Isän hautajaiset

Mun isä kuoli toukokuussa. Pahin on sulla vasta edessä.
Vasta hautajaisten jälkeen alkoi todellinen suru, eikä se ole helpottanut vieläkään...

Voimaa sinulle! Itse menetin isäni 15- vuotiaana jo ja suren häntä vieläkin usein. Suru vaan muuttaa muotoaan ajan myötä, sinulla on nyt kaikkein pahin vielä tällä hetkellä . Hautajaisten jälkeen on helpompi alkaa hyväksyä tapahtunutta ja elämä alkaa pikkuhiljaa palata. Helpottava ajatus on kuitenkin kai se , että isäsi pääsi pois sairaudestaan ja toivon ja uskon ; että hänellä on nyt hyvä olla siellä missä hän on. Uskon myös vahvasti siihen , että poisnukkuneet ovat vielä lähellämme jossain . Tämä on ainakin minua auttanut surussani .

lohtua - se ainakin jäi papin puheesta siunaustilaisuudessa mieleeni päällimmäisenä huhtikuussa,kun oma isäni oli nukkunut täältä pois.Olin luhistumisen partaalla hautajaisten alla.

Kirkkoherramme korosti sitä,kuinka ilman lupausta ylösnousemuksesta tämäkin hetki oli paljon nykyistä surullisempi.

Niin uskovan tulisi ajatella ,vaikka suru tietenkin pysyy ,mutta tämän kristillisen uskon keskeisimmän ajatuksen tulisi auttaa meitä näkemään surun yli,toivona , joka on saava täyttymyksensä,kun sen aika on.

Toivotan Sinulle ja läheisillesi kaikkea siunausta,varjelusta ja jaksamista.

Daavidin psalmi.
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
2 Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
3 Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
4 Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

5 Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
6 Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne nyt ja aina.

Itkettää kyllä puolestasi sillä hyvät ihmiset tuntuvat kärsivän aina eniten. Mutta he myös antavat toisille paljon. Pitäkää huolta toisistanne älkääkä unohtako että rakastatte toisianne vaikka teillä on nyt raskaat ajat edessä.

Jumala siunatkoon perhettäsi ja sinua ja antakoon teille voimia. Antakoon kaikkivaltias äidillesi tukea kantaa suruaan ja sinulle samoin. Jumala siunatkoon isäsi hautajaiset ja antakoon teille kaikille voimia ja turvaa. Pidä Jumala tämän Isän tyttären isästä hyvää huolta ja anna hänen olla aitiopaikalla seuraamassa vaimonsa, lastensa ja lastenlastensa elämää ja olla vastassa sitten, kun heidän aikansa on. Jumalan siunausta.

Sinä ja läheisesi jaksatte,koska varmasti isänne haluaa että päivästä jää kuitenkin kaunis muisto kaikesta raskaasta olosta huolimatta.Voimia paljon niitä tarvitsette.Ja pitäkää huolta äidistänne.Minun äitini sairastui 6kk isäni kuoleman jälkeen syöpään.

Isä on nyt saatettu kirkkomaalle. Päivä oli raskas. Itkin hirvittävästi.

Kävin isän haudalla uudelleen. Tuntuu siltä, kuin se lohduttaisi. Pääsisin isää lähelle.

Suru ehti jo hiukan vaimeta välillä. Kuolinpäivä oli pahin ja nyt kaikki alkaa ikäänkuin alusta. Tuntuu siltä, ettei tästä voi päästä ylitse. Lapseni surevat menetettyä ukkia. Varsinkin toiselle lapsistani ukki oli kaikki kaikessa. Onneksi hän ehti pitää ukin jo 18 vuotta.

Toivon, että Jumala näkee meidän tuskamme ja antaa meidän pitää äidin vielä pitkään. Olemme jo aikuisia kaikki sisarukset, mutta meillä on ollut hyvin läheiset välit vanhempiini. Isä piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Koskaan hän ei "tytölleen" ääntään korottanut. Sairaalassakin silitti kättäni aina, kun lähdin isän luota pois.

Kiitos teille, jotka kannatte meitä rukouksin. Omin voimin emme jaksa.

Teitä siunaten