Avioliittomme oli kuin viini, parani ikääntyessään. Leikki-ikäiselle lapsellemme jää ehkä joitakin muistikuvia isästä, joka menetti isänsä alakouluikäisenä.
Kuolema ei kysele, se ottaa. Valitus ja itkuvirret eivät auta. On pakko jaksaa...
Kuolema ei kysele, se ottaa. Valitus ja itkuvirret eivät auta. On pakko jaksaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumpa oliskin kuolema äksän ottanut!Ei kukkoilis "sulhasensa"kanssa!Noh! niille tulee kyllä noutaja,ne ei vaan vielä sitä tiedä!
ton vois jo kokea uhkaukseksi !
Itse en tuollaista uskaltais edes ajatella, ettei pilkka osu omaan nilkkaan..kauheeeta.
Jopa hyvin pienelle voi jäädä paljonkin muistikuvia.Muistan asiat 1,5 vuotiaasta asti.Toivon, että lapsesikin muistaa vielä paljon!
Ikuinen lapsen ikävä jää.
Otan syvästi osaa suureen suruusi.Olet kohdannut ihan hirvittävän menetyksen.Arki on varmasti hyvin raskasta.
Minulla on toisenlainen menetys mutta joka päivä suren pikkulapseni kohdalta, ei hän nähnyt tätäkään ja on ollut raskasta nähdä sekin, kuinka lapsi on tullut 6kk isommaksi ja siksi isomman näköiseksi, ei hän näe sitäkään.On ihan järkyttävää vierailla hautausmaalla.
Teho-osastolla hän tajusi kuolevansa ja menettävänsä lapseni koko elämän.Sen pystyin silmistäkin näkemään.Ensin pikkuisen vierailu teholla kiellettiin mutta kun kyse oli joka hetki minuutista,että kuoleeko vai elääkö,niin kannoin lapsen sinne itse.Ja se oli ikuisesti oikea ratkaisu.Ei niin pieni, alle 2-vuotias vielä pelkää letkuja yms.Pienistä käsistä kiinni piti.
vaikka tiedän että nuo sanat eivät kaikkia paljon lohduta.laitan sinulle tähän tekstin jonka joku ihana ihminen laittoi vasta minulle.ehkä joskus se lohduttaisi myös sinua.
"Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.
Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.
Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti."
(kirjasta Lahja, Danielle Steel)