16 mielipidettä Suomalaisuuden liitosta
ja sen johtajasta:
1)
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen:
Suomalaisuuden liitosta ja kaksikielisyydestä
Helsingin Sanomat - pääkirjoitus - 2.9.2002
Hienon nimen likaajat
"Suomalaisuuden liitto perustettiin 1906 J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vaalimaan suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta sekä herättämään kansallishenkeä.
Valitettavasti niin hienon nimen omaava järjestö on joutunut virallisesti hyvän kielisovun maassa ahdasmielisten kielikiihkoilijoiden johtamaksi.
Liitto on keskittynyt nostattamaan suomalaista kansallistuntoa kampanjoimalla ruotsin kieltä, suomenruotsalaista vähemmistöämme sekä ”entistä siirtomaavaltaa” Ruotsia vastaan 1930 luvun henkeen, vaikka tämän päivän Suomi on aivan toinen maa.
Suomalaisuuden liiton alennustilaa kuvaa sinänsä, että se saa nykyisin hyvin vähän huomiota julkisuudessa suomenkielisellä taholla. Liiton aktiivijäsenten määrä on muutama sata.
Suomalaisuuden liitto on kuitenkin tähän saakka vastannut itsenäisyyspäivän valtakunnallisesta lipunnostotilaisuudesta Helsingin Tähtitorninmäellä. Lippukulttuurin vaalimisen ja valistuksen jakamisen nimissä se on myös saanut vuosittaista valtionapua, mikä on ollut sen suurin yksittäinen tulonlähde.
Suomalaisuuden liitto on kuitenkin kieltäytynyt jyrkästi lippukulttuurin levittämisestä ja tiedon jakamisesta ruotsin kielellä. Sillä perusteella sisäministeriö puolitti viime vuonna valtionavun, koska järjestö ei kerran suostunut hoitamaan ruotsinkielistä palvelua.
Nyt sisäministeriö on päättänyt lopettaa avun kokonaan sillä perusteella, että ministeriö on ottanut lippuvalistuksen kokonaan omaan hoitoonsa. Menettely on näppärä tapa päästä maksamasta valtionapua järjestölle, jolle sitä ei kaiken järjen mukaan pitäisikään maksaa.
Ruotsin kieli on Suomalaisuuden liiton vihapropagandan keskeinen kohde. Verkkosivuillaan Suomalaisuuden liitto jakaa itsestään tietoa kyllä englanniksi ja esittelee joukon suuria suomalaisia ("great and famous Finns"). Se ilmoittaa olevansa englanniksi Finnish Alliance, saksaksi Verband für das Finnentum ja ranskaksi La Ligue Finlandaise. Ruotsinkielistä käännösnimeä se ei suostu edes mainitsemaan, puhumattakaan toimintansa ruotsinkielisestä esittelystä.
Suomalaisuuden liiton verkkosivuilta voi lukea Suomen kaksikielisyyden kalleudesta, lasten kielikylpyyn pakottamisen vaarallisuudesta, ruotsalaisten omistamien (ruotsinmaalaisten) yritysten häikäilemättömästä taloudellisesta vallankäytöstä Suomen kansaa vastaan ja niin edelleen.
No kyllähän internetiin paljon törkyä mahtuu, eikä sille mitään voi. Kansalaiset esittäkööt mielipiteitään vapaasti keskustelusivuilla. Mutta että sellaista tapahtuu ja vulgääripropagandaa levitetään myös Suomalaisuuden liiton nimissä, on jo eri asia.
On hyvä, että kokoomuslainen sisäministeri Ville Itälä on jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota Suomalaisuuden liiton vastenmielisiin piirteisiin. Vapaassa maassa yhdistystoiminnan ja mielipiteen vapaus ovat tärkeitä arvoja. Vaikka Suomalaisuuden liiton toiminnassa on arveluttavia ja Suomen ruotsinkielistä kansanosaa loukkaavia piirteitä, niihin puuttuminen juridisin toimin voi olla vaikeaa ja epäviisasta. Olan kohauttamista ei toisaalta pidä jatkaa loputtomiin.
Hienointa olisi, jos Suomalaisuuden liiton nimen likaamisesta huolestuneet kansalaiset lähtisivät mukaan järjestön toimintaan ja palauttaisivat sen sivistyneille urille sanoutumalla irti vähemmistöön kohdistuvan kielivihan ja Ruotsin vastaisuuden lietsonnasta.
2)
Entinen kokoomuslainen sisäministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja, nykyinen europarlamentin konservatiiviryhmän varapuheenjohtaja Ville Itälä:
Sisäministeri Ville Itälän (kok.) mielestä on valitettavaa, että Suomalaisuuden liitto ”yrittää vahvistaa tärkeää kansallismieltä kielteisten tunteiden avulla ja lietsomalla vihaa muita kansanryhmiä vastaan”.
3)
Entinen pitkäaikainen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja monivuotinen pääministeri sekä nykyinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen:
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kommentoi Kalevassa (Suomen Mielen) kirjoitusta kesäkuun lopulla ja kehotti Suomalaisuuden liittoa käymään perusteellista keskustelua linjastaan.
4)
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
5)
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
6)
Suomalaisuuden liiton kiihkoilu
oudoksuttaa entisiä puheenjohtajia
TS
HANNU MIETTUNEN
Suomalaisuuden liiton entiset puheenjohtajat Martti Häikiö ja Veikko Löyttyniemi paheksuvat järjestön yhä kiihkeämmiksi käyviä kielipoliittisia kannanottoja.
Kummallakaan ei ole kuitenkaan aikeita ryhtyä valtaamaan jo 1980-luvulla jyrkän linjan fennomaanien käsiin päätynyttä järjestöään takaisin.
- Täytyy vain odottaa, että nämä höyrypäiset fundamentalistit ajavat lopulta kyllin lujaa kiville. Suomalaisuusliike täytyy ilmeisesti vetää todella syvälle häpeään ennen kuin suunta taas muuttuu, sanoo poliittisen historian tutkijana tunnettu Häikiö.
- En minä halua olla mukana näin ahdasmielisen joukon toiminnassa, sanoo puolestaan Sanomalehtien liiton toimitusjohtajan paikalta hiljattain eläkkeelle jäänyt Löyttyniemi.
Suomalaisuuden liitto on nostattanut tänä kesänä jälleen kohua etenkin ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä. Syynä on sen äänenkannattajassa Suomen Mielessä julkaistu puheenjohtaja Pentti Huttusen artikkeli, joka on tulkittu jopa yllytykseksi väkivaltaan.
Huttunen kehotti artikkelissaan suomenkielisiä suomentamaan ruotsinkieliset sukunimensä, koska piti niitä vieraasta valloittajasta muistuttavina "orjanmerkkeinä". Esikuvaksi hän nosti ruotsalaisia ristiretkeläisiä vastaan legendan mukaan nousseen köyliöläisen talonpojan Lallin. Tunteita on kuohuttanut ennen kaikkea kirjoituksen viimeinen virke:
"Vapaa suomalainen ei alistu vääryyksiin; hän tekee niinkuin Lalli eli surmaa sortajansa."
Kirjoituksen kuvituksena on keskiaikainen piirros Lallista juuri kirvestään iskuun kohottamassa.
"Sama somaleista
veisi raastupaan"
Suomenruotsalaiset sydämistyivät kirjoituksesta siinä määrin, että valtiovaltaa on vaadittu lakkauttamaan Suomalaisuuden liitolle vuosittain maksettu taloudellinen tuki.
Martti Häikiö näkee asiassa mahdollisuuksia jopa järeämpiin toimiin. Saatettaisiinhan kirjoitus tulkita laissa kielletyksi kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.
- Jos kirjoittaisi samaan malliin vaikkapa somaleista, siitä oltaisiin heti raastuvassa, hän arvelee.
Pentti Huttunen itse kiistää jyrkästi yllyttäneensä ketään väkivaltaan sen paremmin ruotsinkielisiä kuin ketään muutakaan vastaan.
- Hassuahan ajatella, että me nyt lähtisimme kirveen kanssa heilumaan, hän naureskelee.
Tarkoituksena oli hänen mukaansa ainoastaan kiinnittää huomiota alkuaan propagandistiseen historiantulkintaan.
- Lalli ei ollut mikään murhamies. Hän vain puolustautui ulkomailta tullutta ryöstöretkeläisten joukkoa vastaan, Huttunen selittää.
Hän ei ole herättämästään kohusta kovin pahoillaan.
- Yleensä kun jotakin tällaista tapahtuu, jäsenhakemusten määrä kasvaa, Huttunen kertoo.
Liitolla on nykyään 1 100 jäsentä. Suurimmillaan liitolla on ollut vajaa 4 000 jäsentä 1930-luvulla.
Suomenkieliset tiedotusvälineet ovat kuitanneet alkukesän Lalli-kiistan lähinnä olankohautuksella. Martti Häikiö sanoo osin ymmärtävänsä tämän.
- Tämä sama keskustelu on pyörähtänyt jo aiemmin ainakin kolme kierrosta.
Häikiö katsoo, että liiton nykylinjan takana on vain 10-15 kiihkoilijan ryhmä, joka nimenomaan tavoittelee toiminnallaan julkisuutta.
- Kuten muutkin messiaanisen herätyksen saaneet, he uskovat saavuttavansa julkisuuden kautta heti 100 000 seuraajaa. Eihän niin tietenkään käy.
Historiantutkijana Häikiö näkee kiihkosuomalaisuudessa yhtymäkohtia sekä 1930-luvun kansallissosialismiin että oman aikamme ääriliikkeisiin. Ruotsinkielinen vähemmistö on Suomalaisuuden liitolle nyt samanlainen syntipukki kuin juutalaiset Hitlerille.
- Nämä äärimmäisen lapselliset ihmiset uskovat, että ruotsinkielinen vähemmistö on jokin mafian kaltainen ryhmä, joka pitää otteessaan niin tiedotusvälineitä kuin muutakin yhteiskuntaa. Siis klassinen salaliittoteoria, Häikiö analysoi.
Suomen kieli ja isänmaa taas ovat saaneet puolestaan liitolle lähes uskonnollisia piirteitä, hän arvioi.
- Kaikki ääriliikkeet viittaavat johonkin niille pyhään. Toisille se on Jumala, toisille isänmaa ja kolmansille ekologinen maailman pelastuminen. Eihän se Jumalan tai isänmaan vika ole.
Julkaistu 23.7.2001 1:18:08
7)
Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Jyrki Katainen:
”Svenskan har varit och kommer alltid att vara en central del av den finländska kulturen. Jag är gränslöst stolt över att vi är ett tvåspråkigt land med en tvåspråkig kultur.”
8)
Sosialidemokraattisen puolueen uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma:
”Både finlandssvenskar och finnar som talar svenska är en viktig del av Finlands befolkning och kultur
Personligen kommer jag att fortsätta verka för tvåspråkigheten i Finland också i fortsättning.”
9)
Nykyinen pääministeri ja Keskustapuolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen:
”Tvåspråkigheten i vårt land är en av det finländska samhällets rikedomar. Det svenska språket har alltid varit en oskiljaktig del av Finland och av landets historia. Utan finlandssvenskheten finns inget Finland.”
10)
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen:
"Ruotsin kielen asema maassamme on vahva. Oikeus palveluihin lapsuudesta vanhuuteen on turvattu. Päivähoitoa, kouluja, mahdollisuuksia korkeampiin opintoihin, sairaanhoitoa ja vanhustenhuoltoa täytyy olla saatavilla ruotsiksi maassamme. Jotta tämä onnistuisi ja olisi osa pysyvää kehitystä tarvitaan luonnollisesti myös äidinkieleltään suomenkielisiä henkilöitä, jotka osaavat ruotsia.
Tulokset Suomenruotsalaisten kansankäräjien viime vuosina tekemistä tutkimuksista suomenruotsalaisiin kohdistuvista asenteista ovat olleet toiveita herättäviä. Suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on ylimalkaan myönteistä. Ehkä huolestuttavinta on, että välinpitämättömien osuus on suurin nuorimmissa ikäluokissa, vaikka enemmistö tässäkin ryhmässä pitää ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria tärkeinä. On ilmeistä, että tarvitaan panostuksia ruotsin kielen vetovoiman lisäämiseksi nuoremmissa ikäluokissa. Suurempi panostus kielikylpyihin päiväkotitasolla voisi ehkä madaltaa kynnystä tässä suhteessa. Mitä aikaisemmin toinen kieli tehdään osaksi arkea, sitä luontevammaksi muodostuu käsitys tästä kielestä ja kulttuurista. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ruotsi on usein avain lähempään yhteistyöhön Pohjoismaissa.
Olemme tuoneet ja meidän tulisi myös jatkossa yhä enenevästi tuoda esille toimiva kaksikielisyytemme eurooppalaisella tasolla. Kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria voi elää rinnakkain hedelmällisessä vuorovaikutuksessa.
Vaikka ruotsin kieli ja suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä osa monen suomalaisen arkea, he eivät ole täysin osallisia tästä arjesta. Näyttäisi siltä, että kieliryhmien välillä olisi vaikeasti ylitettävä kynnys.
Professori Erik Allardtin analyysit eri tutkimuksista, esimerkiksi "Stadin ruotsi" -tutkimuksesta, antavat selvän kuvan suomenkielisten myönteisestä suhtautumisesta suomenruotsalaisiin. Tunnetun valtakunnallisen sanomalehden sanoja vapaasti mukaillen - antakaa meille mahdollisuus rakastua suomenruotsalaiseen. Tai suoremmin - *antakaa meille suomea äidinkielenämme puhuville mahdollisuus käyttää ruotsia. Itselläni on kokemusta siitä, että suomenruotsalaiset eivät "anna" minun puhua ruotsia. Esimerkkejä on myös lähipiirissäni - jossa ollaan liian taipuvaisia vaihtaa suomeen. On suomenruotsalaisten tehtävä hyödyntää tämä potentiaali ja esimerkiksi jokapäiväisessä kanssakäymisessään suomenkielisten kanssa puhua äidinkieltään. Pitäkää puolenne - asia on pitkälti itsestänne kiinni!
Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä on tärkeä tehtävä täytettävänään siltojen rakentamisessa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä. Tässä työssä on itse asiassa kyse suvaitsevaisuuden lisäämisestä. Kansankäräjien suunnittelema kampanja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi kansanryhmien välillä ja sitä myötä myös yhteiskunnassa ylipäätään saa täyden tukeni.
Näillä sanoilla toivotan täysistunnolle menestystä ja julistan Suomenruotsalaisten kansankäräjien täysistunnon avatuksi."
http://www.tpk.fi/suomi/
11)
Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim:
"Mannerheimista oli jo 1918 joka tapauksessa tullut symbolihahmo, 1930-luvulla ja sodan aikana hän oli sitä enenevässä määrin ja saattoi tällä "roolillaan" painottaa identiteettikehitystä tärkeänä pitämäänsä suuntaan. Hänen keskeisiä arvojaan olivat eurooppalaisuus - läheiset suhteet Ruotsiin ja länsieurooppalaiseen kulttuuriin -, sotilaallisen valmiuden ylläpito ja sen edellytyksenä vahva kansallinen konsensus, joka edellytti valko-punaisen ristiriidan umpeenluomista sekä lasten ja nuorison terveydestä ja tulevaisuudesta huolehtimista. Hän vastusti sosialismia oppina ja Neuvostoliittoa sen ilmentymänä, samoin Saksassa kansallissosialismina ja kotimaansa aitosuomalaisuutena ilmentynyttä nationalismia.
Suomen kielikysymyksessä hän korosti voimakkaasti sovinnollisuutta, itse hän erittäin kielitaitoisena ja laajan kansainvälisen kokemuksen saaneena piti tärkeänä kansainvälistä yhteydenpitoa eri tasoilla”
(Kansallisbiografia)
12)
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini:
”Jag har mitt dystra förflutna som medlem i finskhetsförbundet, men jag har ingenting emot svenskspråkiga.”
(HBL)
13) Antti Järvi. Hämeen Sanomat 18.7. 2005
SUURIN SUOMALAINEN ON SUOMENRUOTSALAINEN
"Viholliskuvia ovat aina rakentaneet ne, jotka ovat epävarmoja omasta identiteetistään. Erottelu meihin ja toisiin kielii itsevarmuuden ja myös itsenäisen ajattelukyvyn puutteesta.
Epäluulo suomenruotsalaisia ja muita ruotsinkielisiä kohtaan on suurinta internetin keskustelupalstoilla, joilla fanaattiset fennomaanit lietsovat vainoharhaista vihaa. Viestien häiriintynyttä sävyä ei voi selittää pelkästään ikävällä oppiaineella.
Viesteissä muun muassa haukutaan suomenruotsalaisia tyhmäksi, epärehelliseksi loislaumaksi, uhataan muiluttaa heidät Ruotsiin ja epäillään valtakunnallista salaliittoa, joka tähtää Suur-Ruotsin perustamiseen.
Epäilyttävän moni kirjoittaja viittaa ihannoivasti SUOMALAISUUDEN LIITTOON, joka ajaa yksikielisen suomen asiaa ja aliarvioi ihmisten älykkyyttä väittämällä milloin mitäkin.
Monet ruotsinkielisten vastustajat väittävät olevansa isänmaan asialla, mikä on sikäli omituista, että suomenruotsalaiset ovat olleet täällä yhtä kauan kuin me muutkin. Suomenruotsalaiset suvut ovat tosiasiassa supisuomalaisia sukuja, jotka vain Ruotsin vallan aikana vaihtoivat sukunimensä.
Lähes huvittavaa on puolestaan se, että vastustajien ihannoima Carl Gustaf Emil Mannerheim, suuri isänmaallisuuden symboli, oli suomenruotsalainen. Tästä voinee päätellä, että nämä kirjoittelijat ovat oman vainoharhaisuutensa sokeuttamia.
Ehkä he myös katsovat ylpeinä televisiosta Jonatan Johanssonin ja Mikaela Ingbergin urheilusuorituksia, kuuntelevat Cisse Häkkisen ja Nasty Suiciden levytyksiäja ihailevat Hjallis Harkimoa, Åke Lindmania ja Adolf Ehrnroothia.
Tove Janssonia he tuskin lukevat. Se voisi opettaa suvaitsevaisuutta.
14) Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
ilkka.luukkonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
15)
Urho Kekkonen,
Suomalaisuuden liiton entinen puheenjohtaja vv. 1927..1932 ja Tasavallan presidentti 1956-1981
Terveiseni Suomalaisuuden liiton nykyjohdolle:
http://ukk.evvk.com/
16)
Uusmaalaiset äänestäjät:
334 ääntä riittää Ku Klux Klanin johtajalle.
ja sen johtajasta:
1)
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen:
Suomalaisuuden liitosta ja kaksikielisyydestä
Helsingin Sanomat - pääkirjoitus - 2.9.2002
Hienon nimen likaajat
"Suomalaisuuden liitto perustettiin 1906 J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä vaalimaan suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta sekä herättämään kansallishenkeä.
Valitettavasti niin hienon nimen omaava järjestö on joutunut virallisesti hyvän kielisovun maassa ahdasmielisten kielikiihkoilijoiden johtamaksi.
Liitto on keskittynyt nostattamaan suomalaista kansallistuntoa kampanjoimalla ruotsin kieltä, suomenruotsalaista vähemmistöämme sekä ”entistä siirtomaavaltaa” Ruotsia vastaan 1930 luvun henkeen, vaikka tämän päivän Suomi on aivan toinen maa.
Suomalaisuuden liiton alennustilaa kuvaa sinänsä, että se saa nykyisin hyvin vähän huomiota julkisuudessa suomenkielisellä taholla. Liiton aktiivijäsenten määrä on muutama sata.
Suomalaisuuden liitto on kuitenkin tähän saakka vastannut itsenäisyyspäivän valtakunnallisesta lipunnostotilaisuudesta Helsingin Tähtitorninmäellä. Lippukulttuurin vaalimisen ja valistuksen jakamisen nimissä se on myös saanut vuosittaista valtionapua, mikä on ollut sen suurin yksittäinen tulonlähde.
Suomalaisuuden liitto on kuitenkin kieltäytynyt jyrkästi lippukulttuurin levittämisestä ja tiedon jakamisesta ruotsin kielellä. Sillä perusteella sisäministeriö puolitti viime vuonna valtionavun, koska järjestö ei kerran suostunut hoitamaan ruotsinkielistä palvelua.
Nyt sisäministeriö on päättänyt lopettaa avun kokonaan sillä perusteella, että ministeriö on ottanut lippuvalistuksen kokonaan omaan hoitoonsa. Menettely on näppärä tapa päästä maksamasta valtionapua järjestölle, jolle sitä ei kaiken järjen mukaan pitäisikään maksaa.
Ruotsin kieli on Suomalaisuuden liiton vihapropagandan keskeinen kohde. Verkkosivuillaan Suomalaisuuden liitto jakaa itsestään tietoa kyllä englanniksi ja esittelee joukon suuria suomalaisia ("great and famous Finns"). Se ilmoittaa olevansa englanniksi Finnish Alliance, saksaksi Verband für das Finnentum ja ranskaksi La Ligue Finlandaise. Ruotsinkielistä käännösnimeä se ei suostu edes mainitsemaan, puhumattakaan toimintansa ruotsinkielisestä esittelystä.
Suomalaisuuden liiton verkkosivuilta voi lukea Suomen kaksikielisyyden kalleudesta, lasten kielikylpyyn pakottamisen vaarallisuudesta, ruotsalaisten omistamien (ruotsinmaalaisten) yritysten häikäilemättömästä taloudellisesta vallankäytöstä Suomen kansaa vastaan ja niin edelleen.
No kyllähän internetiin paljon törkyä mahtuu, eikä sille mitään voi. Kansalaiset esittäkööt mielipiteitään vapaasti keskustelusivuilla. Mutta että sellaista tapahtuu ja vulgääripropagandaa levitetään myös Suomalaisuuden liiton nimissä, on jo eri asia.
On hyvä, että kokoomuslainen sisäministeri Ville Itälä on jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota Suomalaisuuden liiton vastenmielisiin piirteisiin. Vapaassa maassa yhdistystoiminnan ja mielipiteen vapaus ovat tärkeitä arvoja. Vaikka Suomalaisuuden liiton toiminnassa on arveluttavia ja Suomen ruotsinkielistä kansanosaa loukkaavia piirteitä, niihin puuttuminen juridisin toimin voi olla vaikeaa ja epäviisasta. Olan kohauttamista ei toisaalta pidä jatkaa loputtomiin.
Hienointa olisi, jos Suomalaisuuden liiton nimen likaamisesta huolestuneet kansalaiset lähtisivät mukaan järjestön toimintaan ja palauttaisivat sen sivistyneille urille sanoutumalla irti vähemmistöön kohdistuvan kielivihan ja Ruotsin vastaisuuden lietsonnasta.
2)
Entinen kokoomuslainen sisäministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja, nykyinen europarlamentin konservatiiviryhmän varapuheenjohtaja Ville Itälä:
Sisäministeri Ville Itälän (kok.) mielestä on valitettavaa, että Suomalaisuuden liitto ”yrittää vahvistaa tärkeää kansallismieltä kielteisten tunteiden avulla ja lietsomalla vihaa muita kansanryhmiä vastaan”.
3)
Entinen pitkäaikainen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja ja monivuotinen pääministeri sekä nykyinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen:
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kommentoi Kalevassa (Suomen Mielen) kirjoitusta kesäkuun lopulla ja kehotti Suomalaisuuden liittoa käymään perusteellista keskustelua linjastaan.
4)
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
5)
Pekka Mikkola Kaleva-lehden kolumnissaan 16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
6)
Suomalaisuuden liiton kiihkoilu
oudoksuttaa entisiä puheenjohtajia
TS
HANNU MIETTUNEN
Suomalaisuuden liiton entiset puheenjohtajat Martti Häikiö ja Veikko Löyttyniemi paheksuvat järjestön yhä kiihkeämmiksi käyviä kielipoliittisia kannanottoja.
Kummallakaan ei ole kuitenkaan aikeita ryhtyä valtaamaan jo 1980-luvulla jyrkän linjan fennomaanien käsiin päätynyttä järjestöään takaisin.
- Täytyy vain odottaa, että nämä höyrypäiset fundamentalistit ajavat lopulta kyllin lujaa kiville. Suomalaisuusliike täytyy ilmeisesti vetää todella syvälle häpeään ennen kuin suunta taas muuttuu, sanoo poliittisen historian tutkijana tunnettu Häikiö.
- En minä halua olla mukana näin ahdasmielisen joukon toiminnassa, sanoo puolestaan Sanomalehtien liiton toimitusjohtajan paikalta hiljattain eläkkeelle jäänyt Löyttyniemi.
Suomalaisuuden liitto on nostattanut tänä kesänä jälleen kohua etenkin ruotsinkielisissä tiedotusvälineissä. Syynä on sen äänenkannattajassa Suomen Mielessä julkaistu puheenjohtaja Pentti Huttusen artikkeli, joka on tulkittu jopa yllytykseksi väkivaltaan.
Huttunen kehotti artikkelissaan suomenkielisiä suomentamaan ruotsinkieliset sukunimensä, koska piti niitä vieraasta valloittajasta muistuttavina "orjanmerkkeinä". Esikuvaksi hän nosti ruotsalaisia ristiretkeläisiä vastaan legendan mukaan nousseen köyliöläisen talonpojan Lallin. Tunteita on kuohuttanut ennen kaikkea kirjoituksen viimeinen virke:
"Vapaa suomalainen ei alistu vääryyksiin; hän tekee niinkuin Lalli eli surmaa sortajansa."
Kirjoituksen kuvituksena on keskiaikainen piirros Lallista juuri kirvestään iskuun kohottamassa.
"Sama somaleista
veisi raastupaan"
Suomenruotsalaiset sydämistyivät kirjoituksesta siinä määrin, että valtiovaltaa on vaadittu lakkauttamaan Suomalaisuuden liitolle vuosittain maksettu taloudellinen tuki.
Martti Häikiö näkee asiassa mahdollisuuksia jopa järeämpiin toimiin. Saatettaisiinhan kirjoitus tulkita laissa kielletyksi kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.
- Jos kirjoittaisi samaan malliin vaikkapa somaleista, siitä oltaisiin heti raastuvassa, hän arvelee.
Pentti Huttunen itse kiistää jyrkästi yllyttäneensä ketään väkivaltaan sen paremmin ruotsinkielisiä kuin ketään muutakaan vastaan.
- Hassuahan ajatella, että me nyt lähtisimme kirveen kanssa heilumaan, hän naureskelee.
Tarkoituksena oli hänen mukaansa ainoastaan kiinnittää huomiota alkuaan propagandistiseen historiantulkintaan.
- Lalli ei ollut mikään murhamies. Hän vain puolustautui ulkomailta tullutta ryöstöretkeläisten joukkoa vastaan, Huttunen selittää.
Hän ei ole herättämästään kohusta kovin pahoillaan.
- Yleensä kun jotakin tällaista tapahtuu, jäsenhakemusten määrä kasvaa, Huttunen kertoo.
Liitolla on nykyään 1 100 jäsentä. Suurimmillaan liitolla on ollut vajaa 4 000 jäsentä 1930-luvulla.
Suomenkieliset tiedotusvälineet ovat kuitanneet alkukesän Lalli-kiistan lähinnä olankohautuksella. Martti Häikiö sanoo osin ymmärtävänsä tämän.
- Tämä sama keskustelu on pyörähtänyt jo aiemmin ainakin kolme kierrosta.
Häikiö katsoo, että liiton nykylinjan takana on vain 10-15 kiihkoilijan ryhmä, joka nimenomaan tavoittelee toiminnallaan julkisuutta.
- Kuten muutkin messiaanisen herätyksen saaneet, he uskovat saavuttavansa julkisuuden kautta heti 100 000 seuraajaa. Eihän niin tietenkään käy.
Historiantutkijana Häikiö näkee kiihkosuomalaisuudessa yhtymäkohtia sekä 1930-luvun kansallissosialismiin että oman aikamme ääriliikkeisiin. Ruotsinkielinen vähemmistö on Suomalaisuuden liitolle nyt samanlainen syntipukki kuin juutalaiset Hitlerille.
- Nämä äärimmäisen lapselliset ihmiset uskovat, että ruotsinkielinen vähemmistö on jokin mafian kaltainen ryhmä, joka pitää otteessaan niin tiedotusvälineitä kuin muutakin yhteiskuntaa. Siis klassinen salaliittoteoria, Häikiö analysoi.
Suomen kieli ja isänmaa taas ovat saaneet puolestaan liitolle lähes uskonnollisia piirteitä, hän arvioi.
- Kaikki ääriliikkeet viittaavat johonkin niille pyhään. Toisille se on Jumala, toisille isänmaa ja kolmansille ekologinen maailman pelastuminen. Eihän se Jumalan tai isänmaan vika ole.
Julkaistu 23.7.2001 1:18:08
7)
Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Jyrki Katainen:
”Svenskan har varit och kommer alltid att vara en central del av den finländska kulturen. Jag är gränslöst stolt över att vi är ett tvåspråkigt land med en tvåspråkig kultur.”
8)
Sosialidemokraattisen puolueen uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma:
”Både finlandssvenskar och finnar som talar svenska är en viktig del av Finlands befolkning och kultur
Personligen kommer jag att fortsätta verka för tvåspråkigheten i Finland också i fortsättning.”
9)
Nykyinen pääministeri ja Keskustapuolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen:
”Tvåspråkigheten i vårt land är en av det finländska samhällets rikedomar. Det svenska språket har alltid varit en oskiljaktig del av Finland och av landets historia. Utan finlandssvenskheten finns inget Finland.”
10)
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen:
"Ruotsin kielen asema maassamme on vahva. Oikeus palveluihin lapsuudesta vanhuuteen on turvattu. Päivähoitoa, kouluja, mahdollisuuksia korkeampiin opintoihin, sairaanhoitoa ja vanhustenhuoltoa täytyy olla saatavilla ruotsiksi maassamme. Jotta tämä onnistuisi ja olisi osa pysyvää kehitystä tarvitaan luonnollisesti myös äidinkieleltään suomenkielisiä henkilöitä, jotka osaavat ruotsia.
Tulokset Suomenruotsalaisten kansankäräjien viime vuosina tekemistä tutkimuksista suomenruotsalaisiin kohdistuvista asenteista ovat olleet toiveita herättäviä. Suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja heidän kulttuuriinsa on ylimalkaan myönteistä. Ehkä huolestuttavinta on, että välinpitämättömien osuus on suurin nuorimmissa ikäluokissa, vaikka enemmistö tässäkin ryhmässä pitää ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria tärkeinä. On ilmeistä, että tarvitaan panostuksia ruotsin kielen vetovoiman lisäämiseksi nuoremmissa ikäluokissa. Suurempi panostus kielikylpyihin päiväkotitasolla voisi ehkä madaltaa kynnystä tässä suhteessa. Mitä aikaisemmin toinen kieli tehdään osaksi arkea, sitä luontevammaksi muodostuu käsitys tästä kielestä ja kulttuurista. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna ruotsi on usein avain lähempään yhteistyöhön Pohjoismaissa.
Olemme tuoneet ja meidän tulisi myös jatkossa yhä enenevästi tuoda esille toimiva kaksikielisyytemme eurooppalaisella tasolla. Kaksi kieltä ja kaksi kulttuuria voi elää rinnakkain hedelmällisessä vuorovaikutuksessa.
Vaikka ruotsin kieli ja suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä osa monen suomalaisen arkea, he eivät ole täysin osallisia tästä arjesta. Näyttäisi siltä, että kieliryhmien välillä olisi vaikeasti ylitettävä kynnys.
Professori Erik Allardtin analyysit eri tutkimuksista, esimerkiksi "Stadin ruotsi" -tutkimuksesta, antavat selvän kuvan suomenkielisten myönteisestä suhtautumisesta suomenruotsalaisiin. Tunnetun valtakunnallisen sanomalehden sanoja vapaasti mukaillen - antakaa meille mahdollisuus rakastua suomenruotsalaiseen. Tai suoremmin - *antakaa meille suomea äidinkielenämme puhuville mahdollisuus käyttää ruotsia. Itselläni on kokemusta siitä, että suomenruotsalaiset eivät "anna" minun puhua ruotsia. Esimerkkejä on myös lähipiirissäni - jossa ollaan liian taipuvaisia vaihtaa suomeen. On suomenruotsalaisten tehtävä hyödyntää tämä potentiaali ja esimerkiksi jokapäiväisessä kanssakäymisessään suomenkielisten kanssa puhua äidinkieltään. Pitäkää puolenne - asia on pitkälti itsestänne kiinni!
Suomenruotsalaisilla kansankäräjillä on tärkeä tehtävä täytettävänään siltojen rakentamisessa suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä. Tässä työssä on itse asiassa kyse suvaitsevaisuuden lisäämisestä. Kansankäräjien suunnittelema kampanja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi kansanryhmien välillä ja sitä myötä myös yhteiskunnassa ylipäätään saa täyden tukeni.
Näillä sanoilla toivotan täysistunnolle menestystä ja julistan Suomenruotsalaisten kansankäräjien täysistunnon avatuksi."
http://www.tpk.fi/suomi/
11)
Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim:
"Mannerheimista oli jo 1918 joka tapauksessa tullut symbolihahmo, 1930-luvulla ja sodan aikana hän oli sitä enenevässä määrin ja saattoi tällä "roolillaan" painottaa identiteettikehitystä tärkeänä pitämäänsä suuntaan. Hänen keskeisiä arvojaan olivat eurooppalaisuus - läheiset suhteet Ruotsiin ja länsieurooppalaiseen kulttuuriin -, sotilaallisen valmiuden ylläpito ja sen edellytyksenä vahva kansallinen konsensus, joka edellytti valko-punaisen ristiriidan umpeenluomista sekä lasten ja nuorison terveydestä ja tulevaisuudesta huolehtimista. Hän vastusti sosialismia oppina ja Neuvostoliittoa sen ilmentymänä, samoin Saksassa kansallissosialismina ja kotimaansa aitosuomalaisuutena ilmentynyttä nationalismia.
Suomen kielikysymyksessä hän korosti voimakkaasti sovinnollisuutta, itse hän erittäin kielitaitoisena ja laajan kansainvälisen kokemuksen saaneena piti tärkeänä kansainvälistä yhteydenpitoa eri tasoilla”
(Kansallisbiografia)
12)
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini:
”Jag har mitt dystra förflutna som medlem i finskhetsförbundet, men jag har ingenting emot svenskspråkiga.”
(HBL)
13) Antti Järvi. Hämeen Sanomat 18.7. 2005
SUURIN SUOMALAINEN ON SUOMENRUOTSALAINEN
"Viholliskuvia ovat aina rakentaneet ne, jotka ovat epävarmoja omasta identiteetistään. Erottelu meihin ja toisiin kielii itsevarmuuden ja myös itsenäisen ajattelukyvyn puutteesta.
Epäluulo suomenruotsalaisia ja muita ruotsinkielisiä kohtaan on suurinta internetin keskustelupalstoilla, joilla fanaattiset fennomaanit lietsovat vainoharhaista vihaa. Viestien häiriintynyttä sävyä ei voi selittää pelkästään ikävällä oppiaineella.
Viesteissä muun muassa haukutaan suomenruotsalaisia tyhmäksi, epärehelliseksi loislaumaksi, uhataan muiluttaa heidät Ruotsiin ja epäillään valtakunnallista salaliittoa, joka tähtää Suur-Ruotsin perustamiseen.
Epäilyttävän moni kirjoittaja viittaa ihannoivasti SUOMALAISUUDEN LIITTOON, joka ajaa yksikielisen suomen asiaa ja aliarvioi ihmisten älykkyyttä väittämällä milloin mitäkin.
Monet ruotsinkielisten vastustajat väittävät olevansa isänmaan asialla, mikä on sikäli omituista, että suomenruotsalaiset ovat olleet täällä yhtä kauan kuin me muutkin. Suomenruotsalaiset suvut ovat tosiasiassa supisuomalaisia sukuja, jotka vain Ruotsin vallan aikana vaihtoivat sukunimensä.
Lähes huvittavaa on puolestaan se, että vastustajien ihannoima Carl Gustaf Emil Mannerheim, suuri isänmaallisuuden symboli, oli suomenruotsalainen. Tästä voinee päätellä, että nämä kirjoittelijat ovat oman vainoharhaisuutensa sokeuttamia.
Ehkä he myös katsovat ylpeinä televisiosta Jonatan Johanssonin ja Mikaela Ingbergin urheilusuorituksia, kuuntelevat Cisse Häkkisen ja Nasty Suiciden levytyksiäja ihailevat Hjallis Harkimoa, Åke Lindmania ja Adolf Ehrnroothia.
Tove Janssonia he tuskin lukevat. Se voisi opettaa suvaitsevaisuutta.
14) Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
ilkka.luukkonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
15)
Urho Kekkonen,
Suomalaisuuden liiton entinen puheenjohtaja vv. 1927..1932 ja Tasavallan presidentti 1956-1981
Terveiseni Suomalaisuuden liiton nykyjohdolle:
http://ukk.evvk.com/
16)
Uusmaalaiset äänestäjät:
334 ääntä riittää Ku Klux Klanin johtajalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edellä luetellut Suomalaisuuden liittoa vastaan suunnatut kirjoitukset vahvistavat sen että SL on saanut ansaitsemaansa huomiota "eliitin" joukossa. Edellä mainitutuissa kirjoituksissa tosin vain haukutaan SL:ää ja halutaan unohtaa tämä suomenkielisten ihmisoikeuksia ajavan yhdistyksen väitteiden todenperäisyys. Ruotsin kielen asemaa Suomessa ei kyseenalaisteta, vaan se on aivopestylle eliitille ainoa totuus.
SL on tällä hetkellä ainoa yhdistys, joka todella ajaa suomenkielisten etuja. Suomen kieltä on puolustettava tässä maailman ainoassa suomenkielisessä valtiossa. Ruotsalaisilla ei ole oikeutta vaatia koko kansaa opiskelemaan ruotsia, missään muussa valtiossa ei ole 5 % vähemmistöllä samanlaisia etuoikeuksia kuin suomenruotsalaisilla Suomessa. Onko oikein, että
- Suomenruotsalaisen arkkipiispan johdolla Ahvenanmaalta poistettiin vuonna 1991 kolme kaksikielistä seurakuntaa ja ne muutettiin pelkästään ruotsinkielisiksi. Suomenkielistä seurakuntaa Ahvenanmaalle ei ole tähän päivään mennessä saatu.
- Ahvenanmaan edellisen edellinen kansanedustaja Jansson sanoi Suomen televisiossa (TV1 MOT), että on täysin oikein ja laillista syrjiä suomenkielisiä Ahvenanmaalla, kunhan se tehdään "ystävällisesti". Maarianhaminan keskussairaalassa suomenkielistä hoitohenkilökuntaa on kielletty puhumasta suomea edes vapaa-aikanaan. Ahvenanmaalainen lehti uhosi, että suomen puhuminen voidaan kieltää kokonaan koko maakunnassa. Ahvenanmaalaiset kielipoliitikot kääntyivät hiljattain Ruotsin puoleen suomen kielen torjumiseksi maakunnassa.
- Ruotsin ikimuistoisessa suomenkielisessä pohjoisosassa suomenkielisiä lapsia pahoinpideltiin jopa fyysisesti, jos he puhuivat suomea koulussa - vaikka vain välitunnilla. Vielä 1980-luvun puolivälissä Norrbottenin päiväkodeissa suomenkielisiä lapsia kiellettiin puhumasta suomea.
- Ruotsin valtiopäivillä kiellettiin viime vuonna käyttämästä suomea, vaikka suomen kieli on Ruotsissa (vihdoinkin Euroopan Neuvoston painostuksesta!) virallinen vähemmistökieli.
- Tyhmempi ruotsinkielinen pääsee opiskelemaan helposti paljon viisaamman suomenkielisen ohi kielikiintiön vuoksi yksistään vähemmistöäidinkielensä ansiosta. (Ruotsissa oikeus poisti kielikiintiöt opiskelupaikkoja haettaessa rasistisina ja eriarvoistavina enemmistökielisiä kohtaan).
- Suomen talous kärsii siitä, että kansalaisten on opittava kaksi hyvin pientä kieltä. Mikään muu pohjoismaa ei tee niin, vaan kansalaiset oppivat englantia ja muita suuria kieliä. Suomen kilpailukyky heikkenee pakkoruotsin vuoksi.
Seuraavan Yle:n-vuosikertomus 2000 sivulta 30 näkyy jotain karmivaa televisiotoiminnasta.
http://helecon3.hse.fi/FI/yrityspalvelin/pdf/2000/Fyle. pdf
-ohjelmatunnin keskihinta:
YLE1: 19800€
YLE2: 21100€
FST : 33700€, 50% muita suurempi!
-kokonaiskustannukset
YLE1: 111 milj.€
YLE2: 87 milj.€
FST : 32 milj.€
_________________
yht. : 230 milj.€
Eli FST:n osuus koko TV-toiminnan menoista
(32milj.€ / 230milj.€) * 100% = 14%
FST:n budjetti on siis kolme kertaa niin suuri kuin sen pitäisi oikeasti olla. Suomenruotsalaisiahan on väestöstä 5%, joten FST:n budjettiosuus pitäisi olla ainoastaan 5% eikä 15%.
suomenkielisten etujen eteen.
Heikki Tala kirjoittaa kielipalstalla maltillisesti suositellen Ruotsin mallia Suomeen lievennettynä.
"Miten Ruotsin malli istuisi Suomeen:
Se täyttää myös EU:n suosituksen naapurijäsenmaiden kielilainsäädäntöjen harmonisoimisesta, ts. Suomen kielilainsäädäntö muutetaan vastaamaan Ruotsin nykyistä käytäntöä. Kas näin:
1) Enemmistön kieli (= suomen kieli) on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (mm. lainsäädäntö on vain enemmistön kielellä).
2) Koulujärjestelmä toimii enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille.
3) Kielivähemmistöt opettelevat enemmistön kielen koulussa.
4) Enemmistöltä poistetaan vähemmistökielen opiskelupakko.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta, ei lapsen perhe.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikieltään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi muutama kunta, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata sitä (tulkki- ja käännöspalvelut). Tämä täyttää myös Euroopan Neuvoston suositukset.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, mutta jokaisessa virassa on osattava valtakunnan enemmistön kieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan suomalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. Tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa. Malli löytyy Ruotsin tilastollisesta vuosikirjasta).
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti maa ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia (ei paluumuuttajia).
12) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa. Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Kaikessa muussa lainsäädännössä todetaan, että maassa puhutaan perinteisesti joitakin vähemmistökieliä.
13) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on enemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalvelut.
14) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (kts. Ruotsin esimerkki ”meänkielestä”) kuten esimerkiksi niin, että Suomessa puhuttu ruotsia muistuttava kieli nimetään ”vårtspråkiksi”.
15) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään tarvittaessa vaikkapa maatalousministeriössä (Ruotsin esimerkin mukaisesti), jos Euroopan Neuvosto vaatii mitä tahansa kieliä koskevia selvityksiä.
16) Katukilvet ja tienviitat ovat vain enemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Kts: Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
17) Kielikiintiöt yliopistoista ja muista opetuslaitoksista poistetaan. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti enemmistön kielellä.
18) Vähemmistökieliset yliopistot lakkautetaan, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan enemmistön kielellä.
19) Kaikki armeijayksiköt toimivat vain enemmistön kielellä (Vrt. Ruotsi, siellä ei tarvita erillisiä yksikköjä vähemmistökieliä puhuville, ja näin myös saadaan merkittäviä säästöjä)
20) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella lakkautetaan, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtion ei ole syytä urkkia kansalaisten kieli-identiteettiä. (Vrt. Ruotsi ja Norja)
21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään kielletä. Eihän Ruotsikaan ole enää 1980-luvun jälkeen kieltänyt suomen puhumista. Ruumiillinen kurituskin suomen puhumisesta poistettiin siellä jo 1950-luvulla.
Malli tähän on siis Ruotsista! Ettei vaan olisi liiankin voimakas? Mutta ainahan sitä voidaan hieman miedontaa sopimaan suvaitsevampaan Suomeen.
" Miten Ruotsin malli istuisi Suomeen:
Se täyttää myös EU:n suosituksen naapurijäsenmaiden kielilainsäädäntöjen harmonisoimisesta, ts. Suomen kielilainsäädäntö muutetaan vastaamaan Ruotsin nykyistä käytäntöä. Kas näin:
1) Enemmistön kieli (= suomen kieli) on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (mm. lainsäädäntö on vain enemmistön kielellä).
2) Koulujärjestelmä toimii enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille.
3) Kielivähemmistöt opettelevat enemmistön kielen koulussa.
4) Enemmistöltä poistetaan vähemmistökielen opiskelupakko.
5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskouluissa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta, ei lapsen perhe.
6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, jos haluavat opiskella kotikieltään. Valtionapu on kuitenkin pienempi niissä kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa.
7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä paitsi muutama kunta, joissa asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata sitä (tulkki- ja käännöspalvelut). Tämä täyttää myös Euroopan Neuvoston suositukset.
8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta, mutta jokaisessa virassa on osattava valtakunnan enemmistön kieli.
9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan suomalaisiksi ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla. Tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa. Malli löytyy Ruotsin tilastollisesta vuosikirjasta).
10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla. Näin osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti maa ottaa vastaan ulkomaalaisia. (Kts. Ruotsin tilastollinen vuosikirja).
11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia (ei paluumuuttajia).
12) Vähemmistökieliä ei mainita perustuslaissa. Laki kirjoitetaan enemmistön kielellä tasapuolisesti kaikille. Kaikessa muussa lainsäädännössä todetaan, että maassa puhutaan perinteisesti joitakin vähemmistökieliä.
13) Eduskunnan ainoa virallinen kieli (asiakirjat ja keskustelu) on enemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalvelut.
14) Valtio voi määritellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (kts. Ruotsin esimerkki ”meänkielestä”) kuten esimerkiksi niin, että Suomessa puhuttu ruotsia muistuttava kieli nimetään ”vårtspråkiksi”.
15) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään tarvittaessa vaikkapa maatalousministeriössä (Ruotsin esimerkin mukaisesti), jos Euroopan Neuvosto vaatii mitä tahansa kieliä koskevia selvityksiä.
16) Katukilvet ja tienviitat ovat vain enemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen vähemmistökielistä kilpeä enemmistökielisen alapuolelle oikeusistuimelta. (Kts: Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)
17) Kielikiintiöt yliopistoista ja muista opetuslaitoksista poistetaan. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti enemmistön kielellä.
18) Vähemmistökieliset yliopistot lakkautetaan, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan enemmistön kielellä.
19) Kaikki armeijayksiköt toimivat vain enemmistön kielellä (Vrt. Ruotsi, siellä ei tarvita erillisiä yksikköjä vähemmistökieliä puhuville, ja näin myös saadaan merkittäviä säästöjä)
20) Kansalaisten rekisteröinti kielen perusteella lakkautetaan, koska yksilön intimiteettisuoja menee sen edelle. Valtion ei ole syytä urkkia kansalaisten kieli-identiteettiä. (Vrt. Ruotsi ja Norja)
21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään kielletä. Eihän Ruotsikaan ole enää 1980-luvun jälkeen kieltänyt suomen puhumista. Ruumiillinen kurituskin suomen puhumisesta poistettiin siellä jo 1950-luvulla.
Malli tähän on siis Ruotsista! Ettei vaan olisi liiankin voimakas? Mutta ainahan sitä voidaan hieman miedontaa sopimaan suvaitsevampaan Suomeen."
Yhdyn kyllä tähän boikottiin.
Heikki Tala on ryvettänyt Suomaisuuden Liiton ja siinä samalla myös SUOMALAISTEN maineen keksimällä omia tarinoita ja vääristelemällä totuuksia.
Heikki Tala ja Suomalaisuuden liitto boikottiin.
Häpeä Heikki, olet rasistinen!