Ihanteellinen sota

..tosissaan. Ystävä hyvä , ihan oikealle palstallehan me täällä kirjoitellaan kun näistä sota-asioista keskustellaan. Menneestä ajastahan näissä kuitenkin on kysymys, ja näyttää siltä että nuo asiat tänne kirjoittajia kiinnostaa. Palstahan on sen näköinen kuin on palstalaisetkin.

Jokainenhan tänne saa tehdä sen tyyppisiä avauksia kuin asiakseen katsoo, (onhan tuolla jo tälläkin hetkellä jos jotakin tarjolla)...kirjoittajat sitten äänestävät näppiksillään ,kiinnostaako se vai eikö se kiinnosta. En kannata lainkaan ajatusta että tätä historian palstaa jaellaan liikaa eri osioihin. Tällä tavalla täällä saa "osumia" kuitenkin useampikin asia, kuin jos palsta olisi liian keskittynyt tiettyyn aihepiiriin...tämä kaikella ystävyydellä.

Ihanteellisin sota oli "läskikapina". Punaupseeri J.Moilanen l. Myyryläinen onnistui kokoamaan "Pohjolan punaisen vallankumousarmeijansa" ilman että vastapuoli huomasi, eikä hän hävinnyt yhtään taistelua.

Syy on yksinkertainen: Hän ei taistellut kertaakaan. Moilasen sissijoukko, useita satoja Värriön savotalta värvättyjä metsätyömiehiä, valloitti työmaita ja kyliä, ja yhden rajavartioaseman ampumatta laukaustakaan. Sen jälkeen hän vetäytyi Venäjälle juuri kun suojeluskunta oli tulossa vastahyökkäykseen.

Moilanen päästi kaikki perheelliset miehet takaisin Suomeen rajaa ylittäessään, eikä heitä täällä rangaistu. Moilasen käsky oli: "Kertokaa tulleenne pakolla värvätyiksi."

Koko "sodan" ainoa tappio oli yhden metsätyömiehen paleltuminen. Hän putosi jäihin ja kastui.

Suojeluskunnan mukana oli erään upseerin vaimo, sairaanhoitaja. Kun ei ollut haavoittuneita hän hoiti em. paleltuneen "vihollisen" kuntoon. Tosin varpaita jouduttiin amputoimaan.

Se olikin ainoa tilanne koko "vallankumouksessa", kun nähtiin oikeaa verta.

Moilanen komenntettiin sotaretkelleen propagandasyistä, ja tavoite saavutettiin. Tapahtumista on kirjoitettu kirja.