Olen vasta 16-vuotias ja lopetin pitkään jatkuneet oikohoidot 3 vuotta sitten. Olin hirveän uupunut ja ahdistunut, suoraan sanottuna koin rautojen tekevän elämästäni helvettiä. Omistan kai jonkinlaisen kammon sillä ajatuskin raudoista saa minut itkemään. En tiedä miksi koen sen niin ylitsepääsemättömänä ongelmana minulle kuin muille rautojen käyttö tuntuu olevan niin helppoa ja arkista puuhaa. Leukani on liian takana ja se häiritsee puhetta sekä kaikkein eniten ulkonäköä (jota minulle ei ole muutenkaan suuremmin siunattu) ja toisinaan särkee. Kadun oikohoidon lopettamista mutta minua myös pelottaa hirveästi, mitä kannattaisi tehdä? Onko vaihtoehtoja?
Oikomis kammo?
---Epätoivoinen---
10759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hampaiden sisäpuolelle laitettavat raudat, itse en kestä ajatusta että hampaat olisi vuorattu tummilla telaketjuilla. Näin sisäpuolelle asennettuna hampaiden oikominen sujuu hyvin huomaamattomasti, kalliimpaa kuitenkin. Lue aiempia viestejä jos asia kiinnostaa :D
leuka liian takana, niin mainitsiko lääkäri mitään kirurgisista toimenpiteistä?
Voisi harkita. Tekeekö haavaumia suun sisälle? Häiriintyykö puhuminen? Pidetäänkö yhtä kauan kuin tavallisiakin rautoja?
En muista tarkkaan... joskus puhui (tai pelotteli en tiedä) että jos oikomishoito ei onnistu (kiitos minun) otetaan kovemmat keinot käyttöön. Ehkä ajatteli jotain leikkausta?
Mun nuorin tyttäreni piti rautoja suussaan kuusi vuotta. 15 vuotiaana hän koki samoja asioita kuin sinäkin. Nyt 19 vee on kaikki ohi ja kunnossa. Purenta ja muut tärkeät fysiologiset asiat ovat ok. Ja hampaat ovat kuin helminauhat! Niin, ja elämä vasta on oikeasti edessä.
Kannattaa todellakin miettiä pidätkö niitä rautoja nyt vai vasta sitten päälle parikymppisenä. Tuossa iässä niitä on vielä "normaali" pitää, vanhempana ei niinkään.
Minulla on rivi myös suora oikomishoidon jälkeen mutta hampaat eivät suinkaan ole kuin helminauhaa, päinvastoin, oiottiin 7 vuotta ja siitä jäi muistoksi isot välit hampaisiin. Joka hampaan välissä on rakoja. Raot häiritsee tosi paljon. Todella karmeat, nyt olen suorahampainen mutta harvahammas sellainen.
Pärjäsin huonon purentani kanssa 30-vuotiakksi. Myt sitten pitää oikoa. Harmittaa kyllä tuo hoidon lopettaminen, mutta toisaalta en ollu yhteistyökykyinen silloin muinoin. Ja nyt vanhempana aika kuluu nopeammin kuin nuorena. Silloin vuosi tuntui paljon pidemmältä, ja raudat suussa pari vuotta ei juuri kiinnostanut.
Nyt raudat on ollu suussa jo seitsemän kuukautta,ja aika on menny tosi nopeasti.
itse lopetin kanssa kesken. Ei ole mitään purentavikaa ilmaantunut eikä muitakaan vaikeuksia. Päin vastoin olen helvetin tyytyväinen että lopetin. Jos sitä ei kestä niin ei kestä. Ei minulle rautojen pitäminen tuottanut vaikeuksia, mutta kivut sun muut värkit.
Lopetin eikä ole ilmaantunut mitään vaivoja.
Sain todella hyvän työpaikankin vuosi sitten vaikka olen lopettanut oikomisen kesken---- siis vinohampaisetkin pääsevät korkeisiin virkoihin--- ei ole hampaista kiinni vaan aivan muusta ,hyvän ja rahakkaan työpaikan saanti. Persoonalliselta näytän omine vinoine hampaineen, hyvä työpaikka, runsas palkka, elämänkumppani vierellä, siis kaikki tarpeellinen vaikka olen oikomisen kesken lopettanut!
Jätin itsekin aikoinaan oikomisen kesken eikä ole mitään vaivoja tullut leukoihin eikä purentaan. VAikka ei ole tikkusuora rivi, niin ei haittaa. Eräs hammaslääkärikin jopa tokaisi, että onpa ihana katsella näin persoonallisia hampaita! En kadu lopettamista kesken kaiken. Kaikki ei vain ole luotu oikomaan "pakolla" hampaita.