halu auttaa

mikä siinä on että pitää kuvitella auttavansa ihmisiä kehumalla omaa uskoaan?
ei en osta sinulle lehmää jos et veisaa minun kanssani ja pelastu.
kaikki länsimaiset muslimi uskovat harrastaa samaa skeeidaa. ei pyyteetön auttaminen anna niin hyviä viboja kuin oman autuuden jakaminen.
pyhää leipää my ass.
spear them! spear them all!
muuta ku jeesuksen nimeen auttamaan.
sweet dreams.
kärsikööt jos eivät usko.
jeesus jeppe rakastaa kaikkia.
jep jep

??? kirjoitti:

mikä siinä on että pitää kuvitella auttavansa ihmisiä kehumalla omaa uskoaan?
ei en osta sinulle lehmää jos et veisaa minun kanssani ja pelastu.
kaikki länsimaiset muslimi uskovat harrastaa samaa skeeidaa. ei pyyteetön auttaminen anna niin hyviä viboja kuin oman autuuden jakaminen.
pyhää leipää my ass.
spear them! spear them all!
muuta ku jeesuksen nimeen auttamaan.
sweet dreams.
kärsikööt jos eivät usko.
jeesus jeppe rakastaa kaikkia.
jep jep

Lue lisää

Lähetystyö ei ole ihan yksinkertainen juttu purtavaksi, koska tietysti aina uskonnollisissa ja hengellisissä kysymyksissä asiaa lähestytään oman uskon/maailmankläsityksen pohjalta.

Itse olen jonkin verran tutustunut SLS:n lähetystyöhön (olen ollut mukana myös paikan päällä harjoittelussa Taiwanilla), ja vahva kokemukseni on, että lähetystyö siltä osin, kuin se koskee kehitysapua/ humanitääristä apua, todellakin on pyyteetöntä auttamista. Toki lähetit saavat palkan, mutta ketään avun vastaanottajaa ei pakoteta uskomaan mihinkään.

Myöskin julistustyö on pyyteetöntä auttamista. Sekin tapahtuu paikallisten ihmisten ehdoilla, ketään ei edelleenkään pakoteta uskomaan. Mutta uskovan kristityn näkökulmasta mikään ei ole niin pyyteetöntä, kuin rukoilla toisten puolesta ja kertoa heille Jeesuksesta. Siksi myöskin tämä julistuksellinen puoli lähetystyötä on niiden ihmisten hyväksi tarkoitettu, joiden parissa työtä tehdään - koska uskotaan, että mikään ei ole sen parempaa, kuin saada uskoa Jumalaan. Kaikki eivät tästä ole tietenkään samaa mieltä, ja siksi onkin tärkeää, että jokainen saa elää sinänsä rauhassa. Humanitäärisen avun vastaanottamisella ei ole mitään pakotetta alkaa käydä missään hengellisissä tapahtumissa.

Kuitenkin periaatteessa (ja aika usein käytännössäkin) nämä kaksi asiaa -palvelu ja kertominen- ovat kuin saksen terät. Molempia tarvitaan. Ja tämä on tosiaan pohdiskelua kristillisestä näkökulmasta. Kristillisen näkökulman ymmärtäminen tietysti auttaa ymmärtämään lähetystyötä, koska se lähtee kristillisestä näkökulmasta.

Alkuperäisen viestin kirjoittajalle annan vain yhden neuvon: Rukoile. :) Auttamisen halusi on ihana asia päädyit auttamaan sitten mitä kautta tahansa, ja minne tahansa. Siunausta sinulle! Minäkin olen miettinyt lähetystyöhön lähtemistä. Itse kyllä uskon, välillä vähän haparoiden. Kai se Jumala on niin täydellinen, että voi käyttää meitä epätäydellisiäkin :)

ellie80 kirjoitti:

Lähetystyö ei ole ihan yksinkertainen juttu purtavaksi, koska tietysti aina uskonnollisissa ja hengellisissä kysymyksissä asiaa lähestytään oman uskon/maailmankläsityksen pohjalta.

Itse olen jonkin verran tutustunut SLS:n lähetystyöhön (olen ollut mukana myös paikan päällä harjoittelussa Taiwanilla), ja vahva kokemukseni on, että lähetystyö siltä osin, kuin se koskee kehitysapua/ humanitääristä apua, todellakin on pyyteetöntä auttamista. Toki lähetit saavat palkan, mutta ketään avun vastaanottajaa ei pakoteta uskomaan mihinkään.

Myöskin julistustyö on pyyteetöntä auttamista. Sekin tapahtuu paikallisten ihmisten ehdoilla, ketään ei edelleenkään pakoteta uskomaan. Mutta uskovan kristityn näkökulmasta mikään ei ole niin pyyteetöntä, kuin rukoilla toisten puolesta ja kertoa heille Jeesuksesta. Siksi myöskin tämä julistuksellinen puoli lähetystyötä on niiden ihmisten hyväksi tarkoitettu, joiden parissa työtä tehdään - koska uskotaan, että mikään ei ole sen parempaa, kuin saada uskoa Jumalaan. Kaikki eivät tästä ole tietenkään samaa mieltä, ja siksi onkin tärkeää, että jokainen saa elää sinänsä rauhassa. Humanitäärisen avun vastaanottamisella ei ole mitään pakotetta alkaa käydä missään hengellisissä tapahtumissa.

Kuitenkin periaatteessa (ja aika usein käytännössäkin) nämä kaksi asiaa -palvelu ja kertominen- ovat kuin saksen terät. Molempia tarvitaan. Ja tämä on tosiaan pohdiskelua kristillisestä näkökulmasta. Kristillisen näkökulman ymmärtäminen tietysti auttaa ymmärtämään lähetystyötä, koska se lähtee kristillisestä näkökulmasta.

Alkuperäisen viestin kirjoittajalle annan vain yhden neuvon: Rukoile. :) Auttamisen halusi on ihana asia päädyit auttamaan sitten mitä kautta tahansa, ja minne tahansa. Siunausta sinulle! Minäkin olen miettinyt lähetystyöhön lähtemistä. Itse kyllä uskon, välillä vähän haparoiden. Kai se Jumala on niin täydellinen, että voi käyttää meitä epätäydellisiäkin :)

Lue lisää

..esim nykyisessä Israelissakin pitää harrastaa lähetystyötä? Vuosikymmenien ajan sielläkin on ollut suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Luulisi etteivät juutalaiset ole kovin kiinnostuneita ulkopuolisten tyrkyttämästä uskosta. Samaa voisi kuvitella palestiinalaisistakin.

Mikä hinku meillä eurooppalaisilla on ollut kautta aikojen mennä mitä kaukaisimpaan maihin tuputtamaan omaa uskoamme. Ihmisille joilla on jo oma uskonto omasta takaa. Afganistanissa nähtiin äskettäin mitä talebanit eteläkoreaalaisista lähetystyöntekijöistä ajattelevat.

Eikös tasapuolisuuden nimissä pitäisi hyväksyä muslimien tehdä lähetystyötä esim. Britanniassa tai vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. Siellähän on jo valmiiksi paljon muslimeja.

Entä meillä. Kuinka moni on kiinnosutnut esimerkiksi ovelta ovelle kiertelevistä mormooneista tai jehovan todistajista. Hekin tekevät tavallaan läehtystyötä - tyrkyttämällä uskoaan ihmisille joilla on jo oma uskonsa ennestään.

Humanitaarinen apu humanitaarista apua - lähetystyö lähetystyötä.