Tätä palstaa hellitsee pelko, Saman kaltainen kuin
eräässä Tarkovskin elokuvassa. Tuleeko uhka sisältämme vai ulkoa?
eräässä Tarkovskin elokuvassa. Tuleeko uhka sisältämme vai ulkoa?
Onko olemassa todellinen
luterilaistumisen vaara?
19754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pelkojen kanssa on elettävä. Niille ei kuitenkaan saa antaa valtaa. Susiakin pelätään silloin kun niitä kerrotaan mahdollisesti olevan liikkeellä. Jostain syystä pelko muuttuu toiminnaksi, kun susi tadella tulee näkyväksi.
Susi on suojeltu eläin. Tämäkin pitää muistaa.
hellitseminen.
Mutta en usko, että on pelkoa luterilaistumisesta. Kyllä se luterilaisuus hyvin äkkiä häviää, jos sitä alkaa meillä ilmetä.
Tosin. Sehän on kyllä monen kohdalla tosiasia, että kun lut.kirkosta on vaihdettu ort.kirkkoon niin pakostakin jää takaraivoon lut.tapoja. Ei se kirkkokunnan vaihto ole mikään yhtäkkinen aivopesu, jossa häviää kaikki eletty elämä.
Toisilla sitten se luterilaisuus jää päälle ja toisilla se kasvaa umpeen.
luterilaisen vaikutuksen alaisia, koska suurin osa nuoremmista ortodokseista on seka-avioliitojen lapsia, ja koska meillä Suomessa esim kouluissa on tehty voimakasta luterilaista propagandaa.
Ero ns "käännynnäisten" ja "synnynnäisten" välillä on vain siinä, että edelliset useimmiten tiedostavat mikä on ortodoksista ja mikä taas luterilaista, kun taas jälkimmäiset eivät yleensä tätä asiaa tiedosta.
kumpi tiedostaa enemmän.
"Kääntyjät" huomaavat kyllä luterilaisuuden ja ortodoksisuuden erot. Samaten sitten "syntyjät" tekevät huomaamattaan luterilaisia juttuja...
Eli ei voida yleistää minusta siten kuin kirjoitit asian olevan.
kirkkokuntien välillä paremmin, koska ovat joutuneet miettimään asioita. Ortodoksisukujen vesat taas yleensä eivät, jolleivat esim ole teologisesti koulutettuja. Eli siis kirjoitin juuri päinvastoin, kuin kuvittelit minun kirjoittaneen.
...ortodoksisuuteen kääntyy ihmisiä (esim. luterilaisuudesta) vain siksi, että ortodoksisuus on "kaunista ja estettistä ja sykähdyttävää tms."; pelkästään ulko-ortodoksisista syistä siis? Tarkoitan, että onko todellakaan kääntyneitä, jotka ovat kääntyneet miettimättä asioita syvällisemmin? Tulevan rippi-isän vallassa lienee arvioida, milloin tulija on kypsä, luulisin. Ei kai äkkikääntyjiä kirkkoon otetakaan? Vai miten asiat nykyään ovat? Mukava olisi myös tietää, miksi ihmiset ylipäätänsä vaihtavat kirkkokuntaa, ja miksi juuri ortodoksisuuteen? Mitkä ovat yleisimmät vaikuttimet? Yhtä lailla: miksi luovutaan ortodoksisuudesta?
En tiedä olisinko muuten kommentoinut, ellen olisi halunnut keskustelunkulussa nähdä peräkkäin kahta selkärangallista nimimerkin omaavaa vastuullista ortodoksia. No onhan aihettakin vastineeseen.
Ketkä liittyvät ortodoksiseen kirkkoon?
Kenen "johdatuksesta" he liittyvät ortodoksiseen kirkkoon?
Siinäpä pari hyvää kysymystä pohdinnan aloittamiseksi. En ole tehnyt analyysia kirkkoonliittyneiden osalta, joten en osaa vastata ensimmäiseen kysymyksen asetteluuni. Mutu tuntumani kertoo kuitenkin heitä olevan ainakin kolmea lajia.
1) Laji yksi; He etsivät vastauksia elämäänsä humaanisuudesta tai ateismista. Mikään tieto tieteiden tiedoista ei heitä tyydyttänyt. Heidän nälkänsä kasvoi yli tiedon rajan, oli löydettävä mielen/järjen tasapaino toisesta ulottuvaisuudesta.
2) Laji kaksi; He ajautuivat elämässään uskonsa kanssa puutteellisuuden tilaan. Se kristinusko, johon he olivat toivonsa panneet, ei antanut heille sitä janon sammuttavaa lähdettä, jota he janosivat, heidän oli pakko lähteä etsimään janon sammuttavaa kaivoa.
3) Laji kolme; Heidät oli kasvatettu pumpulissa. Pumpulielämässä he uskoivat elämänsä elävänsä. Toisuskoisina he hakeutuivat ortodoksisiin seurakuntiin. Heitä pidettiin tulokkaina vähintäänkin poikkeavina. Ei aikaakaan kun pumpuliakateeniset ottivat tulokkaat suojelukseensa. Heistä alettiin puhumaan enkeleinä seurakunnassa. Puolen vuoden kuluttua nämä "enkelit" olivat poistuneet seurakunnasta, vain sujelijat, pumpuliakateemiset jatkoivat myyrän työtään.
Muistan, että olet tätä käsitystäsi esitellyt täällä aikaisemminkin. Mielestäni voisit jo tehdä jotain huonolle itsetunnollesi, ei se tällä tavalla mitenkään parane. Jos nyt länsisuomalaisena käännynnäisenä haluat mitätöidä karjalaisten ja muiden vanhojen ortodoksien merkityksen ortodoksisen perinteen säilyttäjinä kautta niiden vaikeiden aikojen, jolloin ortodoksisuus ei ollut mitenkään suvaittu asia tässä maassa, niin muista edes että ilman heitä ja heidän sitkeyttään Suomessa ei edes olisi ortodoksista kirkkoa.
...tämä vastaus liittyy? Tätä nykyistä viestipuuta on tosi vaikea seurata. Viestien perusteella en osaa kohdistaa enkä tunne sisäpiirihistoriaakaan.
vaan olen itse vanha ortodoksi ja realisti. Muistan itse hyvin esim 50- luvun lopun ja 60-luvun, sillä olin silloin jo aika varttunut. Siihen aikaan ortodoksisuus oli vaivoin suvaittu, ja vähän kummasteltu asia. Lasten keskuudessa saattoi esiintyä vähän kahinaa ja haukkumisiakin.
En mitenkään halua mitätöidä vanhoja karjalaissukuja, en ortodoksisia enkä luterilaisiakaan, mutta pelkällä perinteellä ei pitkälle pötkitä, jos kansa ei käy kirkossa eikä perehdy omaan uskontoonsa.
Itselläsi taitaa olla vähän huono itsetunto, niin tyypillistä ortodoksille!
kirkkoon liitytään uskonnollisista syistä ja kirkosta taas erotaan siksi, että uskonto on jäänyt henkilölle vieraaksi.
Ortodoksisesta kirkosta eroavat eivät nykyisin yleensä liity luterilaiseen kirkkoon niin kuin ennen, vaan jäävät kaikkien kirkkokuntien ulkopuolelle.
...mistä uskonnollisista syistä? Tämä kiinnostaa. Ehkä aiheesta on tehty jokin gradukin. Luulisi ainakin, että tällainen aihe kiinnostaisi myös tulevia teologian maistereita.
...että edellisessä viestissä iskettiin kuin pommina sana "käännynnäinen". Onko käännnynnäisyys pahasta? Ymmärtääkseni ei. Muutenhan toive "kaikkien yhdistymisestä" olisi silkkaa flöittiä.
Uusia ortodokseja kastetaan vuosittain noin 500 lasta ja muita liittyy noin 900. Suhde on aika mieletön.
Ajantasaista tietoa liittyjistä ei tietääkseni ole saatavissa. Helsingin seurakunnan jäsenistä on maahanmuuttajia 18 % eli noin 3500 (http://www.ort.fi/ortodoksiviesti/ov0307/Puheenvuoro.htm) Koko kirkon jäsenistä on maahanmuuttajia muistaakseni 10 %. Veikkaan, että vuosittain kirkkoon liittyy 400-500 maahanmuuttajaa, joten ilman heitä kirkon väkimäärä ei kasvaisi! Lopuista lähes kaikki tulevat luterilaisesta kirkosta :-)
Kaikki tuntemani kirkkoon liittyjät ovat tulleet erilaisten harrastuspiirien kautta (tai ulkomailta). Harrastuspohjaiset ortodoksit ovat olleet mukana touhuissa monta vuotta ennen liittymistään. Ulkopuolisen on paha mennä arvioimaan muiden liittymisen syitä, mutta uskon harrastusten lisäksi toiseksi merkittäväksi syyksi elämäntilanteen äkillisen muutoksen. Parina viime vuonna kirkossa on ollut enemmän avioeroja kuin häitä. Varmasti osa näistä on sellaisia, joiden häät on laskettu luterilaiseksi ja eroaminen on tapahtunut ortodoksisessa kirkossa. Epäilemättä joukosta löytyy muutama maatuska, joka haluaa nopeuttaa suomen kansalaisuuden saamista.
Yhteiskunta huolehtii väestörekisteristä ja kirkko pitää omaansa lähinnä jonkinlaisena jäsenrekisterinä, joten uskontokuntien muutokset saisi yhdestä paikasta. Muistaakseni Tilastokeskus on joskus 60- tai 70-luvulla julkaissut joitain uskontokuntien muutostilastoja, mutta ainakaan minä en ole nähnyt mitään uusia tietoja asiasta.
"...jolloin ortodoksisuus ei ollut mitenkään suvaittu asia tässä maassa,..."
Ainakin vuoden 1945 jälkeen jokaisena vuonna ortodoksinen kirkko on saanut enemmän valtionapua jäsentään kohti kuin luterilainen kirkko. Vainottuja uskontoja meillä löytyy lähinnä akselilla Jehovan todistajat - Saatanan palvelijat ja moskovalaiset ortodoksit. Ilman koululaitosta ja YLEä ortodoksiseen kirkkoon liittyisi paljon vähemmän luterilaisia.
ole tehty mitään opinnäytetyötä, joten voin puhua vain mutu tuntumalta.
Entäpä, jos kirkkoon liittyjät ovat miettineet tätä kirkkokysymystä ja nähneet ortodoksisessa kirkossa sen alkuperäisen Kristuksen perustaman kirkon?
Kirkkoon liittyneitä voitaisiin tietysti haastatella ja tehdä tutkimus tästä asiasta. Jos henkilö on liittynyt kirkkoon joskus muinoin, 30-40 vuotta aikaisemmin, niin hän ei ehkä enää muista silloisia tuntojaan.
En oikein jaksa ymmärtää kiinnostusta, jota monet "vanhat ortodoksit" tuntevat kirkkoon liittyneitä kohtaan, minusta pitäisi enemminkin miettiä sitä, mikä ajaa lapsina kirkkoon otetut eroamaan kirkosta. Siitä olisi enemmän hyötyä noin kirkollisesti.
ovat usein olleet ortodoksisen kirkon jäseniä jo kotimaassaan, joten he liittyvät täällä seurakuntaan eivätkä Kirkkoon. Maahanmuuttajat omat oma ryhmänsä. Muista kirkoista Kirkkoon tulevat taas oma ryhmänsä.
Asiaa ei ole tutkittu. Luterilaisia kirkkososiologeja ei aihe kiinnosta, eikä Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitoksella edes opeteta kirkkososiologiaa.
"Maahanmuuttaja liittyjät ovat usein olleet ortodoksisen kirkon jäseniä jo kotimaassaan, joten he liittyvät täällä seurakuntaan eivätkä Kirkkoon."
Asiaa ei tietenkään muuta miksikään se, että heidät kirjataan kaikki aluksi väestörekisteriin, josta he liittyvät kirkkoon. Näin ainakin isot pojat kertovat.
kansankirkkoihin kuuluvat. Mutta väestörekisteristä ei ketään maahan muuttanutta ilmoiteta seurakuntaan. Ulkomaalaisen täytyy itse huolehtia seurakuntaan liittymisestä, muuten hän pysyy entisen seurakuntansa jäsenenä. Monet venäläiset ym entisen Neuvostoliiton alueilta muuttaneet eivät tiedä tätä. He luulevat, että riittää, että vain käy jossain kirkossa.