Kanttorien laulutaitoketjusta poiki keskustelu vanhusten- ja sairaanhoidosta, hoitajien työstä ja palkoista ja ortodoksisesta etiikasta. Ajattelin, että mielipiteitä ja ajatuksia voisi koota tähän ketjuun. Tässä pari herättäjää:
"Mitä tulee vanhusten laitostamiseen, niin johtunee luterilaisuudesta, että meillä vanhukset hoidetaan laitoksissa. Ortodoksinen etiikka lähtee siitä, että vanhusten hoito on perheen tehtävä."
"Monella pienellä paikkakunnalla on suomenruotsalaisilla oma vanhainkoti, oma luterilainen seurakunta, jonka ympärillä on paljon erilaista pikkutoimintaa. Svenskatalande bättre folk pitää huolen omistaan. Mitään tällaista en ole huomannut ortodoksien keskuudessa."
"Mitä tulee vanhusten laitostamiseen, niin johtunee luterilaisuudesta, että meillä vanhukset hoidetaan laitoksissa. Ortodoksinen etiikka lähtee siitä, että vanhusten hoito on perheen tehtävä."
"Monella pienellä paikkakunnalla on suomenruotsalaisilla oma vanhainkoti, oma luterilainen seurakunta, jonka ympärillä on paljon erilaista pikkutoimintaa. Svenskatalande bättre folk pitää huolen omistaan. Mitään tällaista en ole huomannut ortodoksien keskuudessa."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Isäni suku hoiti isovanhemmat, suku on karjalainen (ei ortodoksisuku). Evakko isomummoni asui ja eli poikansa perheessä kuolemaansa asti. Isäni vaimoineen hoiti äitinsä ja isänsä hautaan asti.
Meillä ei välimatkojen takia ollut mahdollisuutta hoitaa isäämme, joka menehtyi melko nuorena. Äiti ei hoitoa suostu vastaanottamaan (vaikka apua jo tarvitsisi).
Asiallista kivunhoitoa sain lapselle ruikutettua taannoin vain ortodoksista uskoa tunnustavalta sairaanhoitajalta. Muut pelkäsivät lapsen saavan sydänkohtauksen liiasta kipulääkityksestä, hän sanoi, että lapsi saa sydänkohtauksen kivusta ja pumppasi reilun lääkeannoksen, kivut väheni ja lapsi alkoi toipua.
koska hierarkkia oli paikka paikoin liian syvä, niin että kaikkiin mielipiteisiin ei ollut mahdollista vastata oikeaan paikkaan. Kirjoitan nyt nimimerkillä Miitriina, etteivät mielipiteet mene sekaisin.
Kimmolle: Sanoit, ettet ole havainnut mitään ortodoksista aktiviteettia vanhusten hoidossa, vaikka olit juuri edellä kertonut miten ortodoksisessa suvussasi on ollut tapana hoitaa vanhukset perheen piirissä, niin että kukaan ei joutunut kunnalliskotiin.
Kaikilla ei kuitenkaan omaisia, joten esim omassa seurakunnassani (Helsingin ortodoksinen) on kaksi ortodoksista vanhainkotia toinen on seurakunnan omistama Stefanos-koti, joka on ns palvelutalo omassa kodissaan pärjääville vanhuksille, toinen on yksityisen Venäläisen hyväntekeväisyysyhdistyksen omistama Helena-koti, jota srk tukee. Tähän vanhainkotiin kaupunki sijoittaa hoitoa tarvitsevat ortodoksiset vanhukset. Molemmissa vanhainkodeissa on kirkko, joissa toimitetaan jumalanpalveluksia ja papisto ja diakoniasisaret käyvät vanhuksia katsomassa. Vanhainkodilla on myös ollut seurakuntalaisia vapaaehtoistyössä esim kesäisin vanhuksia ulkoiluttamassa. Ainakin oma seurakuntani on tehnyt paljon vanhusten hyväksi.
Erittäin hyvin toimeentulevia lukuun ottamatta asunnot ovat sen verran pieniä, ettei niihin voi ottaa vanhusta hoidettavaksi. Hoito toki onnistuu muutenkin, jos tuo vanhus asuu kohtuullisen lähellä lapsiaan.
Kun yhteiskunnan verovarat menevät yhä selkeämmin korostettuun turvallisuuteen ja sosiaalisektoria ajetaan alas, niin muutkin, kuin ortodoksit, joutuvat pohtimaan vanhusetiikkaansa uudelleen.
Tämän päivän yhteiskunnalliset vanhainkodit ovat kuin saattohoito-osastoja ilman hoitoa.
Oma äitini on onneksi jo jättänyt useammankin kirjeen, miten hänen asioitaan pitää hoitaa sitten, kun kyky itseilmaisuun on kadonnut.
Jos jostain löytyisi rahaa, niin pitäisi harkita vaikka syrjäisemmän omakotitalon hankkimista. Sinne sopii sitten isompikin porukka.
Hyvää hoitoa saa ainakin isolla rahalla ja ehkä se on korkealaatuista. Yksi melko heikosti tuettu sektori on esim. omaishoitajat. Iäkkäät ja itsekin sairaat puolisot hoitavat läheistään vuosikausia. Nykyään on jonkinlaista omaishoidontukea saatavana ja vapaitakin, mutta niitä on vaikea saada. Vuorohoitosysteemiäkin joissain tapauksissa käytetään, vaikka esim. dementikko voi mennä melkoisen sekaisin jos joutuu kotoa välillä pois.
Omaiset hoitavat myös sairaita ja vammaisia lapsiaan ja joissakin perheissä eletään mielenterveyspotilaan kanssa arkea. Monenlaista haastetta siinä vastaan tulee ja taitoa valvoa että lääkkeet otetaan ajallaan.
Sosiaalisektorin alasajo, voisi kyllä pikkuhiljaa loppua. Paljon näkee liikkellä ihmisiä, jotka selvästi olisivat hoidon tarpeessa mutta on lykätty "avohoitoon" toreille ja turuille.
Miten siinä läheiset tarttuvat asioihin, kun terveydenhoidon sektori katsoo henkilön selviävän omillaan???
Toisten elämään ei voi puuttua vaikka näkee, että tilanne on heikentymässä. Lähimmäisenä haluasi auttaa ja jos yrittää auttaa tuleekin nyrkistä, siinä viimeistään katoaa auttamishalut.
on hyvä me-henki ja rutosti enemmän rahaa kuin ortodoksisuvuilla. Onko se syy, en tiedä, mutta minusta ortodoksit ja luterilaiset pitävät hyvää huolta vanhemmistaan suomessa..
Tämä siis:
Suomenruotsalaisilla on rutosti enemmän rahaa kuin ortodoksisuvuilla.
Tilane vääristyy pääkaupunkiseudulla. Hyvä me-henki, pidempi elinajanodotus, tyytyväisempi elämänasenne ja tiiviimpi yhteisöllisyys sen sijaan pitävät tutkitustikin paikkansa (enkä puhu nyt mistään Pelle Svinrikeistä vaan myös ihan tavallisista kalastajista, maanviljelijöistä ja duunareista).
Tosiasia on, että ainakin Helsingin seudulla ruotsinkielisillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada edullinen paikka palvelutalosta, kuin suomenkielisillä. Tämä johtuu siitä, että huippuvarakkaat ruotsinkielisten etuja valvovat säätiöt omistavat runsaasti palvelutaloja. Voidaan tietysti olla montaa mieltä siitä, miten varat mainituille säätiöille ovat kertyneet. On perusteltua väittää, että kohtuuttoman suuri osa kuluneina vuosikymmeninä yhteisellä työllä hankitusta kansallisvarallisuudestamme on valunut ruotsinkielisten valvontaan. Kuten laulussa sanotaan: toiset soutavat ja toiset vain vähän melalla avittavat!
Palvelutalojen rakentaminen on pääsääntöisesti, taloudellisista syistä, maallisen yhteiskunnan velvollisuus. Ortodokseilla on Helsingissä kuitenkin useita palvelutaloja, joten meillä asiat ovat suhteellisen hyvässä jamassa.
kaikki "ruotsalaiset" eivät ole fiksuja, rikkaita, eivätkä parempia ihmisiä. Vähemmistönä suomenruotsalaiset ovat tottuneet yhteisöllisyyteen
kulttuurinsa säilyttämiseen. Kyse on identiteetin säilymisestä.
Oma kokemus anoppini saattohoidosta oli toisaalta positiivinen, toisaalta koominen. Anoppini oli henkilö, jota ei kukaan määräillyt. Hän hämmästytti olemalla saattohoidossa 8kk. Henkilökunta taivasteli, että täällä yleensä ei viivytä näin kauan. Sairaalapastori, nuori mies, pyöritteli päätään ja nimitteli tervaskantomummoksi. Lopulta hän kuoli. Minua ihmetytti hoitohenkilökunnan lähes paniikinomainen halu päästä ruumiista eroon. Itse koin kuoleman vapauttavana ja haikeana.
Eikö hoitohenkilökuntaa jo koulutuksessa opeteta suhtautumaan kuolemaan luonnollisena tapahtumana, varsinkin kun kyseessä on lähes 100-vuotias henkilö?
Ammattitaito on hyvä, mutta kuolemaa ei osata kohdata. On totta että osastolla ns. toivottomia tapauksia "kartetaan", tutkijan mukaan hoitajat pelkäävät kuolevaa potilasta.
>kaikki "ruotsalaiset" eivät ole fiksuja, rikkaita, eivätkä parempia ihmisiä<
Ovatko jotkut ruotsalaiset mielestäsi "parempia ihmisiä"? Kristityt ovat tottuneet pitämään kaikkia ihmisiä Kristuksen opetuksen mukaisesti samanarvoisina.
Tosin olen vuosien varrella joutunut huomaamaan, että ruotsalaisilla on taipumus asettaa itsensä aina tilaisuuden tullen hanakasti muita paremmiksi ja työntyä eturiviin, vaikkei siihen aihetta olisikaan.
Aivan pöyristyttävä toteamus, että ortodoksit sen paremmin omista vanhuksistaan piittaisivat, eiväthän he piittaa elossa olevistaankaan!
Että pakko reagoida. Vanhukset yleensä ovat vielä elossa, enemmän tai vähemmän. Yleensä enemmän...