Tässä tekstissä kommentoin erilaisia feminismin suuntauksia ja muutamia näkemyksiä.
Sosialistiliiton Murroksen kirjoitus:
Patriarkaatti on hierarkinen vallan ja alistamisen järjestelmä, joka koostuu ja uusintuu seuraavista asioista: naisten seksuaalisuuden ja uusintamisen kontrolli, pakollinen heteroseksuaalisuus ja äitiys, naisellisuuden ja naisen seksuaalisuuden konstruointi passiiviseksi sekä alistetuksi objektiksi, naisiin kohdistuva väkivalta esimerkiksi insestin ja raiskauksen muodossa, patriarkaaliset instituutiot mm. perhe, kirkko ja valtio.
Tästä Murroksen kirjoituksesta paistava katkeruus perinteisiä arvoja ja heteroseksuaalisuutta kohtaan pistää miettimään, onko perinteinen heteroseksuaalinen maailma, äitiys ja perhe-elämä kirjoittajalle laisinkaan tuttuja. Kukaan 2000-luvun Suomessa ei pakota naista äidiksi, heteroksi tai vie vuoteeseen passiiviseksi seksileluksi. Rikollisuus ja väkivalta eivät ole normaalia heteroiden perhe-elämää, toisin kuten kirjoittaja antaa ymmärtää. Näitä esiintyy yhtä lailla homoseksuaalisissa suhteissa. Insesmi, patriarkaalisuus ja jopa kirkko on saatu mukaan samaan vuodatukseen. Kirjoitus ei enempää kommentointia kaipaa vaan kertoo lähinnä kirjoittajastaan.
Liberaalifeminismi:
Liberaalifeministit uskoivat, että korjaamalla syrjivä lainsäädäntö, avataan naisille tie julkiseen elämään ja vähitellen saavutetaan tasa-arvo sukupuolten kesken. 1800 -luvun lopun ja 1900 -luvun alun sitkeän työn tuloksena naiset saivatkin äänioikeuden lähes kaikissa länsimaissa.
Tasa-arvoista lainsäädäntöä toki tarvittiin saamaan naisille oikeuksia, mutta 2000-luvun länsimaissa naisille ajetaan erioikeuksia. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa. Miesten pilkkaaminen ja halveksiminen ovat joidenkin naisten mielestä naisille kuuluva oikeus.
Radikaalifeminismi:
Kate Millettin mukaan jos naiset halutaan vapauttaa, pitää miesten kontrolli eliminoida, ja tämä tapahtuu ainoastaan poistamalla sosiaaliset sukupuoliroolit, jotka ovat korostaneet miesten dominoivaa, maskuliinista käyttäytymistä ja naisten alisteisia, feminiinisiä käyttäytymismalleja. Androgynia, joka sallii molemmille sukupuolille sekä feminiinisinä että maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia tarjoaa Millettin visioissa mahdollisuuden poistaa patriarkaatti.
Sukupuoliroolien väitetään tässä olevan sosiaalisia, siis opittuja eikä biologisia. Vaikka on tieteellisesti todistettu, että sukupuolinen käyttäytyminen on hyvin biologista ilmeten jo hyvin pienillä lapsilla ilman, että heitä opetetaan sukupuolirooliin. Näin ollen radikaalifeministien mukaan naiset voivat ruveta äijiksi ja miehet neideiksi tuosta vain. Toki se voisi olla hetken jopa hauskaakin... Jack Bauer juoksemassa kukkamekko päällä rosvojen perässä ei tarkemmin ajateltuna kuulosta kovin innostavalta ajatukselta. Kyllä nykymaailmassa miesten ja naisten sallitaan olevan juuri sellaisia kuin haluavat ilman, että meidän tarvitsee lähestyä androgyniaa (sukupuolettomuutta). Pelkkä sanakin tuo kylmiä väreitä. (Suoraan sanottuna: Kaikkea sitä aivokuollut anarkofemakkolesbo voi hetero- ja miesinhossaan keksiäkin).
Psykoanalyyttinen feminismi:
Kun mies ei pysty antamaan naiselle sellaista emotionaalista tyydytystä, jota nainen kaipaa, kääntyy nainen ystävättäriensä puoleen tai hankkii oman lapsen. Halu saada lapsi ja hoivata sitä ei siten ole biologinen vietti, vaan sen juuret ovat äidin ja tyttären välisessä varhaissuhteessa.
Jos mies ei tyydytä naista emotionaalisesti, nainen menee sänkyyn toisen naisen kanssa? Tätäkö tässä tarkoitetaan? Heterous on kirjoittajan mukaan ilmeisesti vaate, jonka voi riisua kun se ei enää miellytä. Halu hoivata lasta ei siis ole biologinen vietti vaan äidin ja tyttären suhteessa opittu juttu. Justiinsa juu. Elikkä jos tuota opittua hoivaviettiä ei ole, niin nainen ei automaattisesti halua saada lapsia - ja jos sattuu sellaisen saamaan niin käy heittämässä roskakoriin tarpeettomana?
Itseasiassa biologinen hoivavietti on niin voimakas, että se kanavoituu muualle, ellei se toteudu oman lapsen kautta. Moni hankkii tämän vaiston korvikkeeksi jotain muuta: Kettutytöt ovat kohdistaneet äidinvaistonsa tarhakettuihin. Pakolaisia lisää haluava maailmanparantaja haluaa hyysätä maahanmuuttajia. Uranainen saattaa ottaa kotiinsa kissanpennun. Maailmanparantajanainen ottaa Afrikasta kummilapsen ja perheen äiti, joka ei voi enää saada omia lapsia, ottaa huostaanotetun lapsen kotiinsa asumaan.
Postmoderni feminismi:
Ranskassa syntynyt, psykoanalyysin uudenlaisiin tulkintoihin pohjaavaa postmoderni feminismi korostaa mm. puhutun kielen merkitystä. Se kieli, jota puhumme, on maskuliinista kieltä ja se ohjaa meidät maskuliiniseen, kaksinapaiseen maailman hahmottamiseen. Naisten vapautumisen edellytyksenä on feminiinisen kielen luominen.
Maskuliininen kaksinapainen maailma. Ikäänkuin maailmassa olisi vain yhdenlaisia miehiä ja yhdenlainen tapa ajatella. Feminiinisellä kielellä ilmeisesti tarkoitetaan seuraavaa: Kaikki ihmiset maailmassa ovat hyviä. Maailman ongelmat johtuvat vain kaksinapaisen maailman negatiivisesta impulssista, jonka vastaanottamisessa toiset ihmiset ovat vähemmän taitavia. He tarvitsevat vain kärsivällisyyttämme ja suvaitsevaisuuttamme saavuttaakseen tietoisuuden uudesta rauhaarakastavasta maailmasta ja rakkauden energioista.
Feminiininen kieli, politiikka ja reaalimaailma saattaisivat olla juuri se yhtälö, jonka avulla Eurooppa muuttuu kehitysmaaksi ennätysajassa.
Sosiaalibiologian määritelmä Vihreiden Naisten kertomana:
Avainkysymys kuuluu: mistä johtuu, että huolimatta monin tavoin edistyksellisestä lainsäädännöstämme, naiset ovat vielä niin kaukana aidosta tasa-arvosta?
Sosiobiologin vastaus kysymykseen on se, että on kyseessä luonnonlaki. Eläinpopulaatioissa koiras on luonnostaan aggressiivinen, naaras sopeutuvainen ja hoivaava, ja vaikka ihmisyhteisöt ovat paljon monimutkaisempia kuin eläinten vastaavat, pätee tämä laki myös ihmisten muodostamissa yhteiskunnissa.
Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että mies ja nainen ovat erilaisia ja silti tasa-arvoisia. Tasa-arvoisuus tarkoittaa minulle ihmisarvoa eikä pakonomaista samankaltaisuutta henkisesti ja fyysisesti. Ei voi myöskään yleistää, että vain koiras on luonnostaan aggressiivinen tai naaras sopeutuvainen, mutta taipumus on varmasti enemmän juuri näin päin.
Feministinä itseään pitävä nainen usein kieltää jyrkästi edellä mainitut feminismin pääsuuntaukset ja pitää radikaaleja ajatuksia hihhuleiden puheina. Olen saanut kuulla ns. feministeiltä, että he heteronaisina pitävät nimenomaan naismaisista miehistä eivätkä maskuliinisista miehistä - maskuliininen mies kuvattiin erään feministin toimesta kaljamahaiseksi, makkaraa syöväksi ja kännissä toikkaroivaksi penkkiurheilijaksi, joka äänestää SDP:tä tai Keskustaa. Eräs hämmästeli, eikö minua sitten kiinnosta mies, joka uskaltaa tehdä muutakin kuin edellä mainittuja miehisiä asioita?
Joidenkin itseään fiksuna feministinä itseään pitävien naisten (ei tietenkään kaikkien) todellinen ajatusmaailma selviää kun lähtee aiheesta väittelemään ja se ajatusmaailma on selkeän miesvihamielinen. Se on yleistävä ja stereotypiohin sortuva.
Fiksuksi feministiksi itseään puolustava nainen on monelle miehelle juuri yhtä vakuuttava kuin fiksuksi sovinistiksi itseään puolustava mies naisille.
Feministit eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitin naisellisella miehellä. Se ei tarkoita miestä, joka tanssii balettia, lakkaa kynsiään, meikkaa tai tekee kotitöitä. Se ei tarkoita edes homomiestä, joka käyttäytyy maskuliinisesti. Mies on naisellinen vasta kun hän käyttäytyy, elehtii ja puhuu kuin hyvin naisellinen nainen. Mies voi siis tehdä edellä mainittuja asioita olematta kuitenkaan vähääkään naisellinen. Feministit myös selvästi luulevat, että jos ja kun nainen ei halua feminiinistä miestä, hän sitten inhoaa heitä ja tuomitsee samalla myös homoseksuaalit. Ikään kuin nainen ei sitten voisikaan olla naisellisen hetero- tai homomiehen hyvä ystävä tai rakastaa tätä ilman seksuaalista jännitettä.
En kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä naisen sukupuolielimiä esittävä feministinen kattaustaideteos on hieno. En myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä kännissä toikkaroiva ja vaimoaan hakkaava suomalaismies on vaarallisempi kuin uskonnollisesti fanaattinen ja vaimoaan imaamin ohjeen mukaan hakkaava muslimimies. En myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä miehiä pitää kannustaa olemaan naisellisempia jo pikkupoikina. Enkä myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä naisilla pitää olla oikeuksia ja miehillä vain velvollisuuksia - toisin sanoen vain miesten pitää muuttua, jotta naisilla olisi kivaa.
Maailma ei tule paremmaksi sillä, että naiset sitä johtavat. Osa naisista johtaa kenties sen vuoksi niin hyvin, koska naisen pitää todistaa sekä itselleen että muille pärjäävänsä. Terroristit ja moninkertaiset naisten raiskaajat eivät terapialla ja paapomisella muutu. Joillekin ihmisille usko ihmisen hyvyyteen on niin vankka, että he eivät voi uskoa olevan olemassa ihmisiä, jotka ryöstäisivät tai tappaisivat heidät heti tilaisuuden tullen katumatta sitä vähääkään. Toisen ihmisen kunnioittaminen on aatteena kaunis, mutta toimimaton ja vaarallinen maailmassa, jossa vain toinen osapuoli sitä noudattaa. Tämä kommentti siksi, että mm. Norjassa valtaosa feministeistä kannattaa maahanmuuton lisäämistä.
Feminismi tulee säilymään yhä marginaaliryhmän piirissä eikä se tule koskaan saavuttamaan suurempaa kannatusta naisten keskuudessa. Tasa-arvosta puhuttaessa ja päättäessä ei tarvita feminististä paatosta, komentelua, marttyyrikompleksia, miesten esineellistämistä tai stereotypioimista. Yliopistonaisille suosittelen laskeutumista maan pinnalle ja keskustelua erilaisten miesten kanssa ja miesten kuuntelemista ilman opillisia ennakkoasenteita. Samaa suosittelen myös sovinistimiehille, joiden mielestä nainen on käyttöesine eikä ihminen.
Koska arvostelen feminismiä, minua pidettiin huonon itsetunnon omaavana, heikkona ja alistuvana naisena. Täytyy myöntää, että kyseinen analyysi herätti hilpeyttä. Olisi syytä todella miettiä, mitä alistuminen tarkoittaa. Sekä miehet että naiset joutuvat antamaan periksi (eli alistumaan) joissakin asioissa. Joskus voi antaa toisen olla mielestään väärässä sellaisessa asiassa, joka on hänelle hyvin tärkeä eikä väittää vastaan (ellei väärässä olosta ole suoranaista haittaa). Mikään ei tuhoa itsetuntoa tehokkaammin kun toisen jatkuva lannistaminen tai toisen ilon pilaaminen töykeällä kommentilla. Ja jos feministit väittävät, että vain mies tekee edellä mainittuja asioita, heidän kannattaa käydä tutkituttamassa päänsä.
Feminismiä vastaan ei tarvita sovinismia tai kosto-operaatiota vaan kuuntelua ja suoraa puhetta. Miesten tulisi sanoa asiallinen mielipiteensä suoraan ja kertoa kun puhe on heitä loukkavaa ja yleistävää. Voisi olla paikallaan kysyä kuinka nainen on tullut sellaiseen käsitykseen miehistä kuin on tullut. Patologiset tapaukset voi jättää kokonaan huomiotta ja jatkaa vain matkaansa. Moni feministi pitää ihanteena naisten sisaruutta, mutta jos ketkä niin naiset eivät helposti tule toimeen keskenään ja tue toisiaan. Selkäänpuukotus alkaa heti jos joku pärjää muita paremmin. Tässä olisi naisilla todella parannettavaa ja peiliin katsomisen paikka.
Heteroseksuaalinen yhteiskunta on perusmalli, joka on jatkunut läpi vuosituhansien. Naisten käsitys onnellisesta elämästä ei ole rajoja rikkova, androgyyni, miesten feminiinisyyttä ja alistumista korostava yhteiskunta. Sellainen yhteiskunta on tavalliselle heteronaiselle vieras ja pelottava muuttuvassa ja uskonnollisten jännitteiden värittämässä maailmassa.
http://tuuli-blogi.blogspot.com/
Sosialistiliiton Murroksen kirjoitus:
Patriarkaatti on hierarkinen vallan ja alistamisen järjestelmä, joka koostuu ja uusintuu seuraavista asioista: naisten seksuaalisuuden ja uusintamisen kontrolli, pakollinen heteroseksuaalisuus ja äitiys, naisellisuuden ja naisen seksuaalisuuden konstruointi passiiviseksi sekä alistetuksi objektiksi, naisiin kohdistuva väkivalta esimerkiksi insestin ja raiskauksen muodossa, patriarkaaliset instituutiot mm. perhe, kirkko ja valtio.
Tästä Murroksen kirjoituksesta paistava katkeruus perinteisiä arvoja ja heteroseksuaalisuutta kohtaan pistää miettimään, onko perinteinen heteroseksuaalinen maailma, äitiys ja perhe-elämä kirjoittajalle laisinkaan tuttuja. Kukaan 2000-luvun Suomessa ei pakota naista äidiksi, heteroksi tai vie vuoteeseen passiiviseksi seksileluksi. Rikollisuus ja väkivalta eivät ole normaalia heteroiden perhe-elämää, toisin kuten kirjoittaja antaa ymmärtää. Näitä esiintyy yhtä lailla homoseksuaalisissa suhteissa. Insesmi, patriarkaalisuus ja jopa kirkko on saatu mukaan samaan vuodatukseen. Kirjoitus ei enempää kommentointia kaipaa vaan kertoo lähinnä kirjoittajastaan.
Liberaalifeminismi:
Liberaalifeministit uskoivat, että korjaamalla syrjivä lainsäädäntö, avataan naisille tie julkiseen elämään ja vähitellen saavutetaan tasa-arvo sukupuolten kesken. 1800 -luvun lopun ja 1900 -luvun alun sitkeän työn tuloksena naiset saivatkin äänioikeuden lähes kaikissa länsimaissa.
Tasa-arvoista lainsäädäntöä toki tarvittiin saamaan naisille oikeuksia, mutta 2000-luvun länsimaissa naisille ajetaan erioikeuksia. Näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa. Miesten pilkkaaminen ja halveksiminen ovat joidenkin naisten mielestä naisille kuuluva oikeus.
Radikaalifeminismi:
Kate Millettin mukaan jos naiset halutaan vapauttaa, pitää miesten kontrolli eliminoida, ja tämä tapahtuu ainoastaan poistamalla sosiaaliset sukupuoliroolit, jotka ovat korostaneet miesten dominoivaa, maskuliinista käyttäytymistä ja naisten alisteisia, feminiinisiä käyttäytymismalleja. Androgynia, joka sallii molemmille sukupuolille sekä feminiinisinä että maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia tarjoaa Millettin visioissa mahdollisuuden poistaa patriarkaatti.
Sukupuoliroolien väitetään tässä olevan sosiaalisia, siis opittuja eikä biologisia. Vaikka on tieteellisesti todistettu, että sukupuolinen käyttäytyminen on hyvin biologista ilmeten jo hyvin pienillä lapsilla ilman, että heitä opetetaan sukupuolirooliin. Näin ollen radikaalifeministien mukaan naiset voivat ruveta äijiksi ja miehet neideiksi tuosta vain. Toki se voisi olla hetken jopa hauskaakin... Jack Bauer juoksemassa kukkamekko päällä rosvojen perässä ei tarkemmin ajateltuna kuulosta kovin innostavalta ajatukselta. Kyllä nykymaailmassa miesten ja naisten sallitaan olevan juuri sellaisia kuin haluavat ilman, että meidän tarvitsee lähestyä androgyniaa (sukupuolettomuutta). Pelkkä sanakin tuo kylmiä väreitä. (Suoraan sanottuna: Kaikkea sitä aivokuollut anarkofemakkolesbo voi hetero- ja miesinhossaan keksiäkin).
Psykoanalyyttinen feminismi:
Kun mies ei pysty antamaan naiselle sellaista emotionaalista tyydytystä, jota nainen kaipaa, kääntyy nainen ystävättäriensä puoleen tai hankkii oman lapsen. Halu saada lapsi ja hoivata sitä ei siten ole biologinen vietti, vaan sen juuret ovat äidin ja tyttären välisessä varhaissuhteessa.
Jos mies ei tyydytä naista emotionaalisesti, nainen menee sänkyyn toisen naisen kanssa? Tätäkö tässä tarkoitetaan? Heterous on kirjoittajan mukaan ilmeisesti vaate, jonka voi riisua kun se ei enää miellytä. Halu hoivata lasta ei siis ole biologinen vietti vaan äidin ja tyttären suhteessa opittu juttu. Justiinsa juu. Elikkä jos tuota opittua hoivaviettiä ei ole, niin nainen ei automaattisesti halua saada lapsia - ja jos sattuu sellaisen saamaan niin käy heittämässä roskakoriin tarpeettomana?
Itseasiassa biologinen hoivavietti on niin voimakas, että se kanavoituu muualle, ellei se toteudu oman lapsen kautta. Moni hankkii tämän vaiston korvikkeeksi jotain muuta: Kettutytöt ovat kohdistaneet äidinvaistonsa tarhakettuihin. Pakolaisia lisää haluava maailmanparantaja haluaa hyysätä maahanmuuttajia. Uranainen saattaa ottaa kotiinsa kissanpennun. Maailmanparantajanainen ottaa Afrikasta kummilapsen ja perheen äiti, joka ei voi enää saada omia lapsia, ottaa huostaanotetun lapsen kotiinsa asumaan.
Postmoderni feminismi:
Ranskassa syntynyt, psykoanalyysin uudenlaisiin tulkintoihin pohjaavaa postmoderni feminismi korostaa mm. puhutun kielen merkitystä. Se kieli, jota puhumme, on maskuliinista kieltä ja se ohjaa meidät maskuliiniseen, kaksinapaiseen maailman hahmottamiseen. Naisten vapautumisen edellytyksenä on feminiinisen kielen luominen.
Maskuliininen kaksinapainen maailma. Ikäänkuin maailmassa olisi vain yhdenlaisia miehiä ja yhdenlainen tapa ajatella. Feminiinisellä kielellä ilmeisesti tarkoitetaan seuraavaa: Kaikki ihmiset maailmassa ovat hyviä. Maailman ongelmat johtuvat vain kaksinapaisen maailman negatiivisesta impulssista, jonka vastaanottamisessa toiset ihmiset ovat vähemmän taitavia. He tarvitsevat vain kärsivällisyyttämme ja suvaitsevaisuuttamme saavuttaakseen tietoisuuden uudesta rauhaarakastavasta maailmasta ja rakkauden energioista.
Feminiininen kieli, politiikka ja reaalimaailma saattaisivat olla juuri se yhtälö, jonka avulla Eurooppa muuttuu kehitysmaaksi ennätysajassa.
Sosiaalibiologian määritelmä Vihreiden Naisten kertomana:
Avainkysymys kuuluu: mistä johtuu, että huolimatta monin tavoin edistyksellisestä lainsäädännöstämme, naiset ovat vielä niin kaukana aidosta tasa-arvosta?
Sosiobiologin vastaus kysymykseen on se, että on kyseessä luonnonlaki. Eläinpopulaatioissa koiras on luonnostaan aggressiivinen, naaras sopeutuvainen ja hoivaava, ja vaikka ihmisyhteisöt ovat paljon monimutkaisempia kuin eläinten vastaavat, pätee tämä laki myös ihmisten muodostamissa yhteiskunnissa.
Minulle tasa-arvo tarkoittaa sitä, että mies ja nainen ovat erilaisia ja silti tasa-arvoisia. Tasa-arvoisuus tarkoittaa minulle ihmisarvoa eikä pakonomaista samankaltaisuutta henkisesti ja fyysisesti. Ei voi myöskään yleistää, että vain koiras on luonnostaan aggressiivinen tai naaras sopeutuvainen, mutta taipumus on varmasti enemmän juuri näin päin.
Feministinä itseään pitävä nainen usein kieltää jyrkästi edellä mainitut feminismin pääsuuntaukset ja pitää radikaaleja ajatuksia hihhuleiden puheina. Olen saanut kuulla ns. feministeiltä, että he heteronaisina pitävät nimenomaan naismaisista miehistä eivätkä maskuliinisista miehistä - maskuliininen mies kuvattiin erään feministin toimesta kaljamahaiseksi, makkaraa syöväksi ja kännissä toikkaroivaksi penkkiurheilijaksi, joka äänestää SDP:tä tai Keskustaa. Eräs hämmästeli, eikö minua sitten kiinnosta mies, joka uskaltaa tehdä muutakin kuin edellä mainittuja miehisiä asioita?
Joidenkin itseään fiksuna feministinä itseään pitävien naisten (ei tietenkään kaikkien) todellinen ajatusmaailma selviää kun lähtee aiheesta väittelemään ja se ajatusmaailma on selkeän miesvihamielinen. Se on yleistävä ja stereotypiohin sortuva.
Fiksuksi feministiksi itseään puolustava nainen on monelle miehelle juuri yhtä vakuuttava kuin fiksuksi sovinistiksi itseään puolustava mies naisille.
Feministit eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitin naisellisella miehellä. Se ei tarkoita miestä, joka tanssii balettia, lakkaa kynsiään, meikkaa tai tekee kotitöitä. Se ei tarkoita edes homomiestä, joka käyttäytyy maskuliinisesti. Mies on naisellinen vasta kun hän käyttäytyy, elehtii ja puhuu kuin hyvin naisellinen nainen. Mies voi siis tehdä edellä mainittuja asioita olematta kuitenkaan vähääkään naisellinen. Feministit myös selvästi luulevat, että jos ja kun nainen ei halua feminiinistä miestä, hän sitten inhoaa heitä ja tuomitsee samalla myös homoseksuaalit. Ikään kuin nainen ei sitten voisikaan olla naisellisen hetero- tai homomiehen hyvä ystävä tai rakastaa tätä ilman seksuaalista jännitettä.
En kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä naisen sukupuolielimiä esittävä feministinen kattaustaideteos on hieno. En myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä kännissä toikkaroiva ja vaimoaan hakkaava suomalaismies on vaarallisempi kuin uskonnollisesti fanaattinen ja vaimoaan imaamin ohjeen mukaan hakkaava muslimimies. En myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä miehiä pitää kannustaa olemaan naisellisempia jo pikkupoikina. Enkä myöskään kuulu siihen vähemmistöön naisia, joiden mielestä naisilla pitää olla oikeuksia ja miehillä vain velvollisuuksia - toisin sanoen vain miesten pitää muuttua, jotta naisilla olisi kivaa.
Maailma ei tule paremmaksi sillä, että naiset sitä johtavat. Osa naisista johtaa kenties sen vuoksi niin hyvin, koska naisen pitää todistaa sekä itselleen että muille pärjäävänsä. Terroristit ja moninkertaiset naisten raiskaajat eivät terapialla ja paapomisella muutu. Joillekin ihmisille usko ihmisen hyvyyteen on niin vankka, että he eivät voi uskoa olevan olemassa ihmisiä, jotka ryöstäisivät tai tappaisivat heidät heti tilaisuuden tullen katumatta sitä vähääkään. Toisen ihmisen kunnioittaminen on aatteena kaunis, mutta toimimaton ja vaarallinen maailmassa, jossa vain toinen osapuoli sitä noudattaa. Tämä kommentti siksi, että mm. Norjassa valtaosa feministeistä kannattaa maahanmuuton lisäämistä.
Feminismi tulee säilymään yhä marginaaliryhmän piirissä eikä se tule koskaan saavuttamaan suurempaa kannatusta naisten keskuudessa. Tasa-arvosta puhuttaessa ja päättäessä ei tarvita feminististä paatosta, komentelua, marttyyrikompleksia, miesten esineellistämistä tai stereotypioimista. Yliopistonaisille suosittelen laskeutumista maan pinnalle ja keskustelua erilaisten miesten kanssa ja miesten kuuntelemista ilman opillisia ennakkoasenteita. Samaa suosittelen myös sovinistimiehille, joiden mielestä nainen on käyttöesine eikä ihminen.
Koska arvostelen feminismiä, minua pidettiin huonon itsetunnon omaavana, heikkona ja alistuvana naisena. Täytyy myöntää, että kyseinen analyysi herätti hilpeyttä. Olisi syytä todella miettiä, mitä alistuminen tarkoittaa. Sekä miehet että naiset joutuvat antamaan periksi (eli alistumaan) joissakin asioissa. Joskus voi antaa toisen olla mielestään väärässä sellaisessa asiassa, joka on hänelle hyvin tärkeä eikä väittää vastaan (ellei väärässä olosta ole suoranaista haittaa). Mikään ei tuhoa itsetuntoa tehokkaammin kun toisen jatkuva lannistaminen tai toisen ilon pilaaminen töykeällä kommentilla. Ja jos feministit väittävät, että vain mies tekee edellä mainittuja asioita, heidän kannattaa käydä tutkituttamassa päänsä.
Feminismiä vastaan ei tarvita sovinismia tai kosto-operaatiota vaan kuuntelua ja suoraa puhetta. Miesten tulisi sanoa asiallinen mielipiteensä suoraan ja kertoa kun puhe on heitä loukkavaa ja yleistävää. Voisi olla paikallaan kysyä kuinka nainen on tullut sellaiseen käsitykseen miehistä kuin on tullut. Patologiset tapaukset voi jättää kokonaan huomiotta ja jatkaa vain matkaansa. Moni feministi pitää ihanteena naisten sisaruutta, mutta jos ketkä niin naiset eivät helposti tule toimeen keskenään ja tue toisiaan. Selkäänpuukotus alkaa heti jos joku pärjää muita paremmin. Tässä olisi naisilla todella parannettavaa ja peiliin katsomisen paikka.
Heteroseksuaalinen yhteiskunta on perusmalli, joka on jatkunut läpi vuosituhansien. Naisten käsitys onnellisesta elämästä ei ole rajoja rikkova, androgyyni, miesten feminiinisyyttä ja alistumista korostava yhteiskunta. Sellainen yhteiskunta on tavalliselle heteronaiselle vieras ja pelottava muuttuvassa ja uskonnollisten jännitteiden värittämässä maailmassa.
http://tuuli-blogi.blogspot.com/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitkä litania erilaisista humanistisista teiteenteorioista, joihin en näin kovistieteilijänä ota kantaa: minusta humanismi ei edes ole tiedettä.
Kirjoitat ristiriitaisesti:
"Tasa-arvosta puhuttaessa ja päättäessä ei tarvita feminististä paatosta, komentelua, marttyyrikompleksia, miesten esineellistämistä tai stereotypioimista."
Stereotypistät tässä itse jokaisen femakon paatokselliseksi, komentelevaksi, marttyyriksi, joka esineellistää miehiä.
Mistä olet saanut päähäsi, että tuo on totta ja että se on totta jokaisen feministin kohdalla?
Kirjoitat yliopistossa työskenteleviä/opiskelevia naisia stereotypistävällä tavalla:
"Yliopistonaisille suosittelen laskeutumista maan pinnalle ja keskustelua erilaisten miesten kanssa ja miesten kuuntelemista ilman opillisia ennakkoasenteita."
Kuvitelmasi ei yksinkertaisesti pidä paikkansa: yliopistossa on myös miehiä ja miehiä asuu ihmisten kodeissa ja miehiä tavataan urheiluharrasteiden parissa ja harrastuksissa ja supermarketeissa ja naapurissa, ja koirankusetusreissulla ja miehiä on isinä, veljinä ja ystävinä. Kuvittelet, etteivät feministit keskustelisi ympäristönsä miesten kanssa. Mihin ihmelähteeseen perustat tämän käsittämätömän väitteesi? Lisäksi unohdat, että yliopistossa opiskelee/työskentelee itseään feministeinä pitäviä naisia myös muissa kuin humanistisissa tiedekunnissa. Esim. teknisessä tiedekunnassa on vieläkin enemmistö miehiä kuin naisia.
Mistä helvetistä päädyit käsitykseen, että feminismi eristää ihmisen ympäristönsä todellisuudesta?
Sinulla on pää täynnä luulotelmia siitä, mitä feminismi on sisältääkseen ja perimmäisenä motiivinasi luultavasti jonkinlainen pelko omaa emansipaatiota kohtaan. Muttei feminismi ole mikään uskonto, se on naiseuden ihmisoikeuttamista, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kun itse tiedostaa elämänsä, siitä myös itse alkaa ottamaan vastuuta. Silkkaa murrosikäistä muutosvastarintaa narinasi.
Asioita kieltämällä ei todellisuus muutu. Ajat ovat ohi, jolloin feminismin voitiin katsoa ajavan tasa-arvoa. Kaikista tuuteista tulviva miestä syyllistävä ja vähättelemään pyrkivä tutkimus- ja muu propaganda aineisto on aiheuttamassa voimakkaan vastareaktion miesten ja monien jalat maantasolla olevien naisten keskuudessa. Feminismi ei enää ihmisten kykyihin perustuvaa tasa-arvoa vaan ns. tasa-arvoa, missä valkoinen hyvätuloinen mies on pahainen rakki, joka on kelvollinen vain eutanasiaan.
Olette pettäneet idealistiset isoäitinne, jotka joutuivat taistelemaan todellisia vastoinkäymisiä vastaan. Tasa arvo ei tarkoita että naisia suositaan, vaan että jokainen ihminen saa samanlaiset mahdollisuudet edetä toimia ja toteuttaa itseään.
Ota vastuuta elämästä, äläkä syytä miehiä.
Omat asenteesi kiteyttää lause; "miehiä asuu ihmisten kodeissa"
Samaa mieltä. Hyvä kirjoitus.
ni tuli vaan mieleen et myydääks tällä palstalla pillua vai onks ne muualla. Mulla ku toi näkö on aika huono. Muija lähti vittuu jo monta vuotta sitte ja tarttis saada pilluu, ei oo koolla väliä.
"minusta humanismi ei edes ole tiedettä."
Voisitko selventää.
Feminismi on naisten etujen ajamista. Ihan samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko naiset miehiin nähden jäljessä, tasoissa vai valovuoden edellä. Feminismi tahtoo edistää naisten asiaa; tasa-arvo ei sitä kiinnosta.
Radio Novassa pari päivää sitten muisteltiin ns. lasten laukaisuja. - Isänsä seurassa paljon aikaansa viettänyt pikkutyttö meni uimahalliin vaihteeksi äitinsä kanssa. Tyttö ihmetteli pukuhuoneen valintaa: "Isin kanssa ollaan menty aina tuonne ihmisten puolelle!"
Antsun turpaa nauratti, kun hän ajatteli tällä palstalla ärhenteleviä femakkoja.
Ensin ihan pikku juttu, että vaikka feministit kannattavat tasa-arvoa ja näiden käsitteiden katsotaan tukevan toisiaan, en minä käsitä niiden merkitsevän ihan täsmälleen samaa. Minun mielestäni feminismi tarkoittaa naiseuden ihmisoikeuttamista ja tasa-arvo on taas poliittinen ihanne kansalaisten periaatteellisesta tasa-arvoisuudesta lain edessä, koulutusjärjestelmissä, talouden systeemeissä jne. Joten heittäisitkö epäasialliset epätasa-arvopälinäsi jonkun sosdemiläisemmän niskaan?
Ja mitä feminismiin tulee, se lienee ajanut asiansa sinä päivänä, kun konservativiikönsikkäitä kiinnostaa enemmän oma henkinen kasvu kuin esim. itseilmaisu näillä palstoilla. Se koira älähtää jne.
Mittaaminen ja kalibrointi, nämä puuttuvat ominaisuudet irrottavat humanismin oikean tieteen kentästä.
Tieteellinen tieto perustuu hypoteesin testattavuuteen, testin toistettavuuteen ja testin kalibroitavuuteen. Humanistinen tieto perustuu auktoriteettikirjoittajien siteeraamiseen ja kollaasinomaiseen sanomisten/mielipiteiden uudelleenjärjestämiseen. Teorioita ei testata, eikä niitä laadita perustuen havainttoihin, vaan ne perustuvat tutkijan omaan pohdiskeluun. Jos oikein hyvin osaa perustella niin, nämä teoriarakennelmat voivat pitää yhtä niiden havaintojen kanssa, mitä me teemme todellisuudesta.
Ja ymmärrän, että "todellisuus" ja "havainnoija" ovat vaappuvia ilmaisuja ja kovistieteissäkin tämä ymmärretään. Siksi testaamisesta pyritään tekemään toistettavaa ja yksiselitteistä, että mahdollisimman moni muukin voi päätyä noin teoriaa tukeviin johtopäätöksiin.
Entäs 'taloustiede'? Siinähän ei yritetä saattaa teoriaa käytäntöön, vaan kehitellä teoria käytännön pohjalta.
Tai teologia, jumaluusoppi. Tiedettä asiasta, josta ei voi tietää mitään.
Astrologia jääköön sentään sotkematta tähän keskusteluun.
Taloustieteitä en tunne tarpeeksi.
Teologia ja astrologia voinee liittää samaan kastiin psykodynamiikan kanssa. Toisaalta en kyllä väitä, etteivätkö ei-luonnontieteelliset, ei-tekniset opit puolustaisi paikaansa maailmassa, mutta luonnontieteellisen teiteen kriteeristöä ne eivät täytä.
Luin kirjoituksiasi eri aihealueista ja odotinkin vastaustasi tähän aloitukseen, enkä pettynyt. Isin pikkutyttö liikenteessä.
Feminismin nykykuva; hyökätään henkilökohtaisuuksilla niitä vastaan, joiden mielipide eroaa omasta.
Vahva osoitus että älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia.
Minä oikeassa ja muut väärässä.
Muiden mielipiteillä ei ole arvoa.
Ollessasi erimieltä, olet konservatiiva sika.
Mutta miten selität sen ristiriidan että naistutkimus, joka minun mielestäni on feministinen ideologia, lasketaan myös humanismin piiriin.
Jos humanismia pidetään vain ideologiana niin siinä tapauksessa ei naistutkimustakaan voi ottaa akateemisena tieteellisenä tutkimuksena.
kyllähän ne voivat olla kovinkin kytköksissä ja mitä ilmeisimmin naistutkijat identifioituvat feministeiksi, mutta minusta tässä on vieläkin kaksi eri asiaa: feminismi on aate naisihmisarvosta ja -oikeuksista ja naistutkimus on yksi sosiologis-humanistinen (or what ever) tieteenala. Varmaankin vaikkapa patriarkaalissovinistinen teologi voisi periaatteessa olla naistutkija samalla tavalla kuin feministi voi olla patriarkaalisen, sovinistisen uskonnon harjoittaja. Minusta ne eivät millään tavalla ole ristiriitaisia asioita, vaan kerrassaan eri käsitteitä.
En ole väittänyt tai määritellyt humanismia ideologiaksi.
Naistutkimuksen arvo akatemioissa punnitaan ajan kanssa: kyllähän esim. historiallinen- tai psykologinen tutkimus tuottaa ihan oikeasti oikeaa, uutta tietoa, vaikka luonnontieteilijä alojen menetelmiin kuinka negatiivisesti suhtautuisi. Tämä on tieteenfilosofinen ongelma, ei käytännöllinen: kuvittelin, että se olisi ilmeistä.