Ei suostu

Kuolemansa jälken isäni tuli useamman kerran unissani koputtamaan asuntoni ovea. Asunto ei ollut sama missä oikeesti asuin.

Kun menin avaamaan, hän hyppäsi syliini. Hän painoi, enkä olisi jaksanut häntä kantaa. Laskin hänet lattialla olevaan arkkuun ja peittelin, mutta saman tien hän jo istui ja tahtoi syliin. Painoin hänet uudelleen ja uudelleen pään tyynylle, mutta hän vaan nousi istumaan ja halusi syliini.

Hän ei puhunut mitään, mutta kun itse olin uuvuksissa enkä enää jakasanut kantaa häntä sanoin "Isä kulta suostu jäämään arkkuun. Sinä olet kuollut, enkä jaksa kantaa sinua"

En muista missä vaiheessa ja kuinka uni loppui, mutta se toistui viikoja useina öinä kunnes loppuivat.

Isäni oli itsensä näköinen, mutta ehkä hieman pienemmän kokoinen kuin elävänä. Ja heti minut nähdessään meni jalattomaksi, vaikka oven takana seisoi omilla jaloillaan. Hänellä oli vaatteet päällä, mutta en muista minkälaiset.
1708
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

rakkaani kuoleman jälkeen unen jossa hän ei ollutkaan kuollut vaan soitti minulle puhelimella että "hei rakas en ole kuollut vaan tulossa kotiin".sanoi siinä unessa vielä että älä kulta pelkää olen tulossa kotiin.

aamulla herätessä olin aivan pihalla,toivo vaihtui epätoivoon kun tajusin sen olevan vaan unta..ovatko unet viestejä läheisiltämme vai oman alitajuntamme tuotosta,sitä en osaa sanoa mutta joskus ajattelen hänen halunneen viestittää unella minulle jotakin.ehkä sen että hän on nyt päässyt kotiin ja minä en saisi enää pelätä..on uskottava niihin asioihin jotka tekevät kuoleman käsittelemisen helpommaksi itselle.haluan uskoa että hänen on nyt hyvä olla ja hän on päässyt "kotiin" vaikka sekin ajatus tekee kipeää ja satuttaa enemmän kuin mikään muu.on kuitenkin hyvä että näkee unia rakkaasta,hänen näkeminen auttaa hetken ikävään.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


kuolleksi kirjoitti:

Kuolemansa jälken isäni tuli useamman kerran unissani koputtamaan asuntoni ovea. Asunto ei ollut sama missä oikeesti asuin.

Kun menin avaamaan, hän hyppäsi syliini. Hän painoi, enkä olisi jaksanut häntä kantaa. Laskin hänet lattialla olevaan arkkuun ja peittelin, mutta saman tien hän jo istui ja tahtoi syliin. Painoin hänet uudelleen ja uudelleen pään tyynylle, mutta hän vaan nousi istumaan ja halusi syliini.

Hän ei puhunut mitään, mutta kun itse olin uuvuksissa enkä enää jakasanut kantaa häntä sanoin "Isä kulta suostu jäämään arkkuun. Sinä olet kuollut, enkä jaksa kantaa sinua"

En muista missä vaiheessa ja kuinka uni loppui, mutta se toistui viikoja useina öinä kunnes loppuivat.

Isäni oli itsensä näköinen, mutta ehkä hieman pienemmän kokoinen kuin elävänä. Ja heti minut nähdessään meni jalattomaksi, vaikka oven takana seisoi omilla jaloillaan. Hänellä oli vaatteet päällä, mutta en muista minkälaiset.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu