Onko jollain tietoa tai omakohtaista kokemusta onko sururyhmiä nuorille aikuisille, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa? Koska itse menetin äitini melko nuorena (25), haluaisin jakaa suruani samantapaisessa tilanteessa olevien kanssa sekä saada tukea ja lohdutusta...siis jos tällaisia ryhmiä on? Ja jos on, niin onkohan Tampereen seudulla?
Millaisia kokemuksia teillä on yleisesti sururyhmistä? Minkälainen ikäjakauma tällaisissa "kenelle vain tarkoitetuissa sururyhmissä" on?
Kiitos kaikille jo etukäteen! Ja voimia!
Millaisia kokemuksia teillä on yleisesti sururyhmistä? Minkälainen ikäjakauma tällaisissa "kenelle vain tarkoitetuissa sururyhmissä" on?
Kiitos kaikille jo etukäteen! Ja voimia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
kävin,kun miesystäväni kuoli.Siellä oli kaikenikäisiä omaisia.Kysy kirkkoherran virastosta.
Hienoa, että osaat hakea apua. Valitettavasti minulla ei ole tietoa Tampereen tilanteista. Suomen mielenterveysseura järjestää ainakin joitakin sururyhmiä ja itse olen ollut kirkon sururyhmissä. Se ei haittaa, vaikka on eri ikäisiä, suru on sama kaikilla, vaikka sen olisi jo aiemminkin kohdannut. Itse sain paljon uutta tietoa ja tukea. Suurin osa oli vanhempia kuin minä, mutta silti koin saavani tukea kaikilta. Nuoret eivät ehkä osaa hakea apua näistä ryhmistä.
Sururyhmä on aivan surun alussa ihan hyvä keino saada apua.Voisit kysyä Tampereen kriisikeskus Osviitasta onko heillä jotain nuorten aikuisten ryhmää johon voisit osallistua. Seurakuntien sururyhmien osallistujat ovat valitettavasti useimmiten iäkkäämpiä henkilöitä.Onhan se tietysti luontevampaa koska useimmat poislähteneet ovat iäkkäämpiä henkilöitä. Eihän lapsia ja nuorisoa tai nuoria aikuisia osata ottaa tässä asiassa vielä juurikaan huomioon. Sururyhmiä saisi olla erilaisia ja eri ikäisille. On aivan eri asia menettää puolisonsa esim.30-vuotiaana kuin 70-80 vuotiaana tai omat vanhempansa siinä vaiheessa kun he jo itsekin toivovat poispääsyä.Joka kerta suru on kuitenkin suuri ja koskettava asia. Siitä selviytymiseen on mahdollista saada apua. Aikaa suru vaatii ja se on raskasta, mutta useimmat siitä selviävät.
Hei,
olen pahoillani menetyksesi johdosta.
Sisareni menetti tyttärensä 12/2005 ja on käynyt SPR:n vertaistuessa ( Tampuri )täällä Tampereelle.
Tiedän, että ryhmässä on / on ollut muitakin kuin lapsensa menettäneitä, joten ota rohkeasti yhteyttä.
SPR:ltä saat varmasti yhteystiedot.