Lito ja Peratsin

Riippuen yksilöstä.
Ennenkuin aloittaa syömään psyykelääkkeitä,
kannattaa pyytää lääkäriä tarkistamaan välittäjäaine-pitoisuudet, että löytyisi täsmälääke
Lääkäreillä kun tapana määrätä lonkalta jokin lääke

Sivulta: www.medicine.fi
näpäytä Farmagologia ja toksikologia
sieltä Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkkeet ja
Masennuslääkkeet ja litium

Alla otteita em. sivulta
Sivuvaikutukset
Sivuvaikutukset ovat litiumhoidossa yleisiä.
Normaaleilla hoitoannoksilla ilmenee jopa yli puolella potilaista virtsanerityksen lisääntymistä
erityisesti hoidon alussa (jolloin potilas juo yleensä tavallista enemmän, polydipsia).
Tämä johtuu antidiureettisen hormonin vaikutusten heikkenemisestä litiumhoidon aikana.
Pitkäaikaishoidossa litium voi aiheuttaa munuaisten toiminnan heikkenemistä sekä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Seerumin lääkeainepitoisuuden ohella on seurattava säännöllisesti munuaisten ja kilpirauhasen toimintaa.
Tiatsididiureetit suurentavat litiumpitoisuuksia.
Muita sivuvaikutuksia ovat painon lisääntyminen, pahoinvointi, ripuli, sekä erilaiset keskushermosto-oireet (esim. hienojakoinen vapina, väsymys, lihasheikkous, koordinaatio- ja muistihäiröitä).
Litiumilla voi myös olla teratogeenisiä (syöpää aiheuttava)vaikutuksia.
Liian suurten annosten aiheuttamat toksiset vaikutukset ovat lähinnä keskushermosto- ja munuaisperäisiä: niitä ovat uneliaisuus, sekavuus, ataksia, tajunnan häiriöt, kouristukset ja kooma.
Suuret annokset voivat johtaa jopa anuriaan.

Valproaatti ja karbamatsepiini
Epilepsialääkkeinä tunnettuja valproaattia ja karbamatsepiinia käytetään nykyään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, etenkin silloin, kun litium ei jostain syystä ole potilaalle sopiva lääke.

Suurin terapeuttinen indeksi on spesifisillä piperatsiinijohdoksilla. (Peratsin)
Tärkeimmät sivuvaikutukset voidaan jakaa keskushermostoperäisiin, autonomisiin ja allergisiin oireisiin.
Parkinsonismi on erityisen tyypillinen piperatsiinijohdoksille.
Tyypillisiä oireita ovat vapina, jäykkyys ja akinesia sekä syljen valuminen.
Tämä saattaa johtua nielemisvaikeuksista.
Myös muita ekstrapyramidaalioireita tavataan, esimerkiksi pakkoliikkeitä kuten akatisiaa (istumispelkoa, jolle on tyypillistä kyvyttömyys pysyä hiljaa paikallaan), tortikollista (kaulalihaskramppeja) ja silmän lihasten spasmeja.
Kaulan ja kasvojen alueiden pakkoliikket ovat myös mahdollisia ja edellyttää lääkeannoksen pienentämistä vähitellen.
Myös akatisian toteaminen on käytännössä tärkeää eikä sitä saa sekoittaa perustautiin mahdollisesti
liittyvään levottomuuteen.
Hypotalamuksen toimintojen salpautumisesta saattaa seurata galaktorreaa, gynekomastiaa, kuukautiskierron muutoksia ja muita endokriinisiä häiriöitä.
Verenpaineen lasku on osittain peräisin myös hypotalamuksesta.
Vaikutukset autonomiseen hermostoon vaihtelevat johdoksittain.
Kiusallisimpia ovat sivuvaikutukset verenkiertoon.
Ortostaattinen hypotensio on tavallista etenkin hoidon alussa; se perustunee a-reseptorivaikutuksiin
sekä ilmeisesti osin sentraalisiin vaikutuksiin.
Klooripromatsiini ja muut alifaattiset sekä piperidiinijohdokset ovat melko tehokkaita a-reseptorien salpaajia. Sivuvaikutus on piperatsiinijohdoksilla selvästi vähäisempi kuin klooripromatsiinilla.
Kolinergisia reseptoreita salpaavia vaikutuksia on myös, mutta ne ovat a-salpausta vähäisempiä.
Antikolinergiset vaikutukset ovat voimakkaimmat piperidiinijohdoksilla, kuten tioridatsiinilla.
Sivuvaikutuksina esiintyy siten myös tyypillisiä antikolinergisiä sivuvaikutuksia,
esim. sydämentykytystä, suun kuivumista ja ummetusta.
Tioridatsiini on sydäntoksinen ja se voi aiheuttaa EKG-muutoksia jo hoitoannoksina.
Seksuaalitoimintojen häiriöitä, kuten ejakulaation estymistä, (naisilla glitoriksen reagoimattomuus), ei voida selittää yksin a-salpauksella.
Sentraaliset ja autonomiset sivuvaikutukset ovat annoksesta riippuvaisia, allergiset sen sijaan eivät.
Sivuvaikutuksista pelätyimpiä ovat luuydinvauriot.
Agranulosytoosi on suhteellisen harvinainen, mutta lievempiä muutoksia valkosoluissa voi ilmetä etenkin hoidon alussa. Melko tavallinen sivuvaikutus (2–4 %) on obstruktiivinen ikterus, (keltaisuus),
joka johtunee sapen viskositeetin lisääntymisestä ja kolestaasista.
Ihottumia tavataan noin 5 %:lla potilaista; ne voivat olla joko nokkosihottumaa ja dermatiittia
tai valolle kehittyvästä yliherkkyydestä johtuvia aurin-gonpolttamia (erityisesti klooripromatsiini).
Pitkään jatkuneen käytön seurauksena on todettu myös epänormaalia pigmentaatiota iholla
ja verkkokalvolla (erityisesti tioridatsiini) sekä kornean samentumia.


Antipsykoottihoidon aikana noin 0,5 %:lle potilaista kehittyy pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä.
Siihen liittyy 10 %:n kuolleisuus. Sen patofysiologiaa ei tunneta riittävästi.
Keskeisiä löydöksiä ovat lihasjäykkyys, nielemisvaikeudet, hypertermia, takykardia, seerumin kreatiinifosfokinaasin lisääntyminen ja leukosytoosi.