Voin tehdä väärän analyysin, mutta ujo mielikuva tulee nettisurffareista/keskustelijoista ja livessä he ovat osittain taka-alalla.
Katsoin eilen inhimillinen tekijä ohjelman, jossa käsiteltiin ujoutta. Mieleen jäi yksi repliikki, jossa kirjailija kärsi ujoudesta ja sai sellaisen käsityksen, että kynällä saa toteutettua sanomaansa paremmin, kun ei muuten ole sosiaalisesti eturivin päälle päsmäreitä, eli netti kirjoittelua voisi verrata samoin.
Mitä mieltä ujoudesta ja oletko ujo, kärsitkö siitä ja onko tämä netti sanallisen purkautumisen varaventtiili, koska ei saa itseään livessä tarpeeksi esille?
T. Ujo Mettis määrätyissä tilanteissa!
Oletko ujo?
Mettäläinen
35
2197
Vastaukset
Pystyn esiintymään suurellekin joukolle ja olen puhelias, mutta määrätyissä tilanteissa olen tosi arka ja välttelen sellaisia tilanteita. Olen siis erittäin arka ja ujo vaikkei se näy päällepäin.
ja olin nuorena ja lapsena ihan onnettoman ujo piimä, - punastelin ja olin kuolla jos jouduin huomion keskipisteeksi.
On totta että näin ilman kasvoja on helpompaa jutustella..ujo -Mettiksenkin kanssa. :)- se ujous laketaan?
Minulla on varmaan jokin vika. Kauniin tytön nähdessä polvet menevät velliksi ja posket punertuvat.
Epäilin, että se on ujoutta. Mutta eihän maalaislääkäri siihen mitään tablettia. Kirjoitti lappuun, että se on himoa ja tasottuu aikanaan- Puidenhalaaja
Jos joku mies kiinnostaa minua, niin menen ihan mykäksi enkä ole lainkaan oma viehättävä itseni. Itseasiassa se ujostelu on selvä merkki siitä että miehen kannattaisi olla aloitteellinen. Mutta kuka uskaltaa ehdotella mitään kun nainen on niinkuin kivipatsas, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja sitten jos miehellä vielä on tämä sama vaiva...
- SerpeNTiina
Puidenhalaaja kirjoitti:
Jos joku mies kiinnostaa minua, niin menen ihan mykäksi enkä ole lainkaan oma viehättävä itseni. Itseasiassa se ujostelu on selvä merkki siitä että miehen kannattaisi olla aloitteellinen. Mutta kuka uskaltaa ehdotella mitään kun nainen on niinkuin kivipatsas, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja sitten jos miehellä vielä on tämä sama vaiva...
niin vielä enemmän mies mykistyy,ainakin jos on tuntematon.
Jotenkin olen alkanut kokea,että miehet ovat todella monesti arempia keskusteluihin vieraassa ympäristössä kuin nainen.Nuorempana pidin ehdottomasti selviönä,että poika on rohkeampi aloittamaan jutut.
En tiedä pitääkö paikkansa,mutta yritän usein olla "visusti".
Olen tullut näet estottomaan äitiini,jonka suku oli todennäköisesti vilkkaammasta maasta:)
- Tammik
Käsitykseksi, että olen hiljainen. Työpaikan alueilloissa sitä on ihmetelty, kuinka saan "suuni auki" ja osllistun erilaisiin keskusteluihin. Ovat saaneer, vieraammat ihmiset, eri käsityksen :) En toki koskaan lyttää enkä ole ilkeä vaan pyrin tuomaan oman mielipiteeni esille silleen "fiksusti".
Olen ujo, vaikka sitä ei näistä keksusteluista huomaakaan. Pysyn mieluimmin taka-alalla kuin olemalla keskipisteenä. - Baile_Atha_Cliath
Nuorena harmitti, kun joku katsoi suoraan silmiin, niin aloin itkemään:)
Nykyisin onneksi näitä ujouspuuskia tulee vain "kohtauksittain"... enkä ala itkemään:)
Olen välillä syrjäänvetäytyvä ja välillä taas huomion keskipisteessä puhumassa kaikenlaisista asioista.
Jotenkin näen, että ujous on herkkyyttä asioille. Esim. mikäli joku kysyy minulta mielipidettä asiasta, josta minulla ei ole mielipidettä tai minkäänlaista käsitystäkään, niin vaivaudun pahanpäiväisesti. Välillä maailmani rajat kulkevat vain itseni ympärillä ja välillä ne laajenevat käsittämään "koko maailman". - Puidenhalaaja
ja olen vieläkin ujo oudossa porukassa. Tutussa porukassa voin olla keskipisteenäkin jos sille päälle satun. Silloin kun olin ujo, kirjoitin asiani päiväkirjaan tai muualle. Kirjoittaminen on sillai mukavampi itseilmaisun muoto, että voi miettiä ajatuksensa valmiiksi. Tai niinkuin joku kirjoittamisen ammattilainen on sanonut: "en vielä tiedä mitä siitä asiasta ajattelen, kun en ole vielä kirjoittanut siitä". Aivan samoin käy minulle: en suunnittele etukäteen mitä aion kirjoittaa. Ajatukset selkiävät kirjoittamisprosessin tuloksena.
- Katsonut
oli todella hyvä, ja varsinkin tämän naisprofessorin tapa selittää asioita oli hyvin selkeä. Kuinkahan monta lasta on ainakin ennen vanhaan yritetty saada ”irti” ujoudesta, kun sitä on pidetty huonona piirteenä?
- SerpeNTiina
tarvitaan kumminkin.
Ihan kuin nyt tekisin virheen kun tunnustan,että en ole ujo.Arka olen tietyissä tilanteissa,mutta se ei liity ihmisiin.
Olen verbaalikko,ainakin on sanottu niin,niin puheessa kuin näppäilyssä.Olen ohjaaja(on myös ammattini),olen esillä,kuuluu tehtäviin.En voisi hoitaa työtäni jos olisin kovin ujo.Esiinnyn myös mielelläni.
Mutta,uskon osaavani myös kuunnella.Puhua voi ja olla puhumatta,tärkeintä on,että myös kuulee toisen sanoman.
Mottoni voisi olla:"Hän puhui paljon,mutta sanoiko hän mitään?"Tätä haluan itsessäni kuulostella.
Ujot ja ujottomat ovat ystäviäni jos ovat niitä;) - Anskuliini
riippuu niin tilanteesta.
Voin esiintyä suurelle ihmismäärälle ja jopa nauttia siitä, silloin kun olen osa näytelmää ja esiinnyn roolihenkilönä.
Keskipisteenä en halua olla, jos on jokin iso tilaisuus "keksin" itselleni jonkin roolin, että ei tarvitse kiertää keskustelemassa, vaan minun luokse on tultava. esim. hoivaan jotain autettavaa ihmistä.
Vielä en ole kohdannut niin korkeaa kynnystä, etten olisi sitä uskaltanut ylittää. Liian suuri elämänpalo...
mutta kun ikää on tullut lisää,niin se on vähentynyt..
- jartsev
Kyllä minä mieluummin ujo kuin mitään muuta. Nuorena hyvinkin ujo mutta vanhemmiten ujous on vähentynyt, mutta en mä nytkään mihinkään esillä oloon pyri. Usein on halua jopa yksinäisyyteen tai haluan jonkun ystävän kanssa "kaksin" yksinäisyyteen.
- SerpeNTiina
ei tarkoita,että pyrkii esille ja päällepäsmäriksi.
Mikähän on ujon vastakohta?No,sellainen ainakin,joka ei ole ujo ja hiljainen,voi myös kaivata hyvinkin yksinäisyyttä.
Esim.itse olen ja kuulun "Hiljaisuuden Ystävät" ry.hyn.viikonloppuja puhumatta,omien ajatusten kanssa,miettä,ajatella,meditoida,hiljentyä.Nauttia olemassaolosta ja hiljasuuden äänestä.
Ujon vastakohta ei ole rohkea,mikä se on? - jartsev
SerpeNTiina kirjoitti:
ei tarkoita,että pyrkii esille ja päällepäsmäriksi.
Mikähän on ujon vastakohta?No,sellainen ainakin,joka ei ole ujo ja hiljainen,voi myös kaivata hyvinkin yksinäisyyttä.
Esim.itse olen ja kuulun "Hiljaisuuden Ystävät" ry.hyn.viikonloppuja puhumatta,omien ajatusten kanssa,miettä,ajatella,meditoida,hiljentyä.Nauttia olemassaolosta ja hiljasuuden äänestä.
Ujon vastakohta ei ole rohkea,mikä se on?Olet varmaan oikeassa. Ujon vastakohta ei ole rohkea. Mutta mikä se on? Onko se julkea! En tiedä. Minulla vain on sellainen tunne että ujolle yleensä kauheinta on jos joutuu huomion keskipiteeksi, varsinkin suuressa joukossa ja jos siihen liittyy häpeän tunnetta. Esiintymisepävarmuuttahan se on, joskus jopa paniikkireaktiomainen tunnetila.
Punastuminen on yksi tahdoton ujousreaktio. Minusta se on kaunista ja viehättävää ihmisessä, erityisesti naisella. Se kertoo minusta ihmisen paatumattomuudesta ja todellisesta kyvystä tuntea erilaisia tunteita, surua ja iloa sekä mielihyvää. - tammikuun likka
SerpeNTiina kirjoitti:
ei tarkoita,että pyrkii esille ja päällepäsmäriksi.
Mikähän on ujon vastakohta?No,sellainen ainakin,joka ei ole ujo ja hiljainen,voi myös kaivata hyvinkin yksinäisyyttä.
Esim.itse olen ja kuulun "Hiljaisuuden Ystävät" ry.hyn.viikonloppuja puhumatta,omien ajatusten kanssa,miettä,ajatella,meditoida,hiljentyä.Nauttia olemassaolosta ja hiljasuuden äänestä.
Ujon vastakohta ei ole rohkea,mikä se on?Onpa vaikea. Mietin ja pohdin, en löytänyt sanaa vastakohdalle. Otanpa itteni vertailukohteeksi :) Olisiko niin, että ujo olis myös jollakin tapaa häveliäs? Joissakin asioissa ja just nuorena enemmänkin. Kun nyt ajattelen itteeni, niin kyllä saan asiat hoitumaan ja suuni auki, kun tarve on, enkä millään tavalla pelkää isommankaan ryhmän eteen nousua ja pitää vaikkapa puhe. Tosin siihenkin olen saanut "opetusta". Tuo ujous tulee esille sellaisessa tilanteessa, joka on aiemmin koettua joskus kauan sitten nuoruudessa...Enpä osaa tuon kummemmin sanoa.
- jartsev
tammikuun likka kirjoitti:
Onpa vaikea. Mietin ja pohdin, en löytänyt sanaa vastakohdalle. Otanpa itteni vertailukohteeksi :) Olisiko niin, että ujo olis myös jollakin tapaa häveliäs? Joissakin asioissa ja just nuorena enemmänkin. Kun nyt ajattelen itteeni, niin kyllä saan asiat hoitumaan ja suuni auki, kun tarve on, enkä millään tavalla pelkää isommankaan ryhmän eteen nousua ja pitää vaikkapa puhe. Tosin siihenkin olen saanut "opetusta". Tuo ujous tulee esille sellaisessa tilanteessa, joka on aiemmin koettua joskus kauan sitten nuoruudessa...Enpä osaa tuon kummemmin sanoa.
Ujous...se on kyllä hyvä ilmaus sille asialle jota sillä kuvataan ja yleisesti ymmärretään, mutta vastakohtaa ilmaisevaa yhtä sanaa ei taida olla...ei ainakaan helposti löydy.
Mä olin nuorempana hyvin ujo, punastelin vanhempien, varsinkin naistenseurassa. Muistan kun olin nuorukaisena korjausmiehenä sellaisessa työpaikassa jossa oli paljon naistyöntekijöitä. Kyllä he aina kiusoittelivat mua sen ujouden takia, mutta ei ne koskaan kuitenkaan olleet epämiellyttäviä, lopulta jopa suorastaan kivoja ja rakastettavia. Iän karttumisen myötä sellainen ujous on kuitenkin kadonnut.
Vastakohtaan kuitenkin liittyy tietty varmuus, rohkeus, ehkä halu olla keskipisteenä ja esiintyä muille itsevarmana. Olisiko hyvä "pokerinaama" ujon vastakohdalle kuuluva eräs ominaisuus, mutta mikä sana sitä kuvaisi niin enpä vain sitä löydä. - välitön tai
tammikuun likka kirjoitti:
Onpa vaikea. Mietin ja pohdin, en löytänyt sanaa vastakohdalle. Otanpa itteni vertailukohteeksi :) Olisiko niin, että ujo olis myös jollakin tapaa häveliäs? Joissakin asioissa ja just nuorena enemmänkin. Kun nyt ajattelen itteeni, niin kyllä saan asiat hoitumaan ja suuni auki, kun tarve on, enkä millään tavalla pelkää isommankaan ryhmän eteen nousua ja pitää vaikkapa puhe. Tosin siihenkin olen saanut "opetusta". Tuo ujous tulee esille sellaisessa tilanteessa, joka on aiemmin koettua joskus kauan sitten nuoruudessa...Enpä osaa tuon kummemmin sanoa.
peräti häpeämätön, kuten esim ex-appiukko joka ei paljon kukon tai kanan kuvia ovessa katsonut kun vessaa etsi.
- Angel of The Morning
välitön tai kirjoitti:
peräti häpeämätön, kuten esim ex-appiukko joka ei paljon kukon tai kanan kuvia ovessa katsonut kun vessaa etsi.
Minun mielestä ujon vastakohta on itsevarma. Ainakin silloin kun minuun on iskenyt ujous, liittyy siihen epävarmuus,
- t.l.
välitön tai kirjoitti:
peräti häpeämätön, kuten esim ex-appiukko joka ei paljon kukon tai kanan kuvia ovessa katsonut kun vessaa etsi.
Tuo olisikin melko hyvä vastakohta ujolle :)
- t.l.
Angel of The Morning kirjoitti:
Minun mielestä ujon vastakohta on itsevarma. Ainakin silloin kun minuun on iskenyt ujous, liittyy siihen epävarmuus,
Tosi hyvä vastakohta.
- jpntar
Ujo, ja siitä on ollut apuakin monessa. On hyvä, että ujot saavat täällä netissä tuoda esille itseään näin :)
- Angel of The Morning
Kysyin äsken sitä "ihmemieheltä" ja se sanoi; ei kai, et oo, arvaan ja tiedänkin.
Muistan kouluajoilta suullisen esitelmän joka pidettiin aakkosjärjestyksessä. Oma sukunimi oli aakkosten loppupäässä ja sai jännittää aika pitkään ennen kun oma vuoro tuli. Esitelmä meni pikavauhtia enkä muistanut mitään mitä olin puhunut. Numero oli kyllä ihan hyvä.
Jos joku jota arvostan kehuu minua, niin alkaa vieläkin ujostuttamaan.
Uteliaana haluan tutustua uusin ihmisiin ja pidän tilaisuuksista joissa on paljon ihmisiä. - olin kovinkin
ujo, mutta siitäkin oppii ulos sellaisissa tilanteissa joissa on pakko olla esillä.
Mutta en kyllä kärsi ujoudestani mitenkään eikä tämä ole mikään purkautumispaikkani, juttuseuraa on livessä tarpeeksi asti ja enemmänkin. Mieluummin etsin jotakin kiinnostavaa kuin pelkkää hölötystä. - Havanna
kuin joskus:-)Mutta on hyvä juttu, että on tällainen foorumi, jossa voi keskustella nimettömänä erilaisten ihmisten kanssa. Esim. työssä puhutaan aivan eri asioista ja täällä on edustettuna huomattavasti laajempi kirjo erilaisia ihmisiä, erilaisia näkökulmia siis.
En kait varsinaisesti. Juttelen aivan luontevasti ventovieraidenkin kanssa. En pelkää esiintyäkään. En kyllä tunge itseäni esillekään eikä minulla ole tarvetta olla päällepäsmärinä tai hölöttää ihan kaiken aikaa niin etteivät muut saa suunvuoroa. Ihan tavallinen ihminen olen mielestäni.
Omia ongelmiani ratkaisen kyllä parhaiten kirjoittamalla niistä johonkin ja sitten osaan ne esittää suullisestikin. Ja löydän ratkaisujakin. Aivoni eivät oikein käsittele muuten mitään itseeni kohdistuvaa ilkeää toimintaa. En kykene uskomaan edes todeksi. Yleensä tuhoan kaiken kirjallisen aineiston myöhemmin. Täältä netistä ne tuhoutuvatkin ihan itsestään. Muistini ei kykene niitäkään toistamaan enää - tähän asti en ole saanut niitä ajatuksia tosin kirjallisestikaan paperille. Suullisesti en kykene edes kertomaan. Joko menen lukkoon tai alan tunteilla hirveästi. Mutta ei se mielestäni ujoutta ole.Aktiivisten kaupunkilaisvanhempien lapselle ei sellaista ominaisuutta kai helposti pääse kehittymään. Toki jännittäviä uudenlaisia tilanteita voi tulla eteen edelleenkin. Kun hyväksyy oman epätäydellisyytensä, eikä pelkää ihmisiä, jännityskin tuntuu mukavalta ja ihmisethän ovat enimmäkseen ystävällisiä. Tuskin kukaan vaatii minulta enemmän kuin itse vaadin ja toisaalta olen jo kauan sitten oppinut nauramaan hassuille sattumuksille tai omille hölmöilylleni. Niille saavat mielellään muutkin nauraa. ;))
Kirjoittaminen tänne vastaa minulle vieraiden kanssa juttelemista, mutta kirjoittamalla selvittelen myös omia ajatuksiani, erityisesti ongelmatilanteissa.
Olen kuullut, että jotkut kirjailijat ovat ujoja, mutta luulisin nykyisin useampien olevan myös innokkaita keskustelijoita ja esiintyjiä. Joku voi sanoa olevansa ujo, muttei sitä päältä katsoen voisi arvata. Tiedän monia kirjailijoita, jotka nauttivat suunnattomasti esiintymisestä. Eli yleistäminen ei taida onnistua tässäkään asiassa.Optimisti Orvokki olla oikeassa ja pelivaraa jätin muistaakseni aloituksessa, eli saatan tehdä väärän analyysin.
- Pirre*
mihinkäs se ujo Mettis nyt piiloutui, hu huii tule pois sieltä!
- Pirre*
Mettäläinen kirjoitti:
ja palattu mökkireissulta kotia. Mitäs sillä Pirrellä olisi asiaa?
kesken kyselyihen, no hyvä kun uskalsit tulla takas :)
Oliko mukava reissu, - josko sitä pääsis tällä viikolla viimein tässäkin mökkeilemään - päiväksi :) Pirre* kirjoitti:
kesken kyselyihen, no hyvä kun uskalsit tulla takas :)
Oliko mukava reissu, - josko sitä pääsis tällä viikolla viimein tässäkin mökkeilemään - päiväksi :)ja mitä on kyselty?
Reissu oli antoisa ja muikkua tuli runsaasti;)
että punastun kun katson itseäni peilistä :(
T.
Paloma/Punatulkku
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2422081- 1881627
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä461272Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad50982- 41806
- 14790
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30771Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21750Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .24735Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46637