Väitteletkö
a) ollaksesi oikeassa?
b) vaikuttaaksesi, tavalla tai toisella?
Jos olet sitä mieltä, että jälkimmäinen, muista toki, että jotta väittely olisi rakentava ja laadukas, niin argumenttien tulee olla retorisesti hyviä. Retoriikalla maailmaa hallitaan. (Jos olet ensimmäisen kannalla ja väittelet vain nauraaksesi toisille ihmisille ja heidän tyhmille mielipiteilleen, niin toivotan onnea; tunnen sen huvin, sorrun siihen itsekin, mutta se on alhaista huvia)
Loogisuus ei riitä. Retorisesti hyvä on tietenkin myös looginen, mutta väitteen tulee ennen kaikkea olla USKOTTAVA ja KIINNOSTAVA. Se tarkoittaa, että etsitään välillä tuorekin näkökulma eikä aina olla niin ennalta arvattavia ja jankkaavia, mielenkiinnottomia. Jos fiksu ihminen on tuhottoman tylsä, hän menee kokonaan hukkaan.
Oletko mieluummin mielenkiintoinen vai oikeassa?
Onko mitenkään mahdollista olla molempia?
*
Ateismini on hyvin vahvaa, mutta yritän aktiivisesti keksiä argumentteja jumaluuksien olemassaolon puolesta. Ehkä niistä myöhemmin.
a) ollaksesi oikeassa?
b) vaikuttaaksesi, tavalla tai toisella?
Jos olet sitä mieltä, että jälkimmäinen, muista toki, että jotta väittely olisi rakentava ja laadukas, niin argumenttien tulee olla retorisesti hyviä. Retoriikalla maailmaa hallitaan. (Jos olet ensimmäisen kannalla ja väittelet vain nauraaksesi toisille ihmisille ja heidän tyhmille mielipiteilleen, niin toivotan onnea; tunnen sen huvin, sorrun siihen itsekin, mutta se on alhaista huvia)
Loogisuus ei riitä. Retorisesti hyvä on tietenkin myös looginen, mutta väitteen tulee ennen kaikkea olla USKOTTAVA ja KIINNOSTAVA. Se tarkoittaa, että etsitään välillä tuorekin näkökulma eikä aina olla niin ennalta arvattavia ja jankkaavia, mielenkiinnottomia. Jos fiksu ihminen on tuhottoman tylsä, hän menee kokonaan hukkaan.
Oletko mieluummin mielenkiintoinen vai oikeassa?
Onko mitenkään mahdollista olla molempia?
*
Ateismini on hyvin vahvaa, mutta yritän aktiivisesti keksiä argumentteja jumaluuksien olemassaolon puolesta. Ehkä niistä myöhemmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
c) kehittääkseni itseäni väittelijänä ja ajattelijana
d) pitääkseni hauskaa
Ensisijaisesti d, sitten c, satunnaisesti myös b ja a. Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä.
"Retoriikalla maailmaa hallitaan."
Olet oikeassa, valitettavasti.
"Loogisuus ei riitä."
Huomattu on, valitettavasti.
"Jos fiksu ihminen on tuhottoman tylsä, hän menee kokonaan hukkaan."
Ja nyt puhut kyllä läpiä päähäsi. Mitäs jos vaikkapa jonkin mullistavan teorian kehittävä tiedemies on tuhottoman tylsä? Meneekö hän hukkaan?
"Oletko mieluummin mielenkiintoinen vai oikeassa?"
Oikeassa.
"'Jos fiksu ihminen on tuhottoman tylsä, hän menee kokonaan hukkaan.'
Ja nyt puhut kyllä läpiä päähäsi. Mitäs jos vaikkapa jonkin mullistavan teorian kehittävä tiedemies on tuhottoman tylsä? Meneekö hän hukkaan? "
No jos hän kykenee kehittämään mullistavan teorian, niin hänellä lienee kyky ajatella laajasti ja tuoreista näkökulmista. Määritelmällisesti hän ei ole tylsä.
Enkä ole sitä mieltä, että retoriikka on huono asia. Se on järkiperäisyyden laajennus eikä siitä erillinen. Esimerkiksi kaikki politiikka on enemmän tai vähemmän pelkkää retoriikkaa ja spekulaatiota, koska se ei oikein voikaan perustua kovaan faktaan.
Retoriikka on ystäväsi. Kaikki taide ja suurin osa tieteestä on retorista ensin ja loogista sitten.
Viimeinen virkkeeni lienee hämärä.
Esimerkiksi kaikki koskaan kehitetyt fysiikan teoriat eivät perustu pelkästään havaittuihin tosiasioihin, vaan myös teorian kehittäjien matemaattisen kauneuden tajuun, koska kaunis teoria on ihmisen kannalta paljon uskottavampi kuin miljoona poikkeusta sisältävä. Suuri määrä poikkeuksia herättää kysymyksen siitä, onko teoria alun alkujaankaan tosi. Minusta tämä on täysin perusteltua toimintaa; ihmisen saattaa ohjata totuuden äärelle lopulta estetiikka.
Esimerkiksi suppeampi suhteellisuusteoria ei perustunut mihinkään muuhun kuin ajatuskokeisiin ja matemaattisen kauneuden tajuun, ei massiiviseen tutkimusaineistoon, "tosiasioihin".
"No jos hän kykenee kehittämään mullistavan teorian, niin hänellä lienee kyky ajatella laajasti ja tuoreista näkökulmista. Määritelmällisesti hän ei ole tylsä."
No mitenkähän tämä tylsyyden määritelmä mahtaisi kuulua? Minusta tylsä ihminen on sellainen, jonka kanssa useimmat eivät halua viettää aikaa koska eivät jaksa kuunnella hänen juttujaan. Ilmeisesti puhumme aivan eri tylsyydestä?
"Enkä ole sitä mieltä, että retoriikka on huono asia."
Ei se yksiselitteisesti olekaan. Sehän riippuu siitä, kuka sitä käyttää. Eiköhän esimerkiksi Hitlerillä ollut retoriikka aika hyvin hallussa. Luontaista karismaa hänellä mitä ilmeisimmin oli toki myös. Mutta voidaan ihmetellä, että jos ihmiset eivät lainkaan kiinnittäisi huomiota retoriikkaa vaan ainoastaan faktoihin ja johdonmukaisuuteen, olisivatko Hitler & kumppanit voineet mitenkään saada kansan tukea toimilleen?
"Esimerkiksi kaikki politiikka on enemmän tai vähemmän pelkkää retoriikkaa ja spekulaatiota, koska se ei oikein voikaan perustua kovaan faktaan."
Miksi politiikka ei voi perustua faktoihin?
Tieteellisen teorian arvoa ei kuitenkaan ratkaise sen kauneus. Teoriahan voi olla miten kaunis hyvänsä, mutta jos se ei vastaa havaintoja, se hylätään ennemmin tai myöhemmin.
Sitä paitsi, valtaosa ihmiskunnasta ei osaa nähdä kauneutta vaikkapa siinä suppeassa suhteellisuusteoriassa. Enkä usko, että siinä tarvitaan niinkään mitään kauneudentajua, vaan yksinkertaisesti perehtyneisyyttä asioihin. Varmasti suurin osa, jos ei jokainen, fyysikoista näkee suhteellisuusteorian kauniina. Minä en, koska en tiedä fysiikasta juurikaan mitään. Sen sijaan saatan nähdä kauneutta esimerkiksi jossain filosofisen logiikan päättelysäännössä, koska tiedän, mistä siinä on kyse ja miten se toimii. Jos olisin fyysikko, näkisin kauneutta suhteellisuusteoriassa. Jos olisin automekaanikko, näkisin kauneutta auton moottorissa. Ja niin edelleen.
Ensin otetaan koko teksti kokonaisuutena ja sen jälkeen se pilkotaan pieniin osiin ja osat kumotaan yksi kerrallaan. Jos argumentointi virheen kumoaminen käy helpommin niin käytetään sitä. Tämä taktiikka on hajoita ja hallitse.
Olen niin oikeassa kuin subjektiivisen tajuntani kautta voin olla objektiivinen ja ei kumottavissa oleva fakta.
Vuorovaikutus on nettikeskustelun ydin ja koukuttavin elementti.
Miksi muka? Me ollaan Suomalaisia ja jos ei suomenkieltä tajua niin se on perkele. Yritätkö johdatella jotenkin että olisit itse muka oikeassa antaessasi vain 2 vaihtoehtoa?
Aika mustavalkoista ajattelua.
Se on valitettavasti raaka voima ja varsinkin ylivoima millä maailmaa hallitaan. Nykyisin voimme puhua pelkästään rahasta tai resursseista tietyn asian suhteen.
Lauseen ei tarvitse olla looginen ollakseen retorisesti hyvä. Väite taas voi olla vaikka kuinka epäuskottava ollakseen mielenkiinnoton. Väite on vain olettamus jonkun asian todenmukaisuudesta eikä sille aseteta mitään laatustandardeja. Suollat hirveää jargonia!
Tämä on jo kumottu muiden toimesta.
Oikeassa-olon ja mielenkiintoisuuden välillä on vain vähäinen riippuvuussuhde. Esimerkiksi Einstein oli oikeassa (tämän hetken tietämyksen mukaan) monessakin asiassa mutta harvempia ( esim. työssäkäyviä yksinhuoltajia) hänen kaavansa kiinnostivat. On mahdollista olla kiinnostava jos esittää asiansa vertauskuvallisesti käyttäen kuulijakunnan jokapäiväisiä ja tuttuja termejä siten että niiden avulla saadaan tuotua jotain uutta.
Erittäin ristiriitaista. Luuletko että pappi yrittää miettiä miten saisi raamatun kumottua. HA HA HA!!!
Siksi koska argumentoivat. Tarvitseeko kaikelle olla syy? Esimerkiksi elämä maapallolla syntyi vain sen takia että se oli suotuisa elämälle. Vastaus on Siksi!
"Jos fiksu ihminen on tuhottoman tylsä, hän menee kokonaan hukkaan."
"Puhe Valta", Juhana Torkki.
Oletko lukenut?
anima mea: ei alemmas voi vajota kuin osallistua suomi24 jäkätykseen, erityisesti hellari- ja sovinismi... eiku feminismipalstalla.
Minoa syy on repiä turpaansa ja huvittua siitä. Ei mitään moraalia, eikä minkäänlaista tarvetta manipuloida mielipiteitä. Jos olen väärässä ja se minulle osoitetaan niin, voin vallan mainiosti muuttaa mielipidettäni ja myöntää loogisen kömmähdykseni, joten mielenkiinto menee oikeassaolemisen edelle, joskin pyrin yleensä myös perustelemaan argumenttini. Argumentin perustelu taas on ehkä hitusen eri asia, kuin oikeassa oleminen.
Kyllä jumaluudet ovat olemassa kielellisinä käsitteinä, kollektiivisina arkkityyppeinä, eli siis mielikuvituksessa. Voidaan pohtia, mitä mielikuvitus oikein on? Onko se satua vai totta?
Omalla kohdalla: olen mielelläni oikeassa. Argumentoin saadakseni toisen ymmärtämään näkökantani, ja luonnollisesti pidän siitä jos tämä toinen hlö muuttaa mielipidettään omaani vastaavaksi. Kuitenkin: jos olen väärässä, muutan mielelläni itse käsityksiäni. En tykkää olla väärässä tai pitää kiinni vääristä oletuksista.