Haluaisin selityksen, ja miksei neuvojakin hankalaan tilanteeseeni. Minulla ja avopuolisollani on eräs ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme viettäneet paljon aikaa ja meillä on ollut mukavaa yhdessä esim. matkoilla. Olen aina tietänyt/arvannut, että ystävämme ovat uskovaisia, ainakin sen verran mitä yleisesti rivikristityt ovat. Olemme välttäneet koko uskontokysymyksen ystävyydessämme, itse jopa tarkoituksella aihetta vältellen. Olemme muuten hyvin samanlaisia arvoiltamme, paitsi että olemme avopuolisoni kanssa ateisteja. Nyt tästä asiasta on tullut kuitenkin iso MUTTA välillemme ja vuosien ystävyys on katoamassa jonnekin. Syynä tähän on se, että ateismimme selvisi ystävillemme, ja siitä asti on yhteydenottomme olleet turhia.
Kaikki alkoi, kun ystävämme pyysivät meitä suloisen pikkutyttönsä kummeiksi keväällä. Kiitimme kunniasta, mutta kerroimme, ettemme kirkkoon kuulumattomina voi tulla "virallisiksi" kummeiksi, emmekä siis voi toimia sylikummeina. Sanoimme kuitenkin olevamme mielellämme lapsen ei-kirkollisia kummeja. Meillä oli ennestään jo kaksi kummilasta, joista toinen kastettu. Kun ystäväni (lapsen äiti) kummasteli, että miksi emme kuuluneet kirkkoon, kerroin, että emme usko jumalaan, eikä meidän siis kuulu olla kirkossa jäseninä. Tähän ystäväni ei oikein osanut mitään sanoa. Ihmetteli moista edelleen. Tapahtuman jälkeen kuitenkaan ei ystävistämme mitään kuulunut ja puhelutkin tuntuivat loppuvan aika lyhyeen. Mitään keskustelua ei tuosta uskonasiasta enää ollut. Kun kyselin ystävältäni syytä välien rikkoutumiseen, kun emme saaneet kutsua heidän häihinsä, oli vastaus "kun ajateltiin että ne on kirkkohäät ja te olette ateisteja...". Yritin kertoa, että meillä ei ole mitään sitä vastaan, että he ova kirkon piirissä, vaikkemme me ole. Niin vastaus oli "olemme muutenkin niin erilaisia..."
Nyt olen aivan hämmentynyt, enkä tiedä mitä tehdä. Miten tuo uskonto voi olla niin suuri asia, että siinä mielipiteen eroaminen nollaa kaiken muun yhteisen? Voin ymmärtää, jonkinlaisen alkuhämmennyksen ja shokinkin, mutta ei välien katkaisemista kokonaan. Mietin, että olisiko pitänyt jo aiemmin tuoda esille oma ateismi, mutta toisaalta myös asian mainitseminen saattaa tuntua joistakin uskovaisista provokaatiolta. Emme myöskään olleet mitenkään teeskennelleet uskovaisia. Minulle nuo ystävät olivat ja ovat edelleen rakkaita, en pidä heidän uskontoaan, sellaisena asiana joka estäisi ystävyytemme. Siksi onkin vaikea käsittää, miksi meidän uskonnottomuutemme sen tekee.
Onko muilla ateisteilla vastaavia kokemuksia? Entä uskovaiset, voitteko te selittää ystäviemme käytöksen? Onko tosiaan niin, että voidakseen olla ystävä uskovan kanssa pitää salata ateisminsa?
Kaikki alkoi, kun ystävämme pyysivät meitä suloisen pikkutyttönsä kummeiksi keväällä. Kiitimme kunniasta, mutta kerroimme, ettemme kirkkoon kuulumattomina voi tulla "virallisiksi" kummeiksi, emmekä siis voi toimia sylikummeina. Sanoimme kuitenkin olevamme mielellämme lapsen ei-kirkollisia kummeja. Meillä oli ennestään jo kaksi kummilasta, joista toinen kastettu. Kun ystäväni (lapsen äiti) kummasteli, että miksi emme kuuluneet kirkkoon, kerroin, että emme usko jumalaan, eikä meidän siis kuulu olla kirkossa jäseninä. Tähän ystäväni ei oikein osanut mitään sanoa. Ihmetteli moista edelleen. Tapahtuman jälkeen kuitenkaan ei ystävistämme mitään kuulunut ja puhelutkin tuntuivat loppuvan aika lyhyeen. Mitään keskustelua ei tuosta uskonasiasta enää ollut. Kun kyselin ystävältäni syytä välien rikkoutumiseen, kun emme saaneet kutsua heidän häihinsä, oli vastaus "kun ajateltiin että ne on kirkkohäät ja te olette ateisteja...". Yritin kertoa, että meillä ei ole mitään sitä vastaan, että he ova kirkon piirissä, vaikkemme me ole. Niin vastaus oli "olemme muutenkin niin erilaisia..."
Nyt olen aivan hämmentynyt, enkä tiedä mitä tehdä. Miten tuo uskonto voi olla niin suuri asia, että siinä mielipiteen eroaminen nollaa kaiken muun yhteisen? Voin ymmärtää, jonkinlaisen alkuhämmennyksen ja shokinkin, mutta ei välien katkaisemista kokonaan. Mietin, että olisiko pitänyt jo aiemmin tuoda esille oma ateismi, mutta toisaalta myös asian mainitseminen saattaa tuntua joistakin uskovaisista provokaatiolta. Emme myöskään olleet mitenkään teeskennelleet uskovaisia. Minulle nuo ystävät olivat ja ovat edelleen rakkaita, en pidä heidän uskontoaan, sellaisena asiana joka estäisi ystävyytemme. Siksi onkin vaikea käsittää, miksi meidän uskonnottomuutemme sen tekee.
Onko muilla ateisteilla vastaavia kokemuksia? Entä uskovaiset, voitteko te selittää ystäviemme käytöksen? Onko tosiaan niin, että voidakseen olla ystävä uskovan kanssa pitää salata ateisminsa?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Toiset hyväksyvät ja toiset ei. Vaikea sitä on mennä kenenkään mielipidettä muuttamaan. Valitettavaa.
on aina ollut vaikeuksia hyväksyä muiden uskontoja, uskonnottomuutta tms. itselleni on monesti käynyt juurikin samanlailla kuin sinulle. en ole näille ihmisille katkera tai muutakaan. oikeastaan säälin heitä ja heidän "ahdasmielisyyttään"(jos asian voi tuolla sanalla kuvata).
kaikesta huolimatta jos ihminen on niin nuiva että tuollaisen asian takia ei halua olla toisen kanssa tekemisissä niin se on kyllä hänen oma tappionsa. ja eikös se oikeastaan tuomihe ittesä niiden heidän "sääntöjensä" mukaan jonnekin kuumaan paikkaan?
oma neuvoni kuitenkin on että yrität ottaa reilusti yhteyttä. mieluummin ihan menet käymään ja reilusti puhua asiasta. jos heillä ei ole selkärankaa puhua asiasta niin ei ne silloin ole koskaan oikeita ystäviä olleetkaan.
Että "suvaitsevan" kristityn lähimmäisrakkaus loppuu siihen paikkaan kun kerrot ettet usko hänen jumalaansa.
Voisi käydä huonomminkin. jos ex-ystäväsi olisi sisäistänyt lähetyskäskynsä paremmin hän olisi voinut aloittaa aktiivisen käännyttämisen teidän suhteenne.
Veikkaampa että siinä tapauksessa sinä olisit ollut se joka olisi alkanut vältellä heitä.
Nimittäin sitä aktiivihihhulointia ei kestä pirukaan ;)
En ole vielä tavannut, mutta kyllä jokapaikasta löytynee kaikenlaisia ihmisiä. Olet ehkä itse käyttäytynyt sopimattomasti eli herjannut heitä.
Sellaista joka hyväksyy sen ettet usko hänen mielikuvituksessaan elävään jumalaan?
Muistapa lähetyskäsky :))
Aivan lapsi vielä? Useimmat ovat kyllä ns. nimikristittyjä. Lähetystyöntekijät on aivan erikseen.
Mutten sinun lantanuotiojumalasi lapsi! Onneksi;)
Kummat sinun mielestäsi ovat tosikristittyjä? Lähetysssaarnaajat vai tapauskovaiset?
Tunne jeesuksesi pelle!
Missä kohtaa aloitusviestissä olisi ollut edes vihjettä, että hämmentyneet olisivat herjanneet uskovaisia ystäviään? He päinvastoin selittivät selkeästi, että rupeavat kummiksi, mutta eivät kirkolliseksi. MIksi haluat työntää syyn heidän niskoilleen, kun he ovat jo muutenkin pahoillaan ja kummastuneita?
Itselläni on kristittyjä, buddhalaisia, muslimeja, juutalaisia, hinduja ystävinä ja tuttuina. Kaikille heille on yhteistä maltillisuus ja se, etteivät ota kaikkea uskontonsa opetuksista ja pyhistä kirjoituksista niin vakavasti.
Huomaa, että sekä Raamattu että Koraani kieltää ehdottomasti kaiken ystävällisen kanssakäymisen toisin uskovan kanssa, eli sekä kristittyjen että muslimien kuuluu olla eristyksissä muista ihmisistä. Ystäväsi ovat 'hurskaita' ja tottelevaisia, katuen nyt erehdystään.
Hinduista, buddhalaisista ja ateisteista en ole moista kuullut, ehkä näiden itsetunto ja itsevarmuus on sen verran korkeammalla tasolla, että voivat heilua keiden kanssa tahansa, pelkäämättä joutuvansa 'houkutelluiksi' tai suoraan kadotukseen.
Vain pelkäävät kaikkea vierasta, ehkä olet itse niin kosmopoliitti ettet voi tätä käsittää.
Jo vain kieltää. Lue, niin huomaat. ;)
Apostoli Johannes toteaa näin:
"Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa."
Toden sanoit! Ateistit joutuvat helvettiin kaikkien muiden baalinpalvojien kanssa....
Jeesushihhulien mukaan ;)
Tunnettujen tosiseikkojen mukaan me kaikki joudumme samaan paikkaan: Ei mihinkään!
Kun elämä on ohi, niin se on! Thats it!
kirjoituksessasi näkyy: Elämä on ohi, loppuosa sinulta tosin puuttuu täysin ja se on IANKAIKKISUUS ALKAA.
kokenut mm. työpaikoilla. Joskus kahvipöydässä joku ottanut uskonasiat puheeksi ja kysynyt minultakin miksi menin avioon maistraatissa. ja kun kerroin etten kuulu kirkkoon,sain vastauksen -ainahan sinne voi liittyä.
Siiten jatkoin,etten ole uskossa joten pitäisin sitä teeskentelynä liittyä kirkkoon ja mennä naimisiin kirkossa vain juhlallisen seremonian vuoksi.
Sen jälkeen pöydästä nousi melkoisen moni ja sanakaan sanomatta poistuivat kahvihuoneesta.
Sen päivän aikana sain vihaisia mulkaisuja ja keskustelut olivat jatkossa hyvin vaitonaisia.
En arvannut asian olevan niin arka,kun en kuitenkaan koskaan morkkaa niitä jotka uskovat. Se on minusta jokaisen henk.koh. asia.
Ystävänne olivat siis melko pinnallisia,koska antoivat uskonnon tulla ystävyytenne väliin. Ikävää,että sen vuoksi ystävyyskin voidaan heivata surutta pois. :(
Lähimmäisen arvo lasketaan sen mukaan, miten hyödyllinen hän on oman Jeesus-suhteen vahvistamisen kannalta.
Ateistin arvo on nolla. Hän voi ainoastaan vahingoittaa Jeesus-suhdetta.
Muslimin arvo on vähäinen. Mutta hänen kanssaan voi sentään keskustella Jumalasta.
Katolisen kristityn arvo on kohtalainen. Kunhan ei puhuta paavista yms. sellaisista kiistakysymyksistä.
Omaan lahkoon kuuluvan kristityn arvo on suuri. Hänen kanssaan voi jutella tuntikausia Jeesuksesta. Hänen kanssaan voi olla samaa mieltä kaikesta. Usko vahvistuu ja tulee ihanan itsevarma olo.
ikävä tosiasia jo niin kauan ku toi kristinusko on keksitty että ne on kaikki rasisteja.
ja sitäpaitsi ite olisin menny maistraatissa naimisiin vaikka oisin kuulunut kirkkoon. jaa mikskö? no siks että en ole kovin kärsivällinen ja en ois jaksanu saarnoja ja ylistyksiä ootella. maistraatissa menee vaan 5min ja homma sillä selvä.
toisaalta jos miettii uskovien puolelta niin kumpiko lie suurempi "rikos"? olla uskomatta ja mennä naimisiin kirkossa vai olla uskomatta ja mennä naimisiin maistraatissa?
"En arvannut asian olevan niin arka,kun en kuitenkaan koskaan morkkaa niitä jotka uskovat. Se on minusta jokaisen henk.koh. asia."
näin minäkin ajattelin..joskus.. saatuani tarpeeksi ylikiihkoista palautetta useilta uskovaisilta on asenteeni muuttunut suunnilleen vihan tasolle. valitettavasti, mutta sen he ovat kyllä ihan itse aiheuttaneet.
kaikkein vittumaisinta asiassa lienee se että ensin udellaan kaikki mahdolliset syyt että miks ei kuulu kirkkoon ja sitten niitä ei kuitenkaan edes haluta yrittääkään ymmärtää??? miks pitää kysyä jos ei edes aio yrittää ymmärtää???
no maapallo kantaa päällään jos jonki sorttista mulkvistia, eihän sille mitään voi.
Juutalaisuudesta eronnut nationalistinen lahko keksi koko jeesuksen palestiinan ollessa rooman keisarikunnan miehittämänä.
Se siitä "jumalan pojasta"
Muuten mikä jumala synnyttää pojan ilman vaimoa? V: homo! "jumalan poika" syntyi tarinan mukaan suolesta... ollen siis: PASKAA!
Se siitä tarinasta.
buddhan ja hindun ja miljoona muuta lahkoa ja heidän arvonsa? :D
paljonkohan inkkareilla on kerroin?
eisemitään.. myönnän että olen itse jopa joskus seurustellut uskovaisen ihmisen kanssa. harvinainen tapaus siinä mielessä että koskaan hän ei pakottanut tai tuputtanut uskoaan vaan uskoi itse vakaasti jumalaan ja jätti minut siinä asiassa rauhaan.
kerroinkin oli jotain 101 tai ehkä jopa enemmän.. lisää samankaltaisia ihmisiä tähän maailmaan kaivataan.ja toi suhde ei muuten kaatunut uskonasioihin.
Olen kokenut samantyyppisiä tilanteita kun olen itse tai joku muu on alkanut puhua uskostaan. Epäilisin että kertomassasi tilanteessa ei ollut kysymys siitä että menit avioon maistraatissa vaan siitä että puheenaihe siirtyi Jumalaan.
Suomessa, vaikkakin Suomi on nimikristittymaa, niin täällä ihmiset harvoin pystyvät luontevasti puhumaan Jumalasta, itse olen kokenut sen usein, kun itse kerron että olen uskossa niin harvoin ketään alkaa kyselemään kiinnostuneena että mitä se tarkoittaa ja miten ajattelen elämästä, yleisin tapa vastata on joko olla hiljaa ja poistua paikalta tai sitten vaihtaa puheenaihetta, jotkut jopa saattavat vältellä kuin jotain spitaalista.
Monissa muissa maissa, esim Intiassa on aivan luonnollista keskustalla avoimesti Jumalasta ja elämäntarkoituksesta sun muusta. Ehkä samaa tarvittaisiin enemmän myös Suomessa. Omasta mielestäni ainakin Jumala on mielenkiintoisin keskustelun aihe mitä voi olla. Varsinkin kun tietää Hänen uskomattoman rakkautensa siinä kun Jeesus kuoli ristillä minun pahojen tekojeni tähden.
minäkin olen monien kanssa asiasta uskonto ja uskossa olemisesta keskustellut monissa eri tilanteissa. Ja ihan mielenkiinnolla jopa esitellyt erinäisiä kysymyksiä verraten vastauksia omiin näkemyksiini.
Yleensä uskossa olevat ihmiset ovat loukkaantuneet siitä,että kyseenalaistan heidän arvojaan. Ja minut on leimattu heidän keskuudessaan pakanaksi. No, sitähän varmaan olenkin. Mutta näen silti meidät pakanat ja uskossa olevat elämässä yhtä tärkeiksi ja kykeneviksi ihmisiksi.Tosin eikös pakana usko epäjumaliin?? No,minä en usko niihinkään.
Harvoin jokin usko tai uskonnottomuus tekee meistä ihmisistä toimintakyvyttömiä. Kyse on enemminkin halusta toimia yhdessä esim. työssä jossa työparina on vaikka uskossa oleva ja ei uskossa oleva. Vaikka olen nähnyt senkin ihmeen,että samaisessa työpaikassa jossa siis itsekin olen työskennellyt on kieltäydytty uskonnon vuoksi suorittamasta työhön kuuluvia asioita,koska ne eivät sisälly omaan uskontoon.
Hitsi,minäkin olen työssäni mennyt lasten kanssa joulukirkkoon,vaikka olenkin "pakana",ateisti/satanisti ja en usko minkäänlaisen jumalan olemassa oloon. Jeesuskin on vain ollut ehkä sen ajan David Copperfield tai silmänkääntäjä,josta sitten sen ajan kirjoittajat ovat tarinansa kirjoittaneet.
Jeesus ehkä oli olemassa,mutta ei minun uskomukseni mukaan liittynyt mitenkään yliluonnollisiin voimiin tai maailman pelastamiseen.
Niin,ehkäpä minäkin sitten tulen kuolemani jälkeen joutumaan manalaan. tai niin on ainakin jotkut uskossa olevat ennustaneet minulle. Mutta itse todella uskon,että ihmisen elämä on itsessään maanpäällinen taivas tai helvetti. Ehkä kumpaakin vuoronperään.
Ja ihminen on itse olemukseltaan joko jumalallinen tai saatanallinen ts. aulis ja kuuliainen,toiset huomioon ottava tahi täys persreikä läheisilleen ja välinpitämätön huithapeli muita kohtaan. Jonka elämä sitten muodostuu oman käytöksenkin mukaan joko lähes taivaalliseksi(hyvä elää ja olla) tai helvetiksi (jolloin kaikki asiat tuntuvat olevan häntä vastaan)...
No meitä on moneen junaan, uskoviakin, ja kai sä vaan oot törmänny sellaisiin uskoviin jotka eivät ole kokeneet Jumalaa niin konkreettisesti että he kestäisivät kyseenalaistusta, itse en loukkaannu juuri mistään uskonasiohin liittyvistä kysymyksistä ja voit rauhassa kyseenalaistaa uskoani.
Olen ollut aina sellainen etsijä ja tutkinut eri uskontoja ja maailmankatsomuksia ja ennen luulin että mitään varmaa ei voi löytyä, kunnes Jumala itse ilmaisi itsensä ja sen on ollut täysin selvää että ensinnäkin Jumala on olemassa ja toiseksi että Hän on persoonallinen, tunteva henkilö eikä mikäään epämääräinen kosminen voima ja kolmanneksi tie Jumalan yhteyteen käy ainoastaan Jeesuksen sovituskuoleman kautta.
Niin varsinaisesti piti vastata siihen kun kysyit että eivätkö pakanat usko epäjumaliin, niin jos sinua kiinnostaa tuo pakana termi niin se tarkoittaa (ainakin sen ymmärryksen mukaan joka minulla on) juutalaisten keskuudessa ei-juutalaisia ja koska kristinusko perustuu juutalaisuuteen niin kristityt alkoivat käyttää termiä pakana ei kristityistä, se ei ole haukkumanimi vaan siinä on vähän samantyyppinen merkitys kun vaikka suomalaisten keskuudessa sanalla ulkomaalainen, eli kaikki ei-suomalaiset ovat ulkomaalaisia ja se minkä sävyn sana ulkomaalainen sitten saa suomalalaisessa niin se varmasti vaihtelee paljonkin, itse en pitä ulkomaalaisia ainakaan mitenkään huonompina, mutta joku suomalainen saattaa luulla niinkin ja siten sana ulkomaalainen saa eri merkityksen minun ja jonkun rasistin välillä.
No joo, nämä olivat omia mietteitä ja jos joku asiantuntija tietää paremmin mitä se pakana tarkoittaa niin kerro ihmeessä.. On kyllä totta että pakanuus liitetään myös usein epäjumaliin ja esimerkiksi luonnonuskontoihin, sama sanahan voi tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä.
asiallisesta vastauksestasi :) Ehkäpä tosiaan olen tavannut kristittyjä joille ei tosiaan voi puhua muista uskonnoista eikä uskomuksista.
Niistä on sikälikin kiva keskustella,että keskustellessa aina oivaltaa itsekin asioita ja oppii samalla uutta.Ja omakin vakaumus voipi löytyä siinä samalla.
Olet saanut näköjään paljon erilaisia vastauksia, suurin osa ei uskovilta ja monet olivat pilkallisia kristittyjä kohtaan. Haluaisin nyt tuoda asiaan paitsi kristityn näkökulmaa, niin myös todella vastata kysymykseesi. Näköjään tällä forumilla aika paljon ahdasmielisiä ja rasistisia ihmisiä jotka eivät suvaitse erilaista maailmankatsomusta kuin heillä itsellään :)
Pyysit uskovia selittämään ystävienne käytöstä, ensinnäkin otan osaa tilanteeseen, olette näköjään olleet todella hyviä ystäviä ja toivon ja rukoilen että ystävyytenne voisi jatkua. Toiseksi uskovana on aika vaikea selittää ystävänne käytöstä, itselläni on ei uskovia kavereita, osalla alkoholi tai huumeongelmia, osa voi olla ateistejakin ja joku voi uskoa johonkin muuhun uskontoon, mutta minua se ei haittaa, tottakai toivoisin että hekin saisivat kokea sitä samaa mitä itse olen kokenut, yhteys Jumalaan on jotain niin ihmeellistä ja on mahtavaa kokea Hänen rakkauttaan.
Ystävienne käytös ei yksinkertaisesti ole Raamatun mukaista, se on enemmänkin sellaista uskonnollista käytöstä josta on Raamatussa esimerkkinä fariseukset ja lainoppineet jotka syyttivät Jeesusta siitä että hän aterioi syntisten ja publikaanien kanssa.
Eli uskovanakin teidän ystävänne käytös on aika hämmentävää ja vähän vaikea selittää vaikka ehkä aavistankin mistä on kyse, eli juuri siitä vääränlaisesta ja epäraamatullisesta uskosta
Jumala on rakkaus, tärkein käsky Raamatussa on että rakasta Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi ja toinen tämän vertainen että: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Mutta neuvoisin että jos mahdollista niin koittaisitte keskustella ystävienne kanssa rehellisesti, avoimesti ja syvällisesti ja pyytäisitte heitä kertomaan että miksi he karttelevat teitä, tässä varmaan vaaditaan teiltä aktiivisuutta ja sinnikkyyttä, mutta ehkä ystävyys on sen arvoista. Mutta jos he väkisin haluaa teitä karttaa niin ehkä he eivät ole teidän ystävyytenne arvoisia ja parempi vaan unohtaa.
En tiiä oliko tästä mitään apua, mutta todella muistan tilannetta rukouksin, olen kuullut monia todistuksia rukousvastauksista ja kokenut niitä omassakin elämässä.
"Näköjään tällä forumilla aika paljon ahdasmielisiä ja rasistisia ihmisiä jotka eivät suvaitse erilaista maailmankatsomusta kuin heillä itsellään :)"
Turha sinun on muita haukkua Ahdasmieliseksi koska jokaisessa uskossa ja ateismissa on semmoisia henkilöitä jotka oikein inhoavat muita uskontoja tai ateisteja.
erittäin hyvä ja asiallinen vastaus.
kerrankin kaikki fanaattisuus loisti poissaolollaan ja samalla tahdon pyytää anteeksi viitaten sanomaasi "Näköjään tällä forumilla aika paljon ahdasmielisiä ja rasistisia ihmisiä jotka eivät suvaitse erilaista maailmankatsomusta kuin heillä itsellään"
en tiedä olenko syyllistynyt tuohon vai en mutta pyydän anteeksi ja kiitän myös aloittajan puolesta asiallisesta vastauksesta.
maailmassa siis todellakin on vielä ihan asiallisiakin uskovaisia. ei mitään se on teidän uskonne ja se saa olla. ei mulla ole mitään sitä vastaan jos kukaan ei silmille ala hyppiä;)
että tämmöstä tälläkertaa.
Jeesus sanoi että joka tuomitsee toisen tekee niitä samoja tekoja joista toisen tuomitsee.. Olen samaa mieltä kanssassi että kaikissa uskoissa ja ateismissa on niitä ahdasmielisiä ja jotain sen suuntaista minun oli tarkoitus sanoa hieman omalla tavallani ja osittain huumorilla, ja jos luet kommenttini hieman tarkemmin niin ehkä ymmärrät ajatukseni, tai jos joku ei ymmärrä niin olkoon ymmärtämättä.
Jos nyt kumminkin väännän asian rautalangasta eli se mua joskus ihmetyttää täällä että jatkuvasti haukutaan kristittyjä ahdasmielisiksi, rasisteiksi, tiukkapipoisiksi, suvaitsemattomiksi ja tieks miksi, mutta eivätkä nämä haukkujat ole juuri itse näitä kaikkia, eikö heidän kommenttinsa yleensä osoita että he eivät suvaitse kristittyjä koska kristityt ajattelevat eri tavalla kuin he itse.
No mä vaan ihmettelen, itse en missään nimessä ole rasisti vaikka olen kristitty, olen monta kertaa käynyt Venäjällä ja Jumala on antanut rakkauden venäläisiä kohtaan, afrikkaan olen antanut satoja euroja avustusta, eikä minulla ole ketään ulkomaalaista mitään vastaan ja siksi usein olen hämmentynyt kun minua haukutaan rasistiksi sen perusteella että uskon Raamatun Jumalaan. Raamattuhan on erittäin antirasistinen kirja.
"Jeesus sanoi että joka tuomitsee toisen tekee niitä samoja tekoja joista toisen tuomitsee.."
tätä olen yrittänyt joskus uskovaisilta kysyä saamatta JÄRKEVÄÄ vastausta.
eli kysyn ynt uusiks. eli jos se jumala on jonkun tuominnut helvettiin niin eikös se ole silloin tuominnut myös itsensä? ja näin ollen taivasta ei siis enää olekaan ja on vain helvetti jäljellä?
äläkä nyt ota itseesi sitä rasisti ilmaisuani, se ei koske sinua mutta montaa muuta se koskee.
No empä ole ennen tullut ajatelleeksi tuota, sinänsä ihan mielenkiintoinen ajatus koska uskon että Jumala ei vaadi ihmiseltä mitään sellaista moraalista asiaa jota hän myös ei itse täytä.
Ensiksikin vielä vähän korjaan sitä kun sanoin että Jeesus sanoi että:"että joka tuomitsee toisen tekee niitä samoja tekoja joista toisen tuomitsee.." Tässä oli ajatuskatkos, se Raamatun teksti jota ajattelin oli Paavalin teksitiä, mutta kyllä Jeesuskin puhui samansuuntaisesti. Alla on teksti josta puhuin ja siinä tulee myös vähän laajemmnin asiayhteyttä
ROOM. 1:28-2:11
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät.
3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6. hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Eli ensinnäkin voimme olla varmoja että Jumala Raamatun mukaan kyllä tulee tuomitsemaan ihmisiä, siitä ei ole tässäkään tekstissä epäselvyyttä, mutta jos ihmiselle tuomitseminen on väärin niin miksi se on oikein Jumalalle? Muuten ihan hyvä kysymys jonka itse esitin, mutta siinä on pieni teologinen virhe ja se on se että Jumalan Sana ei kiellä ihmistä tuomitsemasta.
Joh. 7
23. Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?
24. Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."
"Tuomitkaa oikea tuomio" Jeesus antaa siinä luvan tuomita oikea tuomio ja muitakin kohtia löytyisi ja sellainen ajattelumalli että ketään ei saa tuomita ei sovellu Raamatun kokonaisuuteen eikä edes ihmisen omaantuntoon otetaan vielä yksi kohta Salomon sananlaskuista:
Sananlaskut 24:23-25
23. Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.
24. Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat.
25. Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.
Ajattele jos rattijuoppo ajaa pikkulapsen yli ja sitten kun tulee oikeudenkäynti ja tuomari sanoo että minä olen hyvä, rakastava ja suvaitsevainen tuomari ja en tuomitse ollenkaan lapsen päälle ajanutta rattijuoppoa vaan annan kaiken anteeksi ja päästän hänet kotiin ilman seuraamuksia ja sitten oikeuteen tulee varkaita, murhaajia ja raiskaajia vuoronperään ja aina tuomari jättää tuomitsematta, voin vakuuttaa että sananlaskun kohta toteutuisi ja kansat kiroaisivat tuomaria.
Eli tuomitseminen ei kaikissa tilanteissa huono asia ja on kyllä Jumalan Sanan mukaista että ihminen voi tietyissä tilanteissa tuomita toisen ihmisen ja siksi myös Jumala voi tuomita ihmisen helvettiin menemättä itse sinne.
No miksi sitten on niitä raamatunkohtia joissa sanotaan ettei saa tuomita, onko siinä ristiriita?
Tässä ei ole mahdollisuutta käsitellä asiaa syvällisesti, mutta uskon että jos oikeasti haluat ymmärtää asian niin kyllä ymmärrät sen tai jos et niin polvistu Jumalan edessä ja rukoile Häneltä viisautta, seuraavaksi Sanan kohta joka tiivistää asian:
Joh. 12:47-48
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Eli Jumalan Sana on se joka tuomitsee, kyse ei ole ihmisten mielipiteistä ja meidän ihmisten ei tulisit tuomita vääriä tuomioita jotka perustuvat oman turmeltuneen mielemme ajatuksiin ja siinä mielessä emme voi tuomita, mutta voimme puhua Jumalan sanaa joka kyllä tulee tuomitsemaan ihmisen jos ihminen ei ota vastaan Jumalan armahdusta.
Meidän kristittyjen tehtävä ei missään nimessä ole tuomita ihmisiä helvettiin eikä muutenkaan, samoin kun Jeesus ei tullut maailmaan tuomitsemaan, vaan pelastamaan ja kristittyjenkin tehtävä on julistaa ilosanomaa siitä että Jeesus on kantanut tuomiomme ristillä ja sovittanut ihmisten synnit, mutta jos ihminen ei ota pelastusta vastaan niin ikävä kyllä Jumalan Sana tuomitsee hänet ja hän joutuu karmeaan paikkaan, jossa ei ole enään mitään toivoa
Voi olla ettei selitys ollut täysin tyhjentävä ja ehkä sekavakin, ja joku pilkunviilaaja voi löytää siitä virheitä tai ristiriitaisuuksia, mutta tarkoitukseni ei nyt ollut todistella mitään tai väitellä mistään vaan koin että kysymys oli asiallinen, ja kysyjä halusi todella vastausta ongelmaansa ja koitin vain parhaani mukaan selventää asiaa vajaavaisella ymmrrykselläni, jos jollakin herää ajatuksia jotka tuovat lisävaloa asiaan niin kommentoi ihmeessä ja myös jos olet eri mieltä minun tai ehkä Raamatun kanssa niin voi laittaa perustellun kommentin.
En jaksanut lukea tuota satukirjan pätkää mutta kysyisin että mikä tekee sinun uskonnostasi oikean? Eli siis miksi sinulla on oikea jumala ja kristin uskon on oikea uskonto ja miksi kaikki muut uskonnot ovat väärässä?
Rehellisesti sanoen kysymyksesi on erittäin vaikea, kysymys on helppo itselleni, koska Jumala on ilmestynyt minulle ja Totuuden Hengen kautta yksinkertaisesti vakuuttanut minulle mikä on totuus.
Vaikeuksia tulee sitten jos pitää toiselle ihmiselle antaa jokin järkeen vetoava vastaus siitä miksi minun uskontoni on oikea, itse en käytä tosin siitä että minulla on yhteys Jumalaa sanaa uskonto, mutta ehkä täällä voi käyttää selkeyden vuoksi sitä uskonto sanaa.
Sinulla on kyllä oikeus kysyä tuota kysymystä, Jumala ei kiellä meitä pohtimasta tuollaista ja jos tosiaan etsit totuutta, tulet sen todennäköisesti löytämään jossain vaiheessa.
Jumala on itselleni vahvistanut koko ajan, kun olen tutkinut Hänen Sanaansa, sitä että Raamattu on yliluonnollinen kirja, se että se on yliluonnollinen kirja ei toki riitä perusteeksi että se on Jumalan Sana.
Ensinnäkin jos aloitetaan Raamaatun moraaliopetuksista, niin niissä vain on järkeä, jotenkin vain oma tunto vakuuttaa ne oikeaksi, ajatellaan esimerkkinä sellaista kun joissakin aatteissa tulee vihata vihamihiä ja kostaa pahat teot toisille ja jopa tappamaan vääräuskoisi. Raamatun opetukset ovat aivan päinvastaisia, meidän tulisi rakastaa paitsi lähimmäisiämme niin myöskin vihamiehiämme, ei olisi sotia erilaisista uskonnoista huolimatta jos kaikki toimisivat tämän mukaan tai sitten tee toiselle sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän, tämäkin käsky tekisi maailmasta paremman paikan
On totta että kristityt ei aina toimi Raamatun mukaan, kristittynä ei ole välttämättä helppoa aina ja Raamatussakin puhutaan lihan ja hengen kamppailuista ja toisaalta kaikki jotka kutsuvat itseään kristityiksi eivät ole sitä oikeasti, itse en missään nimessä hyväksy ollenkaan esimerkiksi niitä tekoja jotka ristiretkillä tehtiin joskus ja en pidä heitä oikeina kristittyinä.
Eli Raamattu vain toimii ja jos sen mukaan kaikki eläisivät niin maailma olisi parempi paikka kaikille elää.
Yksi asia mikä lisää omaa uskoani on se että olen huomannut että Raamun ennustukset toteutuvat, tästä pitäisi tehdä oma esitelmä johon en tässä ala, mutta netistä etsivä löytää tietoa, esimerkiksi Israelin valtion perustaminen joka on ennustettu Vanhassa Testamentissa jo. Se ei ollut mikään itsestään selvyys ja kuuden päivän sodassahan Israel sai täysin yliluonnollisen voiton. Toisena esimerkkinä vaikka pedonmerkki tekniikka, Raamatun mukaan jokaiselle ihmiselle laitetaan oikeaan käteen tai otsaan merkki jota ilman ei voi ostaa eikä myydä. Tutkipa huviksesi maailman menoa seuraavat puoli vuotta siitä näkökulmasta että miten mikrosirutekniikka kehittyy niin tulet huomaamaan että on aivan loogista että jossain vaiheessa sellainen istutetaan jokaisen ihmiseen, moni voi ajatella että se lisäisi vain turvallisuutta esimerkiksi terroristeja voitaisiin valvoa, mutta en kehottaisi ottamaan sitä merkkiä vaan mielummin vaikka kuolemaan, sen jälkeen meinaan ei ole mitää n toivoa pelastua.
Nyt on slkeästi havaittavissa että elämme niin sanottuja lopunaikoja, sen saattavat tunnustaa jopa jotkut ateistiset tiedemiehet, maailma ei vain voi jatkua kovinkaan monia vuosikymmeniä tai ainakaan vuosisatoja tätä menoa, Itselle ei mikään uutinen ole pitkään aikaan tullut yllätyksenä, vaikkapa tuo tsunami on vain vasta pientä esimakua tulevasta. Maailma huokaa kuin synnytystuskissa oleva nainen ja nämä synnytyskivut paitsi tulevat koko ajan tiheämmin, niin myös voimakkaammin, välillä voi olla vähän rauhallisempia aikoja.
Niin Eu:kin voidaan nähdä ilman sen suurempaa mielikuvitusta jonkinlaisena antikristuksen valtakuntana.. no nyt jotkut pitävät minua jo ihan sekopäänä, mutta ehkä tämä saa jonkun tutkimaan vähän tätä maailmanmenoa..
Ystäväperheen vaimopuolisko oli maalaisjärkinen kristitty, mutta siinä vaiheessa, kun mies pimahti uskonpsykoosiin, paatos kiihtyi ja lopulta yhteydenpito taantui. Viimeisellä kerralla käännytysvimma oli hyvin päälekäypää, jopa niin, ettei ollut enää mitään keskustelua, kommunikointia: vain synkkää yksinpuhelua.
Minä vedin herneet nenään, kun pieniä lapsia, näiden kuullen moititiin pikku Saatanoiksi, värikkäin, raamatullisin todistuksin ja paimensin pienimmät leikkipuistoon. Tenavat olivat ilmeisen tottuneita, sillä he eivät olleet kuulevinaan ao. tekstiä.
Mitä tehdä? Arvostelua löytyi lottoamisesta Nalle Puhiin, Harry Potterista puhumattakaan. Se taas, että valitimme kakaroita addiktoivista tietokonepeleistä, eikä haitannut, vaikka ne olivat väkivaltaisiakin (mikä tietenkin kävi ilmi lasten omista jutuista).
Vahva krisselivakaumus näyttää sallivan agressiivisnen käytöksen, mikä on hyvin hankalaa: on paljon välteltäviä puheenaiheita ja aina yhtäkkiä huomaan, kuinka minua itseasiassa rivien välistä koko ajan vähätellään: siinä synnintuntoa herätellään ja pelastusta tarjoillaan. Niin että enimäkseen välttelen krisuja: heillä on olevinaan viisaus semmoistenkin asioiden suhteen, mistä eivät mitään tiedä ja riippumatta iästä, älystä ja elämänkokemuksesta.
Krisseli on enimmäkseen ylenkatseellinen, jota dogmi tukee, selittää ja yllyttää.
Luojan kiitos! (Ehkäpä jumala halusi minusta tällaisen. ;)) No ei vaineskaan, ihan omalla ajattelullani olen tähän päätynyt. Eikö olekin omahyväistä ja ylimielistä.
Näinhän se menee, kuten kirjoitit. Minusta kaikki vahvat vakaumukset ovat - syvältä. En ole erityisen vahva ateistikaan. Jumalan olemattomuus on niin itsestäänselvää, ettei siitä kannata kiihkoilla.
Se, että joku on 'krisseli' on pelkästään hänen ongelmansa. 'Kun hulluuteen osallistuu tarpeeksi moni, siitä tulee normaalia.' Amen.