Sanokaapa ateistit että miksi ihmisellä on omatunto? Jos kerran kaikki on tässä ja nyt, jumalista viis, niin miksi ihmeessä ihmisellä on omatunto. Tuo tunto joka yrittää sanoa sulle että mikä olis väärin ja mikä oikein.
Omatuntohan on vain esteenä yksilön oman mielihyvän tavoittelussa!
Omatuntohan on vain esteenä yksilön oman mielihyvän tavoittelussa!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuka on väittänyt, että ateistit eivät erottaisi oikeata ja väärää? Yritätkö vääntää tikusta asiaa?
"Omatuntohan on vain esteenä yksilön oman mielihyvän tavoittelussa!" No nyt puhut kyllä hedonismista etkä ateismista!
Jos olisit käynyt hieman muitakin kouluja kuin pyhäkoulua ja lukenut vaikkapa psykologiaa tietäisit miksi meillä on omatunto, jumalista viis. Voit aloittaa vaikka ottamalla selvää että mikä on 'superego.' Jos et ymmärrä tai tiedä mistä on kysymys niin turha selata raamattua, ei sitä sieltä löydy.
Miksi muilla eläimillä kuin ihmisapinalla on omatunto? Miksi delffiinit eivät murhaa ja raiskaa toisiaan? Miksi hanhet eivät noki toisiaan kuoliaaksi? Miksi simpanssit eivät yleensä pilkkaa toisiaan? Miksi kultakalat eivät katko lajitoveriensa kiduksia? Kaikista eläimistä löytyy huonoja yksilöitä jotka eivät kuuntele omaatuntoaan, mutta suurinosa kuuntelee.
Eläimet jotka eivät ole kehittäneet itselleen omaatuntoa, ovat tippuneet evoluution kärryiltä, koska he ovat kohdelleet lajitovereitaan huonosti ja näin estäneet lajin säilymisen.
Ei ihminen ole maailman napa.
Ei eläimillä ole omaatuntoa. Ne eivät yksinkertaisesti ole PAHOJA (syntiinlangenneita) kuten ihminen, joten ne EIVÄT TEE PAHAA.
hik!
"Ei eläimillä ole omaatuntoa. Ne eivät yksinkertaisesti ole PAHOJA (syntiinlangenneita) kuten ihminen, joten ne EIVÄT TEE PAHAA."
Jospa kerrankin te uskovaiset keskustelisitte asioista ateismin oletuksilla ateismi-palstalla, kuten useat ateistit keskustelevat kristinusko-palstalla kristinuskon oletuksilla, ja jättäisitte pois synnin, sielun, sun muut uskon asiat jotka sekoittavat keskustelun samantien, koska ateisti ei usko näihin asioihin. Tästä tulee muuten "usko vs uskon puute" väittely, mikä ei tainnut olla keskustelun aloittajan tarkoitus. Keskustelun aloittaja kysyi ateistien mielipidettä ja tuskin kukaan ateisti alkaa mielipiteitään perustelemaan kristinuskon oletuksilla.
Luin joskus jutun simpanssien käytöksestä muistaakseni tieteen kuvalehdestä. Ateistien ja muiden pahojen ihmisten lehtihän se on, mutta veikkaan että tämä oli ihan puolueeton havainto luonnosta, eikä yritys mitätöidä raamatun sanaa. Enivei, juttu meni muistaakseni näin: Yksinäinen tai laumastaan eksynyt simpanssi uros oli kuhertelemassa toisen lauman naaraan kanssa. Naaraan oman lauman kolme urosta eksyi paikalla ja hyökkäsivät heidän laumaan kuulumattoman uroksen kimppuun, joka tietenkin lähti karkuun, mutta ei päässyt kovin kauaksi kun nämä kolme saavuttivat hänet. Jutun mukaan kaksi näistä naaraan lauman uroksosta piti tätä vierasta urosta raajoista kiinni ja kolmas hyppi vieraan selän päällä murtaen hänen selkärankansa. Saatan muistaa jotain väärin, mutta suurinpiirtein näin se meni.
Jos simpanssien käytös oli vaiston varaista reviirin puolustamista, miksi kaksi uroksista vain passiivisesti piti uhria kiinni, mikseivät he yhdessä repineet tätä kappaleiksi? Simpanssien vaistonvaraisuus on muutenkin hyvin kyseenalaista heidän erinomaisesta älykkyydestään johtuen. Tietääkseni simpanssit eivät tapa kaikkia vieraita simpansseja, vaan saattavat jopa hyväksyä ne laumaansa tai yleensä ajaa ne pois. Tässä tapauksessa urossimpansseille ei tullut mieleenkään hyväksyä vierasta simpanssia laumaansa tai edes antaa kunnon korvapuustia opetukseksi, he halusivat, toistan, halusivat tappaa vieraan simpanssin joka uskalsi lähestyä heidän lauman naarasta. Jos tämä ei ole paha teko niin mikä sitten? En tiedä kolkuttaako tai kolkuttiko näiden kolmen omatunto teon jälkeen, mutta sillä ei ole merkitystä. Jos menisin kysymään palestiinalaisilta pommien rakentajilta tuntuiko missään, kun heidän pomminsa räjäytti bussin tappaen kymmeniä ihmisiä, veikkaan että vastaus on ei. Eläin, myös ihminen, on mielestäni aina ympäristönsä aivopesemä ja oikeutuksen keksiminen mille tahansa teolle on helppoa. Täten en usko hyvyyteen tai pahuuteen, vaan pidän hyvää yhteiskunnan kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mukaan hyväksyttynä ja pahaa kiellettynä.
Ihminen on maapallon älykkäin eläin. Tästä syystä ihmisyhteiskunnassa elävän ihmisen tekojen motiivit saattavat olla jopa satoja kertoja monimutkaisemmat kuin muiden eläimien tekojen motiivit. Muiden älykkäiden eläinten teot ovat harvoin vaiston määräämiä, heilläkin on motiivit teoilleen. Tosin eläimien motiivit ovat yksinkertaisempia kuin ihmisen motiivit, vähäisemmästä älykkyydestä johtuen.
Kerros voiko downin syndroomaan sairastunut, alhaisen älykkyysosamäärän omaava ihminen tehdä mielestäsi pahoja tekoja jos hän ei edes ymmärrä mitä on tekemässä? Älä jaksa niistä kasvi- tai eläinsieluista.
Uskotteko te oikeasti älykkyydessänne, että olette tärkeämpiä eliöitä kuin madot maassa, delffiinit meressä, sorsat rannassa tai pölypunkit peitossa? Me olemme ravintoketjussa edellisiä korkeammalla, itseasiassa huipulla, mutta ilman ravintoketjun alhaisimpia eliöitä, me emme olisi edes olemassa, mutta ne olisivat. Se siitä tärkeydestä. Eikö älykkyytenne kerro teille, että sähköimpulssien lakkaaminen aivoissa lakkauttaa tajuntanne, vai sumentaako selviytymisviettinne järkenne?
Pidän todennäköisenä, että olen vielä jonain päivänä uskossa jos todella vanhaksi elän. Kun elämäni alkaa lähestyä loppua, selviytymisviettini alkaa voimistua ja looginen ajattelu rapistuneilla aivoillani alkaa olla mahdotonta, minun on joko käännyttävä uskoon joka takaa selviytymiseni tai elettävä paniikissa kuin kituva eläin viimeiset hetkeni. Näin nuoruuden voimissa minun on vaikea kuvitella kuoleman pelkoa tai paniikkia, mutta veikkaan että vanhoilla päivilläni valitsen armollisen uskon mieluummin kuin kitumisen.
Näitä juttuja kirjoittaessa ei voi olla nauramatta ihmisen älykkyyden luomalle tyhmyydelle. Aivosoluja meillä kaikilla riittää, mutta viisautta ei löydy keneltäkään.
joo... väärän otsakkeen alle rupesin horisemaan. Sitä se tekee kun ottaa synttärin kunniaksi liikaa viiniä.....
"Kerros voiko downin syndroomaan sairastunut, alhaisen älykkyysosamäärän omaava ihminen tehdä mielestäsi pahoja tekoja jos hän ei edes ymmärrä mitä on tekemässä? Älä jaksa niistä kasvi- tai eläinsieluista. "
Ei voi, hän on syyntakeeton, kuten eläimetkin...
Siitähän pahuudessa juuri on kyse: joko on vastuussa teoistaan tai sitten ei ole. Rangaistus on olemassa vain siellä missä on laki, sanoo Sanakin....
Itsekin luin "pahoista" simpansseista, taitavat olla evoluutiopolulla tekemässä harppausta rinnallemme? ;-) Mitenköhän noiden syyntakeettomuus mahtaa olla...
Ei kai ihminen voi olla ravintoketjun huipulla koskapa madot hänet lopulta nakertavat?
Eikö sitä hyvyyttä ja pahuutta voisi yksinkertaisesti mitata syyntakeettomuus/syyntakeellisuus mittarilla?
"""Pidän todennäköisenä, että olen vielä jonain päivänä uskossa jos todella vanhaksi elän. Kun elämäni alkaa lähestyä loppua, selviytymisviettini alkaa voimistua ja looginen ajattelu rapistuneilla aivoillani alkaa olla mahdotonta, minun on joko käännyttävä uskoon joka takaa selviytymiseni tai elettävä paniikissa kuin kituva eläin viimeiset hetkeni. """
Juo paljon viinaa, sama lopputulos nopeammin? Vakavammin: vanhetessa viisastuu, rupeaa näkemään asioita laajemmin....
"""Näin nuoruuden voimissa minun on vaikea kuvitella kuoleman pelkoa tai paniikkia, mutta veikkaan että vanhoilla päivilläni valitsen armollisen uskon mieluummin kuin kitumisen."""
Kuolemanpelko ei ole koskaan juuri kuulunut minun yhtälööni. Se tuli kerran testattua konkreettisesti: en sitten kuollutkaan: ei pelottanut ollenkaan siinä välissä (parikymmentä minuuttia). Lähinnä fiilis oli voimaton nolotus: sori mä en voi tälle mitään... oli tärkeä ihmissuhde aluillaan vasta silloin... Luulen että ei olisi kuolema pelottanut vaikka en uskossa olisi ollutkaan...ei ollut siinä raossa yhtään aikaa pohtia syvemmin, tiedä häntä....
Aivosolut hupenee koko ajan.... Toivottavasti ne tyhmät haihtuu ekana...
Muuten, jos et ole syyntakeeton et liene myöskään synnitön: Tässä maailmassa yksinkertaisesti EI VOI OLLA TEKEMÄTTÄ JOSKUS VÄÄRIN, vaikka kuinka yrittäisi...
"joo... väärän otsakkeen alle rupesin horisemaan. Sitä se tekee kun ottaa synttärin kunniaksi liikaa viiniä....."
Onneks olkoon.
"Ei voi, hän on syyntakeeton, kuten eläimetkin...
Siitähän pahuudessa juuri on kyse: joko on vastuussa teoistaan tai sitten ei ole. Rangaistus on olemassa vain siellä missä on laki, sanoo Sanakin...."
Uskotko, että osa lapsista on jo syntyessään murhaajia, raiskaajia tai muulla tavoin pahoja? Voitko valita vanhempasi? Jos meillä kaikilla täydessä ymmärryksessä olevilla on vapaus valita teemmekö pahaa vai hyvää, miksi useimpien pahan valinneista lähtökohdat elämään ovat paljon keskivertoa huonommat, toisin sanoen he tulevat huonosta perheestä? Eikö vapaus ole riippumaton kaikesta, myös lapsuudesta?
"Itsekin luin "pahoista" simpansseista, taitavat olla evoluutiopolulla tekemässä harppausta rinnallemme? ;-) Mitenköhän noiden syyntakeettomuus mahtaa olla..."
Varmaan parasta lähettää pataljoona lähetyssaarnaajia pitämään huolen, että suurin osa simpansseista pääsee taivaaseen.
"Ei kai ihminen voi olla ravintoketjun huipulla koskapa madot hänet lopulta nakertavat?"
No tottakai pitkällä tähtäimellä hajoittajat ovat ylimpänä, mutta eläessään ihminen on ravintoketjun huipulla.
"Eikö sitä hyvyyttä ja pahuutta voisi yksinkertaisesti mitata syyntakeettomuus/syyntakeellisuus mittarilla?"
No minun mielestäni ei, kuten jo mainitsin, ihminen ei voi itse päättää mikä hänestä tulee. Syyllisyyttä voisi mitata sinun mittarillasi, mutta ei mielestäni hyvyyttä tai pahuutta.
"Juo paljon viinaa, sama lopputulos nopeammin? Vakavammin: vanhetessa viisastuu, rupeaa näkemään asioita laajemmin...."
Hyvä idea! Toisaalta liiman haistelu saattais olla tehokkaampaa ja tulla halvemmaks. No emmä maallista mammonaa tuonelaan voi viedä kuitenkaan. Täytyypä käydä hakee pari korii kossuu ja alottaa samantien. Yh, vieköhän lantringit uskottavuuden juopolta?
Tiettyyn pisteeseen asti sanontasi saattaa pitää paikkaansa, mutta tämän pisteen jälkeen alkaa alamäki.
"Kuolemanpelko ei ole koskaan juuri kuulunut minun yhtälööni. Se tuli kerran testattua konkreettisesti: en sitten kuollutkaan: ei pelottanut ollenkaan siinä välissä (parikymmentä minuuttia). Lähinnä fiilis oli voimaton nolotus: sori mä en voi tälle mitään... oli tärkeä ihmissuhde aluillaan vasta silloin... Luulen että ei olisi kuolema pelottanut vaikka en uskossa olisi ollutkaan...ei ollut siinä raossa yhtään aikaa pohtia syvemmin, tiedä häntä...."
Vanhuudessa oma kuolema alkaa olla lähellä ja on aikaa ymmärtää oma kuolevaisuutensa ja valmistautua lähtöön, joten osa vanhuksista ehtii pelätä kuolemaansa, riippuu tietenkin asenteesta elämään jne.. Kymmenen metrin päässä jyrkänteen reunasta ei tunnu missään, mutta puolen metrin päässä saattaa alkaa huimaamaan ja ehkä pelottamaan. Sinun tapauksessa riipuit jo jyrkänteen reunasta, mutta vedit ittes tai sut vedettiin turvallisen matkan päähän reunasta. Ei siinä rimpuillessa ehi ilmeisesti pelätä tai huimata.
"Muuten, jos et ole syyntakeeton et liene myöskään synnitön: Tässä maailmassa yksinkertaisesti EI VOI OLLA TEKEMÄTTÄ JOSKUS VÄÄRIN, vaikka kuinka yrittäisi..."
Olen siinä määrin synnitön, etten usko syntiin joten sillä ei ole osaa elämässäni(iloton, järjetön, uskonnoton jne.). Väärät teot, yleensä tahattomat, ovat minulle arkipäivää, riippuen tietenkin kenen tai minkä moraalin mukaan ajattelee.
Hyvä vai Paha vai molemmat? Vaikea kysymys.
Missä vaiheessa ihmisestä tulee ihminen? Lapset ovat syntyessään kykenemättömiä pahaan: avuttomia: viattomia. Luulisin että Adolf Hitler ei poikkea meistä kenestäkään oleellisesti muuten kuin kasvu- ja elämänhistoriansa suhteen. Persoonallisuutemme syntyy luontaisten ominaisuuksien ja kasvun yhteispelistä. Kannamme aikuisena uskomattoman paljon lapsuudesta saakka syntynyttä taakkaa ja vajavuutta. En usko että lapsi joka saa kasvaa aidossa rakkaudessa ryhtyy koskaan diktaattorimurhaajaksi. Kuitenkin, on aika pelottavaa miten ohut sivistynyt kuoremme saattaa olla. Muutama kuukausi Bosniaa ja samat ihmiset jotka kiilaa sulta parkkipaikan normaalitilanteessa saattaa ampua sut ruokapaketin takia...
Synti- käsite liittyy hyvä-paha asetelmaan, ei moraalisesti, vaan: Kristinuskon mukaan AINOA todellinen synti on olla Homo Sapiens lajin edustaja (siinä suhteessa kukaan ei voi tehdä itseään synnittömäksi). Pahuus on erottamaton osa ihmisyyttä, eikä siitä kieltämällä pääse eroon. Parempi katsoa peiliin rehellisesti ja yrittää pitää sisäinen murhaaja aisoissa... Minusta tuo on aika realistinen näkemys: näen perisynnin sekä maailmassa että itsessäni. Tuohon rakoon se Armon käsite istuu juuri paikalleen...
Kuolemasta muuten luulen että jos saa elää pitkään asia rupeaa näyttäytymään koko ajan luonnollisempana, syntymän kaltaisena (olen ollut kahdessa syntymässä läsnä) mystisenä tapahtumana (jos unohtaa sen hektisyyden ja sotkuisuuden)...
"Missä vaiheessa ihmisestä tulee ihminen? Lapset ovat syntyessään kykenemättömiä pahaan: avuttomia: viattomia. Luulisin että Adolf Hitler ei poikkea meistä kenestäkään oleellisesti muuten kuin kasvu- ja elämänhistoriansa suhteen. Persoonallisuutemme syntyy luontaisten ominaisuuksien ja kasvun yhteispelistä. Kannamme aikuisena uskomattoman paljon lapsuudesta saakka syntynyttä taakkaa ja vajavuutta. En usko että lapsi joka saa kasvaa aidossa rakkaudessa ryhtyy koskaan diktaattorimurhaajaksi. Kuitenkin, on aika pelottavaa miten ohut sivistynyt kuoremme saattaa olla. Muutama kuukausi Bosniaa ja samat ihmiset jotka kiilaa sulta parkkipaikan normaalitilanteessa saattaa ampua sut ruokapaketin takia..."
Olen täysin samaa mieltä, mutta en ymmärrä miten voit uskoa ihmisen hyvyyteen tai pahuuteen jos ajattelet näin. Miten maailman voi ajatella hyvän ja pahan taistelutantereena jos moraali on suhteellista?
"Synti- käsite liittyy hyvä-paha asetelmaan, ei moraalisesti, vaan: Kristinuskon mukaan AINOA todellinen synti on olla Homo Sapiens lajin edustaja (siinä suhteessa kukaan ei voi tehdä itseään synnittömäksi)."
Ei minun todellakaan tarvitse korottaa tai laskea itseäni muiden eläinten tasolta myöntämällä syntisyyteni, vaikka kristinusko sanoisi mitä. En usko, että esi-isäni rikkoivat jumalaa vastaan ja tästä "hyvästä" jumala antoi perisynnin rangaistukseksi koko ihmislajille.
"Pahuus on erottamaton osa ihmisyyttä, eikä siitä kieltämällä pääse eroon. Parempi katsoa peiliin rehellisesti ja yrittää pitää sisäinen murhaaja aisoissa... Minusta tuo on aika realistinen näkemys: näen perisynnin sekä maailmassa että itsessäni. Tuohon rakoon se Armon käsite istuu juuri paikalleen..."
En nyt oikein pysy kärryillä. Juuri sanoit, että synti ei liity hyvä-paha -asetelmaan moraalisesti, kuitenkin käytät ilmeisesti pahuutta synonyyminä syntisyydelle.
Yhteiskuntani aivopesemän moraalin avulla, minun ei tarvitse taistella sisäistä "pahuuttani" vastaan, vaan pystyn elämään elämääni ihmisyhteiskunnassa murhaamatta lajini edustajia siinä missä hanhet hanhiyhteiskunnassa. En usko että ihminen olisi murhaaja, vaikka sitä ei olisi aivopesty ihmisyhteiskunnan jäseneksi, vaan käyttäytyisi kuin eläin kohdatessaan ihmisen - tappaisi vain nälästä tai puolustukseksi. Eihän Tarzankaan tapa kaikkia kohtaamiaan ihmisiä, ainoastaan pahat, mutta sehän on hyvä.
"Kuolemasta muuten luulen että jos saa elää pitkään asia rupeaa näyttäytymään koko ajan luonnollisempana, syntymän kaltaisena (olen ollut kahdessa syntymässä läsnä) mystisenä tapahtumana (jos unohtaa sen hektisyyden ja sotkuisuuden)..."
Vaikka ihminen on erittäin älykäs, viettimme määräävät elämäämme enemmän kuin kehtaamme myöntää, enkä usko että selviytymisvietti on samaa mieltä kuolemasta sinun kanssasi.
Jokainen ihminen on SEKÄ hyvä että paha. Tekomme voivat olla myös hyviä tai pahoja: moraaliset valinnat ovat koko ajan mahdollisia ja välttämättömiä. Näen moraalin suhteessa siihen mikä on tekojemme tarkoitus. Maailma on niin monimutkainen viritys että väistämättä teemme aina joskus väärin jossain suhteessa jonkun näkökulmasta.
Synti -käsite tässä taitaa hämätä... Synneiksi yleensä nimitetään erilaisia moraalienvastaisuuksia, en tarkoita sitä, vaan Raamatussa mainittua perisynti- käsitettä (ymmärränkö tuota itsekään?)
"""En usko, että esi-isäni rikkoivat jumalaa vastaan ja tästä "hyvästä" jumala antoi perisynnin rangaistukseksi koko ihmislajille."""
En näe perisyntiä rangaistuksena, Raamatun mukaan ihminen tuli tuntemaan HYVAN ja PAHAN syömällä hyvän ja pahan tiedon puusta (mytologinen kuvaus jostain todellisuuden seikasta). Nykyinen tilamme on loogista seurausta tästä seikasta eikä mikään rangaistus. Joka tapauksessa näen tuon tarinan kuvauksena ihmisen tilasta: kykeneväinen hyvään JA pahaan. Saattaa olla vapaan tahdon hinta loogisesti... Tässä mielessä JOKAINEN ihminen on syntinen eikä muuksi muutu.
Kristityksi tulemisen tiellä yhteinen kokemus jossain elämänvaiheessa kaikilla on selvä vakuuttuneisuus siitä että Jumalan edessä itse on todella syntinen (= kelpaamaton, riittämätön, paha, velkainen, tms.)
Luulen että se on tunne joka pulpahtaa lopulta tajuntaan jos Jumala- käsitettä tarpeeksi mietiskelee. Uskoisin että kaikki maailman uskonnot erilaisine uhreineen ja lepytysrituaaleineen ja moraalikäskyineen perustuvat tähän (jokaisessa)ihmisessä olevaan perustietoisuuteen. Samaa veikkaan löytyvän tiedostamattomalta tasolta kaikkien Jumala-käsitteen torjuvien ideologioiden ja uskontojen taustalta - ongelmasta pyritään eroon.
Kristinuskon vastaus tuohon ongelmaan on yksinkertainen: Armo. Meidän ei tarvitse uhrata mitään, perisynnin seuraukset (syyllisyys, tarve uskontoihin, uhreihin, lepytyksiin, yms)poistuivat ristillä (Jumala itse kuoli puolestamme -mitä se tarkoittaneekaan). Tuon seikan tiedostaminen todelliseksi vapauttaa ihmisen sisäisesti... paradoksaalisesti, uskonnoista...
Sorry, tää taisi mennä teologiaksi... Hyvä ja paha ja moraali, siitähän se alkoi...
Pahuutta tapahtuu koska se on mahdollista (-vapaa tahto - perisynti) ja kenties väistämätöntäkin. Onko tuossa ollenkaan kysymys moraalista? Moraalista on sen sijaan kyse kun teemme yksilöinä valintoja: taistelutanner on sisällämme.
Lukaisepa kasvatustiedettä Omatunto on kasvattajan ääni ihmisen muistissa. Kasvattaja laajasti käsitettynä.Se on todistettu fakta.
"Sanokaapa ateistit että miksi ihmisellä on omatunto?"
Se on ihmisellä luonnostaan *piste*
liittyy ihmisen moraaliin,joka taasen on opittua.
Meillä on eri kulttuureita joissa on omat moraaliset eli käyttäytymissäännöt,kun näitä sääntöjä rikottuaan ihminen tuntee syylisyyttä,tätä voidaan kutsua "omaksitunnoksi".
Samoin tämä "omatunto" voi joitakin estää rikkomasta yhteisössä sovittuja "pelisääntöjä".
Omatunto ja häpeä ovat samaatunnetta ja liittyvät ihmisen egoon.
Siis pelkkä moraali kysymys.
eipä kait oikeilla ateisteilla ole omaatuntoa, sehän on niitä uskovaisten sepityksiä vaan.
Murhataan ja tapetaan vaan jos ei jää kiinni ja jos siitä on hyötyä itselle...
Vaikka kysymys olikin uskomattoman naivi,vastaan siihen lyhyesti:
Se,mitä kutsutaan omaksitunnoksi on ns. laumavaiston korkeampi.älyllinen muoto.
Omatunto ei toisinsanoen ole syntynyt tyhjästä,vaan on yksilön saaman kasvatuksen ja ympäröivän yhteisön aikaansaamien paineiden tulos.
Kyse on yksinkertaisesti siitä,että kaikkien laumaeläinten luontaiset säännöt eivät suosi yksilöitä,jotka vaarantavat toiminnallaan lauman olemassaolon.
Canis Lupus-parvessa tällainen yksilö ajetaan pois laumasta ja sen tarjoamasta suojasta.Ihminen on monimutkaisempi eläin kuin susi ja hänen käytöstään ei säätele vaisto sellaisenaan vaan sen omaksitunnoksi jalostunut muunnelma.
Omatunto ei estä kaikkia ihmisiä toimimasta lauman vahingoksi,mutta yleensä tästä on seurauksensa ja vaikka ihmisiä ei ajatakaan enää nykyisin yksin erämaahan kuten sudelle käy,niin vankilat ja pyövelit ovat edelleen käytössä niitä yksilöitä varten,joiden nautinnon tavoittelu on liian lauman edusta piittaamatonta.
Torquemada on henkilönä asimerkki siitä,että omatunto sinällään sallii ihmisen tehdä tekoja,joiden arviointi jälkikäteen voi olla hyvinkin erilaista kuin tapahtuma-aikana.
hienotunteisia ja ujoja tämän maailman ruhtinaan orjia
Miksi ihmeessä ihmisellä ei olisi omatuntoa ja mikä omatunto on? olisiko sinulla omatunto jos kasvaisit lapsesta asti täysin eristyksissä yhteiskunnan aivopesusta? koirallanikin on omatunto. ja sen huomaa vaikka siinä että kun tulen kotiin ja koirani on tehnyt jotain pahaa esim syönyt kenkäni, niin sen huomaa koiran käyttäytymisestä. on luimussa ja häipeilee, omatunto kolkuttaa. Tosin jos koira ei tietäisi että se on väärin niin ei se sitä myöskään häpeilisi. Eikä ihminen ole yhtään erilainen! Mistä sinä tietäisit että varastaminen on rikos jos sitä ei kukaan sulle sanois. ja kolkuttaisko omatunto jos et tietäis tekeväsi väärin? Mietippä sitä!!!
Aivopesun voi purkaa ja sitten onkin kiva toimia ihan niinkuin itseä huvittaa, sen mukaan kun rahkeet antaa myöten. Ei tule kukaan kieltämään saatika rankaisemaan eikä kurki jumala selän yli että mitäs sitä puuhataan...
Onko Saddamilla omatunto?
Monilla hihhuleilla omantunnon ääni on heikkö, koska he saavat syntinsä anteeksi. Ei-hihhuleilla ei tuollaista kiertotietä ole.
Suoraan sanottuna vi*unko väliä...
Mutta. Se vaan nyt on opittu piirre. Mun kissallakin on omatunto. So what.
Älä vastaa, jos ei kiinnosta.
Täällä odotetaan mielenkiintoisia pohdintoja
eikä mitään naiiveja, lapsellisia, naurettavia,
teinimäisiä 'so what' "kovisteluja".