En ole saanut nukutuksi.
Päässäni vaan pyörivät
nämä keskustelut ja puheet mitä täällä on käyty.
Puhutaan Jumalan rakkaudesta ja armosta.
Saman tien vedotaan tekoihin ja siihen että on
käyttäydyttävä kuten "kunnon uskovainen".
Poissa synnistä.
Vedotaan raamatun kohtaan:
( 1 Joh. 2:15-17 ).
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”
Eikä tuo raamatun lause juuri kerro siitä, miten ihmisiä erottelevaa nämä ajatukset ovat.
Vaaditaan, että sinun täytyy nöyrtyä.
Sinun täytyy tunnustaa syntisi.
(Mikä on muuten vaikeaa jos ei ole vielä uskossa ei voi olla synnintuntoa; pieni ristiriita).
Pelotellaan ihmisiä.
Ehdollistetaan Jumalan rakkaus.
Tulee tunne ettei Jumala olekaan kaikille sama; rakastaako Jumala tuota enemmän kuin minua jos teen näin ja hän tekee noin.
Mutta jos luet koko Johanneksen kirjeen saat paljon avaramman ja suvaitsevamman tulkinnan.
1 Joh:2.
"Lapsukaiset tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi: mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus , joka on vanhurskas.Ja hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän vaan koko maailman syntien"
Tässä maailmassa on mahdotonta elää poissa synnissä. Jokainen teemme sitä joka päivä, sitä emme voi välttää.
Siksi tuo kirje alkaa sanoilla..."Lapsukaiset tämän..."
Väitetään, että vain Jeeukseen uskomalla pelastuu.
Kuitenkin Johannes puhuu siitä,että Jeesus on meidän kaikkien koko maailman puolustaja.
Moititaan sellaista joka tekee rakkauden tekoja ja on liian suvaitsevainen. Ei hän ole oikeassa uskossa.
On muka asetettava oitis rajat uskoon tultuaan, muuten elää synnissä eikä voi pysyä uskossa.
Ei kaikkea voi eikä pidäkään suvaita.
Mutta rakastaa voi kaikkia ja kaikkea.
On muka väärin vakuuttaa Jumalan rakkautta synneissään pysyville. Mutta eikö juuri heitä pitäisi rakastaa. Rakastaa heidät Jumallalle.
Yksikään ihminen, joka on kokenut tuon Jumalan rakkauden ei varmasti halua siitä pois.
Siksi, jotkut yrittävät kirjaimillisesti noudattaa
Jumalan sanaa. Ja samalla tekevät tuota julistustyötä hiukan liikaa. Ajattelevat, että ovat Jumalalle kelvollisia vain jos elävät sanan mukaan ja ovat nöyriä ja "synnittömiä".
Jumalalle on kelvollinen aivan varmasti jokainen ihminen.
Sanotaan, että Jumalan rakkaus ei pysy, jos tehdään "syntiä".
Kyllä Jumalan rakkaus pysyy.
Jumalan rakkaus on niin suuri ja käsittämätön asia, ettei sitä yksikään ihminen voi ymmärtää.
Ne,jotka jo tietävät Jumalan heitä rakastavan
miksi he tarvitsevat vakuutteluja Jumalan rakkaudesta enemmän kuin ne,
jotka eivät tiedä ja tunne Jumalan rakkautta.
Pelotellaan vaan "ulkopuolella olevia" sillä, että Jumalan viha pysyy päälläsi. Ja Jumala ei halua olla jumalattoman kanssa missään tekemisissä.
No on varmasti niitä, jotka huolestuvat omasta
taivaspaikastaan ja hyväksyvät tuon pelottavan opin. Elävät lainalaista ja tiukkaa elämää.
Mutta jos kertoisimme, että on myös toinen mahdollisuus.
Armo. Ja rakkaus.Jumala ei vaadi tekoja.
Tule sellaisena kun olet.
Saatat mennä harhaan, mutta Jumala kyllä ilmoittaa sen jos kuljet väärää tietä.
Usko on paljon iloisempi asia.
Se on vapautta ja rakkautta.
Se on sitä , että iloisena saa kulkea läpi elämänsä tietäen, että on hyvässä suojassa
Jumalan kämmenellä.
Nuo suorittavat uskovaiset, ehkäpä heidän uskonsa on juuri sitä mistä Paavali puhuu:
"Heikkouskoisia hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä"
Ehkäpä juuri nuo sanat tarkoittivat sitä, että antaa kunkin pitää se usko mikä hänellä on.
Ei uskoa kannata lähteä horjuttamaan väittelemällä.
On oltava rohkaiseva.
On tuotava esille tuo meitä kaikkia yhdistävä asia,
Taivaallinen Isä.
Hän on meille kaikille sama eilen, tänään ja huomenna.
Rauhaisaa aamun alkua teille kaikille;
Jumalan armo on tänäkin päivänä taas uusi.
Astutaan rohkein mielin tähänkin päivään,
varmana siitä, että se usko ,
joka meillä kullakin on kantaa meitä ja vie perille.
Siunattua kevät aamua;)))
Hih, helpotti,
taidan mennä ottamaan parin tunnin nokoset. Ja sitten iloisena aamun askareihin.
Heippa ;)
Päässäni vaan pyörivät
nämä keskustelut ja puheet mitä täällä on käyty.
Puhutaan Jumalan rakkaudesta ja armosta.
Saman tien vedotaan tekoihin ja siihen että on
käyttäydyttävä kuten "kunnon uskovainen".
Poissa synnistä.
Vedotaan raamatun kohtaan:
( 1 Joh. 2:15-17 ).
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”
Eikä tuo raamatun lause juuri kerro siitä, miten ihmisiä erottelevaa nämä ajatukset ovat.
Vaaditaan, että sinun täytyy nöyrtyä.
Sinun täytyy tunnustaa syntisi.
(Mikä on muuten vaikeaa jos ei ole vielä uskossa ei voi olla synnintuntoa; pieni ristiriita).
Pelotellaan ihmisiä.
Ehdollistetaan Jumalan rakkaus.
Tulee tunne ettei Jumala olekaan kaikille sama; rakastaako Jumala tuota enemmän kuin minua jos teen näin ja hän tekee noin.
Mutta jos luet koko Johanneksen kirjeen saat paljon avaramman ja suvaitsevamman tulkinnan.
1 Joh:2.
"Lapsukaiset tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi: mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus , joka on vanhurskas.Ja hän on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän vaan koko maailman syntien"
Tässä maailmassa on mahdotonta elää poissa synnissä. Jokainen teemme sitä joka päivä, sitä emme voi välttää.
Siksi tuo kirje alkaa sanoilla..."Lapsukaiset tämän..."
Väitetään, että vain Jeeukseen uskomalla pelastuu.
Kuitenkin Johannes puhuu siitä,että Jeesus on meidän kaikkien koko maailman puolustaja.
Moititaan sellaista joka tekee rakkauden tekoja ja on liian suvaitsevainen. Ei hän ole oikeassa uskossa.
On muka asetettava oitis rajat uskoon tultuaan, muuten elää synnissä eikä voi pysyä uskossa.
Ei kaikkea voi eikä pidäkään suvaita.
Mutta rakastaa voi kaikkia ja kaikkea.
On muka väärin vakuuttaa Jumalan rakkautta synneissään pysyville. Mutta eikö juuri heitä pitäisi rakastaa. Rakastaa heidät Jumallalle.
Yksikään ihminen, joka on kokenut tuon Jumalan rakkauden ei varmasti halua siitä pois.
Siksi, jotkut yrittävät kirjaimillisesti noudattaa
Jumalan sanaa. Ja samalla tekevät tuota julistustyötä hiukan liikaa. Ajattelevat, että ovat Jumalalle kelvollisia vain jos elävät sanan mukaan ja ovat nöyriä ja "synnittömiä".
Jumalalle on kelvollinen aivan varmasti jokainen ihminen.
Sanotaan, että Jumalan rakkaus ei pysy, jos tehdään "syntiä".
Kyllä Jumalan rakkaus pysyy.
Jumalan rakkaus on niin suuri ja käsittämätön asia, ettei sitä yksikään ihminen voi ymmärtää.
Ne,jotka jo tietävät Jumalan heitä rakastavan
miksi he tarvitsevat vakuutteluja Jumalan rakkaudesta enemmän kuin ne,
jotka eivät tiedä ja tunne Jumalan rakkautta.
Pelotellaan vaan "ulkopuolella olevia" sillä, että Jumalan viha pysyy päälläsi. Ja Jumala ei halua olla jumalattoman kanssa missään tekemisissä.
No on varmasti niitä, jotka huolestuvat omasta
taivaspaikastaan ja hyväksyvät tuon pelottavan opin. Elävät lainalaista ja tiukkaa elämää.
Mutta jos kertoisimme, että on myös toinen mahdollisuus.
Armo. Ja rakkaus.Jumala ei vaadi tekoja.
Tule sellaisena kun olet.
Saatat mennä harhaan, mutta Jumala kyllä ilmoittaa sen jos kuljet väärää tietä.
Usko on paljon iloisempi asia.
Se on vapautta ja rakkautta.
Se on sitä , että iloisena saa kulkea läpi elämänsä tietäen, että on hyvässä suojassa
Jumalan kämmenellä.
Nuo suorittavat uskovaiset, ehkäpä heidän uskonsa on juuri sitä mistä Paavali puhuu:
"Heikkouskoisia hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä"
Ehkäpä juuri nuo sanat tarkoittivat sitä, että antaa kunkin pitää se usko mikä hänellä on.
Ei uskoa kannata lähteä horjuttamaan väittelemällä.
On oltava rohkaiseva.
On tuotava esille tuo meitä kaikkia yhdistävä asia,
Taivaallinen Isä.
Hän on meille kaikille sama eilen, tänään ja huomenna.
Rauhaisaa aamun alkua teille kaikille;
Jumalan armo on tänäkin päivänä taas uusi.
Astutaan rohkein mielin tähänkin päivään,
varmana siitä, että se usko ,
joka meillä kullakin on kantaa meitä ja vie perille.
Siunattua kevät aamua;)))
Hih, helpotti,
taidan mennä ottamaan parin tunnin nokoset. Ja sitten iloisena aamun askareihin.
Heippa ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
..tuo "älkää rakastako maailmaa".
Onhan se huomattu että lahkolaiset pysyvät omissa piireissään ja yrittävät pitää lapsensakin poissa "maailmasta".
Mutta ihmisistähän tämä "maailma" koostuu....
Se on totta.
Mutta juuri se tuo tunteen siitä että on oikeassa
porukassa.
Kulkee lahkon tai liikkeen sääntöjen mukaan, ei maailmassa.
Ja sekin on totta maailmassa elämme ja ihmisiä olemme.
Tottakai maailmaa saa rakastaa, mutta tuo tarkoittaa sitä että maailmaa ei saa rakastaa kuolemattoman sielunsa kustannuksella. Jumalahan tämän maailman on luonut ja haluaakin että nautimme Hänen maailmastaan. Mutta siis kannattaa pitää mielessä että kerran täältä jokainen lähteee: siksi just toisaalta kannattaa nauttia ja toisaalta muistaa, etttä me ei tuotu mitään maailmaan kun synnyttiin ja tyhjin käsin me täältä myös lähdetään.
Hienoa ei kuolemattoman sielun kustannuksella. Tuo on aivan oikein.
Totta pitää rakastaa sieluaan ja itseään.
Kunnioitetaan ja rakastetaan itseämme.
Samalla myös osaamme rakastaa ja kunnioittaa toisiamme.
Ja totta kerran täältä lähdetään.
Lähdetään silloin valmiina.
Aurinkoa ja iloa elämääsi;)
Kiitos mielipiteistäsi;)
Muutamaan kohtaan aluaisin kommentoida.
Kirojitit että jotkut väittävät Jumalan rakkauden olevan ehdollista. Jumala rakastaa jokaista ihmistä syntiätekevää jumalatonta sekä syntiätekevää uskovaista. Ja Jumala rakastaa meitä niin paljon että on antanut oman poikansa meidän edestämme. Voiko enempää rakastaa..
Ei siis ole kyse rakkaudesta kun kehoitetaan parannukseen. Parannus lähtee Jumalasta. Jokaisella siihen on mahdollisuus ainakin kerran elmässään. Ja Jumala on rakastanut ihmistä niin paljon että on halunnut antaa ihmisille vapaat kädet päättää, haluaako uskoa vai ei. Tämä ei siis ole pakkouskoa.
Ihmiselle herää synnintunto. Kaikki mennyt painavat mieltä ja tulee hätä siitä että miten minun käy viimeisellä tuomiolla. Ja silloin pitää rukoilla Jumalalta voimaa, että pystyisi nöyrtymään niin paljon että saisi voimaa pyytää syntejään anteeksi. Se nöyrtyminen on varmasti yksi vaikeimmista asioista koko uskossa, kun ihminen haluaa nykyään pärjätä yksin ja halutaan että muut eivät sekaannu omiin asioihin, ollaan vaarallisenkin itsenäisiä.
Parannuksen jälkeen me ihmiset olemme yhä samanlaisia kuin ennen parannusta. Meillä on mieli joka pyrkii hyvään, mutta liha joka tekee kaiken päinvastoin ja sen vuoksi lankeamme yhä uudelleen. Ei ole synnitöntä ihmistä. Uskovainen ihminen ei ole sen parempi ihminen kuin uskotonkaan. Ihminen ei voi elää synnitöntä elämää. Ainoastaan Jeesus pystyi sellaisen elämään, ja siksi me tarvitsemme anteeksi antamuksen evankeliumia.
Mutta kun on usko sydämessä, niin on se halu elää raamatun opettamalla tavalla. Raamattu ei ole historiallinen kirja uskovaiselle, vaan se sisältää ohjeet suoraan Jumalalta, jotka pyhän hengen vaikutuksesta ihmiset ovat ylös kirjoittaneet ja siksi me uskovaiset suhtaudumme vakavalla mielellä siihen mitä siellä kirjoitetaan.Se on Jumalan tahto mikä siellä näkyy ja me haluamme toteuttaa Jumalan tahdon.
Ja vielä lopuksi haluaisin vielä sanoa, että monesti uskovaisen elämä näyttää ulospäin jotenkin tylsältä ja siltä että se olisi täynnä pelkkiä kieltäymyksiä. Minä ainakin olen kokenut sen päinvastoin. Olen elänyt uskossa vasta kaksi vuotta ja sitä ennen elin täydellisesti maailman tapojen mukaan, kaikkine "vapauksineen" yms. Ja voin sanoa että en koskaan haluaisi vaihtaa tätä rauhaa minkä olen elämääni saanut uskomalla syntini anteeksi, siihen levottomuuteen ja pirstaleisuuteen mitä koin kun en elänyt uskossa. Silloin kun ihmisellä menee asiat hyvin, niin tuntuu varmasti että mihin minä Jumalaa tarvitsisin, pärjäänhän yksinkin, mutta kun tapahtuu jokin omaa elämää ravisuttava katastrofi, niin silloin tulee ihmisenä pieni olo ja kädet hakeutuvat automaattisesti ristiin. Valitettavasti uskoa kun ei voi vain ottaa ja jättää... Juuri sen vuoksi kun usko ei tule ihmisestä. Halu uskoa kyllä herää Jumalan sanan kuulosta, mutta silloin pitää vain rukoilla ettei ole kävellyt mahdollisuutensa ohi.
Ja Jumalan rakkauden olen saanut kokea kaikkein suurimmillaan juuri uskovaisten keskuudessa. Se vilpitön rakkaus ja huolenpito toisista uskovaisista on ollut puhuttelemassa monia ihmisiä parannuksen tielle ja sen avulla me jaksamme taistella.
Uskoa on raamatussa kuvattu kapeaksi tieksi, eikä sitä ole koskaan luvattu helpoksi, mutta se tie vie taivaaseen. Jos eläisin täysin välittämättä Jumalan sanasta, eikä elämässäni mitenkään näkyisi se usko konkreettisesti,niin minä ainakin epäilisin että onko uskoni se oikea. Missään ei ole sanottu että uskon pitäisi olla helppoa, päinvastoin.
Minun Jumalani on rakastava isä ja häneen turvaan kaikessa. Haluni on olla Isäni palvelija loppuun asti ja rukoilenkin että saisin pysyä uskomassa elämäni loppuun asti.
Rukoilen sinulle vastaanottavaa mieltä ja voimia parannukseen.
Kaikella kunnoituksella.
Kiitos kommenteista.
Sinulla on vahva usko ja vahvalla pohjalla.
Hienoa.
Pidä siitä kiinni.
Se on varmasti juuri oikea sinulle.
Hyvä, että sitä ei horjuta muiden mielipiteet.
siunausta;)))
Noin pitkä kirjoitus pitää kirjoittaa, että saa rivien väliin mahtumaan tarpeeksi monta kertaa Minä olen hyvä ihminen, minä olen hyvä niin hyvä. Jätitkö siksi noin isot rivinvälit?
Mutta jos näkee tähtisumua,
on päässä kai muutenkin humua.
Totta päässäni on muutenkin humua.
Olen todella hyvä ihminen.
Hienoa, että joku näkee minut tuollaisena.
Kiitos Veikko
"Nuo suorittavat uskovaiset, ehkäpä heidän uskonsa on juuri sitä mistä Paavali puhuu:
"Heikkouskoisia hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä"
Ehkäpä juuri nuo sanat tarkoittivat sitä, että antaa kunkin pitää se usko mikä hänellä on.
Ei uskoa kannata lähteä horjuttamaan väittelemällä.
On oltava rohkaiseva "
Eikös sekin ole suvaitsevaisemattomuutta, että ei suvaitse "suvaitsemattomien" ajatuksia.
Siis suvaitsevaisuus tarkoittaa kaiken suvaitsevaa, niidenkin jotka ovat suvaitsemattomia.
En nyt tarkoita, että kaikkea pitää hyväksyä.
Puhun suvaitsevaisuudesta.
Hyväksyminen ja suvaitsevaisuus ovat kaksi eri asiaa.
Kaiken suvaitseminen on viisautta.
Kaiken hyväksyminen on tyhmyyttä.
Sillä lailla