Määrittele urheilullinen ajotapa

jäi puuttumaan vain se vaihteiden edestakaisin rumppaaminen.

Ei kai tuossa ollut hieman provokatiivista sävyä, tuossa määritelmässäsi?

Väittäisin että unohdit tärkeimmän, eli auton tulisi olla koko ajan joko maksimaalisessa kiihdytyksessä tai maksimaalisessa jarrutuksessa, kaikki muuhan hukkaa aikaa.

Toinen tärkeä tempaus, on nuolla kaikki mutkat, eli vasemmalle kaartuvissa mutkissa vetäistään vasenta reunaa, oikealle kaartuvissa oikeaa. Tätä kyllä harrastaa 90% kuskeista muutenkin, loput 10% pysyvät sentään omalla kaistallaan (ja nuolevat mutkat vain sen oman kaistan rajoissa).

Tai no... On myös niitä, jotka ajavat vasemmalle kääntyvissä mutkissa oikealta puolelta kaistalta ulos - henkilöautolla...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=95&conference=583&posting=22000000028106930

Kierrokset jatkuvasti yli 4000 ja bensankulutus väh. 18 l/100 km....Urheilulliseesn ajotapaan kuluu myös riskiohitukset ja keltaisen viivan ylitykset..

Käännyttäessä vatkataan autoa tai ainakin ratti niin että auto heiluu vasemmalle ja oikealle.. Tiedä sitten tarkoitusperää mutta kai se on sporttinen ajolinja. Noiden manoveereusten aikana kun kapasitteetti ja asenteen on mitä on niin suuntavilkku menee päälle jo keskellä risteystä.
Motarilla tai maantiellä ja vastaavilla kaistanvaihdossa vilautetaan vilkkua kaistojen välissä kerran tai kaksi.
Asento penkillä on näin että käsi on kainalao myöten ratin päällä ja istutaan penkillä poikittain jotta voidaan keskustella jouhevasti vierustoverin kanssa tai ainakin virtuaalisen sellaisen jos ei siinä vieressä ketään ole.

Kai tää on sitä sporttista ajotyyliä?

Kiihdytetään suuri ylinopeus ja sitten onkin joku rattori edessä ja jarruvalot palaa sportilla viikon mutta ohi tästä rattorista ei päästä. Näin käy joskus motarillakin vaikka toinen kaista olisi vapaa ohitukseen.

Sporttista sporttista..

Urheilullinen ajotapa on mahdollista vain autourheilukilpailuissa. Siellä sitä näkee, ja vain sinne se kuuluu.
Terkuin mies jolla on asiasta KOKEMUSTA.

mutkaisilla sivuteillä on mukava ajaa mutkat nuollen ja konetta kierrättäen niin saa myös hyödynnettyä moottorijarrutuksen ja hyvän kiihtyvyyden..

Ei lippalakkia, eikä aurinkolaseja!

Ajetaan DX-Corolla:lla verkkarit jalassa.

muun liikenteen seassa on synonyymi sanoille kaahaaminen ja muun liikenteen vaarantaminen. Kuljettaja voi vain taitojensa puitteissa ajaa malttia noudattaen hieman muuta liikenettä nopeammin.
Hiljaisella kylätiellä voi ajaa reippaamminkin, kuitenkin kaikki katvealueet huolellisesti huomioiden ja asiallinen tilannenopeus säilyttäen.

Normaaleille ihmisillee luultavasti autourheiluun liitettävä ajotapa, TosiMiehille taaas todennäköisesti ajeleminen täysin muista tienkäyttäjistä piittaamatta.

Urheilullinen ajotapa vaatii suorituskykyisen auton ja osaavan kuljettajan. Jos auto ei ole suorituskykyinen, on koko yritys naurettava. Jos taas kuljettaja ei ole osaava, on urheilullisen ajotavan yrittäminen suorastaan tuhoisaa. Mutta onneksi yleensä edellytykset suorituskykyisen auton saamiseen ovat myös tae todellisista kuljettajankyvyistä.

Urheilullinen ajotapa tarkoittaa sitä, että autoilu on urheilusuoritus. Tarkemmin sanottuna tietysti moottoriurheilusuoritus. Ja moottoriurheiluhan on tietenkin kilpaurheilua. Siis urheilullinen ajotapa on suhtutua jokaiseen autoilusessioon kuin kilpailuun. Kilpakumppaneita ovat tietenkin muut tienkäyttäjät.

Koska tieliikenteessä liikkuvilla ei ole yhteistä lähtöpistettä eikä määränpäätä, ei siinä voittamista tietenkään voi arvioida samoin perustein kuin autokilpailua. On kuitenkin muutama asia joka on yhteistä autokilpailulle ja urheilulliselle ajotavalle. Ensimmäinen on tietenkin se, että mahdollisimman suuri nopeus takaa todennäköisimmin voiton, kunhan auto ei hajoa, ja kunhan kuski ei aja ulos, taikka kolaria. Toinen on oikeastaan seuraus ensimmäisestä, mutta siltikin, toisten ohittaminen sekin edesauttaa voittoa. Ja tietenkin toisten ohituksen estäminen, ellei sitten ohittaja ole liikenteessä sellaisella pelillä jolla ei ole voittamisen edellytyksiä (eli ns. pikkukinneri) ja joka siten on täysin rinnastettavissa kierroksella ohitettaviin.

Näiden itsestäänselvyyksien lisäksi on muitakin perusteita. Kuten kilpa-autoilussa, merkittävä osuus on riskien otossa ja henkisessä yliotteessa vastustajaan, ja muutenkin vastustajan heikkouksien hyödyntämisessä. Siispä vastustajan "hiillostaminen" eli toisen takapuskurissa ajo on täysin hyväksyttävää. Riskejä on otettava, tai ei voita. Jos jossain on autonmentävä kolo johon meneminen hyödyttää, tilanne on hyödynnettävä tai on jo henkisesti hävinnyt. Koska kilpa-autoissa ei käytetä vilkkua, ei sitä ole syytä käyttää urheilullisessa ajotavassakaan. On järjenvastaista tiedottaa kilpakumppania aikeistaan.

Urheilullinen ajotapa edellyttää järkkymätöntä itseluottamusta, sillä heikot ja epävarmat eivät ole voittajia. Mitä turvallisuuteen tulee, vain passiivisella turvallisuudella on merkitystä. Tällä tarkoitan tietenkin sitä, että kilpailuvälineen on oltava kuljettajalleen mahdollisimman turvallinen kolarin sattuessa. Vaikka jokainen aidosti urheilullisen ajotavan kuljettaja onkin osaava, huippukuntoon viritetty huippu-urheilija, on liikenteessä koko ajan sellaisia, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä kilpailuun yleisillä teillä. Koska jokainen urheilullisen ajotavan hallitseva kuljettaja on valioyksilö, merkittävä kansallinen voimavara, jonka merkitys yhteiskunnalle on niin tärkeä, olisi erittäin epäoikeudenmukaista, jos tällainen henkilö kuolisi tai vammautuisi rivikansalaisen eli ns. kuhilaan (drone) osaamattomuuden, harkitsemattoman toiminnan tai suoranaisen pahansuovuuden seurauksena.

Urheilullinen ajotapa sisältää aina runsaasti jarrun käyttöä. Runsas jarrunkäyttö ei silti ole aina urheilullista ajotapaa.

urheilullinen ajotapa sisältää sitä että silloin tällöin tulee lieviä luisuja.

ajaisin aina tyylikkäästi ja tallista ulos aina ari vatasmaisesti