uskonnon uhri =

">uskonnoissa ei ole mitään hyvää."

En olisi aina aivan samaa mieltä. Itse sain kirkolta ja pelastusarmeijalta apua kun menetin asuntoni ja olin työttömänä pahan sairastumisen aikana. Ne ihmiset siellä auttoivat ihan puhtaasta auttamisen halusta.

Voisin myös kuvitella että muita vähäosaisia on autettu. On sokeaa väittää noin suoria väitteitä. Uhri tai ei (termeillä ei ole mitään väliä, mitä väliä on irrationaalisuudesta siinä vaiheessa kun sinulle tarjotaan ruokaa ja asuinpaikkaa?), vähempiosaisia on ja tulee aina olemaan, ja monet kristilliseltä pohjalta toimivat auttajat tekevät suurenmoista työtä. Muista uskonnoista en osaa sanoa kun tämä Suomenmaa on niin kovin kaukana vielä kaikesta islameista ja sun muista.. ei ole omia kokemuksia.

Mutta älä sinä putoa tuohon ansaan että yhdellä lauseella pyyhkäiset kaiken hyvän pois.

Vääristä uskonnoista joutuu vain helvettiin, mutta Raamatun sanaa uskoen ja todistaen, Jeesusta kiittäen ja kunnioittaen pääset taivaaseen. 100% varmaa.

..ja todisteita Jumalan läsnäolosta ja rakkaudesta on omakohtaisesti, perheen sisällä ja tuttavien piirissä äärettömän paljon. Niin paljon, että voin olla 100% varma. Jos et usko niin rukoile ja tiedät!

Uskominen johtuu siitä, että ihmisellä on rajoitetusti aisteja. Elikkäs maailmankaikkeudessa on paljon sellaisia henkisiä juttuja, joiden havaitsemiseksi ihmisellä ei ole riittävästi aisteja.. siksi joutuu välillä uskomaan semmosiin silmälle näkymättömiin juttuihin.. enkeleihin ja sen semmosiin jänniin hommiin.

Siksi uskominen vaikuttaa ajoittain irrationaaliselta koska tapahtumien syy-seuraus-suhteita ei havaitse aina heti.. vaan usein saattaa mennä vuosia tai kymmeniä vuosia ennenkuin hoksaa, että näinhän se meniki..

Uskominen on joillekin kaukana elämän rajoittumiesta. Mielikuvituksen kautta pääsee avaamaan ovia tulevaisuuteen. Se on vähän ku oottas Lordin seuraavaa albumia.

P.S. Joillekin ei riitä pelkkä kalja, sitäki saa vissiin jo light -versiona? Huom. light = valoa

Luulen, että uskonnot on paljon myös sosiaalinen juttu ja kyllähän se on joidenkin tyypien tapa selvitä elämästä, eihän kaikki ihmiset pysty seisomaan omilla jaloillaan vaan tarvitaan seurakuntaa ja suvun miehiä ympärille.

Turvallisuushakuinen ihminen voi hurahtaa uskoon, tai vaihtoehtoisesti hakea turvaa milloin mistäkin. Joillekin ihmisille on turvallisempaa uskoa näkymättömään kuin uskoa näkyviin realiteetteihin.

Esimerkkinä mainitsen ex-mieheni, joka hurahti uskoon. Sen jälkeen hän selitti lähes kaikki vastoinkäymisensä saatanan tihutöiksi - hän ei siis itse enää ollut vastuussa teoistaan.

Koska olen itse ateisti, minulle on helpompaa hyväksyä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, kuin että alkaisin hakea syytä tapahtumille itseni ulkopuolelta, jostakin näkymättömästä, puhumattakaan, että alkaisin vakuutella muille, että näkymätön on olemassa (kuten monissa "lahkoissa" on tapana tehdä).

Tämän voisi kiteyttää niin, että uskontoon hurahtanut on uskontoon sairastunut. Uskonto on mielenterveyden häiriö, joka syntyy ihmisen päässä joko fyysisestä poikkeamasta, suuresta hädästä tai ympäristön painostuksesta johtuen.

Siitä vakuuttuakseen ei tarvitse kuin lukea joku uskonnollisella mielellä kirjoitettu teksti täällä foorumissa.

Se, miten uskonto on niin suuressa asemassa yhteiskunnassa, saati että sen nimissä käydään sotia vaikka lähes kaikki uskonnot kieltävät tappamisen, on jo suhteellisen pelottavaa. Joku joskus keksi tehokkaan keinon hallita massoja vetoamalla ihmisen syvimpiin tuntoihin ja pelkoihin.