Ristiinnaulitseminen ja anteeksianto?

Mistä kristityt ovat saaneet päähänsä että joku voi kantaa toisen synnit? Eihän syntejä kukaan voi kantaa kun se ei ole mitään konkreettista eikä se ole mikään olotila. Vaan yksinkertaisesti rikkomus Jumalan asettamaa lakia tai säädöstä vastaan, synti yleensä on väärä teko. Jotkut sanoo että väärä ajatuskin on jo syntiä. Ei ajatuksiamme tai tekojamme kukaan toinen pysty sovittaa, sanotaanhan esim:vt:ssä että "eivät isät kanna poikiensa syntejä eivätkä pojat isiensä...." Ja todetaan vielä että"...jokaisen on henkilökohtaisesti sovitettava tilinsä Jumalan kanssa"

Minkä esim edellä mainituista kristikunta on ymmärtänyt väärin?

Että pahat teot (synnit) saisi anteeksi syömällä ihmislihaa ja juomalla verta, vaikkakin kuvainnollisesti, on pakanallinen, kannibaalinen tapa. On Raamatun kertomuksissa menneet hutut ja vellit sekaisin. Myös kertomukset Jumalalle uhrattavista eläinuhreista ovat samaa sarjaa. Ei Jumala tarvitse uhreja. Eikä verta leppyäkseen. Jumalalle, jota nimeä korkeammasta voimasta meillä yleisesti käytetään, riittää kun noudattaa hänen käskyjään (elämän ohjeita) niin hyvin kuin pystyy. Ei se sen kummempaa ole. Runoilijat vain ovat vuosien saatossa antaneet runosuonensa pulputa ja mielikuvituksensa lentää. Onko käskyjäkään koskaan kiveen hakattu, on kyseenalaista. Entäpä jos saimme ne silloin, kun ihmiselle kehittyi omatunto. Kun muutuimme eläimestä ihmiseksi ja aloimme johdonmukaisen ajattelun.

Onhan toki hienoa ottaa osaa erilaisiin seremonioihin varsinkin jos naapurikin näkee, miten hengellisellä tiellä ja uskossa sitä ollaan. Tosiuskovaiset vouhottaa vähemmän ja tekevät pahaa vähemmän. Hyvää tekevät ja siitä pitävät vähän ääntä.

Oliko, Nasaretinpuusepällä jokin pakkomielle. Mutta Jumalanpoikana, mun nähdäkseni, hän kuolipuolestani. Että voisin uskossa häneen, kuolla itselleni ja toteuttaa mitä hän sitte tästä kaikesta kiitokseksi ja ylistyksesti haluaisi, kukin ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Eli peilin eteen, ja säikähdyksen jälkeen synnintekoon. Herra armahda minua syntistä?

Arkristus kirjoitti:

Oliko, Nasaretinpuusepällä jokin pakkomielle. Mutta Jumalanpoikana, mun nähdäkseni, hän kuolipuolestani. Että voisin uskossa häneen, kuolla itselleni ja toteuttaa mitä hän sitte tästä kaikesta kiitokseksi ja ylistyksesti haluaisi, kukin ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Eli peilin eteen, ja säikähdyksen jälkeen synnintekoon. Herra armahda minua syntistä?

Lue lisää

tarvitsevansa näkymättömien mahtien hyväksyntää. Kussakin uskonnossa on keinonsa noiden oletettujen mahtien lepyttämiseksi ja suostuttamiseksi myönteiseksi ihmiselle. Nykyään tiedämme, että kaikki ennen niin käsittämätön kuuluu luontoon eikä niihin voi vaikuttaa rukouksin tai muin palvontamenoin.

Väite ihmisen syntisyydestä ja sovituksen tarpeesta on täysin turha ja aikansa elänyt myytti. Se liittyy ihmislajin pelkoihin, kun kuviteltiin vastoinkäymisten olevan väärien tekojen tai puutteellisen henkien palvonnan seurausta.