Tuhlaaja poika

Olevainen kirjoitti:

Isä, anna mulle omaisuuteni tuleva,
tavarat jotka on mun oleva.
Niin isä antoi pojalle omaisuuden,
poika luuli, se kestää ikuisuuden.
Vain muutaman päivän, oli enää kotona hän,
kokos kamansa läjähän,
matkalle lähti, vieraan maan kylähän.
Hyvin pyyhkii, meinas poika,
kun rahaa riitti, oli onnen poika.
Eli riehakkaasti lavealla tiellä,
ei huomannut vaanivaa kyytä siellä.
Rahan voimalla aikansa remus,
ei huomannutkaan, kaikki meni siinä humus.
Sitten huomas, rahat on nyt lopus,
Ystävät kaikki kaikkos,
nyt oli juotava humun katkera kalkki.
Nyt rahaton työtön, kun oli niin älytön,
sielun vihollinen on äärettömän hävytön,
se veis ihmisen niin mielellän ikuiseen yöhön.
Pestas poika itsensä farmille työhön,
päästäkseen sikojen ruuille.
Saa kai noita sian palkoja paistaa,
ei saanut poika edes maistaa.
Poika oli nyt pahassa pulassa,
kaikki oli nyt aivan hukassa.
Mutta siinä sydämen tuskassa,
silloin toivo välähti,
Isä ,äiti, omakoti päähän pälähti.
Isäni kodissa rengit, saa leipää yllin kyllin,
menisköhän kaikki myllin mallin?
Poika meni itseensä,päätti ja lähti,
siihen jäi sikolätti.
Nousi poika toivossa suuressa,
lähti kotiin mielessä uudessa.
Poika mietti,mitä sanon Isälle nyt,
kerron suoraan, näin on käynyt,
tässä seison nyt.
Mä olen niin väsynyt,
mutta Isä, annathan anteeksi, tässä ja nyt?
Olen tehnyt syntiä, ihan taivasta vastaan,
ja Sinun edessäsi.
Otatko minut vielä vastaan,
palvelijana ainoastaan.
Ansiota en katso olevan mulla,
että pojaksesi voisin tulla.
Mutta rengiksi jos saisin tulla,
niin ettet mua luotas häädä.
Nyt olen aivan kohta kotipihalla,
sydän on odotuksesta aivan pilalla.
Mutta, kuka tulee juosten tuolla,
on niin tuttu askel hällä,
ilon kyynel on silmässä mulla.
Oman Isän tunnen kyllä,
eikä vihaa näy Isän yllä.
Rakas poikani, saa kuulla oman Isän äänen hellän,
anteeksi saat kaiken, antaen suudelman hellän.
Isän riemu on suuri,
saihan poikansa takaisin juuri.
On pojallakin tietenkin riemu suuri,
on anteeksi kaiken saanut juuri!
Nyt tulo juhlat suuret,
oli vaatteet saanut uudet.
Juhla puvussa poika on uudessa,
kengätkin jalassa, oli siinä kuin unessa.
Sinetti sormuskin sormessa.
Vasikka paistit vadissa,
syöttö harätkin padassa,
olihan ilojuhlat talossa.
Vanhin veli hieman Isää soimas,
kun Isä näin nuorinta veljeä hoivas.
Isän lohdutus vanhemmalle,
kuulehan poikani, sulla samat kamat kuin mulla,
olethan aina mun kanssa,
tässä saman katon alla.
Mutta pitäähän meidän riemuita siitä,
että sun veljes, jonka luulimme kuolleen,
elää nyt, eikö se riitä?
Kadotumme hänet kerran,
jälleen on löytynyt, avulla Herran,
kai ymmärrät sen verran.
Tuhlaaja poika kotiin löysi,
kates synnin sitkeä köysi.
Kuka on tuhlaaja poika ? Sinä ja minä!
Kuka sitten on armahtavainen Isämme?
Hän on taivaallinen Isämme.
Jos sen vain ymmärrämme?
Mistä sitten Hänet löydämme?
Hän ilmoittaa itsensä Sanassa,
myöskin suuressa luomakunnassa,
ja tietysti seurakunnassa.
Seurakunnan yllä on Pyhä Henki,
Pyhä Henki kutsuu ihmistä aina Jeesuksen luokse.
Jeesus on tie Jumalan luokse,
ota nyt jo, ja juokse,
Jeesuksen luokse !
Isä tuli tuhlaaja poikaa vastaan ,
niin tuli sinuakin, Jeesuksessa Pojassaan.
Jeesus uhrattiin ristin puulla,
vietiin synis samalle puulle,
onko se jo kerottu sulle?
Otitko vastaan sovitus uhrin kalliin,
vai jatkatko samaan malliin ?
nyt jos kuuelt tämän verran,
on sulla itselläs vastuu kerran?
Anna siis nyt Herran,
pelastaa sun täällä kerran,
niin saat nousta pilvihin Herraa vastahan kerran.
Jospa uskoisit Sanahan Herran,
kun sun polves notkistuu kerran,
eessä taivahan Herran !

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä