsa!?Miksei terve tai hei ei kelpaa!?kiitos avaavasta puheestasi:) Jotain kiivaa kirjaa lähdit lukemaan??
Oma teoriani tervehdyksen "Jumalan terve" alkuperästä on, että se on muotoutunut vähitellen sanoista "Jumalan rauhan tervehdys", jota on sitten lyhennetty.
Muilla kielillä käytetään tervehdystä "Jumalan rauhaa" sekä tavattaessa että erottaessa, ainakin esikoislestadiolaisuudessa, mutta varmaan myös muissakin suunnissa. Guds frid (ruots.), Guds fred (norj.), God's peace (engl.), Mir Bozhij (ven.), Gottes Frieden (saks.), Gods vred (holl.), Dieva miers (latv.), Ipmila rafi (saame)... ainakin näitä tiedän käytettävän.
Tervehtiminen rauhaa toivottamalla on oikeastaan peräisin jo Vanhan Testamentin ajalta. Ja mm. Jeesus tervehti opetuslapsiaan sanomalla "Rauha teille!" ilmestyessään heille ylösnousemisensa jälkeen.
Ei se tervehdys mikään välttämättömyys ole, mutta ihan hyvä tapa. Ja kyllä lestadiolaisetkin usein tervehtivät toisiaan myös muilla tervehdyksillä, "Jumalan terve" tuntuu joissain tilanteissa vähän juhlalliselta, ja toisaalt aina ei halua herättää huomiota.
Muutama sana vl:n tervehtimisestä. Kun vl:n tervehtii "Jumalan terveellä" se on samalla yleensä merkki siitä, että tervehtijällä uskon asiat on kunnossa. Eli vaikka toisaalta se on sellainen arkipäiväinen juttu, niin sillä on syvempikin merkitys. Jos toinen ei vastaakkaan, niin se rauha, minkä on lähettänyt palaa takaisin. (Ehkä raamatullinen merkitys)
Tuntuu tosi lämpimältä tervehtiä sellaista, jonka ehkä arvelee olevan uskomassa, kun hän sitten tervehtii ensin, huomaa, että tässähän "tunnetaan toisemme", vaikka ei oltais aikaisemmin keskusteltu/nähty. Näin kävi kerran itselleni ulkomailla. Se lämmitti mieltä ja sen muistan aina=)
Mutta aikas hankala noita tervehdyksiä on sanoa jos ympärillä on muita ihmisiä, jotka saattaa kummastella. Herkästi silloin on mielummin hiljaa...
Entäs tässä tapauksessa kun Vl tervehtii El:ää Jumalan tervettä vai onko se yleensä mahdollista. Kuitenkin Jeesus käski tervehtimään kaikkia missä liikutte "rauha teille", elleivät he ota vastaan rauha palaa teille.
Ei vl tervehdi el:llää JT:llä. Uskovaisena ajattelee, että ei halua lähteä mukaan toiseen hengellisyyteen. Sellainen tilanne vois tietty syntyä, jos luulee, että toinen on vl, mutta varmaan selviäis kun vähän juttelis, ettei usko olekkaan sama.
Seuroissa tuosta on puhuttu, eli jos tervehdit vahingossa epäuskoista Jumalan terveellä, niin tervehdys pitää vetää takaisin, koska tervehtimällä ei-uskovaista Jumalan terveellä samalla hyväksyy hänen epäuskonsa elävänä uskona.
Eli ihan lähimmäisen parhaaksi hänen väärää uskoaan ei hyväksytä oikeana ja pelastavana uskona. Siksi sitä tervehdystä käytetään vain uskovaisten kesken.
"Rauha teille" tervehdystä voi sanoa kenelle haluaa. Jumalan tervettä ei, koska siinä tunnustetaan toisen usko "olet Jumalassa terve, eli uskovainen".
Jumalan terve voi olla myös käännös saksalaisesta tervehdyksestä "Grüss Gott! " jota käytetään yleisesti Etelä-Saksassa, mutta lestadiolaisille sille on oma merkityksensä, josta edellä jo selvitystä.
Voihan se periaatteessa olla käännös siitä, mutta kuinka moni lestadiolainen kansanmies 1800-luvulla osasi saksaa, saati sitten tiesi Etelä-Saksan (ja Sveitsin) tervehtimiskäytännöistä...
Tuli muuten mieleen sellainen, että skandinaavisella kielialueella on ollut aikaisemmin yleinen tervehdys "Guds frid/Guds fred", eli juuri sama kuin lestadiolaiset käyttävät nykyäänkin.
Mutta saattaa olla, ettei lestadiolaistervehdyksen historiaa koskaan tulla saamaan selville, koska menneet sukupolvet eivät enää ole kertomassa...
Väittämäsi ei kyllä pidä paikkansa että tunnustat toisen uskon on kyllä hatusta vedetty. Silloin kun Jeesus lähetti opetuslapset matkaan hän kehoitti tervehtimään " rauha teille", vastaan ottajaa ei varmastikaan pystytty todistamaan että oliko hän uskossa vai ei. Paljon todennnäköisempää ettei ollut uskossa koska sitä oltiin juuri levittämässä. Tällä tervehtimisellä todistetaa korkeintaan oma usko. Sitä oikeutta ei ole Vl:lle annettu arvioida kuka minkäkin verran uskoo, varsinkin kun tietää vanhoillisten ihmisopin omine sääntöineen ja ansioineen. Surkuhupaisaa oli kuulla kuinka eräs vanhoillinen oli tervehtinyt vanhoilliseksi luulemaansa henkilöä, täytyi vanhoillisen käydä pesemässä kätensä puhtaaksi vieraan opin vaikutuksista.
On todella vähissä uskominen jos Vl pelkää että se viimeinenkin pisara karkaa kädestä tervehtimisen kautta.
Kun toivotan Jumalan rauhaa, se on ensinnäkin esirukous. Miksi esirukous pitäisi "vetää takaisin" ? Se on sellaisenaan lähtenyt Jumalan tykö, eikä sillä matkalla ole peruutusvaihdetta.
Toisekseen se on synninpäästö, näin Luther tulkitsee sen kun Jeesus ylösnoustuaan sanoi oppilailleen "Rauha Teille". Ja kun Jumala antaa synnit anteeksi ihmiselle, niin ei kukaan ihminen voi sitä kumota "vetämällä takaisin".
Voisitteko te vanhoilliset mistään saada selville, ihan historiallisena tietona seurakuntanne toiminnasta, milloin teillä tuli voimaan tämä ohje, ettei ulkopuolisille sanota Jumalan terve eikä Jumalan rauhaa ? Yhteislestadiolaista perintöä ajalta ennen hajaanuksia se ei ole peräisin. Tämä olisi kiinnostavaa.
Joo, tervehdittäessä sanotaan "Jumalan terve" ja erottaessa "Jumalan rauhaa". Eli näiltä osin ei ole eroa vanhoillislestadiolaisiin verrattuna. Erona tosin on, että esikoislestadiolaiset saattavat käyttää näitä tervehdyksiä myös tervehtiessään muita kuin esikoislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset taas yleensä tervehtivät näillä tervehdyksillä vain omiaan.
Seuroissa varoitetaan myös monista sellaisista asioista, jotka eivät itsessään ole synti, mutta voivat johtaa syntiin.
Perheasioita ja tunteita koskevaa kysymystäsi en ymmärtänyt, joten en voi valitettavasti vastata.
Uskosta luopuneita usein sukulaiset ja ehkä muutkin ystävät saattavat muistuttaa, että olisi tärkeää, että olisi usko silloin kun siirtyy pois elävien kirjoista. Mutta ei tätä muistuttelua tietysti koko ajan tehdä, ja se varmasti vaihtelee aika paljon henkilöstä toiseen. Yleensä uskosta luopuneisiin suhtaudutaan muuten ihan samalla tavalla kuin muihinkin. Mutta tietysti esimerkiksi jos osaa sukulaisista näkee seuroissa (eli useammin), ja toisia sukulaisia taas ei, niin silloin luonnollisesti ne sukulaiset tuntuvat tutummilta ja läheisemmiltä, joita näkee useammin.
Kerrankin - tai pitkästä aikaa - mukavaa ja asiallista keskustelua el:ien ja vl:ien välillä - tätä on kiva seurata ulkopuolisenkin.
Yläasteella luokallani oli kumpiakin ja olivat ihan hyviä kavereita keskenään ja monessa asiassa samaa mieltä, vaikka eivät samassa uskossa toisiaan pitäneetkään. Siksi on välillä ihmetyttänyt näissä keskusteluissa se kiivas ja tuomitseva sävy, joka tuntuu minusta vähän oudolta. Luulisi, että pitäisivät yhtä, kun kummatkin ovat suht samanlaisessa asemassa yhteiskunassa.
Mutta olenko kuullut väärin, kun minun mielestäni ainakin vl:t sanovat toisilleen Jumalan rauhaan, eikä ilman sitä viimeistä n-kirjainta?
Joo, tosi kiva kun me ei olla tällä kertaa riidelty. :)
Muuten, voi el:kin sanoa "Jumalan rauhaan", siis sen n:n kanssa. Se kuulostaa vähän vanhahtavalta ja juhlalliselta minun korvissani, mutta kyllä sitä kuulee käytettävän. "Jumalan rauhaa" ilman n:ää on ainakin el-piireissä paljon, paljon tavallisempi. Mutta ehkä joku vl voi vastata heidän käytännöstään.
Näiden kahden tervehdyksen välillä on ehkä pieni ero; "Jumalan rauhaa" toivottaa ehkä tästä hetkestä eteenpäin konkreettisesti Jumalan rauhaa, mutta "Jumalan rauhaan" on ehkä sitä et todetaan ja uskotaan toiselle olevamme menossa kohti Jumalan rauhaa, taivasta. Näitä molempia käytetään vanhoillistenkin keskuudessa.
Hei täällähän on toinenkin autiomaan elukka! ;)
Joo, hyvä pointti se huomaamasi ero näiden tervehdysten välillä. Eipä ole tullut ajateltua.
Norjaksi on muuten tapana sanoa "Bli i Guds fred" lähdettäessä, ja tästä hyvästelymuodosta olen ajatellut, että se tavallaan ehkä sisältää oletuksen, että toisella jo on Jumalan rauha. Ja siten sen merkitysvivahde olisi sama kuin suomen "Jumalan rauhaan". Ja muuten olen kuullut suomeksikin käytettävän hyvästelyä "Jää Jumalan rauhaan", muistaakseni tätini käyttää sitä ainakin kirjeissään.
..se Maija mistä tämän keskustelun ilmapiiri on näin ihana ja sopuisa.
Tuo elkirahwi on todella hieno ihminen,
siinä on lestadiolainen, joka on aivan muuta mitä "yleinen mielipide" sanoo
(yleisesti haukutaan että lestadiolaiset ovat suvaitsemattomia ja harhaoppisia)
Itse en ole lestadiolainen, mutta olen lukenut el kirahwin juttuja ja "jutellut" joskus hänen kanssaan täällä.
Hän on asiallinen ja hieno ihminen.
Ei ikinä ala tappelemaan tai väittelemään.
El kirahwin kaltaisia ihmisiä olisi kiva "tavata"
muitakin.
Rauhaa rakastavista ja rakentavista keskustelijoista on puutetta.
Hyvä el kirahwi.
Siunausta ;))
..tuo kirjoitus,
nimimerkki: minä vaan ja aihe : tietääkös,
Siinä on sulle kehuja.
Oon muuten ihan samaa mieltä tuon kirjoittajan kanssa.
Oot hyvä tyyppi.
Sattumalta huomasin, että Zacharias Topeliuskin on käyttänyt "lestadiolaistervehdystä" novellissaan "Ungdomsdrömmar":
"Vid dessa ord framträdde ur skaran en ung ryttare
och räckte veteranen från kung Göstas tider trohjärtadt
handen.
- Guds fred, fader Stefan! Tack för ett godt råd
på Åbo slotts borggård!"
Eli tässä tervehtii ratsastaja katolista pappia Jumalan rauhalla.
Ei se ole niin sääntökeskeistä kuin voisi luulla. Tottakai saarnoissa sanotaan jotain sääntöjä, jotainhan siellä on pakko puhua. Mutta ei voi antaa yksiselitteisiä neuvoja joka elämnäntilanteeseen: itse yleensä yritän keskustella useamman läheiseni kanssa jos on ongelmatilanne ja sitten teen siltä pohjalta omat ratkaisuni oman omantuntoni mukaan. Jumalallehan me viime kädessä vastaamme kaikesta. Tämä on kaksiteräinen miekka: ei voi edes sanoa että "no kun se ja se lupasi!"!