Termi eskatologia (kr. eskhatos = viimeinen tai äärimmäinen aikaan, paikkaan, arvoon tai järjestykseen nähden) tarkoittaa teologiassa oppia viimeisistä ajoista ja aikojen loppuun
liittyvistä tapahtumista. Eskatologisia käsityksiä ovat opit ja tulkinnat
1.Kristuksen toisesta tulemisesta
2.antikristuksesta eli Kristuksen saatanallisesta vastustajasta
3.lopun ajan ahdingosta (tästä "vaivan ajasta" käytetään useita erilaisia ilmauksia ja näkemyksien kirjo kyseisestä ahdingon laadusta ja kestoajasta on melkoinen, mikä osoittaa aiheeseen sovellettujen Raamatun tekstien tulkinnan vaikeuden ja subjektiivisuuden)
4.viimeisestä tuomiosta
5.kuolleiden ylösnousemuksesta
6.Jumalan näkyvän valtakunnan perustamisesta (tähän liittyy myös käsitykset tuhat-
vuotisesta valtakunnasta maan päällä).
Kreikan kielessä Kristuksen tulemuksesta käytetään sanaa parousia. Sanaa käytetään
tarkoittamaan ylipäätään Kristuksen henkilökohtaista läsnäoloa sekä Hänen syntymistään
maailmaan.
Myös Antikristuksen tulemisesta käytetään samaa sanaa (2 Tess. 2:8).
Ei-kristillisessä kirjallisuudessa sanaa käytetään tarkoittamaan jumaluuden voiman osoituksia ja vallanpitäjien saapumista vierailulle kaupunkiin tai maakuntaan.
Kiistatonta on, että Jeesus itse ja hänen apostolinsa odottivat PIAN, siis heidän elinaikanaan, tapahtuvaa Kristuksen toista tulemusta ja Jumalan valtakuntaa.
Esim. 1 Tess.4:13-18;5:1-3 Paavali selvästi katsoo olevansa itse elossa kun Kristus tulee takaisin ja samoin hänen kirjeensä tessalonikalaiset vastaanottajat. Lisäksi Paavalin
mukaan Herran päivä (=Jumalan tuomiopäivä Kristuksen takaisin tullessa) voi tulla mikä hetki tahansa.
Matt.24:34 Jeesus sanoo, että "tämä sukupolvi ei katoa ennenkuin kaikki tämä tapahtuu" -
eli ihmiset, jotka kuuntelivat hänen puhettaan hänen elinaikanaan.
Mark.9:1 "..Tässä joukossa on muutamia,jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät,
että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan".
-selkeästi puhe ei ole mistään "hengellisestä" tulemisesta, kuten seurakunnasta tai Pyhästä
Hengestä, vaan näkyvästä lopunajallisesta Jumalan valtakunnan tulemisesta.
Viimeiset päivät ovat jatkuneet siis 2000 vuotta ja kautta kirkkohistorian ovat kristityt
tulkinneet juuri oman aikakautensa "maailmanlopun" tapahtumisajaksi. Esim. vuoden 1000 aikaan oli voimakasta lopun odotusta ja 1840-luvulla varsinkin Amerikassa (tuon liikehdinnän perusteella syntyi uusia lahkoliikkeitä kuten adventistit ja myöhemmin
heistä erkaantuneet Jehovan todistajat).
JOHANNEKSEN EVANKELIUMI: lopunajallinen tuomio nykyhetkessä
Johanneksen evankeliumin teologiassa on kiintoisa erilainen näkökulma: tuomio (kr. krisis)
tapahtuu yksittäisen ihmisen kohdalla tässä ja nyt sen perusteella miten hän suhtautuu
Jeesukseen ja Hänen sanomaansa.
Uskossa tai epäuskossa lopunajallinen tuomio käy ihmisen ylitse jo tällä hetkellä ja siirtää hänet joko ikuiseen elämään tai jättää hänen ikuiseen kadotukseen, Jumalan vihan alaiseksi.
Niinpä silmiinpistävä havainto onkin, että Johanneksen evankeliumissa ei ole mitään Jeesuksen lopunajallista puhetta eikä puhuta muutenkaan "aikojen merkeistä".
Lopunajallinen (eskatologinen) tuomio ja erottelu tapahtuu jo nyt Jeesuksen sanojen äärellä
(Joh.3:17-21,35-36;6:35-40). Korostusta Kristuksen toisesta tulemisesta tulevaisuudessa
erilaisten viimeisten päivien vaivojen jälkeen ei esiinny lainkaan.
Myös ylösnousemus kuolleista on tässä ja nyt tapahtuvaa todellisuutta, eikä tulevaan
viimeiseen päivään liittyvä tapahtuma. Itse asiassa se joka uskoo Kristukseen elää eikä ikinä kuole (Joh.11:24-26).
Toisesta tulemuksesta on jakeissa Joh.14:1-4 rauhallinen lupaus, että Jeesus valmistaa omilleen
"sijaa" ja tulee sitten hakemaan omansa sinne, missä Hän on (taivaaseen). Tekstin tähtäyspiste
on siinä, että Kristus on Tie Isän Jumalan luokse mutta mitään tavanomaista lopunajallista "aineistoa" ei esiinny: ei antikristuksia, luonnonmullistuksia tai sotia toisen tulemisen edeltäjinä. Vain maailman taholta tulevaa vihaa ja vainoa on odetettavissa Jeesuksen seuraajille (Joh.15:18-27;16:2).
Viimeisenä päivänä on Joh.5:20-29 mukaan lisäksi tapahtuva ylösnousemus, sekä elämään että tuomioon, mutta tämä näkökulma ei ole muutoin keskeisesti esillä johanneslaisessa teologiassa, vaan nimenomaan lopunajallisen erottelun
nykyhetkisyys uskon perusteella.
Eksegeettisessä (raamatunselitysopillisessa) tutkimuksessa on todettu, että tulevaisuudessa
tapahtuvaan viimeiseen päivään ja tuomiopäivään liittyvät kohdat eivät näytä kuuluvan
alkuperäiseen johanneslaiseen teologiaan, vaan ne menevät evankeliumin myöhemmän kirkollisen toimittajan (redaktorin) tiliin, kun radikaalia johanneslaista teologiaa haluttiin saada harmonisoitua alkukirkon "valtavirran" eskatologisen opetuksen mukaiseksi.
Huomaa jakeessa 5:28s Jeesuksen sanat "Älkää ihmetelkö tätä" -
nykyhetkessä tapahtuvan tuomion näkökulma herätti alkukirkossa ihmettelyä, että minne katoaa viimeisen päivän odotus ja tuleva tuomiopäivä.
Sanottakoon vielä, että perinteisesti apostoli Johanneksen kirjoittamaksi oletettu Ilmestyskirja
ei kuulu johanneslaisen teologian perinteeseen, vaan se edustaa toisenlaista traditiota, kristillistä apokalyptiikkaa (ilmestys-kirjallisuutta).
LOPPUSANAT
Meidän ei tarvitse mistään etsiä viimeisiä päiviä eikä laskea maailman lopun tuloaikoja, vaan
lopun aika on UT:n mukaan alkanut Kristuksen maailmaan tulemisesta.
Esim. Hebr.1:2 "Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan...".
Voimme jättää huomiotta monien fundamentalististen piirien harrastaman sensaatiohenkisen intoilun lopun ajan ennusmerkeistä ja toinen toistaan mielikuvituksellisimmista ennusteluista.
Niillä ei ole merkitystä Uuden testamentin keskeisten teologisten opetuksien kannalta.
Itse asiasa Uuden testamentin teologiassa on kohtia, joissa varoitetaan aikojen laskeskelusta
ja kehoitetaan karttamaan sellaisen harrastajia (Luuk.21:8 "...he sanovat...'Aika on tullut'.
Mutta älkää lähtekö heidän perässään").
1 Tess.5:1-2 "Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa...".
Oleellista on Johanneksen evankeliumin valossa vain usko Jumalan Poikaan ja Hänen sanaansa.
Siinä on jokaisen oma henkilökohtainen tuomio ja lopunajallinen ratkaisun hetki elämäksi tai kuolemaksi tässä ja nyt.
liittyvistä tapahtumista. Eskatologisia käsityksiä ovat opit ja tulkinnat
1.Kristuksen toisesta tulemisesta
2.antikristuksesta eli Kristuksen saatanallisesta vastustajasta
3.lopun ajan ahdingosta (tästä "vaivan ajasta" käytetään useita erilaisia ilmauksia ja näkemyksien kirjo kyseisestä ahdingon laadusta ja kestoajasta on melkoinen, mikä osoittaa aiheeseen sovellettujen Raamatun tekstien tulkinnan vaikeuden ja subjektiivisuuden)
4.viimeisestä tuomiosta
5.kuolleiden ylösnousemuksesta
6.Jumalan näkyvän valtakunnan perustamisesta (tähän liittyy myös käsitykset tuhat-
vuotisesta valtakunnasta maan päällä).
Kreikan kielessä Kristuksen tulemuksesta käytetään sanaa parousia. Sanaa käytetään
tarkoittamaan ylipäätään Kristuksen henkilökohtaista läsnäoloa sekä Hänen syntymistään
maailmaan.
Myös Antikristuksen tulemisesta käytetään samaa sanaa (2 Tess. 2:8).
Ei-kristillisessä kirjallisuudessa sanaa käytetään tarkoittamaan jumaluuden voiman osoituksia ja vallanpitäjien saapumista vierailulle kaupunkiin tai maakuntaan.
Kiistatonta on, että Jeesus itse ja hänen apostolinsa odottivat PIAN, siis heidän elinaikanaan, tapahtuvaa Kristuksen toista tulemusta ja Jumalan valtakuntaa.
Esim. 1 Tess.4:13-18;5:1-3 Paavali selvästi katsoo olevansa itse elossa kun Kristus tulee takaisin ja samoin hänen kirjeensä tessalonikalaiset vastaanottajat. Lisäksi Paavalin
mukaan Herran päivä (=Jumalan tuomiopäivä Kristuksen takaisin tullessa) voi tulla mikä hetki tahansa.
Matt.24:34 Jeesus sanoo, että "tämä sukupolvi ei katoa ennenkuin kaikki tämä tapahtuu" -
eli ihmiset, jotka kuuntelivat hänen puhettaan hänen elinaikanaan.
Mark.9:1 "..Tässä joukossa on muutamia,jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät,
että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan".
-selkeästi puhe ei ole mistään "hengellisestä" tulemisesta, kuten seurakunnasta tai Pyhästä
Hengestä, vaan näkyvästä lopunajallisesta Jumalan valtakunnan tulemisesta.
Viimeiset päivät ovat jatkuneet siis 2000 vuotta ja kautta kirkkohistorian ovat kristityt
tulkinneet juuri oman aikakautensa "maailmanlopun" tapahtumisajaksi. Esim. vuoden 1000 aikaan oli voimakasta lopun odotusta ja 1840-luvulla varsinkin Amerikassa (tuon liikehdinnän perusteella syntyi uusia lahkoliikkeitä kuten adventistit ja myöhemmin
heistä erkaantuneet Jehovan todistajat).
JOHANNEKSEN EVANKELIUMI: lopunajallinen tuomio nykyhetkessä
Johanneksen evankeliumin teologiassa on kiintoisa erilainen näkökulma: tuomio (kr. krisis)
tapahtuu yksittäisen ihmisen kohdalla tässä ja nyt sen perusteella miten hän suhtautuu
Jeesukseen ja Hänen sanomaansa.
Uskossa tai epäuskossa lopunajallinen tuomio käy ihmisen ylitse jo tällä hetkellä ja siirtää hänet joko ikuiseen elämään tai jättää hänen ikuiseen kadotukseen, Jumalan vihan alaiseksi.
Niinpä silmiinpistävä havainto onkin, että Johanneksen evankeliumissa ei ole mitään Jeesuksen lopunajallista puhetta eikä puhuta muutenkaan "aikojen merkeistä".
Lopunajallinen (eskatologinen) tuomio ja erottelu tapahtuu jo nyt Jeesuksen sanojen äärellä
(Joh.3:17-21,35-36;6:35-40). Korostusta Kristuksen toisesta tulemisesta tulevaisuudessa
erilaisten viimeisten päivien vaivojen jälkeen ei esiinny lainkaan.
Myös ylösnousemus kuolleista on tässä ja nyt tapahtuvaa todellisuutta, eikä tulevaan
viimeiseen päivään liittyvä tapahtuma. Itse asiassa se joka uskoo Kristukseen elää eikä ikinä kuole (Joh.11:24-26).
Toisesta tulemuksesta on jakeissa Joh.14:1-4 rauhallinen lupaus, että Jeesus valmistaa omilleen
"sijaa" ja tulee sitten hakemaan omansa sinne, missä Hän on (taivaaseen). Tekstin tähtäyspiste
on siinä, että Kristus on Tie Isän Jumalan luokse mutta mitään tavanomaista lopunajallista "aineistoa" ei esiinny: ei antikristuksia, luonnonmullistuksia tai sotia toisen tulemisen edeltäjinä. Vain maailman taholta tulevaa vihaa ja vainoa on odetettavissa Jeesuksen seuraajille (Joh.15:18-27;16:2).
Viimeisenä päivänä on Joh.5:20-29 mukaan lisäksi tapahtuva ylösnousemus, sekä elämään että tuomioon, mutta tämä näkökulma ei ole muutoin keskeisesti esillä johanneslaisessa teologiassa, vaan nimenomaan lopunajallisen erottelun
nykyhetkisyys uskon perusteella.
Eksegeettisessä (raamatunselitysopillisessa) tutkimuksessa on todettu, että tulevaisuudessa
tapahtuvaan viimeiseen päivään ja tuomiopäivään liittyvät kohdat eivät näytä kuuluvan
alkuperäiseen johanneslaiseen teologiaan, vaan ne menevät evankeliumin myöhemmän kirkollisen toimittajan (redaktorin) tiliin, kun radikaalia johanneslaista teologiaa haluttiin saada harmonisoitua alkukirkon "valtavirran" eskatologisen opetuksen mukaiseksi.
Huomaa jakeessa 5:28s Jeesuksen sanat "Älkää ihmetelkö tätä" -
nykyhetkessä tapahtuvan tuomion näkökulma herätti alkukirkossa ihmettelyä, että minne katoaa viimeisen päivän odotus ja tuleva tuomiopäivä.
Sanottakoon vielä, että perinteisesti apostoli Johanneksen kirjoittamaksi oletettu Ilmestyskirja
ei kuulu johanneslaisen teologian perinteeseen, vaan se edustaa toisenlaista traditiota, kristillistä apokalyptiikkaa (ilmestys-kirjallisuutta).
LOPPUSANAT
Meidän ei tarvitse mistään etsiä viimeisiä päiviä eikä laskea maailman lopun tuloaikoja, vaan
lopun aika on UT:n mukaan alkanut Kristuksen maailmaan tulemisesta.
Esim. Hebr.1:2 "Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan...".
Voimme jättää huomiotta monien fundamentalististen piirien harrastaman sensaatiohenkisen intoilun lopun ajan ennusmerkeistä ja toinen toistaan mielikuvituksellisimmista ennusteluista.
Niillä ei ole merkitystä Uuden testamentin keskeisten teologisten opetuksien kannalta.
Itse asiasa Uuden testamentin teologiassa on kohtia, joissa varoitetaan aikojen laskeskelusta
ja kehoitetaan karttamaan sellaisen harrastajia (Luuk.21:8 "...he sanovat...'Aika on tullut'.
Mutta älkää lähtekö heidän perässään").
1 Tess.5:1-2 "Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa...".
Oleellista on Johanneksen evankeliumin valossa vain usko Jumalan Poikaan ja Hänen sanaansa.
Siinä on jokaisen oma henkilökohtainen tuomio ja lopunajallinen ratkaisun hetki elämäksi tai kuolemaksi tässä ja nyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun olet tutkinut noin hyvin lopun ajan tulemusta, niin voitko sanoa, mitkä nykyajan lahkot ovat antikristuksen hengen valtaamia, vaikka niiden luullaan edustavan Jeesusta?
Vähintäänkin kyllä varoisin jehovantodistajia, adventisteja sekä mormoneita. Nuo kolme 1800-luvulla Amerikassa alkunsa saanutta liikettä ovat tutkimuksieni mukaan varottavia. Niissä ihminen joutuu raskaiden teko-oppien ja lain alaisuuteen, minkä lisäksi uskon sisältö määräytyy näiden lahkojen omien "profeettojen" väitetystä jumalallisesta ilmoituksesta, jota ei saa kyseenalaistaa.
Adventismissa esimerkiksi väitetään, että sunnuntain viettäminen on "pedon merkin ottamista" ja lauantaisapatin pitäminen on "ratkaiseva kuuliaisuuden koe", joka itse asiassa ratkaisee taivaaseen pääsemisen lopun ajan koetuksessa.
Adventismin "profeetta" on Ellen G. White (k. 1915) ja noilla kahdella muulla liikkeellä on omat auktoriteettinsa, joiden valtaa ei saa epäillä.
Mitähän ne antikristukset mahtavat olla?