Haluaisin lähetystöhön, koska haluan auttaa ihmisiä. Mutta en ole varma omasta uskostani. Onko siis mahdoton yhtälö mennä auttamaan itse auttamisen vuoksi eikä levittämään uskoa?
halu auttaa
mutta oma usko hukassa
7946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä ajattelen niin, että sun kannattaisi ensin selvittää itsellesi uskotko Jeesukseen vai et.
Vaikka silleen, että pyydät ensin Jumalalta, että Hän antaisi sinun ymmärtää lukemaasi, ja luet sitten Raamatusta evankeliumeja, esim. Johanneksen evankeliumin ja Roomalaiskirjeen. Tai mene jonnekin kuuntelemaan mikä se usko Jeesukseen oikein on. Raamattu kannesta kanteen -kuunnelmillakin voi miettiä sitä asiaa - niissä selitetään Raamattua, esim. käydään Johanneksen evankeliumi läpi: http://www.rkk-sansa.net/joh.htm
Monissa seurakunnissa järjestetään myös Alfa-kursseja, joissa käydään uskon perusasiat läpi. Voi itseksesikin lukea Alfa-kurssilla käytetyn kirjan "Hyvä kysymys" tai Bo Gierzin kirjoittaman Uskon ABC.
Jos päädyt siihen, että et halua uskoa Jeesukseen, etkä usko, että hän oli se, joka väitti olevansa, voit mennä kehitysyhteistyöhön. Se on köyhien auttamista, jossa ei tarvitse ottaa huomioon ihmisten hengellisiin tarpeisiin vastaamista.
Kannattaa soittaa seurakunnan pastorille ja kysyä hänen mielipidettään. Kyllä "puhdas auttaminen" on todella tärkeää, jos lähtee sellaiseen tehtävään. Uskon levittäminen on ensisijassa rakkauden mukaan elämistä, siitähän kristityt tunnetaan...
Omasta uskostaan ei tarvitse olla varma. Kirkko kutsuu ja lähettää sinut kentälle ja mukanasi on Jumalan siunaus. Minä ainakin uskon, että se riittäisi vaikka mihin, uskoin sitten tai en.
Auttamaan voi mennä pelkästä auttamisen halusta. Ehkä ei kannata mennä julistustyöhön, jos ei usko, että se mitenkään auttaa. Oman kutsumuksen pohdiskelu on tietenkin pitkällinen prosessi. Jos sinulla on sen verran uskoa, että uskallat rukoilla, niin pyydä Jumalalta neuvoa. Ja jos haluat vahvistaa uskoasi, niin käy jumalanpalveluksessa. Ehkä silloin myös avautuu, kannattaako sinun lähteä auttamaan. Sieltä jumalanpalveluksesta se usko löytyy, ennemmin tai myöhemmin. Näin Jumala on luvannut, ja tämä lupaus on luotettava ja varma. Ennemmin tai myöhemmin, jos vain etsii.
mikä siinä on että pitää kuvitella auttavansa ihmisiä kehumalla omaa uskoaan?
ei en osta sinulle lehmää jos et veisaa minun kanssani ja pelastu.
kaikki länsimaiset muslimi uskovat harrastaa samaa skeeidaa. ei pyyteetön auttaminen anna niin hyviä viboja kuin oman autuuden jakaminen.
pyhää leipää my ass.
spear them! spear them all!
muuta ku jeesuksen nimeen auttamaan.
sweet dreams.
kärsikööt jos eivät usko.
jeesus jeppe rakastaa kaikkia.
jep jep
Lähetystyö ei ole ihan yksinkertainen juttu purtavaksi, koska tietysti aina uskonnollisissa ja hengellisissä kysymyksissä asiaa lähestytään oman uskon/maailmankläsityksen pohjalta.
Itse olen jonkin verran tutustunut SLS:n lähetystyöhön (olen ollut mukana myös paikan päällä harjoittelussa Taiwanilla), ja vahva kokemukseni on, että lähetystyö siltä osin, kuin se koskee kehitysapua/ humanitääristä apua, todellakin on pyyteetöntä auttamista. Toki lähetit saavat palkan, mutta ketään avun vastaanottajaa ei pakoteta uskomaan mihinkään.
Myöskin julistustyö on pyyteetöntä auttamista. Sekin tapahtuu paikallisten ihmisten ehdoilla, ketään ei edelleenkään pakoteta uskomaan. Mutta uskovan kristityn näkökulmasta mikään ei ole niin pyyteetöntä, kuin rukoilla toisten puolesta ja kertoa heille Jeesuksesta. Siksi myöskin tämä julistuksellinen puoli lähetystyötä on niiden ihmisten hyväksi tarkoitettu, joiden parissa työtä tehdään - koska uskotaan, että mikään ei ole sen parempaa, kuin saada uskoa Jumalaan. Kaikki eivät tästä ole tietenkään samaa mieltä, ja siksi onkin tärkeää, että jokainen saa elää sinänsä rauhassa. Humanitäärisen avun vastaanottamisella ei ole mitään pakotetta alkaa käydä missään hengellisissä tapahtumissa.
Kuitenkin periaatteessa (ja aika usein käytännössäkin) nämä kaksi asiaa -palvelu ja kertominen- ovat kuin saksen terät. Molempia tarvitaan. Ja tämä on tosiaan pohdiskelua kristillisestä näkökulmasta. Kristillisen näkökulman ymmärtäminen tietysti auttaa ymmärtämään lähetystyötä, koska se lähtee kristillisestä näkökulmasta.
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle annan vain yhden neuvon: Rukoile. :) Auttamisen halusi on ihana asia päädyit auttamaan sitten mitä kautta tahansa, ja minne tahansa. Siunausta sinulle! Minäkin olen miettinyt lähetystyöhön lähtemistä. Itse kyllä uskon, välillä vähän haparoiden. Kai se Jumala on niin täydellinen, että voi käyttää meitä epätäydellisiäkin :)
..esim nykyisessä Israelissakin pitää harrastaa lähetystyötä? Vuosikymmenien ajan sielläkin on ollut suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Luulisi etteivät juutalaiset ole kovin kiinnostuneita ulkopuolisten tyrkyttämästä uskosta. Samaa voisi kuvitella palestiinalaisistakin.
Mikä hinku meillä eurooppalaisilla on ollut kautta aikojen mennä mitä kaukaisimpaan maihin tuputtamaan omaa uskoamme. Ihmisille joilla on jo oma uskonto omasta takaa. Afganistanissa nähtiin äskettäin mitä talebanit eteläkoreaalaisista lähetystyöntekijöistä ajattelevat.
Eikös tasapuolisuuden nimissä pitäisi hyväksyä muslimien tehdä lähetystyötä esim. Britanniassa tai vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. Siellähän on jo valmiiksi paljon muslimeja.
Entä meillä. Kuinka moni on kiinnosutnut esimerkiksi ovelta ovelle kiertelevistä mormooneista tai jehovan todistajista. Hekin tekevät tavallaan läehtystyötä - tyrkyttämällä uskoaan ihmisille joilla on jo oma uskonsa ennestään.
Humanitaarinen apu humanitaarista apua - lähetystyö lähetystyötä.
Olet varmaan jossain seurakunnassa, sieltäkautta voit osallistua auttamiseen,kuuluu evankeljumin julitaminen,ei käännyttäminen se on yksin jumalan vallassa ihminen ei voi käänyttä ketään.
Uskovin on viedä evankeljuia eteen päin,keille se näky tulee palvelustehtäviä on seurakunnissa.
miksi pitäisi lähteä auttamaan kauas , voihan alkuun auttaa kotikulmillakin ! Minäkin haluan auttaa muita, mutta miten, kun minut itsenikin leimataan avuttomaksi avun tarvitsijaksi pikemminkin kuin vakavastiotettavaksi AUTTAJAKSI -siis ensivaikutelman perusteella ainakin..