Uskovaisen kodin lapsista voi tulla ateisteja ja päinvastoin. Olisi mielenkiintoista kuulla ihmisten kommentteja tästä.
Luulen että usko tulee kokemuksesta. Läheisen kuolema, vammaisuus, vakavat sairaudet, hengissä säilyminen onnettomuudessa, jossa muut menehtyvät, väkivallan kohteksi joutuminen jne. pakottavat usein ihmisen punnitsemaan elämäänsä uudella tavalla ja voivat muuttaa elämankatsomusta.
Kuulee sanottavan "kärsimys jalostaa ihmistä". Onko näin?
Luulen että usko tulee kokemuksesta. Läheisen kuolema, vammaisuus, vakavat sairaudet, hengissä säilyminen onnettomuudessa, jossa muut menehtyvät, väkivallan kohteksi joutuminen jne. pakottavat usein ihmisen punnitsemaan elämäänsä uudella tavalla ja voivat muuttaa elämankatsomusta.
Kuulee sanottavan "kärsimys jalostaa ihmistä". Onko näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Luulen että usko tulee kokemuksesta. Läheisen kuolema, vammaisuus, vakavat sairaudet, hengissä säilyminen onnettomuudessa, jossa muut menehtyvät, väkivallan kohteksi joutuminen jne. pakottavat usein ihmisen punnitsemaan elämäänsä uudella tavalla ja voivat muuttaa elämankatsomusta. "
Uskiksesta tulee usein noissa tilanteissa ate
Yhtään uskonnotonta kulttuuria ei ole koskaan ollut eikä ole tänäänkään. Postmodernissa eurooppalaisuudessa on yrityksiä (=välinpitämättömyys) uskonnottomuuteen, mutta yritys tarkoittaa vain ihmiskeskeistä hybristä, joka helposti johtaa ihmisyhteisössä ja luonnossa katastrofaalisiin seurauksiin. Ihminen on uskonnollinen ihminen kehdosta hautaan. Tässä mielessä ihmisestä ei tule uskonnollista, koska hän on sitä joka tapauksessa ihmisyytensä puolesta. Adam on oikeassa siinä, että uskonnollisessa uskossa on aina ollut kysymys myös inhimillisestä kokemuksesta. Kärsimyksestä voi todeta, että joskus se todellakin "jalostaa", mutta vähintään yhtä usein katkeroittaa.
"Postmodernissa eurooppalaisuudessa on yrityksiä (=välinpitämättömyys) uskonnottomuuteen, mutta yritys tarkoittaa vain ihmiskeskeistä hybristä, joka helposti johtaa ihmisyhteisössä ja luonnossa katastrofaalisiin seurauksiin."
Juu, on kivempi sillalailla Jumalan nimissä tappaa, kiduttaa, pahoinpidellä, raiskata ja harrastaa henkistä väkivaltaa.
se joka ei usko niin ei usko. Kokemukset eivät vaikuta asiaan. Mutta mielenkiintoinen kysymys, miksi ihminen uskoo, mihin nyt uskookin. Minusta tuntuu, että siihen ei ole olemassa mitään yksinkertaista vastausta.
Taitaa olla enemmän tai vähemmän tiedostamaton prosessi, koska ihan järkevätkin ihmiset voivat langeta täysin järjettömiin tekoihin ja uskomuksiin.
kaikkea tota luettelemaasi on koettu ja täytyy sanoo,et mussa se herätti vaan entistäkin suuremman epäilyn jumalan olemassaolosta...ja jos se oliskin olemassa niin en sitä hyvänä tyyppinä pitäisi,sorry vaan...
olemaan narisematta ihan pikku jutuista,kun tietää ettei elämä ja terveys ole itsestään selvää,vaan sen kaiken voi menettää hetkessä.
Matala ÄO,Vaikea lapsuus,matala koulutustaso, päihdeongelmat.... Onhan näitä syitä henkiseen itsepakoon. ts "uskoontuloon" joka on viimeisenpäälle pelkuruutta ja perverssiä kohtuunpaluun yritystä.
Oikea vastaus on:
Korkea ÄO, Hyvä lapsuus, korkea koulutustaso, raittius... Nämä auttavat kohtaamaan totuuden ja ottamaan itsestään vastuun. Uskoontulo on rohkeutta olla oma itsensä tässä maallistuneessa maailmassa.