Kuolema liippasi toissapäivänä minua todella läheltä.
Olin mökillä lakkaamassa vasta valmistuneen terassin kaidetta, ja seisoin nurkalla olevan suuren kiven päällä. Kivi on sellainen pyöreä metrin kokoinen siirtolohkare.
Mökki on kallion päällä rinteessä, kuten tuo kivikin ennen oli. Varmaan arvaatte miten kävi: kivi ei ollutkaan tukevasti kallion päällä vaan tunsin sen muljahtelevan edestakaisin jalkojeni alla.
Oli jo aiemmin ollut suunnitelmissa siirtää kivi joskus pois nurkalta taljan tai rautakangen avulla, ja siinä samassa sain ajatuksen: lähtisikö kivi liikkeelle kun tarpeeksi keikuttaa sitä. Niinpä kokeilin lähteekö kivi vierimään kun seison sen päällä ja keikutan sitä varovasti.
Jokin varoitti kuitenkin minua että lopeta heti, hullu! Ettei tämä ehkä ole kovin hyvä ajatus. Niinpä tulin pois kiveltä ja työnsin sen ylämäen puolelta ja tukevalta maankamaralta käsin alamäkeen. Se vieri noin metrin ennen kuin mäjähti alempana ollutta toista kiveä päin ja jäi siihen sitten makaamaan.
Vieläkin ahdistaa kun miettii sitä, jos olisin jatkanut kiven keikuttamista, pudonnut kiven päältä ja se olisi vyörynyt päälleni. Ambulanssi ei sinne mökille olisi ehtinyt, sillä mökki on saaressa syrjäisellä paikalla. Kaksi lastani, molemmat pieniä alle kouluikäisiä tyttöjä, olisivat jääneet orvoiksi. Kuolema liippasi tosi läheltä.
Mutta Kristus kuitenkin varjeli omaansa ja varoitti minua ajoissa.
Miksi kerron tästä? Koska vierinkivet ovat varsinkin pihapiirissä ihan oikeasti vaarallisia.
Olin mökillä lakkaamassa vasta valmistuneen terassin kaidetta, ja seisoin nurkalla olevan suuren kiven päällä. Kivi on sellainen pyöreä metrin kokoinen siirtolohkare.
Mökki on kallion päällä rinteessä, kuten tuo kivikin ennen oli. Varmaan arvaatte miten kävi: kivi ei ollutkaan tukevasti kallion päällä vaan tunsin sen muljahtelevan edestakaisin jalkojeni alla.
Oli jo aiemmin ollut suunnitelmissa siirtää kivi joskus pois nurkalta taljan tai rautakangen avulla, ja siinä samassa sain ajatuksen: lähtisikö kivi liikkeelle kun tarpeeksi keikuttaa sitä. Niinpä kokeilin lähteekö kivi vierimään kun seison sen päällä ja keikutan sitä varovasti.
Jokin varoitti kuitenkin minua että lopeta heti, hullu! Ettei tämä ehkä ole kovin hyvä ajatus. Niinpä tulin pois kiveltä ja työnsin sen ylämäen puolelta ja tukevalta maankamaralta käsin alamäkeen. Se vieri noin metrin ennen kuin mäjähti alempana ollutta toista kiveä päin ja jäi siihen sitten makaamaan.
Vieläkin ahdistaa kun miettii sitä, jos olisin jatkanut kiven keikuttamista, pudonnut kiven päältä ja se olisi vyörynyt päälleni. Ambulanssi ei sinne mökille olisi ehtinyt, sillä mökki on saaressa syrjäisellä paikalla. Kaksi lastani, molemmat pieniä alle kouluikäisiä tyttöjä, olisivat jääneet orvoiksi. Kuolema liippasi tosi läheltä.
Mutta Kristus kuitenkin varjeli omaansa ja varoitti minua ajoissa.
Miksi kerron tästä? Koska vierinkivet ovat varsinkin pihapiirissä ihan oikeasti vaarallisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kovin monen mutkan takana se kuitenkin vielä oli!
Vierivät kivet ei koskaan sammaloidu.
sinua varmasti tarvitaan tässä elämässä ! Olen minäkin kokenut erilaisia läheltä piti tilanteita, ja uskon että minuakin tarvitaan.