minun tapauksessa on käynnyt näin.
Periytyykö köyhyys ?
perijä
212238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kun vanhempasi jättävät suuren velan sinulle perinnöksi etkä voi muuta kuin maksaa tai lähteä vankilaan.
minun ei ainakaan tarvinnut,en ollut takaamassa missään.
eivät periydy.
Joskus ennenvanhaan näin on ollut, muttei enää kymmeniin vuosiin.
Geeneistä ei mutta ympäristön vaikutuksesta. Meillä on sotien jälkeen syntynyt jo kaksi sukupolvea jotka ovat työtätekemättä ja tukia käyttämällä elättänyt lapsensa. Kun vanhemmat ovat näyttäneet mallia lapsilleen miten voi eleillä tekemättä juuri mitään ,niin riski on suuri että lapset omaksuvat ja siten samaistuu samanlaiseen elämäntapaan. Olen nähnnyt tuutavapiiristäni näitäkin tapauksia.
Velkaa et voi saada perintönä että sen myötä ei köyhyys ole periytyvää.
joissa miljonäärivanhempien lapset saavat elänatonsa sossusta.
Vanhemmat eivät auta, koska jälkeläinen ei ole opiskellut eikä muutenkaan mallikelpoinen.
Rikkaan poika valitsi kauniin mutta kurjalistoluokasta olevan tytön elämäntoverikseen.
Vanhemmat pani välit heti poikki.
Vaimon kanssa aloittaessamme meillä ei ollut muuta kuin minun opintovelkani ja vaimon astiat ja lakanat.
Omille penskoille on tähän mennessä lahjoitettu yksi asunto, osteltu viihde-elektroniikkaa, tietokoneita ym. maksettu matkoja ja siirretty sääntöjen puitteissa rahaa.
Myös yksi rahastosidonnainen säästövakuutus on realisoitunut heidän tileilleen.
Yksi loma-asunto ja kaupunkiasunto on testamentattu sekä lisää rahastosidonnaisia vakuutuksia.
Isovanhemmilta jääneet, pienet perinnöt siirsimme suoraan lapsillemme.
Ainakaan meille ei periytynyt vanhempiemme köyhyys.
Eikä meidän alkuköyhyytemme ole siirtynyt lapsillemme.
Huuhaa juttuja ja henkisen velttouden selittelyä moinen köyhyyden periytyminen!
Miten lapsenne oppivat sen, mistä raha tulee, kun ei itse tarvitse tehdä sen eteen mitään? Toivottavasti perintönne riittävät sitten vielä seuraavallekin sukupolvelle. Terveisin nimim. kokemusta on.
Molemmat rahoittivat yo-opiskelunsa sivutöillä.
Kesätöissä olivat 14-vuotiaista lähtien.
Pörssiin opastin hieman aiemmin. Viikkorahasäästöjä sijoittamaan.
Sponssauksen aloitimme ostamalla niille vanhan takaveto Ladan.
Itse hoitivat kunnossapidon ja käyttökustannukset.
Tietokoneet opiskelutilanteen mukaan.
Emme ole osallistuneet minkään säännöllisen kulun rahoittamiseen.
Rahojen 3-vuotissiirrot aloitimme melko myöhään.
Siirretyn asunnon hallinta ja vuokratuotto on meillä.
Säästövakuutus oli penskoille yllätys. Tapahtui tänä keväänä. Molemmat ovat yli 30-vuotisia akateemisissa ammateissa.
Muut tarpeet, varsinkin matkat, tilanteen mukaan.
Mitään eivät penskat ole pyytäneet, tuskin odottaneetkaan.
Tietävät kyllä tilanteen.
Tuntevat rahan arvon ja sen miten tiukassa se saattaa olla.
Emme vaimon kanssa kasaa heille mitään. Elämme itse palkkatyöllä ansaittujen tulojen tuotolla nauttien elämästämme.
Siitä huolimatta jotain näyttää jäävänkin.
Nyt kyllä jenkkien asuntovelalliset ovat notkauttaneet meitäkin. Kestämme.
Nimimerkki. Hyväuskoiset.
minä sijoitin varani ulkomaille.
Tuttavapiirissäni on paljon niitä, joita vanhemmat ovat jossain elämänvaiheessa avustaneet ja myös niitä jotka eivät ole kuulemma mitään saanut. Jos verrataan näiden taloudellista osaamista, on poikkeuksetta, ne ketä on avustettu, ne ovat saaneet paljon itsekkin aikaan. Niin taloudellisesti kuin ammatillisesti! Yleensä myös avustetuilla on huomattavasti läheisemmät välit vanhempiinsa, myös aikuisena.
Kerro ihmeessä ne ulkomaat missä kurssit eivät ole yleisesti pudonneet!
Minä olen hajauttanut Kauko-Itään, Latinalaiseen Amerikkaan, Eurooppaan ja kotimaahan.
Joka paikassa laskua enemmän tai vähemmän.
Nimimerkki "vihjeestä kiitollinen".
velat eivät periydy, mutta taipumus köyhyyteen periytyy.
Kyllä rikkaiden lapsilla on paremmat lähtökohdat joka suhteessa verrattuna köyhemmistä oloista tulevalla.
Itse kun muutin ensimmäiseen omaan kämppään, mukaan tuli patja ja kierrätyskeskuksen sohva. Kipot ja kupit hain halpahallista.
Kun tuttuni lapsi muutti kotoaan, vanhemmat ostivat hänelle koko asunnon kalustuksen, siis aivan kaikki ja kerralla.
Toinen tuntemani heppu meni Turkuun opiskelemaan, hänen vanhempansa ostivat hänelle auton ja asunnon Turusta.
Kenellä oli huonoimmat lähtökohdat omaan elämään?
Pitää myös muistaa että köyhistä oloista tulevalle on suuri kynnys tehdä opintovelkaa niin paljon kuin kunnon ammattiin opiskelu vaatii , kun taas rikkaan lapsen tarvii harvoin sitä ottaa, toki poikkeuksiakin on.
Molemmat köyhistä työläiskodeista.
Yhteen muuttaessa minulla opintovelkaa, vaimolla astioita ja lakanoita.
Ensiasunto vanha OK:n yläkerta vuokralla.
Huonekaluja käytettyinä 170mk:lla.
Ostin käytetyn polkupyörän muutaman kuukauden jälkeen, 300mk.
Puolen vuoden jälkeen käytetty telkku, PAI, 140mk.
Perinnöllisyyttä köyhyyteen oli.
Minulla oli keskiasteen koulutus. Vaimo kouluttamaton kansakoulupohjainen.
Vaimo oli muutaman vuoden kotona lasten kanssa saamatta lapsilisien lisäksi mistään mitään.
Palkkatyötä tehneinä (vaimo osa-aikainen myymäläkassa) olemme hieman toisessa olotilassa.
Emme ole rikkaita emmekä edes varakkaita mutta työelämästä vetäydyimme omaehtoisesti 50 vaiheessa.
Ainakaan vanhempiemme kaltainen köyhyys ei ole periytynyt.
Mitään emme ole saaneet valmiina vaan työn kautta.
Muistan omalta opiskeluajaltani erään kaverin, joka kauehasti ihmetteli kun mä kävin töissä lähes joka ilta ja viikonloput.
Sanoi että ei hänen ainakaan tarvi, vaikka ei ole ottanut lainaakaan.
Hänelle pappa oli ostanut keskustasta kaksion ja ylläpiti muutenkin opiskelijaelämää.
sanoinkin hänelle että kaikilla ei ole vanhempia jotka maksaa..
Mitään tehdä, niin voihan se periytyäkin. Kyllä se on tasan omista valinnoista suomen kaltaisissa maissa kiinni. Täällä saa koulutuksen ja tukia, ja voi itse vaikuttaa hyvin pitkälle mihin haluaa. Aivan turha marista, jos mikään ei kiinnosta. Kaikki työ oman elämänsä kohentamiseen, kantaa satoa. 14v asti itsensä elättänyt ja ilman tukia elänyt, omassa asunnossa nyt asuvana tiedän tän tasan tarkkaan. Turha valivali ei leipää suuhun tuo.
Voisitteko ajatella, että vastaisitte ekaan viestiin, ettekä minulle, mikäli ei ole tarkoitus kommentoida minun viestiäni. kiitos
kotini oli köyhä.kouluaikana kesät, illat ja viikonloput töissä jos mahdollista.näin kustannin koulun ja henk.koht.menot.ei jäänyt aikaa lukemiseen, en menestynyt koulussa siksi.siksipä jäi kunnon ammatti hankkimatta ja nyt pieni palkka silloin kun yleensä on töitä.
osa koulutovereistani ei tarvinnut kouluaikana käydä lainkaan työssä,vanhemmat kustansivat kaiken, joten opiskeluun jäi aikaa.
köyhällä ei ole helppoa.
EI SIIS PELKKÄ VASTAUSPALSTA !!!!!!
SITÄHÄN MINUN POINTTINI JUURI OLIKIN.
Eli "viestiisi on vastattu" ilmoituksia tulee, vaikka ne ei ole kun irtonaisia kommentteja.
SE lukutaito olisi jo tässä vaiheessa hyvä olla olemassa, ennekun alkaa kirjoittelemaan.
Opetelkaa viestiketjujen rakenne.
Alla lukee linkki "VASTAA tähän viestiin".
Sitä voisi sitten katsoa missä vaiheessa sitä painaa.
Ei estäneet penskana tehdyt työt koulun käyntiä.
Kaikki lomat piti jyystää kotitöitä.
Talvella, pyryöiden jälkeen revittiin aamulla 5:n tienoissa alle 10-vuotisena avaamaan tieuraa.
Minulla oli oma pienempi lumilapio.
11-vuotisena olin ensimmäisen kesäkuun propsin kuorinnassa yksin saaressa, vesimatkan takana. Asumuksena havumaja. Lauantaisin veneellä kotiin.
Jne. 14-vuotisena ensimmäinen täysi kesä, 3kk, EG:n töissä järvellä.
Ensimmäisen kesälomani pidin 27-vuotiaana, valmistumiseni jälkeen.
Sitä ennen kaikki kesä- ja joululomat töissä.
Opiskeluaikana vielä lainasin vanhemmilleni vuoden opintolainan. Sinne jäi.
Minulle on turha väittää että puuhastelu estäisi opiskelua!
Enkä ole ainoa lomatyöläinen!
Köyhänä ei ole mukavaa!