Löytyykö Talmudista selitystä VT:n jättiläisille ?
...Ja,onko näistä jättiläisistä mitään mainintaan raamatun aikaisten historian tutkijoiden teoksissa ?
Miten jättiläiset on selitetty kristinuskossa ?
Onko Talmud pelkästään VT:n selitysteos, vai sisältääkö se selityksiä myös muista juutalaisten
kirjallisista lähteistä?
Muistanko oikein että Talmud on peräti 10-osainen, ja n.2400 sivua ?
...Ja,onko näistä jättiläisistä mitään mainintaan raamatun aikaisten historian tutkijoiden teoksissa ?
Miten jättiläiset on selitetty kristinuskossa ?
Onko Talmud pelkästään VT:n selitysteos, vai sisältääkö se selityksiä myös muista juutalaisten
kirjallisista lähteistä?
Muistanko oikein että Talmud on peräti 10-osainen, ja n.2400 sivua ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Talmud (suomeksi "oppiminen")on kaksi isokokoista kokoelmaa eri juutalaisten rabbiinien opetuksia ajanlaskumme kuudelta alkuvuosisadalta. Toinen niistä on syntynyt Palestinassa (Palestinan Talmud) ja toinen Baabelissa (Baabelin Talmud, syntyi ensimmäisen temppelin hävityksen jälkeen).
Jälkimmäisestä, joka on kooltaan edellistä laajempi, on vähitellen tullut juutalaisuuden tärkein ohjekirja. Molemmissa on kaksi pääosaa: Mishna (suomeksi "toistaminen"), kokoelma sääntöjä kaikkia elämän tilanteita varten esitettynä systemaattisessa järjestyksessä, sääntöjä, jotka olivat laatineet varsinkin farisealaiset kirjanoppineet.
Tällainen Mishna oli olemassa jo Jeesuksen aikana, UT:ssä sitä mainitaan nimellä "vanhinten perinnäissääntö" (Matt.15:2; Mark.7:3), "isien perinnäissäännöt" (Gal.1:14, vrt. Apt.28:17). Kummassakin Talmudissa esiintyvän Mishnan on lopulliseen muotoonsa saattanut Jehuda ha-Nasi (enimmäkseen mainittu nimellä Rabbi), n.200 jKr.
Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä.
Talmudin toinen osa Gemara (suomeksi "täydennys") on edellistä paljon laajempi ja sisältää eri rabbiinien keskusteluja ja lausuntoja Mishnan säädöksistä, niiden tulkintaa ja sovellutuksia. Mishna ja Gemara on siten yhdistetty, että aluksi esitetään pala Mishnasta (5-20 riviä) ja sitten seuraa monta foliosivua Gemaraa. Sitten esitetään uusi kappale Mishnaa ja uusi osa Gemaraa. Täten Gemarakin jakaantuu samanlaisiin osiin ja traktaatteihin kuin Mishna. Baabelin Talmud käsittää 6000 isokokoista sivua enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja.
Talmud mainitsee myös Jeesuksen että opetuslasten tekemistä ihmeistä, vaikka se varoittikin turvautumasta opetuslasten apuun edes kuolemanhädässä.
Juutalaiseen uskontoon liittyy olennaisesti pitkä raamatuntulkintaperinne. Pohjimmiltaan Talmud on selitysopillinen selostus Raamatun tekstistä.
Kokonaisuutena Talmud on hyvin monipuolinen. Siihen on sekoitettu sekä elämänohjeita että käytännöllisiä ohjeita. Lisäksi se sisältää legendoja, keskusteluja ja ratkaisematta jääneitä väittelyitä. Talmud on jätetty osittain avoimeksi ja sen sovelluksissa on joustavuutta.
Jättiläisistä Talmudissa kerrotaan ainakin, että Joosua karkoitti heidän jälkeläisiään Afrikkaan. Lisäksi juutalaisen ensyklopedian mukaan berberien katsotaan polveutuvan jättiläisistä.
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta.
Kirjoitit Talmudin varoittavan turvautumasta opetuslapsiin,miten tämä varoitus perustellaan ?
Mitä Talmud opettaa/kertoo Jeesuksesta ?
Mikä/Kuka Jeesus on Talmudin mukaan ?
Miten Talmud suhtautuu kristittyihin ?
Miten juutalaiset tänä päivänä suhtautuvat kristittyihin ? Uskommeko me kristityt heidän mielestään samaan Jumalaan, vaikkakin me tunnustamme Jeesuksen Jumalallisuuden ?
Oletko itse juutalainen ? Minä kuulun ev.lut.kirkkoon.
Siunausta
Juutalainen en ole, vaan ihan suomalainen luterilainen kristitty ihminen, joka on opiskellut ja tutkinut teologiaa aika paljon.
Palaan noihin muihin kysymyksiisi vähän myöhemmin, seuraavassa kirjoituksessa:-)
Kysymys siitä, mitä Talmud kertoo Jeesuksesta ei ole niin ilmeinen kuin joskus on saatettu olettaa, vaan hyvinkin kiistanalainen. Moni yleinen käsitys siitä, mitä Talmud kertoo Jeesuksesta on vaikea todentaa oikeaksi luotettavasti. Itse asiassa ainakin osa näistä yleisistä näkemyksistä on vailla todistusaineistoa Talmudissa itsessään, vaan perustuvat Talmudiin kuulumattomiin tai paljon myöhäisempiin juutalaisiin kirjoituksiin.
Eräs yleinen käsitys on, että Talmudissa Jeesusta pidetään Padira (tai Pandira) nimisen roomalaisen sotilaan aviottomana poikana (Schabbath XIV ja Abhodah Zarah II :iin perustuen, mutta näissä lähteissä ei ole löydetty
sellaisia lausuntoja Jeesuksesta; katso http://crnews.pastornet.net.au/jmm/aasi/aasi0151.htm ).
Samoin Mishnah Yevamot 4:18 on monien tutkijoiden piirissä kiistetty viittaavaan Jeesukseen (tekstissä puhutaan "äpärästä").
Eräät tutkijat ovat olettaneet Talmudissa mainitun Balaam-nimen viittaavan Jeesukseen, mutta tästäkään ei ole luotettavaa varmuutta. Balaam tarkoittaa voimakasta profeettaa, joka on lähellä Jumalaa, ja jolla on siksi kyky tehdä paljon hyvää, mutta joka kuitenkin käyttää kykynsä pahuuteen. Monet tutkijat kiistävät Balaamin tarkoittavan millään tavalla Jeesusta.
Talmud käyttää Jeesusta tarkoittaen useita eri nimityksiä kuten "tuo mies," "Se yksi," "kirvesmiehen poika," "Hän joka hirtettiin," jne.
Kallah, 1b selitetään, että Jeesuksella oli Eesaun sielu; häntä sanotaan "houkaksi"; noidaksi; hänen sanotaan joutuneen ristiinnaulituksi ja palavan helvetissä ja että hänen seuraajansa palvovat häntä Jumalana.
Kristittyjä sanotaan Talmudin teksteissä epäjumalanpalvelijoiksi, epäpuhtaiksi ja vieraalla tavalla Jumalaa palveliviksi (Perusch (78c) ), sekä harhaoppisiksi ja muukalaisiksi, jopa eläimiksi ja petojen kaltaisiksi yms. nimityksillä. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että rabbit kielsivät turvautumasta kristittyihin missään tilanteessa.
Juutalaisuuskaan nykyisin ei ole yksi kokonaisuus, ja siellä on erilaisia suuntauksia, mutta ainakin sellainen käsitys juutalaisuudessa esiintyy nykyään, että kristityt eivät ole ymmärtäneet Vt:ä väärin. Jossain kohdissa kristittyjen Vt:n käännöksissä on virheitä. Välillä on käytetty kokonaan eri sanaa, jotta se viittaisi Uuteen testamenttiin eräiden juutalaisten teologien ja rabbien mukaan.
Kiitos vastauksesta.
Haluaisin kysyä sinun mielipidettäsi muutamista asioista ev.lut.kirkon piiristä;
uusi raamatunkäännös,
naispappeus ,ja sitä vastustavien asema/kohtelu kirkon sisällä,
kaste ,pitäisikö ev.lut.kirkon harkita sijasta/rinnalla aikuiskastetta ,uskossa oleville,
Sunnuntain kyseenalaistaminen pyhäpäivänä lauantain sijaan , viittaan tässä sunnuntain katolisiin juuriin ,( eli jäikö uskonpuhdistus sakramenttien ja rituaalien kohdalta hieman kesken).
Kysymyksien ei ole tarkoitus olla johdattelevia vaikka rehellisesti sanottuna siltä vaikuttavatkin :-)
Itse olen näitä monia keskustelupalstoja läpikäyneenä alkanut kyseenalaistaa mm. ylläolevia aiheita.
Uuden raamatun käännöksen kritiikkiin olen törmännyt useasti.Omalta osaltani päädyin hankkimaan JKR-raamatun ,tosin en ole vielä lukenut.
Itse en vastusta naispappeutta mutta en puollakaan.Ymmärrän heitä ,jotka vakaumuksessaan vastustavat naispappeutta, enkä tue ev.lut.kirkon rajoittamispyrkimyksiä heidän toimimismahdollisuuksia kohtaan kirkon sisällä.
Itse olisin valmis ottamaan aikuiskasteen, ja itse asiassa haluaisin ottaa sen, nimenomaan ev.lut.kirkon jäsenenä.Tiedän kyllä ettei kaste pelasta ellei usko mutta mielestäni kirkon pitäisi toimia enemmän tunnustuksellisen uskon puolesta.Tämä olisi mielestäni vahva toimi maallistumista vastaan.
Lauantain ottaminen pyhäpäiväksi, juutalaisten tavoin ,perustelen edellä mainitun tavoin.
:-)
Hyviä kysymyksiä nämäkin, mitä esille ostit. Kopsasin tekstisi talteen niin voin perehtyä niihin offline-tilassa tarkemmin ja valmistella vastauksiani paremmin:-) Onlinessa niihin kommentoiminen vähänkin tarkemmin veisi liikaa aikaa, eikä mulla ole kiinteää nettiyhteyttä vielä:-)
Ajattelin ensin ottaa kantaa sapatti vai sunnuntai-kysymykseen, koska se on mulle henkilökohtaisesti kaikkein läheisin. Olin näes jossain vaiheessa adventismin vaikutuspiirissä ja sapatti vastaan sunnuntai-kysymyksen olen pohtinut ja tutkinut sekä käytännössäkin kokenut varsin perusteellisesti:-)
Kastekysymyksestäkin on käytännön kokemusta, sekä lapsi-että aikuiskasteen saamisen muodossa....
Kysymys sapatin pitämisestä ja sunnuntain alkuperästä on eräs keskeisimpiä teologisia ja historiallisia kysymyksiä, joita olen tutkinut. Syynä siihen on, että olin adventismin piirissä jonkin aikaa, joten sapatista on omakohtainen kokemus.
Esittelen nyt tutkimuksieni tuloksia tästä aiheesta.
1. Koska sapattia alettiin viettämään alunperin?
(Heb. shabbath; Gr. Sabbaton; Lat. Sabbatum; Engl. Sabbath).
Ensimmäinen maininta Raamatun teksteissä sapatin pitämisestä esiintyy 2 Moos.16:11-30
kertomuksessa mannan keräämisestä kun israelilaiset olivat matkalla Egyptin orjuudesta
Luvattuun Maahan. Tässä yhteydessä sapatin pitäminen esiintyy olemassaolevana tapana israelilaisten keskuudessa, ja mannan antamisen aikana Herra antoi sapatin pitämisen tavalle lain voiman ja velvoittavuuden Israelin kansalle:
"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin....Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää" (2 Moos.16:29-30).
Tämän tavan alkuperä on historiallisen tutkimuksen valossa vieläkin hämärän peitossa.
2 Moos.16 tekstissä 7-päiväisen ajanjaksojen kierto liittyy mannan antamiseen taivaasta.
Sapatin pitämistä israelilaiset eivät omaksuneet egyptiläisiltä, sillä sapatti kuten 7-päiväinen viikkokin oli tuntematon Egyptissä. Päteviä todisteita ei ole siitäkään, että sapatin vietto olis babylonialaista alkuperää, kuten on monesti esitetty.
Mannan antamista ennen ei sapattikäskystä eikä sapatin viettämisestä esiinny ainoatakaan mainintaa Vanhassa Testamentissa. Raamatun teksteissä ei löydy mitään mainintaa siitä, että Aadam, Aabel, Nooa, tai Aabraham (hänhän ei edes ollut israelilainen, vaan eräs israelin heimojen kantaisistä) olisivat pitäneet sapattia.
Mooseksen kirjat (eli Pentateukki; tässä en ota kantaa Mooseksen kirjojen historialliseen alkuperään eikä kirjoitusajankohtaan) eivät sisällä käskyä, jonka mukaan pakanakansojen tulisi noudattaa sapattia, eikä pakanakansojen sapatin pitämisestä ole Pentateukissa mitään viitettä.
2. Luomisen muistomerkkikö koko ihmiskunnalle?
1 Moos.2:3 on kirjoitettu, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän koska Jumala
lepäsi luomistyöstään sinä päivänä. Genesiksen teksteissä ei kuitenkaan lue mitään siitä,
että seitsemännen päivän pitämisestä olisi säädetty laki ihmiskunnalle.
Tekstissä ei sanota, että Jumala olisi käskenyt ihmisiä viettämään seitsemättä päivää viikottaisena jumalanpalvelus- ja lepopäivänä "luomisen muistomerkkinä".
Koko väliaikana luomisen loppumisesta Mooseksen ajan "erämaavaellukseen" eiole merkintää sapatin pitämisestä. Ilmeisenä johtopäätöksenä tämä sapatinpitämisen puuttuminen johtuu siitä, että siitä ei ollut säädetty lakia eikä siitä tehty mitään jumalanpalvelusinstituutiota.
3. Termi "laki" Raamatussa
Termi "laki" (Kr. nomos) esiintyy yli 400 kertaa kirjoituksissa. Väite, jonkan mukaan "laki" viittaisi aina kymmeneen käskyyn (mukaanlukien) sapattikäskyyn ei pidä paikkaansa. Termiä
on käytetty viittaamaan koko Mooseksen lakiin , juhlapäiviin, uhrimenoihin,puhtaussääntöihin yms.
Kymmenen käskyn laki (dekalogi) on vain eräs ja loppujen lopuksi pieni osa koko vanhan
liiton hyvin laajaa lakia.
Mooseksen laissa ei tehdä erotusta "ikuisesti voimassaolevan kaikille kansoille kuuluvan
moraalilain" ja väliaikaisen vain israelilaisille tarkoitetun "seremoniallisen lain" välillä.
Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi.
4. Kenelle laki (ja sapatti) annettiin noudatettavaksi?
Pentateukissa - ja koko Vanhassa Testamentissa - korostetaan sitä, että Jahve teki Israelin kansan kanssa liiton, jonka sisältö on Siinailla annettu laki eli Liitonkirja
(2 Moos.24:7-8). Lain julistaminen Siinain vuorella alkaa sanoilla (20:2):
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta"
Liiton kirjan säädöksien vaikutuspiirissä olivat myös ne "muukalaiset" eli toisiin kansoihin
kuuluvat ihmiset, jotka olivat esimerkiksi israelilaisten orjina.
Kymmenen käskyn laki säädettiin Jumalan valitulle kansalle, israelilaisille, jotka Jumala oli
pelastanut Egyptin orjuudesta. 5 Moos. 5:3 korostaa myös, että laki säädettiin Mooseksen päivinä eläville israelilaisille ja kuinka Jahve ei tehnyt tätä liittoa Egyptistä vapauttamiensa
israelilaisten esi-isien kanssa. Eli tätä lakiin perustuvaa ei tehty myöskään Aadamim,Nooan tai patriarkkojen kanssa.
Sapatti on tämän Jahven ja Egyptistä vapautettujen israelilaisten välisen liiton merkki. Sapatti on nimenomaan Israelin kansalle annettu erityinen merkki heidän ja Jahven välisestä liitosta, Israelilaisten asemasta muista kansoista erottuna valittuna kansana (2 Moos.31:12-18).
Sapatti säädetään israelilaisille ikuiseksi, sukupolvesta toiseen jatkuvaksi velvollisuudeksi, jonka rikkominen rangaistiin kuolemalla.
5 Moos.5:15 korostaa edelleen, kuinka Herra antoi israelilaisille sapatin noudatettavaksi,
jotta he muistaisivat orjuutensa Egyptissä, mistä Herra vapautti heidät.
Merkittävä teksti on myös 3 Moos.23. luku israelilaisille säädetyistä juhla-ajoista. Siinä käsketään ilman mitään erotusta "seremoniallisiin väliaikaisiin juhliin" ja "ikuiseen sapattipäivään" Israelin kansaa pitämään ensin sapattia. Sen jälkeen määrätään muista "Herralle omistetuista pyhistä juhlista".
Vanhan Testamentin kirjoituksissa israelilaisia muistutetaan muutenkin, että sapatti on Herran heille antama ja ilmoittama erityinen liiton merkki, jota heidän on siksi noudatettava (Hes. 20:10-12; Neh. 9:13-14.).
Nehemian kirjassa sanotaan Jahven nimenomaan ”ilmoittaneen” sapatin juutalaisille – joten Jahve ei ollut ilmoittanut sapattia luomisessa eikä muille kansoille.
Vanhan liiton profeetat nuhtelivat vain israelilaisia sapatin rikkomisesta ja sapatin laiminlyömisetä, mutta merkillepantavaa on, että muita kansoja ei nuhdella eikä tuomita sen takia, että ne eivät pidä sapattia.
"Pakanakansojen" rikoksia olivat profeettojen kirjoituksissa epäjumalien palvonta, Israelia vastaan sotiminen ja näiden kansojen ylpeys, ahneus ja korskeus yms. teot (esim. Hes.28-32 Tyyron ja Egyptin tuomiosta).
5. Sapatti Uudessa Testamentissa
Jeesus vietti sapattia opetuslapsineen kuten muutkin hurskaat juutalaiset, hänhän eli ja vaikutti vanhan liiton lain aikana ja sen alaisena. Mutta Jeesus vietti sapattia täysin eri tavalla kuin hänen aikansa farisealainen juutalaisuus. Jeesus vastusti sapatin korostamista ja ihmisten rasittamista lukuisilla säännöillä ja kielloilla kaikesta siitä, mikä oli sapattina kiellettyä. (esim. Matt.12:1-14; fariseukset ryhtyivät suunnittelemaan Jeesuksen surmaamista hänen sapattiinsuhtautumisensa takia).
Toisin kuin synoptiset evankeliumit (Matteus, Markus, Luukas), Johanneksen evankeliumi menee
pitemmälle sapattikysymyksessä. Jeesus kumoaa sapatin (Joh.5:18).
Johanneksen mukaan fariseukset halusivat tappaa Jeesuksen, koska hän rikkoi sapatin sekä teki itsensä Jumalan vertaiseksi.
Markuksen evankeliumissakin Jeesus lakkautti Mooseksen lain säädöksiä, hän kumosi lain puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä julistamalla kaiken ruuan puhtaaksi eli sallituksi syödä (Mark.7:19).
Apostolien teoissa Paavali ja apostolit saarnasivat synagoogissa sapattisin evankeliumia, koska juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset olivat silloin koolla totutusti.
Apt.20:7-11 alkukristityt alkoivat kokoontua viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina leipää murtamaan ja opettamaan evankeliumia. "Leivän murtaminen" viittaa yhteisiin rakkauden aterioihin ja ehtoolliseen.
Apostolien tekojen jälkeen Uusi testamentti vaikenee sapatista eikä kerro mitään sapatin viettämisestä eikä sisällä mitään käskyjä tai opetuksia sapatin vietosta, mikä on sangen merkillepantavaa.
Päinvastoin apostoli Paavali korostaa kristittyjen vapautta vanhan liiton lain pyhäpäivistä sekä ruokasäännöistä osoittaen, että kristityt elävät lähimmäisen rakkauden ohjaamassa vapaudessa
(Room.14:1-14; mitään ruoka ei ole enää "epäpuhdasta" eikä kiellettyä,
eikä mikään päivä ole pakollinen noudattaa, vaan jokainen viettää päiviä oman harkintansa mukaan).
Hebr.4:1-11 on adventistien suosima "sapattiteksti", mutta todellisuudessa kyseisessä tekstissä ei puhuta kristittyjen tavasta tai velvollisuudesta levätä lauantaina. Päinvastoin kirjeen kirjoittaja asettaa uuden määräpäivän Jumalan lepoon pääsemisessä, ja se on "tämä päivä, jolloin pelastuksen sanoma on kuultavissa. Kirjoittaja selittää kuinka Jumalan kansan sapattilepo on vielä edessäpäin olevaa todellisuutta eikä siis lauantaina lepäämiseen liittyvää.
6. Sapatin viettämisen velvoitteen kertakaikkinen kumoaminen
Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi
(Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen. Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia,
mikä on leimallista adventistien teologiassa.
Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi oli juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä
ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Lahkolaisuuteen liittyi erilaiset näyt (muistettakoon Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys.
Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai
mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen
voitto. On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa
ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä
on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö).
Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo",
jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista
kuten sapatin noudattamista.
Adventistien tyypillien selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan
"seremoniasapateista", jotka ainoastaan olisivat saaneet täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista
olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia.
Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille, joten ei ole mitään selitysopillista perustetta väittää, että tässä tekstissä ei puhuttaisi lauantaisapatista.
Paavalilaisessa teologiassa maailmanaika voidaan jakaa kolmeen kauteen:
1) Aadamista Moosekseen oli aika ennen lakia.
2) Mooseksesta Kristukseen oli aika lain alla kun laki toimi juutalaisten väliaikaisena "kasvattajana" Kristukseen
3) Kristuksesta alkoi aika armon alla.
Tänä armon aikana laki on saanut täyttymyksensä Kristuksessa, joka on vanhan liiton lain loppu. (kts. esim. Room.4-8;10:4;Gal.2-5, 1 Kor.8; 2 Kor.3:3-17; Ef.2:14-18).
Vanhan liiton laki oli kuoleman virka – ja tähän virkaan sisältyi sapattikäskykin – mutta uusi liitto on Hengen virka, joka tekee eläväksi ja Herran Henki vapauttaa vapauteen. Eikä alista elämään juutalaisten sapatin tai muiden Mooseksen lain säädöksien alla.
Uudessa liitossa on voimassa vain Kristuksen laki (1 Kor.9:20-22; Gal.5:14;6:2), joka tiivistyy lähimmäisenrakkauden käskyyn Pyhän Hengen ohjaamassa evankeliumin vapaudessa
Vanhan testamentin laki ei siis Paavalille ollut ikuinen ja koko ihmiskunnalle tarkoitettu vaan "rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty" (Gal.3:19), so. jotta synti saisi rikkomuksen luonteen ja jotta juutalaiset kasvatettaisiin Kristuksen luo kun he oppisivat tuntemaan syntisyytensä- mutta juutalaiset alkoivatkin rakentaa omaa vanhurskauttaan lain mukaisia tekoja tekemällä.
Kristillistä seurakuntaa ei Uuden testamentin teologiassa ole sidottu juutalaiseen sapattiin eikä mihinkään tiettyyn päivään, jonka viettäminen lepo-tai pyhäpäivänä olisi kristittyjen velvollisuus.
7. Sunnuntai alkuperä
Monet protestanttiset kirkkokunnat ja teologit ovat historian aikana olettaneet erheellisesti, että uuden liiton aikana sunnuntaista olisi tullut ”kristillinen sapatti” tai että VT:n sapattikäskyn velvoitteet olisivat siirtyneet sunnuntaille. Koko Uudessa testamentissa ei ole mitään tällaisia velvoitteita luettavissa, eikä UT:n teologiassa ole mitään toista pyhäpäivää asetettu sapatin paikalle. Päivien viettämisessä vallitsee nimenomaan vapaus – kuten siinäkin mitä kristityt saavat syödä, eli mitä tahansa haluat (kunhan eivät loukkaa jotain heikkouskoista).
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita ”katolisen kirkon keksinnöksi” ja ”paavin asettamaksi ” kauan apostolisten aikojen jälkeen.
Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon ”profeetan” Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään ”paavin valtaa” ei ollut historiallisesti vielä olemassakaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien – kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa.
Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista.
Esim. Didakhe eli kahdentoista apostolin opetus noin vuosilta 70-100 jKr. (Did.14:1). Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163).
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon. Täten adventistien väitteiltä, että paavi/katolinen kirkko olisi tuonut sunnuntain kirkkoon on täysin vailla historiallisia ja teologisia perusteita.
Katson, että maalllistuminen ei vähene juutalaisten sapattia viettämällä sen enempää kuin velvoittamalla kaikki pitämään sunnuntaita – maallistuminen poistuu vain sydänten uskolla kristillisen armon ja vapauden hengessä.
Sapatin pitäminen ei lähennä kristittyjä juutalaisiinkaan koskapa juutalaiset eivät voi hyväksyä Jeesuksen jumaluutta eikä kolminaisuusoppia. Juutalaisten mielestä kristityillä on itse asiassa eri Jumala kuin heillä, sillä juutalaisille on keskeistä korostus, että Jumala on yksi ainoa. En ylipäätään usko, mitä maallistumiseen tulee, minkään ulkonaisten tapojen ja säädöksien vähentävän maallistumista. Kaikkihan lähtee ihmisen sisältä ja uskosta.
>uusi raamatunkäännös,
Joka tapauksessa uusi virallinen raamatunkäännös on iso askel eteenpäin verrattuna 1933-38 käännökseen. Vanha kirkkoraamattu oli jo niin vanhahtavaa ja harhaanjohtavaa "raamattusuomea" vaippoineen päivineen, että nykyihmiselle
sen lukeminen johtaa helposti ymmärtämisvaikeuksiin.
Eikä Raamatun alkutekstejä voi kääntää yksi yhteen sanasta sanaan: tulos olis suomen kielen kannalta kömpelöä ja vaikeatajuista, jopa käsittämätöntä ilman tulkintaa. On oikein, että raamatunkääntäjät haluavat välittää käännöksessä alkutekstin sanoman mahdollisimman selkeällä kielellä. Raamatun kääntäminen mille tahansa kielelle on aina tulkintaa, eikä vanha kirkkoraamattu -tai nämä kilpailevat "Raamattu kansalle" käännökset - ole yhtään vapaampia tulkinnoista, vielä vähemmän virheettömiä. Tulkintojen sisältö jostain raamatunkohdasta vain vaihtelee sen mukaan millainen teologinen ja opillinen viitekehys kääntäjällä on. Ja kuka voi sanoa, että juuri hänen viitekehyksensä on ainoa oikea.
Käännöstyö on aina hyvin epäkiitollista, käännetäänpä jokin sana niin tai näin, aina jostain päin heitetään kiviä.
Kääntäjä joutuu valitsemaan minkä herätysliikkeen taholta kiviä ottaa vastaan. Itse luen mieluiten uutta virallista raamatunsuomennosta. Ainoa vaihtoehtohan käännöksille on lukea alkutekstejä, heprealaista VT:a ja kreikankielistä UT:a ja tulkita itse
lukemaansa sanakirjojen avulla, jos käännökset eivät tunnu tyydyttäviltä.
>naispappeus ,ja sitä vastustavien asema/kohtelu kirkon sisällä,
Naispappeuden hyväksyn enkä pidä sitä mitenkään ongelmallisena. En näe UT:ssa mitään ikiaikaisia säädöksiä kirkollisista viroista, vaan tätäkin asiaa on tarkasteltava sen mukaan miten tässä ajassa ja meidän kultuurissamme toteutuu lähimmäisenrakkaus ja tasa-arvo kirkon sisällä. Ei ensimmäisen vuosisadan patriarkalistisen ja epädemokraattisen orjuuteen taloutensa perustaneen antiikin maailman käytännöt ole meidän demokraattista ja kaikkien ihmisten tasa-arvon tunnustavaa yhteiskuntaamme sitovia. Emmehän me hyväksy enää orjuuttakaan tai määrää kenen kanssa tyttöjen on mentävä naimisiin (jopa teini-ikäisinä!), vaikka UT:ssa vaaditaan orjia olemaan kuuliaisia isännilleen.
Juutalaisuus on miesten uskonto miehille (juutalaisuudessa on rukouskin, jossa kiitetään siitä, että Herra oli luonut rukoilijan mieheksi eikä naiseksi). Jopa Paavalin kirjeissä on havaittavissa kohtia, joissa on enemmänkin juutalainen ihmiskuva kuin evankelinen tasa-arvo. Esim. 1 Kor. 11:1-16, jossa Paavali kuvailee silloisia tapoja.
Varsinkin jae 7 jonka mukaan mies on Jumalan kuva ja nainen vain heijastaa miehen kunniaa.
Mutta meidän yhteiskunnassamme tuskin ajatellaan, että mies "häpäisee päänsä" jos hän rukoilee jokin päähine päässään tai että nainen ei saa rukoilla avopäin. Vielä vähemmmän me ajattelemme, että pitkät hiukset ovat häpeäksi miehelle - miksi muuten Jeesus kuvataan taiteessa yleensä pitkähiuksisena, jos se on häpeällistä?
Eikä koko ajattelutapa miehestä naisen "päänä" ole enää merkityksellinen eikä tähän aikaan sopiva käsitys - ja kuka nainen kutsuu miestään enää "herraksi" (1 Piet.3:6). Ei mun tyttöystävä ainakaan, ja mulle olisi vastenmielistä jos tyttöystäväni alkaisi mua herroittelemaan ja olemaan mulle "alamainen" tai "kuuliainen". Kyllä hän osaa itsekin ajatella ja tehdä päätöksiä :-)
Jos joillekin miehille on vieläkin vastenmielistä tehdä kirkossa työtä Kristukseen uskovan naisen kanssa, joka on samanarvoinen ja yhtä hyvä ihmisenä kuin nuo miehetkin, niin ei ole pakko olla tässä kirkossa -voi mennä vapaasti muualle, se on mun kantani. Katolinen ja ortodoksinen kirkko tarjonnevat heille sopivan henkisen kodin.
>kaste ,pitäisikö ev.lut.kirkon harkita sijasta/rinnalla aikuiskastetta ,uskossa oleville,
Enpä usko, että me tarvitsemme aikuiskastetta. Tai kasteen toistamistakaan. Pikemminkin uskoa me tarvitsemme, muutenhan kaste jää kohdallamme turhaksi. Uskoa Jumalaan ja Kristukseen sekä rakkautta lähimmäiseen.
En näe lapsikasteessa mitään kesken jäänyttä uskonpuhdistusta enkä katolilaista vaikutusta. Katolisella kirkolla on seitsemän sakramenttia, ja luterilaisuudessa kaste ja ehtoollinen. Tämä on nähdäkseni täysin perusteltua teologisesti. Eikä selitysopillisesti voida perustella mitään tiettyä kastetapaa ainoaksi oikeaksi. Kastetta tarkoittava kreikan sana ei tarkoita suinkaan upottamista ainoastaan, ja kastetavat ovat vaihdelleet. Apostolisina
aikoina jo kastettiin kokonaisia perhekuntia, ilman mitään ikään tai ymmärryksen ja tietämisen määrään perustuvaa rajoitusta (Esim. Apt.16:14-15).
Kiitos vastauksistasi,olet todella pohtinut näitä asioita.Saimpahan pohdittavaa...
Hyvää kesän alkua