b).”Sydän” ja ”mieli” ovat eri käsitteitä Raamatun mukaan. Jeesus erottaa ne toisistaan sanoessaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta SYDÄMESTÄSI ja kaikesta sielustasi ja kaikesta MIELESTÄSI.” (Matt.22:37).
Sieppasin tuon äskeisen lukemasi kappaleen,"nimimerkillä Jacob" kirjoituksesta.
Joskus aikoja sitten uskoon tullessani pysähdyin usein pohtimaan noita käsitteitä Rakasta Herraa sydämestäsi - Rakasta Herraa sielustasi - Rakasta Herraa mielestäsi. Tuo meidän itsetuntemuksen piiriin kuuluvat sielunrakenteen ruumiinosamme!
Silloin en kyennyt niitä erottelemaan toisistaan ja ajattelin, että Jeesus on halunnut vain olla monisanainen - kova poika puhumaan.
Mutta taas tuo jae tuli eteeni, aivankuin pomppasi ulos tuosta tekstistä - naksutteli kastanjetteja edessäni ja hymyili "tässä minä taas olen". En ole tullut viisaammaksi asiapoloisen suhteen myönsin.
Mutta voi tytöt minullahan on netti. Nytpä heitän kymysyksen, kun tiedän teidän lukevan tämän. Kuinka te koette tuon eron kun rakastaa Herraa kaikesta Sydämestä ja kaikesta Sielusta ja kaikesta Mielestä?
Sieppasin tuon äskeisen lukemasi kappaleen,"nimimerkillä Jacob" kirjoituksesta.
Joskus aikoja sitten uskoon tullessani pysähdyin usein pohtimaan noita käsitteitä Rakasta Herraa sydämestäsi - Rakasta Herraa sielustasi - Rakasta Herraa mielestäsi. Tuo meidän itsetuntemuksen piiriin kuuluvat sielunrakenteen ruumiinosamme!
Silloin en kyennyt niitä erottelemaan toisistaan ja ajattelin, että Jeesus on halunnut vain olla monisanainen - kova poika puhumaan.
Mutta taas tuo jae tuli eteeni, aivankuin pomppasi ulos tuosta tekstistä - naksutteli kastanjetteja edessäni ja hymyili "tässä minä taas olen". En ole tullut viisaammaksi asiapoloisen suhteen myönsin.
Mutta voi tytöt minullahan on netti. Nytpä heitän kymysyksen, kun tiedän teidän lukevan tämän. Kuinka te koette tuon eron kun rakastaa Herraa kaikesta Sydämestä ja kaikesta Sielusta ja kaikesta Mielestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No minä käsittäisin , että
Kaikesta sydämestäsi;
eli sillä aidolla "lapsen" tunteella,
tunteella, jonka koemme kun rakastumme toiseen ihmiseen, siis tykkää toisesta eli
tykkää Jumalasta
Kaikesta mielestäsi;
sillä ajatuksella mitä ajattelee eli
järjellä.
Kaikesta sielustasi;
hengellisyydellä eli tuntemalla totuuden ,
erottamalla oikein ja väärän.
Näin minä tuon käsittäisin.
Tosin vain minä.
Tämä ei ole ainoa oikea totuus.
Joku muu varmaan ajattelee eritavalla.
Olisi hienoa kuulla, mitä mielipiteitä tuo kyseinen Tuttannin tekemä kysymys herättää.
Hieno juttu Tuttan..
;))
Sydämestäpä hyvinkin, mutta järki on lähtökohta, koska olemme tällaisia ja tässä maailmassa.
Jumala on symbolisesti ympyrän KESKIPISTEEN TUOLLA PUOLEN.
Jeesus tarkoittaa täydellistä, totaalista antautumista tälle hetkelle. Sitä on usko.
Siellä, missä on ajatuksia, ei ole rakkautta. Rakkaus on mielen tuolla puolen, koska se on aina uusi.
Niin kauan kuin mielesi näkee asiat mielipiteiden ja arvostelun lävitse - ja niin tapahtuu niin kauan kuin sinulla on mielipiteitä - et voi koskaan nähdä, mikä on totta. Sinun on esimerkiksi hylättävä uskosi siihen, että Jumala on tai ei ole olemassa. Sinä et tiedä. Se on tosiasia. Mutta voit saada sen selville itsetuntemuksen kautta.
Robottimielet yrittävät vakuuttaa sinulle, että Jumala joko on tai ei ole olemassa; että sinun pitäisi uskoa. Kuitenkin on itsestään selvää, että et voi uskoa mitään tahdon avulla. Sinun on tiedettävä, jotta voisit uskoa; ja silloin sinun ei tarvitse uskoa - sinä tiedät.
Suuri rakkaus tuhoaa ihmiset, koska ne, jotka rakastava henkilökohtaisesti ja valikoivasti, eivät voi sisältää rakkautta sellaisena kuin se todella on.
Rakkauden ymmärtäminen syntyy siitä tiedosta, että olet ei-mitään. Ei-mitään on suurinta puhtautta - ei ajattelemista, ei haluamista, ei kuvittelemista. Olet siloin yhtä hetken ja elämän valtaisan liikkeen kanssa, joten mitään, mikä ei olisi oikein, ei voi tapahtua. Jokainen hetki on täydellinen, ja kaikki mitä tapahtuu on ikuisesti oikeudenmukaista.
Uskonnollisfilosofinen ajatelmasi oli mukava lukea. Olen uskossa oleva jota sanaa usko siinä ihmettelen, sillä mielestäni sen pitäsi olla nimikkeellä "tiedossa oleva tai tunnossa oleva". Tuo kohta kirjoituksessasi:
'Sinun on tiedettävä, jotta voisit uskoa; ja silloin sinun ei tarvitse uskoa - sinä tiedät'
oli kivaa luettavaa, sillä ihan henkilökohtaisestikin asia on noin.
Vaikkakin puhutaan uskovaisuudesta se on ainakin minun kohdallani enemmänkin sisäistä tietoisuutta, sisäistä varmuutta asioista, se tieto ja tuntuma tulee jostain sisäisestä maailmasta todellakin, kyse ei ole uskottelemisesta tai luetun sanan noin niinkuin kouluaikoinan opettelusta: "Uskotaan nyt kun siinä noin lukee, ja kun pitäisi osata jotain kokeissakin vastata, samapa tuo totta tai ei" - menttaliteetista.
Se on ihana yhteys ylös Isän atmosfääreihin ja viehättävään persoonan tuntemiseen - vaikkakaan ei voi nähdä tai koskettaa.
Niin usko tulee kuulemisesta sanotaan, minulla se on ja täytyykin tämänoloisella olla kyse sisäisestä tietoisuudesta, joka on ollut jo ennen syntymää - ennen aikaa äitini - joka kestää ikuisesti ja jatkuu tuntemattomassa olomuotona rakkaus.
Ajatusten vaihtaminen on kivaa, siitä voi aina ammentaa uutta itselleen ja joskus kokea kivoja ahaa-elämyksiäkin toivoa antavansakin toiselle.
Vapaa mieli - Vapaa sydän mutta niin kiinnitetty ja rakastettu
~ Kiitos vastauksestasi! Hienoa lukea havaintojasi uskon olemuksesta mm. siksi, että ne vahvistavat ymmärrystä siitä, että kaikki uskonnot oikein oivallettuina johtavat samaan vapauteen, totuuteen ja Jumalaan.
~ Arvovaltainen opettaja Eckhart Tolle on kuvannut uskoa (eli läsnäoloa) ’toteutumisen tunnussa’ elämiseksi.
> ”Vaikkakin puhutaan uskovaisuudesta se on
> ainakin minun kohdallani enemmänkin sisäistä
> tietoisuutta, sisäistä varmuutta asioista, se
> tieto ja tuntuma tulee jostain sisäisestä maailmasta”
Selitänpä sinulle erään asian, jonka olen ammentanut ymmärrykseeni toiselta, ehkä vielä ”arvovaltaisemmalta” henkiseltä mestarilta, Barry Longilta (kirjastaan ”Itsetuntemus”)
TIETO on peräisin Jumaluudesta, mutta se suodattuu AISTIEMME lävitse. Sitten se suodattuu vielä TUNTEITTEMME lävitse, sitten ASENTEIDEMME lävitse, jotka erottelevat havainnon hyväksi tai pahaksi, sitten AJATUSTEN lävitse, ja ilmenee fyysisenä reaktiona. Malli on siis seuraavanlainen:
1. Oleminen ("Jumalan tahto")
2. Aistimus
3. Tieto
4. Tunne
5. Asenne ("Mieli")
6. Ajatus
7. Fyysinen reaktio
Väylä on kahdensuuntainen. MAAILMASTA tuleva impulssi lähtee etenemään fyysiseltä tasolta kohti olemisen tasoa, kunnes se pysähtyy johonkin mainituista tasoista. Se, mille tasolle se pysähtyy, riippuu siitä, mihin saakka ja kuinka paljon "väyliä" on puhdistettu.
~ Barry Long kuvaa ASENTEITA tiiliskiviksi ihmisen havaintokyvyn keskellä. Ne ovat joustamattomuuden keräymiä, jotka ovat muodostuneet yksilön kokemukseen. Niistä ihminen rakentaa sen, mitä hän kutsuu mielekseen, mutta joka on itse asiassa hänen pinnallinen itsensä.
~ TIEDOSTA kumpuava vastausimpulssi maailmaan poistaa kaikki tunteet, uskomukset, asenteet, ja ajattelun yläpuolella olevista tasoista. Näinollen se eliminoi ihmisen reaktiivisena prinsiippinä ja 'mielenä'. Tämä on alku responsitiiviselle* ihmiselle.
* responsitiivinen = myötätuntoinen, ymmärtäväinen, avulias, kiinnostunut.
> "Niin usko tulee kuulemisesta sanotaan, minulla
> se on ja täytyykin tämänoloisella olla kyse
> sisäisestä tietoisuudesta, joka on ollut jo ennen
> syntymää - ennen aikaa äitini - joka kestää ikuisesti
> ja jatkuu tuntemattomassa olomuotona rakkaus."
Kuultu sana voi johdattaa totuuden lähteelle, muttei itse totuuteen. Jo tie totuuden LÄHTEELLE on kuitenkin hyvin pitkälti 'polku kivinen ja kaita, korpi kolkko valoton' joten hyvän ja innostavan opetuksen saaminen on arvokasta; samoin omien syvällisten kokemusten muisteleminen kannustaa jatkamaan. ”Kullan ääntä kuullessa on tiekin hauska aivan; kullan muoto muistossa jo unhoittapi vaivan”, kuuluu vanhan kansanlaulun vertauskuva.
Barry Long kuitenkin kirjoittaa: ”Kaikkein korkein opetus tapahtuu hiljaisuudessa, ollessasi lähellä henkilöä, joka on tässä kohonneessa tietoisuuden tilassa. Sanat, joita hän puhuu tai kirjoittaa, ovat toissijaisia noiden sanojen ELÄMISEEN nähden – olivatpa ne havainnoltaan kuinka selkeitä tahansa.”
~ Rakkaudesta hän kirjoittaa: ”Todellisessa ilossa ja rakkaudessa ei ole tunnepitoista reaktiivisuutta; ilon aistimus on paljon kauniimpi kuin mikään kuohuva tunne.”
(En ole mikään mainostaja tai barrylongisti, mutta olen varma, että Barry Longin kirja ”Itsetuntemus” olisi myös sinulle erittäin hyödyllinen teos, koska olet selvästikin saanut otteen ’Tiestä’. Erittäin rahanarvoinen teos (minun tapauksessani kymmenen CD-levyn ;) !)
Parhain terveisin
[email protected]