Totaalin päiväkirja

Heti kun alkaa pitämään tavallista rikosta 'poliittisena' on ottanut askelen väkivaltaista fanatismia.

Käsittääkseni totaalit kuitenkin pyritään sijoittamaan ensisijaisesti avovankiloihin, joissa tarina onkin sitten aivan toisenlainen.

Mitä se ruikuttaa !? Sille oli annettu vaihtoehdot joista ei kumpikaan neidille sopinut. Kärsiköön nyt nahoissaan. Asian voi tehdä kahdella helpolla tavalla, jos ei passaa kärsiköön laissa määrätyn rangaistuksen.

oma armeija-aika, ainakin tuosta "viikko 29" yhteenvedosta:

"Ensimmäinen ruokailu ja oman paikan etsintä ruokalasta ovat takanapäin. Ensimmäinen yö vankeinhoitolaitoksen lakanoiden välissä ja ensimmäinen työpäivä puuverstaalla ovat takanapäin. Hän on jo tutustunut kämppäkaveriinsa ja muutamaan muuhun vankiin, opetellut ulkoa päiväjärjestyksen ja tärkeimmät säännöt ja soittanut pari puhelua vankilan puhelinautomaatista. Hiljalleen hän on alkanut sopeutua elämään vankilassa."

Noin se inttikin alkoi.

"Talon vartijat ovat tulleet hänelle päällimmäisin puolin tutuiksi. Ehkä hän on jopa kerinnyt riitautua heidän kanssaan. Minä olin Kylmäkoskella alta viikossa yhden vartijan mustalla listalla. Kaiketi käyttäydyin vähän ylimielisesti, ja vartija loukkaantui, koska kyseenalaistin hänen auktoriteettinsa. Vanginvartija on ammatti, jossa saa valtaa helpommin kuin millään muulla alalla, ja valitettavasti jotkut ryhtyvät vartijoiksi vain vallan vuoksi, vaikka lahjat eivät riitä edes ylioppilaslakkiin."

Tuntuu todella tutulta, kokemuksieni mukaan melko suoraan voisi vaihtaa "vanginvartija" sanan tilalle "alikessun" tai "skapparin".

"Vangit saivat kärsiä omapäisistä päätöksistä ja päivittäisestä simputuksesta. Kylmäkoskella taas riitti vartijoita, jotka halusivat tehdä vankien elämästä helvettiä, nöyryyttää ja alistaa heitä joka käänteessä."

Tutulta kuulostaa edelleen...

"Tavallisten vankien kanssa ei voi juuri muusta puhua kuin formuloista ja tisseistä, eikä mitään yksityistä kannata ainakaan kertoa, sillä vankilassa juorut leviävät nopeammin kuin valonnopeudella. Vankilamaailma on kiero ja vääristynyt, eikä kenenkään motiiveista tai tavoitteista voi koskaan olla varma. Välillä tuntuu, että jokaisella on lauma omia lehmiä ojassa..."

Edelleenkin kuin omaa armeijapäiväkirjaa (siis jos sellaisen olisin aikoinani kirjoittanut) lukisi.

"Hän laskee päiviä, viikkoja, kuukausia, murto-osia ja prosentteja, odottaa ensimmäistä täyttä kuukautta, ensimmäistä lomaa, puoliväliä ja lopulta vapautta."

Tämäkin on varmaan tuttua lähes jokaiselle intissä olleelle...

Voi voi. Keskiaikaa tässäkin maassa yhä eletään.

mukavaa, että joku kirjoittaa kokemuksensa muillekin, on hyvä olla jo ennakkoon jonkinlainen käsitys millaista siellä on, ennenkuin menee suorittamaan tämän rangaistuksen mieheksi syntymisestä maahan, nimeltä suomi. :)

Mielenkiintoista luettavaa, jotenkin tuntuu, ettei tuo hirveästi eroa intistä (ainakin tuo alku suljetussa vankilassa). Tietysti sen peruskoulutuskauden jälkeen on vapaampaa, ja joskus pääsi jopa iltalomallekin, mutta on totta, että intissäkin pitää anoa hattu kourassa, jos jotain tahtoo.