seuraavanlainen tapaus: Yleensä se on näin, nainen vl ja mies ei-vl rakastuvat. No, sitten mies huomaakin, ettei häntä hyväksytä sukuun epäuskoisena tai nainen sanoo, ettei voi mennä seurustella/mennä naimisiin tämän kanssa, koska tämä ei ole vl. yleensäkin ei epäuskoisen kanssa avioitumista sallita.
Sitten mies tekee parannuksen siis ryhtyy vl:ksija nyt sitten pariskunta voikin vapaasti seurustella ja mennä naimisiin. Jonkun ajan päästä häistä mies kieltääkin uskonsa siis ei ole enää lestadiolainen.
Onko miehen "parannus" vain keino saada nainen naimisiin kanssaan? Korostan vielä, että tiedän useita tällaisia tapauksia ja muutamassa niistä mies on ulkomaalainen.
Sitten mies tekee parannuksen siis ryhtyy vl:ksija nyt sitten pariskunta voikin vapaasti seurustella ja mennä naimisiin. Jonkun ajan päästä häistä mies kieltääkin uskonsa siis ei ole enää lestadiolainen.
Onko miehen "parannus" vain keino saada nainen naimisiin kanssaan? Korostan vielä, että tiedän useita tällaisia tapauksia ja muutamassa niistä mies on ulkomaalainen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksi sellanenhan konstihan on juuri teeskennellä uskovaista.
No se nyt johtuu seurakunna johdosta , siellä on hiljainen lempeä lauhkea lammas, silloin kun sanoo että tyytyy heidän johdatteluihinsa.
Mutta jos sanot näistä asioista niin sieltä alkaakin ulma susi ulvomaan.
Onhan suomessa eräs uskovainen nainen uskottoman miehen kanssa, eivätkä he ole pätevässä avioliitossa..
Asuvat susiparina ,teoreettisesti ovat aviopari, mutta raamattuin valossa he eivät sitä ole.
Ja tuolle sudelle jos noista pikkaisenkaan kuiskaa, niin kiljunta vain yltyy.
Siis seurakuntaamme johtaa käytännössä juuri nämät avioliittoin kautta sisälle luiskerrelleet sudet.
Mitä tarkoitat tällä:
"Siis seurakuntaamme johtaa käytännössä juuri nämät avioliittoin kautta sisälle luiskerrelleet sudet."
Ei ne mitään helliä Paimenia ole jos jokin asia ei mene heidän mielensä mukaan..
Hyvä paimen ei kuules silloin ole lähelläkään sitä ketoa missä lammas ja susi yhdessä oleskelee.
Ja ääntä siellä pitää juuri tuo susi.
On avioero ja sen opetus.
Kuten sanoin meillä on ainakin tuo yksi, (varmaan useampiakin) nainen joka asuu nmellisessä avioliitossa.
Ja kun näistä seurakunnan johdolle menee puhumaan, niin helvetti alkaa leiskahdella.
Ääni vain suuRENEE, kun pitäisi Kristuksen tuntemisen lisääntyä.
Äläpä Markku viitti olla katkera. Kyllä mulla on oikeus tehdä kuin tykkään, en tartte
tekemisiini ja liittoihini sinun siunausta. Ymmärrän kuitenkin katkeruutesi, onhan ne halut
hiirelläkin. Toivottavasti sinäkin vielä saat, mutta et minulta...
Äläpä Make viitti olla katkera. Kyllä mulla on oikeus tehdä kuin tykkään, en tartte
tekemisiini ja liittoihini sinun siunausta. Ymmärrän kuitenkin katkeruutesi, onhan ne halut
hiirelläkin. Toivottavasti sinäkin vielä saat, mutta et minulta...
ja muita moralisoimaan...itse olet eronnut, minä mielestäsi "uskoton" olen naimisissa ja myös pysyn. Et varmaankaan liittosi eteen tehnyt tarpeeksi töitä.
Eihän tässä siitä ole ollut kysymyskään ettetkö saisi valita mielesi jälkeen.
Mutta se että Jeesuksen veri poljetaan tällain jalkoihin, niin pitäähän siitä saa¨da sanoa, vai!.
Minä en siunaakkaan niitä liittoja joita seurakunta siunaa oman kunniansa kiinnipitämisen tähden.
Kunniahan menee jos viisaana pidetty ja arvostetuin seurakunnassa nähtäisiinkin tolloksi.
Moralkaka ,, niin jos ei kukaan muu niin minä.
Moralisoidahan pitää ja eikös olekkin hyvä että se olen minä eikä mikään lipilaari.
Ja miten minun eroni näihin asiaoihin liittyisi???.
Kyllä kai se niin on, ettemme me voi mennä kenenkään parannuksen tekoa ja sen oikeellisuutta arvioimaan. Jumala tietää kunkin ihmisen sieluntilan.
Naisena tai miksei miehenäkin, jonka tuleva puoliso tekee parannuksen, pitäisin pitkähkön tauon ennen naimisiin menoa. Ei pelkkä nimellinen parannuksen teko mitään auta.
Jos ei ole helppoa kahden uskovaisen avioliitto, ei sitä varmasti ole uskovaisen ja epäuskoisen liitto. Eräs ystäväni meni naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa pian tämän parannuksen teon jälkeen. Mies oli uskomassa vuoden päivät ja kielsi sitten uskonsa. Avioliitto on sujunut kai kohtalaisesti, mutta vaimo suree miehen epäuskoa. Seurohin meno on jatkuvan keskustelun alla ja varsinkin lasten sinne vienti.
"Istuu kesäaitan kynnyspuulla
nuori tyttö katsein haaveellisin,
vaikeaa on nuoruus kesäkuulla,
kun meren lailla lainehtii taas sisin..
Sai tyttö mitä toivoi pyysi,
sydän sanomassa: oma syysi.
Juoppo mies nyt jumalattomasti,
raastaa, repii sydän juuriin asti
ja lapsiltaankin pyhän uskon vie.
On vailla siunausta oman tahdon tie."
Mutta kyllä niitäkin löytyy joissa voi sanoa että on ihka aito naimaparannus.''
Tosin on naimaparannuksia jotka kestävätkin, eräät tuttava perheet, toinen oikein ja toisessa naimaparannus, menivät avioon siskosten kanssa.
Se joka oli uskovainen , ei ole sitä enään, ja se joka teki naimaparannuksen, on uskomassa tälläkin siunatulla hetkellä.
Jotta joo yhteen ei mene aina lukkarin ja papin veisuut.
että parempi katsella jonkin aikaa ns. naimaparannuksen tehneen kanssa,
eikä hönkäistä naimisiin heti parannuksen teon jälkeen.
Kyllä minäkin tiedän ihmisen, joka teki parannuksen ja meni sen jälkeen naimisiin ja on uskomassa edelleen. Kaikkea ei voi yleistää, mutta varovaisuus lienee paikallaan.
Olen ymmärtänyt, että naimaparannuksesta puhutaankin yleensä silloin, kun parannuksen tehnyt on kieltänyt uskonsa piakkoin naimisiin menonsa jälkeen. Eli henkilö on tehnyt parannuksen vain päästäkseen uskovaisen ihmisen kanssa naimisiin, tai ainakin se siltä näyttää..