Minua askarruttaa kysymys, että kuka natsijohtajista olisi voinut todellisuudessa nousta Adolf Hitlerin manttelinperijäksi. Siis jos asiat olisivat menneet toisin: Saksa voittanut II maailmansodan. Hitler menehtynyt 1950-luvun alussa sydäninfarktiin (siitäkin huolimatta että sai tri Morellilta lääkitystä sydänvaivoihin). Olen kehittänyt seuraavan ajatusleikin:
Vielä Münchenissä suurissa hautajaisissa natsijohtajat - Hermann Göring, Heinrich Himmler, Joseph Göbbels, Martin Bormann ja Joachim von Ribbentropp seisovat toverillisina Führerin sarkofakin äärellä. Itse asiassa vielä parin viikon suruaikana ei tapahdu mitään. Göring ryhtyy v:n 1941 lain perusteella uudeksi Führeriksi eikä mitään näytä olevan tekeillä.
Mutta pinnan alla kytee.
Natsijohtajat ovat jo vuosien ajan kaivaneet maata toisiensa alta. Ensimmäisenä kukistuu kaikkien hyljeksimä ulkoministeri von Ribbentropp. Häntä kuljettanut auto räjähtää, eikä poliisitutkinnassa selviä syyllistä. Joitakin pommin kappaleita kuitenkin löydetään. von Ribbentropp joka tapauksessa menehtyy räjähdyksessä.
Todennäköinen syyllinen von Ribbentropin kohtaloon on itse Göring, joka valtansa turvaamiseksi alkaa raivata pois potenttiaalisia kilpailijoita. Lisäksi Göring varmistaa Berliinin avainkohteet, mm. hallituskortteli Wilhelmstrassen, Luftwaffen jalkaväkijoukoilla. Osan poliisistakin hän saa puolelleen. Onhan Göring ollut jo 30-luvulta lähtien Preussin sisäministeri.
Mutta "Paksu-Hermann" ei voi voittaa kaikkia. SS-Reichsführer Himmler on jo liittoutunut propagandaministeri Göbbelsin ja puoluekanslian päällikön Bormannin kanssa. Ensin Göbbelsin radiokuuluttajat aloittavat hyökäykset "Paksua-Hermannia" vastaan ja sitten valikoidut Waffen-SS:n yksiköt ryhtyvät miehittämään pääkaupunkia. SS-joukot ovat pian ottaneet avankohteet haltuunsa ja riisuneet ilmavoimien kenttäjoukot aseista.
Hermann Göring yrittää vielä saada maavoimat vihollisiaan vastaan, mutta liian myöhään. Preussilaiset junkkerikenraalitkaan eivät ole koskaan pitäneet pöyhkeilevästä Göringistä, vaan päättävät pysytellä sivussa. 1941 Moskovan suurvoiton seurauksena maavoimat ovat edelleen mahtitekijä kolmannessa valtakunnassa.
Göring siirtyy maaseutuhuvilalleen Karinhalliin, missä SS-joukot pidättävät hänet. Mutta peli ei ole vielä pelattu: valioyksikkö Panssaridivisioona "Hermann Göring" saapuu ja vapauttaa johtajansa. Göring siirtyy joukkoineen esikuntajunalleen Pohjois-Saksan maaseudulle. Mutta pian onni kääntyy. Göring yrittää määrätä Luftwaffea tuekseen-turhaan. Maavoimien ja Waffen-SS:n yksiköt iskevät ja Göring kuolee epäselvissä oloissa.
Göringin kuoltua Himmler toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja julistautuu uudeksi Führeriksi. Pahaksi onneksi Bormann on kuitenkin muodostanut salaliiton kahden korkea-arvoisen SS-upseerin kanssa. Ernst Kaltenbrunnerin ja Hermann Fegeleinin. Vuoden sisällä Himmler kuolee, virallisesti mahavaivoihinsa.
Bormann ei vielä tahdo viralliseksi Führeriksi, vaan pysyttelee mieluummin taustavaikuttajana. Puolueen johtajaksi ja valtakunnankansleriksi nousee Joseph Göbbels. Fegelein taas nimitetään uudeksi SS-Reichsführeriksi. Yli vuoden hallittuaan Göbbels taivutetaan siirtymään virallisesti eläkkeelle. Taustalla on mm. vuoden 1938 aviokriisi, jota Göbbels ei toivo julkisuuteen.
Bormann ryhtyy nyt itse Führeriksi. Hän johtaa Saksaa rautaisin ottein. Mm. viimeistelee "kirkkokysymyksen" sulkemalla viimeisetkin protestanttisen kirkot ja rukoushuoneet. Jopa ns. saksalaiskristilliset kirkot. Katoliset kirkot on suljettu jo vuosia aiemmin. Berliinin ja muiden suurkaupunkien uudelleenrakentamista nopeutetaan.
"Maailmanpääkaupunki Germanian on oltava valmis vuonna 1960!" Borman karjuu Albert Speerille. Mutta kaikki päättyy aikanaan. Bormann menehtyy helmikuussa 1959 mahasyöpään. Valtaan nousee Sleesian Gaulaiter Karl Hanke. Mutta todellisuudessa Saksaa johtaa eläkkeellä oleva Göbbels, epäsuorin keinoin. Hän seuraa maailman menoa tarkoin. Aina kun alkaa näyttää siltä, että nuoremman polven johtajat yrittävät poiketa kansallissosialismin tieltä, hän laati kirjoutuksen Das Reich-lehteen. Tällaisessa artikkelissa hän aina sivaltaa nuorempia, ja heti nämä korjaavat virheensä. Tätä jatkuu koko 1960-luvun ajan. Kunnes viimein vuonna 1974 vanha "Pikku Tohtori" kuolee, ja kirjoituksia ei enää tule.
Onko teillä esittää parempia visioita?
Vielä Münchenissä suurissa hautajaisissa natsijohtajat - Hermann Göring, Heinrich Himmler, Joseph Göbbels, Martin Bormann ja Joachim von Ribbentropp seisovat toverillisina Führerin sarkofakin äärellä. Itse asiassa vielä parin viikon suruaikana ei tapahdu mitään. Göring ryhtyy v:n 1941 lain perusteella uudeksi Führeriksi eikä mitään näytä olevan tekeillä.
Mutta pinnan alla kytee.
Natsijohtajat ovat jo vuosien ajan kaivaneet maata toisiensa alta. Ensimmäisenä kukistuu kaikkien hyljeksimä ulkoministeri von Ribbentropp. Häntä kuljettanut auto räjähtää, eikä poliisitutkinnassa selviä syyllistä. Joitakin pommin kappaleita kuitenkin löydetään. von Ribbentropp joka tapauksessa menehtyy räjähdyksessä.
Todennäköinen syyllinen von Ribbentropin kohtaloon on itse Göring, joka valtansa turvaamiseksi alkaa raivata pois potenttiaalisia kilpailijoita. Lisäksi Göring varmistaa Berliinin avainkohteet, mm. hallituskortteli Wilhelmstrassen, Luftwaffen jalkaväkijoukoilla. Osan poliisistakin hän saa puolelleen. Onhan Göring ollut jo 30-luvulta lähtien Preussin sisäministeri.
Mutta "Paksu-Hermann" ei voi voittaa kaikkia. SS-Reichsführer Himmler on jo liittoutunut propagandaministeri Göbbelsin ja puoluekanslian päällikön Bormannin kanssa. Ensin Göbbelsin radiokuuluttajat aloittavat hyökäykset "Paksua-Hermannia" vastaan ja sitten valikoidut Waffen-SS:n yksiköt ryhtyvät miehittämään pääkaupunkia. SS-joukot ovat pian ottaneet avankohteet haltuunsa ja riisuneet ilmavoimien kenttäjoukot aseista.
Hermann Göring yrittää vielä saada maavoimat vihollisiaan vastaan, mutta liian myöhään. Preussilaiset junkkerikenraalitkaan eivät ole koskaan pitäneet pöyhkeilevästä Göringistä, vaan päättävät pysytellä sivussa. 1941 Moskovan suurvoiton seurauksena maavoimat ovat edelleen mahtitekijä kolmannessa valtakunnassa.
Göring siirtyy maaseutuhuvilalleen Karinhalliin, missä SS-joukot pidättävät hänet. Mutta peli ei ole vielä pelattu: valioyksikkö Panssaridivisioona "Hermann Göring" saapuu ja vapauttaa johtajansa. Göring siirtyy joukkoineen esikuntajunalleen Pohjois-Saksan maaseudulle. Mutta pian onni kääntyy. Göring yrittää määrätä Luftwaffea tuekseen-turhaan. Maavoimien ja Waffen-SS:n yksiköt iskevät ja Göring kuolee epäselvissä oloissa.
Göringin kuoltua Himmler toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja julistautuu uudeksi Führeriksi. Pahaksi onneksi Bormann on kuitenkin muodostanut salaliiton kahden korkea-arvoisen SS-upseerin kanssa. Ernst Kaltenbrunnerin ja Hermann Fegeleinin. Vuoden sisällä Himmler kuolee, virallisesti mahavaivoihinsa.
Bormann ei vielä tahdo viralliseksi Führeriksi, vaan pysyttelee mieluummin taustavaikuttajana. Puolueen johtajaksi ja valtakunnankansleriksi nousee Joseph Göbbels. Fegelein taas nimitetään uudeksi SS-Reichsführeriksi. Yli vuoden hallittuaan Göbbels taivutetaan siirtymään virallisesti eläkkeelle. Taustalla on mm. vuoden 1938 aviokriisi, jota Göbbels ei toivo julkisuuteen.
Bormann ryhtyy nyt itse Führeriksi. Hän johtaa Saksaa rautaisin ottein. Mm. viimeistelee "kirkkokysymyksen" sulkemalla viimeisetkin protestanttisen kirkot ja rukoushuoneet. Jopa ns. saksalaiskristilliset kirkot. Katoliset kirkot on suljettu jo vuosia aiemmin. Berliinin ja muiden suurkaupunkien uudelleenrakentamista nopeutetaan.
"Maailmanpääkaupunki Germanian on oltava valmis vuonna 1960!" Borman karjuu Albert Speerille. Mutta kaikki päättyy aikanaan. Bormann menehtyy helmikuussa 1959 mahasyöpään. Valtaan nousee Sleesian Gaulaiter Karl Hanke. Mutta todellisuudessa Saksaa johtaa eläkkeellä oleva Göbbels, epäsuorin keinoin. Hän seuraa maailman menoa tarkoin. Aina kun alkaa näyttää siltä, että nuoremman polven johtajat yrittävät poiketa kansallissosialismin tieltä, hän laati kirjoutuksen Das Reich-lehteen. Tällaisessa artikkelissa hän aina sivaltaa nuorempia, ja heti nämä korjaavat virheensä. Tätä jatkuu koko 1960-luvun ajan. Kunnes viimein vuonna 1974 vanha "Pikku Tohtori" kuolee, ja kirjoituksia ei enää tule.
Onko teillä esittää parempia visioita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin hölmöltä kuin tuntuukin... Eversti-luutnanttti Rudel, eli kaveri jonka tuhosi 300 venäläistä tankkia ju-87:llä...
Muistakaa että natsit koittivat herättää henkiin muinais germaanista perinnettä, jolloin SOTASANKARI olisi ollut johtaja...
Rudelin saavutus oli parempi kuin kenelläkään natsipuolueen pampulla (Göringin pudotustilastokin kalpeni).
Valtiotahan olisi kuitenkin johtanut virkamiehet...
Ainakin oma arvioni osuu Joachim von Ribbentropiin. Suurin aivo tästä porukasta. Ribbentropin aikana myös rauha oltaisiin saatu aikaan aiemmin.