Te aistivat tiedätte,mitä tarkoitan.En ennen isäni kuolemaa tiennyt sen olevan mahdollistakaan.Nyt hän ei ole muutamaan kuukauteen käynyt ja kysymys onkin, kauanko olette aistineet edesmenneen? Jättääkö hän lopulta käymättä kokonaan vai harvenevatko vain käynnit?
Olisiko se jokin siirtymävaihe, kun he pystyvät vielä käymään täällä ja sitten ei enää? Vai tulisiko hän vielä? Miten teillä on ollut?
Olisiko se jokin siirtymävaihe, kun he pystyvät vielä käymään täällä ja sitten ei enää? Vai tulisiko hän vielä? Miten teillä on ollut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta en ole vielä huomannut hänen olevan läsnä.
Ehkä hän on nyt niin onnellinen, ettei tunne tarvetta palata meidän luoksemme. Välimme olivat hyvät, ei mitään riitoja. Minulla on ollut rauha sydämessäni isän kuoleman takia (tai siitä huolimatta). Olimme hyvin läheiset.
rakkaan ikäänkuin kävelevän jossakin,kuulen hänen avaavan jääkaapin ja muutenkin tunnen hänen olevan läsnä luonani,se tuntuu kovin lohduttavalta.odotan niin kovasti että hän olisi läsnä,öisin pyydän häntä mielessäni tulemaan viereeni ja auttavan minua nukahtamaan.yleensä nukahdankin sitten heti.on niin valtava ikävä häntä.jokainen tuntee miten tuntee.toiset eivät koe rakkaidensa olevan läsnä ollenkaan toiset tuntevat sen vahvemmin.unet ovat myös sellaisia jotka lohduttavat kovasti ikävän olessa kovimmillaan.onneksi ihminen pystyy näkemään unia.kun pitää avoimen mielen eikä pelkää tuntematonta uskon kaiken olevan mahdollista.
tänä yönä toivon tapaavani häntä unissani.ja jos en tapaa,tulee hän sitten kun on tullakseen..
ja voimakkaimmin koin poikani olleen läsnä heti kuoleman jälkeen.
Silloin myös tapahtui kaikki ns.oudot asiat kotona.
Koti tuntui erittäin hyvältä paikalta missä sai vaan olla. Ymmärsin mitä sana lämmin tunne tarkoittaa.
Palattuani hautajaisten jälkeen töihin tunsin myös poikani olevan kanssani, ja mielessäni puhuin hänelle. Nyt sitten näet missä äiti on töissä tyyliin.
Välillä tunne katoaa ja tulee vaan olo että hänellä on kiire ja hänen on pakko olla jossain muualla.
Välillä hän yllättää minut , saaden minut tuntemaan hänen läsnäoloaan.
Mitään en ole ikinä nähnyt , vaan kokenut.
Olen jopa sanonut jumalalle että jos tarve vaatii että pojallani on hyvä olla, olen valmis jopa luopumaan hänen "vierailuistaan".
Mutta myönnän että kaipaan häntä kunnen ole vähään aikaan aistinut häntä.
Ystäväni suri omaa lastaan kovin paljon ja suru oli lohduton. Hän koko pari kertaa hyvin fyysisesti lapsensa vieraillun. lapsi tuli istumaan hänen viereen ja hiukan tönäs äitiään.
Itse en pelkää ollenkaan ja olen sanonut että hän on tervetullut jos se hänelle vaan sopii, mutta tärkeintä minulle on se että hänellä on hyvä olla. Jos se on hänelle huonoksi tulla, olen valmis luopumaan siitä lapseni hyväksi.
Koska ikävä on kuitenkin niin suurta ettei siihen mikään auta kuitenkaan.
Luin että olet menettänyt poikasi, ilmeisesti vuosi sitten. Itse menetin toukokuussa (20-vuotiaan).
Hän tuli lintuna ilmeisesti jättämään jäähyväiset.
Olisi kiva tietää miten olet mennyt eteenpäin.
Itse tunnen olevani jotenkuten puhki sisältä, mutta se ns. suuri suru ei ole tullut vielä.
Minkä ikäinen poikasi oli mikäli saan kysyä?
Mikäli et halua vastata, ymmärrän, mutta siitä huolimatta pikkuiseen... odottelemisin...