Ehkäpä tämä on taas näitä viestimereen hukkuvia huokauksia, jotka hiljaa vajoavat pohjalle unohduksiin herättämättä vastakaikua sen enempää tuntemattomassa kohteessaan kuin kenessäkään muussakaan, mutta kuitenkin...
Sinulla on minuun pelottava vaikutus. Joka hetki tunnen ajautuvani lähemmäs hulluutta; sitten katsot minuun ja ehkä jopa sanot jotain, ja kaikki pelottava vetäytyy kauas pimeisiin loukkoihinsa, joiden olemassoloa en enää edes muista.
Olet niin kaunis, että sumuinen auringonnousu, samettisen mustalle taivaalle tarttunut kuunpuolikas tai mikään muukaan elähdyttävä ei saa sisintäni sykähtämään samalla tavoin, kuin edes ajatus sinusta. Ajatus, joka itsessäänkin tuntuu irvikuvalta, sillä miten kauniiksi sinut muistankin, niin se on vain halveksittavan huono jäljennös todellisuudesta.
En tiedä kauanko jaksan tätä. Jokainen hetki kun en näe sinua tuntuu ikuisuudelta. Sitten kun olet siinä niin ei ikuisuuskaan tuntuisi riittävältä. Niin kauan kun pystyn pitämään elossa edes haaleaa toivetta siitä, että vielä saan olla lähelläsi, ei mikään tunnu elämässäni turhalta.
Huhuilua täältä syvyyksistä
34
3005
Vastaukset
- minusta...
'''
- Villikeiju
kun osaat ilmaista itseäsi noin kauniisti. Eihän kukaan täällä edes voisi tunnistaa tuosta itseään, kun siinä ei ole tuntomerkkejä ollenkaan, paitsi että hän on kaunis, mutta mehän olemme kaikki kauniita:))
- Villikeiju
viesti SUORAAN hänelle, vaikka juuri tuo viesti, kun se on niin ihana :)
- rakastunut(ko?)
Villikeiju kirjoitti:
viesti SUORAAN hänelle, vaikka juuri tuo viesti, kun se on niin ihana :)
...en halua säikäyttää häntä ennenaikaisella intoilulla... Tiedän, että joku voi pitää tuollaista ihan typeränä. Ja hölmöltä itsestänikin tuntuu olla näin sekaisin. Sitä paitsi, tuo ei ollut lähelläkään sellaista ilmaisua, minkä ko. nainen ansaitsisi :).
- Villikeiju
rakastunut(ko?) kirjoitti:
...en halua säikäyttää häntä ennenaikaisella intoilulla... Tiedän, että joku voi pitää tuollaista ihan typeränä. Ja hölmöltä itsestänikin tuntuu olla näin sekaisin. Sitä paitsi, tuo ei ollut lähelläkään sellaista ilmaisua, minkä ko. nainen ansaitsisi :).
Oletko siis tuntenut hänet vasta vähän aikaa? Siinä tapauksessa on tietysti syytä odottaa, että hän "pääsee mukaan" asiaan. Mutta jos tunnet hänet jo hyvin ja ehkä tiedät hänen pitävän sinusta, niin silloin kyllä minusta kannattaa lähettää. Turha odotella loputtomiin. Ja kyllä ilmaisu oli ihan tarpeeksi hyvää!
- rakastunut(ko?)
Villikeiju kirjoitti:
Oletko siis tuntenut hänet vasta vähän aikaa? Siinä tapauksessa on tietysti syytä odottaa, että hän "pääsee mukaan" asiaan. Mutta jos tunnet hänet jo hyvin ja ehkä tiedät hänen pitävän sinusta, niin silloin kyllä minusta kannattaa lähettää. Turha odotella loputtomiin. Ja kyllä ilmaisu oli ihan tarpeeksi hyvää!
Olen tuntenut jo jonkin aikaa ja tiedän, että hän pitää minusta (ainakin vähän :)). Kumpikaan ei silti ole ottanut sitä ratkaisevaa askelta oikeaan suuntaan, joten tiedän, ettei kannata vielä hätäillä. Kun vain malttaisin pysyä tyynenä...
- Villikeiju
rakastunut(ko?) kirjoitti:
Olen tuntenut jo jonkin aikaa ja tiedän, että hän pitää minusta (ainakin vähän :)). Kumpikaan ei silti ole ottanut sitä ratkaisevaa askelta oikeaan suuntaan, joten tiedän, ettei kannata vielä hätäillä. Kun vain malttaisin pysyä tyynenä...
se ratkaiseva askel, muutenhan ei koskaan tapahdu mitään :) Jos kerran varmasti tiedät, että hän pitää sinusta, niin minusta ei ole mitään syytä jahkailla enää kovin kauaa, ettei vaan mene koko juttu sivu suun. Niin että älä ole liian tyyni :)
- rakastunut(ko?)
Villikeiju kirjoitti:
se ratkaiseva askel, muutenhan ei koskaan tapahdu mitään :) Jos kerran varmasti tiedät, että hän pitää sinusta, niin minusta ei ole mitään syytä jahkailla enää kovin kauaa, ettei vaan mene koko juttu sivu suun. Niin että älä ole liian tyyni :)
Tiedän :). Ehkäpä voin sen tehdä ihan kasvotusten kuitenkin, jos pystyn. Näemme vain aika harvoin, koska asumme eri paikkakunnilla, mikä vähän vaikeuttaa asiaa.
- Villikeiju
rakastunut(ko?) kirjoitti:
Tiedän :). Ehkäpä voin sen tehdä ihan kasvotusten kuitenkin, jos pystyn. Näemme vain aika harvoin, koska asumme eri paikkakunnilla, mikä vähän vaikeuttaa asiaa.
tapaamista, niin saat puhua kasvokkain. Onhan se parempi aina. Toisaalta mieluummin sähköpostiviesti kuin ei mitään :) Toivottavasti kaikki menee hyvin, hyvää yötä!
- täynnä toivoa
Villikeiju kirjoitti:
tapaamista, niin saat puhua kasvokkain. Onhan se parempi aina. Toisaalta mieluummin sähköpostiviesti kuin ei mitään :) Toivottavasti kaikki menee hyvin, hyvää yötä!
olet ihmeen selväjärkinen. Jalkani löisivät tyhjää jos ihastukseni antaisi minulle tuollaisen viestin, kun alussa oli kirjoitettu. toivottavasti saat kirjoittajan rohkaistumaan tuumasta toimeen. kuka tuollaista voisi vastustaa.
- Villikeiju
täynnä toivoa kirjoitti:
olet ihmeen selväjärkinen. Jalkani löisivät tyhjää jos ihastukseni antaisi minulle tuollaisen viestin, kun alussa oli kirjoitettu. toivottavasti saat kirjoittajan rohkaistumaan tuumasta toimeen. kuka tuollaista voisi vastustaa.
erityisesti muiden asioissa, omissa taas, niin sanomatta paras...
- romukoppaan...
rakastunut(ko?) kirjoitti:
Olen tuntenut jo jonkin aikaa ja tiedän, että hän pitää minusta (ainakin vähän :)). Kumpikaan ei silti ole ottanut sitä ratkaisevaa askelta oikeaan suuntaan, joten tiedän, ettei kannata vielä hätäillä. Kun vain malttaisin pysyä tyynenä...
...jos pitäminen vaikuttaa molemminpuoliselta ;). Muutenhan se toinen reppana luulee, ettei sinua kiinnosta ja että hän on tulkinnut sinua väärin, jos on jotain joskus olettanut, tai että olet menettänyt jostain syystä mielenkiintosi (minkä syyksi voisi luulla vaikka, että olet huomannut jotain liian epämiellyttävää tai että eteesi on tupsahtanut joku toinen kiinnostavampi... tai että seurustelet, ellei hän tiedä sinun parisuhdestatustasi). Jos olet noin ihastunut, niin näytä se! Ehkä se toinen on ujompi kuin sinä?
Minulle on käynyt ujouteni tai paremminkin ehkä molempien aloitekyvyttömyyden vuoksi useammankin kerran niin, että aluksi molemmat vaikuttavat kiinnostuneilta ja sitä jatkuu kauan. Sitten toinen alkaa epäillä rtoisen mielenkiintoa ja käyttäytyä välinpitämättömämmin, kun mitään ei tapahdu. Minä reagoin vetäytymiseen samalla tavalla eli vetäytymällä myös ihmeissäni, koska en halua tehdä ainakaan toisen ympärillä roikkuvaa vaikutelmaa. Seuraavaksi saankin katsoa sivusta sitä, kun joku toinen päättäväisempi tapaus vie ihastukseni kohteen ja olen menettänyt hänet kokonaan.
Pahin kokemus tällaisesta oli se, kun kuulin myöhemmin, että toinen oli todella kiinnostunut mutta ei rohkaissut mieltään kysymään vaikka kahville. Minulla ei ollut silloisen asemamme vuoksi rohkeutta kysyä häntä. Tapasimme samalla työpaikalla ja hän oli esimieheni. Hän luuli ettei minua kiinnosta tarpeeksi. Minä luulin samaa hänestä. Kumpikin luuli väärin. Tuosta on jo pari vuotta ja hän seurustelee nykyisin tahollaan. Minä olen edelleen yksin ja kiroan omaa saamattomuuttani, jonka tuloksena tulen varmaan olemaan yksin loppuikäni.
Onnea matkaan sulle, rakastunut(ko?)! Tavoittele sitä mitä haluat, koska voit aivan hyvin saada sen. Jos et ota ratkaisevaa askelta, et ehkä koskaan tiedä.
- tutkintakeskus
Kun kaikki niin ympärilläsi järisee, ei tuollaista tasapainon vaihtelua voi olla huomaamatta. Se ihminen, joka samoin kanssasi tuntee, aivan varmasti viestinsä samoin aalloin luoksesi lähettää.
Et tietenkään toivo yksipuoliseksi järistystä jalkojesi alla, mutta et voi toistakaan sen syvyyksiin viedä, jos tärinä ei ole yhtä voimakasta.
Sitäpaitsi.
Ymmärrän sinun kiinnostuvat kaikesta Haltijattaresi yllä. Toisen ihmisen kiinnostusta ei voi olla huomaamatta. Hymyile ja tule lähelle, loppu käy kuin itsestään, jos järinän aiheuttaa sama voima.
Ethän sinä silti tyhmään rakastuisi. Anna aivojen järkeillä,mihin sydän kallistuu. - Broken arrow
Voi kun joku kirjottas mullekkin tuollein,ihanhan tuossa sydän tekee ylimääräisen lyönnin kun tuota lukee=)..Kirjota sille henkilölle joku tommonen kirje kun sä sen osaat niin eiköhä ala jotain tapahtua (ainakin toivotaan niin) ja ainahan kannattaa yrittää meni syteen tai saveen,kadut loppuelämäs jos et ole ees yrittänyt.Onnea sulle rakkautes saamiseksi=)
- täynnä toivoa
älä tuhlaa näitä tunteita, anna ihastuksesi kohteen nauttia niistä. kyllä sinulla joku aavistus on hänenkin tunteistaan varmasti. rohkeutta vaan, jos omasi ei riitä, saat minulta lisää:D!
- Nimetön
Kyllä jos noin hyvin osaa sanoiks pukee ton ihastuksen sisällä, niin miksi hiljaa sä oisit ja pitäsit kaiken itelläs??????? Toi on kyllä niin hyvä, kertois joku mullekkin tolleen, niin tää ois sulaa vahaa....
- 30 vee
...eikä oikein rohkene tehdä mitään, vaikka tiedän että toinen osapuoli kyllä pitää minusta. Jos olen oikein tulkinnut, on kai osoittanut kiinnostustakin, mutta pitääkö hän muuten vain vai "pitääkö" todella ja olenko taas vaihteeksi ylitulkinnut jotain...
Tuli vain mieleen kysyä, että missä päin Suomea tämä sinun kaipaamasi ihana nainen on? Mistäpä sen tietää, vaikka tätäkin kautta voisi joskus sattumalta törmätä juuri siihen, kehen ei ikinä uskoisi törmäävänsä ;)- 30 vee
Rohkaisen minäkin sinua tekemään jonkin aloitteen, tapahtui se sitten kirjoittamalla hänelle tai kasvotusten. Kuten kliseinen sanonta kuuluu, varmin tapa olla saamatta jotain on se, että jättää yrittämättä. Jos mielessäni oleva nainen lähestyisi minua vaikkapa noin kauniilla tekstillä, olisin vallan otettu siitä. Tsemppiä!
- filantrop
mutta minun on kaakkois-, itä-, keski-Suomi kolmiossa. Selittäisitkö miksi luulet ylitulkinneesi asioita, jos kuitenkin olet huomannut henkilön osoittaneen kiinnostustakin. Miten selvästi sinulle pitää tuoda tunteensa julki ennen kuin uskot. Vai pitääkö olla "mustaa valkosella" tai cd:llinen nauhotettua matskua.
Itse olisin valmis ns. nolaamaan itseni, ottamaan vastaan sen tylyn einkin saadakseni selville hänen tunteidensa laadun päästäkseni tästä Tykkääkö-Ei tykkää -leikistä ja arvailuista eroon. - 30 vee
filantrop kirjoitti:
mutta minun on kaakkois-, itä-, keski-Suomi kolmiossa. Selittäisitkö miksi luulet ylitulkinneesi asioita, jos kuitenkin olet huomannut henkilön osoittaneen kiinnostustakin. Miten selvästi sinulle pitää tuoda tunteensa julki ennen kuin uskot. Vai pitääkö olla "mustaa valkosella" tai cd:llinen nauhotettua matskua.
Itse olisin valmis ns. nolaamaan itseni, ottamaan vastaan sen tylyn einkin saadakseni selville hänen tunteidensa laadun päästäkseni tästä Tykkääkö-Ei tykkää -leikistä ja arvailuista eroon.... sentään, mutta olen ylitulkinnut menneisyydessäni monet kerrat pelkän ystävällisyyden kiinnostukseksi. Kohteena on ollut vahingossa tietysti niin heteronaisia kuin lesbojakin. Muinoin uskalsin vielä tehdä aloitteitakin. Taustani on se, että olen saanut pakit joka ainoan kerran, kun olen toista lähestynyt. Kun pakkiprosentti on täysi 100, niin enää ei oikein riitä usko omaan tulkintakykyyn, jos sitä on koskaan ollutkaan.
Omassa tapauksessani asiaa vaikeuttaa myös se, asume eri paikkakunnilla mutta olemme samalla työpaikalla ja asemassamme on sen verran huomattava ero, etten senkään vuoksi uskalla ottaa askelta mihinkään suuntaan. Ei niin etten haluaisi. - Villikeiju
filantrop kirjoitti:
mutta minun on kaakkois-, itä-, keski-Suomi kolmiossa. Selittäisitkö miksi luulet ylitulkinneesi asioita, jos kuitenkin olet huomannut henkilön osoittaneen kiinnostustakin. Miten selvästi sinulle pitää tuoda tunteensa julki ennen kuin uskot. Vai pitääkö olla "mustaa valkosella" tai cd:llinen nauhotettua matskua.
Itse olisin valmis ns. nolaamaan itseni, ottamaan vastaan sen tylyn einkin saadakseni selville hänen tunteidensa laadun päästäkseni tästä Tykkääkö-Ei tykkää -leikistä ja arvailuista eroon.Minustakin olisi parempi saada ei-vastaus kuin elää epätietoisuudessa. Sitten voi käsitellä asian ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Muuten jumittuu kuvittelemaan jotain, mitä ei ehkä koskaan tapahdu ja koko elämä valuu hukkaan. Aika tylsää 60-vuotiaana huomata, että eipä tapahtunut sitten mitään ihmissuhderintamalla.
Eikä se ole yhtään noloa, jos kertoo omista tunteistaan toiselle, sehän on kohteliaisuus hänelle, kun joku on kiinnostunut. Tuskin monellekaan jatkuvasti sellaista sanotaan. Useimmat suhtautuvat ihan myönteisesti siihen, jos joku kertoo pitävänsä heistä, mutta onhan niitäkin jotka reagoivat jotenkin epäasiallisesti. Mutta se on minusta heidän häpeänsä. - Villikeiju
30 vee kirjoitti:
... sentään, mutta olen ylitulkinnut menneisyydessäni monet kerrat pelkän ystävällisyyden kiinnostukseksi. Kohteena on ollut vahingossa tietysti niin heteronaisia kuin lesbojakin. Muinoin uskalsin vielä tehdä aloitteitakin. Taustani on se, että olen saanut pakit joka ainoan kerran, kun olen toista lähestynyt. Kun pakkiprosentti on täysi 100, niin enää ei oikein riitä usko omaan tulkintakykyyn, jos sitä on koskaan ollutkaan.
Omassa tapauksessani asiaa vaikeuttaa myös se, asume eri paikkakunnilla mutta olemme samalla työpaikalla ja asemassamme on sen verran huomattava ero, etten senkään vuoksi uskalla ottaa askelta mihinkään suuntaan. Ei niin etten haluaisi.On myös sellaisia ihmisiä, jotka lähettävät hyvin ristiriitaisia viestejä käytöksellään sekä sellaisia, jotka nonverbaalisesti viestittävät olevansa kiinnostuneita jostakin henkilöstä, mutta eivät itse koe viestittäneensä mitään. Ei se tulkitseminen aina ole niin yksinkertaista.
- filantrop
Villikeiju kirjoitti:
On myös sellaisia ihmisiä, jotka lähettävät hyvin ristiriitaisia viestejä käytöksellään sekä sellaisia, jotka nonverbaalisesti viestittävät olevansa kiinnostuneita jostakin henkilöstä, mutta eivät itse koe viestittäneensä mitään. Ei se tulkitseminen aina ole niin yksinkertaista.
huomaan melko usein syyllistyväni suorastaan pelkuruuteen. Jokainen solu huutaa nonverbaalista ihastuksen viestiä, mutta kun en osaa tulkita tai itsevarmuus ei riitä tulkitsemaan toisen mahdollista kiinnostusta muuta kuin ystävyyden osoitukseksi, niin vetäydyn kuoreeni ja yrittän esittää kuin mitään ei olisi ollutkaan koskaan. Menee siitä lähiympäristö taatusti sekaisin.
Sinänsä hullua, sillä uskallan kyllä laittaa itseni muuten likoon, enkä pelkää nolata itseäni muuten kuin näissä tunneasioissa. - Villikeiju
filantrop kirjoitti:
huomaan melko usein syyllistyväni suorastaan pelkuruuteen. Jokainen solu huutaa nonverbaalista ihastuksen viestiä, mutta kun en osaa tulkita tai itsevarmuus ei riitä tulkitsemaan toisen mahdollista kiinnostusta muuta kuin ystävyyden osoitukseksi, niin vetäydyn kuoreeni ja yrittän esittää kuin mitään ei olisi ollutkaan koskaan. Menee siitä lähiympäristö taatusti sekaisin.
Sinänsä hullua, sillä uskallan kyllä laittaa itseni muuten likoon, enkä pelkää nolata itseäni muuten kuin näissä tunneasioissa.etenkin naisilla on tuollaista. Itse kuulun ilmeisesti vähemmistöön, kun ilmaisen aika nopeasti ja myös selkeästi (siis sanallisesti) jos olen ihastunut. Sen sijaan minulla kestää aika kauan ihastua ja olen ihastunut (rakkaudesta puhumattakaan) vain muutaman kerran elämässäni.
- filantrop
hiljaa itseksesi epäillen kaikkea, toisen tarkoitusperiä, ikäeroa, onko missään mitään järkeä. ..mitä mitä kaikkea vielä voi epäilläkään.
Sillä mieluiten antaisin rakkaudellemme mahdollisuuden itse näyttää mihin se kykenee meidän viemään.
Älä elä pelkkää unelmaa, ota unelmaasi kädestä kiinni ja elä hänen kanssaan. - Hyvä haltijatar
Kun rohkaiset mielesi ja otat sen ratkaisevan ensimmäisen askeleen, niin kerrohan toki meillekin kuinka meni. Jos/kun se menee kuitenkin hyvin, olisi mukava saada onnitella ja jakaa ilosi. Toistenkin onnelliset tarinat aina piristävät päivää :). Onnea matkaan sinulle!
- rakastunut(ko?)
Menipähän sitten päin persettä koko juttu... Toistaiseksi ainakin. Nyt pitää vaan odotella josko kääntyisi toiseen suuntaan. Ei se mitään, voin odottaa kun ei ole mitään muutakaan...
- Villikeiju
rakastunut(ko?) kirjoitti:
Menipähän sitten päin persettä koko juttu... Toistaiseksi ainakin. Nyt pitää vaan odotella josko kääntyisi toiseen suuntaan. Ei se mitään, voin odottaa kun ei ole mitään muutakaan...
Reipasta toimintaa näissä asioissa kaivataankin!
- Ehkä vielä yritteliäs
Villikeiju kirjoitti:
Reipasta toimintaa näissä asioissa kaivataankin!
Otan osaa, että rakastuneelle kävi nyt noin ikävästi. Sitä ei ollut kai sitten tarkoitettu, vaikka olisi ollut ihanaa, jos olisi mennyt toisin. Ei näitä aina ymmärrä, ei sitten millään :/
Olen saanut itse joka kerta tähän astisessa elämässäni (vähän päälle 30) jotakuta ulos kysyessä pakit, koska olen odottanut ensin epävarmana liian kauan ja toisen aiempi kiinnostus on ehtinyt väljähtyä kokonaan. Tai ystävällisyys on tullut tulkittua ylioptimistisesti vakavammaksi flirtiksi ja mielenkiinnoksi. No joka tapauksessa, ajattelen toisinaan, että olisiko onnellisempi, jos ei koskaan lähestyisikään ketään, koska silloin voisi ainakin yrittää säilyttää sen illuusion, että jotain ehkä olisi voinut olla jos olisi kysynyt. Torjunnan jälkeenhän se ei ole enää mahdollista, ja kun tulee torjutuksi aina, sitä melkein jo odottaa varmaksi seuraavallakin kerralla.
Aion lähestyä lähiaikoina omaa nykyistä ihastustani, jonka ystävällisyyden olen varmaan kaiken todennäköisyyden mukaan tulkinnut väärin, mutta yrittänyttähän ei laiteta... Kertahan se olisi ensimmäinenkin yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka todella tahtoisin... Jos vaikka nyt onnistuisi. Tai sitten ei, mutta jos ei kysy, ei koskaan saa tietää olisiko voinut olla mitään. Jos kysyy, tulee ehkä turpiin ja joutuu katselemaan myöhemmin sivusta, kun hän ottaa jonkun toisen, ellei hänellä ole ollut jotain toista koko ajan. Miksi ihmissuhteiden luomisen pitää olla niin mahdottoman vaikeita, siis oikeasti lähes mahdottomia?
Parempaa mieltä toivon kuitenkin rakastuneelle ja täytyy kehaista myös Villikeijua ihanan rohkaisevasta asenteesta. Järjellä ajatellen on hyvä edes yrittää, koska muuten ei ainakaan saa mitään. Harmi vain, että yrittäessä tulee helposti myös turpaan. - Villikeiju
Ehkä vielä yritteliäs kirjoitti:
Otan osaa, että rakastuneelle kävi nyt noin ikävästi. Sitä ei ollut kai sitten tarkoitettu, vaikka olisi ollut ihanaa, jos olisi mennyt toisin. Ei näitä aina ymmärrä, ei sitten millään :/
Olen saanut itse joka kerta tähän astisessa elämässäni (vähän päälle 30) jotakuta ulos kysyessä pakit, koska olen odottanut ensin epävarmana liian kauan ja toisen aiempi kiinnostus on ehtinyt väljähtyä kokonaan. Tai ystävällisyys on tullut tulkittua ylioptimistisesti vakavammaksi flirtiksi ja mielenkiinnoksi. No joka tapauksessa, ajattelen toisinaan, että olisiko onnellisempi, jos ei koskaan lähestyisikään ketään, koska silloin voisi ainakin yrittää säilyttää sen illuusion, että jotain ehkä olisi voinut olla jos olisi kysynyt. Torjunnan jälkeenhän se ei ole enää mahdollista, ja kun tulee torjutuksi aina, sitä melkein jo odottaa varmaksi seuraavallakin kerralla.
Aion lähestyä lähiaikoina omaa nykyistä ihastustani, jonka ystävällisyyden olen varmaan kaiken todennäköisyyden mukaan tulkinnut väärin, mutta yrittänyttähän ei laiteta... Kertahan se olisi ensimmäinenkin yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka todella tahtoisin... Jos vaikka nyt onnistuisi. Tai sitten ei, mutta jos ei kysy, ei koskaan saa tietää olisiko voinut olla mitään. Jos kysyy, tulee ehkä turpiin ja joutuu katselemaan myöhemmin sivusta, kun hän ottaa jonkun toisen, ellei hänellä ole ollut jotain toista koko ajan. Miksi ihmissuhteiden luomisen pitää olla niin mahdottoman vaikeita, siis oikeasti lähes mahdottomia?
Parempaa mieltä toivon kuitenkin rakastuneelle ja täytyy kehaista myös Villikeijua ihanan rohkaisevasta asenteesta. Järjellä ajatellen on hyvä edes yrittää, koska muuten ei ainakaan saa mitään. Harmi vain, että yrittäessä tulee helposti myös turpaan.Ehdottomasti kannattaa aivan lähipäivinä toimia, kun on tuollainen tilanne. Eihän se enää odottamisestakaan miksikään muutu. Nyt keräät vaan rohkeutta ja menet puhumaan hänelle! Totta on, että jos liian kauan odottelee, niin toisen mahdollinen kiinnostus voi jo laimeta, koska hän ajattelee ehkä, ettei tuo välitä minusta ja yrittää siirtyä muihin asioihin. Tai sitten hän ei syystä tai toisesta huomaa ajatella koko asiaa. Tietysti on aina varauduttava kielteiseen vastaukseen, kun ei voi olla varma. Monesti ihmiset antavat tosi ristiriitaisia merkkejä ja viestittävät ihan huomaamattaankin sellaista, mitä eivät tarkoita. Tuntuu luonnollisesti hirveältä saada kielteinen vastaus, mutta kyllä sekin olisi hirveää jos kymmenen vuotta jahkailisi ja odottaisi ja sitten saisi tietää ettei asiasta tule mitään. Parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Olet oikeassa, että välillä tuntuu aivan mahdottomalta ymmärtää miksi ihmissuhdeasiat menevät niin kummallisesti. On niin harvinaista, että kiinnostukset osuvat kohdalleen. Parisuhteiden löytäminen on tosiaankin lähes mystinen laji jossa "taidoilla" ja persoonallisilla ominaisuuksilla on joskus aika vähän osuutta. Sitä kiinnostuu kenestä kiinnostuu, eikä luonnollisesti silloin halua muita. Kirjoituksestasi huomaa, että olet sielukas ja empaattinen ihminen. Moni varmaan ottaisi sinut riemumielin. Toivottavasti hän josta pidät on yksi näistä monista! - sanoa
Ehkä vielä yritteliäs kirjoitti:
Otan osaa, että rakastuneelle kävi nyt noin ikävästi. Sitä ei ollut kai sitten tarkoitettu, vaikka olisi ollut ihanaa, jos olisi mennyt toisin. Ei näitä aina ymmärrä, ei sitten millään :/
Olen saanut itse joka kerta tähän astisessa elämässäni (vähän päälle 30) jotakuta ulos kysyessä pakit, koska olen odottanut ensin epävarmana liian kauan ja toisen aiempi kiinnostus on ehtinyt väljähtyä kokonaan. Tai ystävällisyys on tullut tulkittua ylioptimistisesti vakavammaksi flirtiksi ja mielenkiinnoksi. No joka tapauksessa, ajattelen toisinaan, että olisiko onnellisempi, jos ei koskaan lähestyisikään ketään, koska silloin voisi ainakin yrittää säilyttää sen illuusion, että jotain ehkä olisi voinut olla jos olisi kysynyt. Torjunnan jälkeenhän se ei ole enää mahdollista, ja kun tulee torjutuksi aina, sitä melkein jo odottaa varmaksi seuraavallakin kerralla.
Aion lähestyä lähiaikoina omaa nykyistä ihastustani, jonka ystävällisyyden olen varmaan kaiken todennäköisyyden mukaan tulkinnut väärin, mutta yrittänyttähän ei laiteta... Kertahan se olisi ensimmäinenkin yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka todella tahtoisin... Jos vaikka nyt onnistuisi. Tai sitten ei, mutta jos ei kysy, ei koskaan saa tietää olisiko voinut olla mitään. Jos kysyy, tulee ehkä turpiin ja joutuu katselemaan myöhemmin sivusta, kun hän ottaa jonkun toisen, ellei hänellä ole ollut jotain toista koko ajan. Miksi ihmissuhteiden luomisen pitää olla niin mahdottoman vaikeita, siis oikeasti lähes mahdottomia?
Parempaa mieltä toivon kuitenkin rakastuneelle ja täytyy kehaista myös Villikeijua ihanan rohkaisevasta asenteesta. Järjellä ajatellen on hyvä edes yrittää, koska muuten ei ainakaan saa mitään. Harmi vain, että yrittäessä tulee helposti myös turpaan., että on kamala halipula. Ja kattoo, kuis sitten käy =;D.
- Ehkä vielä yritteliäs
sanoa kirjoitti:
, että on kamala halipula. Ja kattoo, kuis sitten käy =;D.
Hyvä idea vapaamuotoisempiin paikkoihin, mutta ei ehkä ole oikein sovelias duunipaikalle ihmisen kohdalla, joka yleni juuri vähän aikaa sitten esimiesnaisenani (koko työpaikan ylimmäksi pomoksi). Oli toki esimieheni jo aiemminkin, mutta asemallinen eromme kasvoi äskettäin reilusti lisää. Minä olen pelkkä työntekijä.
Työni tällä työpaikalla loppuvat kokonaan tämän kuukauden loppuun. Vapaudumme silloin näistä keskinäisistä ja hankalista työasemista.
Näemme nykyisellään vain työpaikalla ja olen ajatellut, että viimeisenä yhteisenä työpäivänä kysäisen, innostaisiko häntä lähteä joskus kanssani vapaamuotoisemmin vaikka teelle tms. Sitä ennen en oikein koe voivani tehdä mitään. Mistäpä sen tietää, vaikka hän ajattelee samaan tapaan. Toivon vain niin paljon, ettei ole myöhäistä kysyä vajaan 2 viikon kuluttua... Sitä ennen olisi kovin kiusallista saada torjuva vastaus, kun kuitenkin pitäisi nähdä joka päivä ja olisi edessä tämän työsuhteen lopussa pakolliset palautekeskustelut.
Työpaikalla syntyvät tunteet ovat jotenkin kinkkisiä, mutta olen toisaalta ollut aina olemattoman vähän viihteellä viihtyvä ihminen, joten mahdollisuus tutustua kehenkään vapaa-ajalla on myös olematon. Töissä se käy helpommin, mutta siellä kynnys lähestyä toista on samalla niin suuri, että sen ylittäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Mutta kuten sanottu, niin ainahan yrittää voi. - Ei enää yritteliäs :/
Villikeiju kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa aivan lähipäivinä toimia, kun on tuollainen tilanne. Eihän se enää odottamisestakaan miksikään muutu. Nyt keräät vaan rohkeutta ja menet puhumaan hänelle! Totta on, että jos liian kauan odottelee, niin toisen mahdollinen kiinnostus voi jo laimeta, koska hän ajattelee ehkä, ettei tuo välitä minusta ja yrittää siirtyä muihin asioihin. Tai sitten hän ei syystä tai toisesta huomaa ajatella koko asiaa. Tietysti on aina varauduttava kielteiseen vastaukseen, kun ei voi olla varma. Monesti ihmiset antavat tosi ristiriitaisia merkkejä ja viestittävät ihan huomaamattaankin sellaista, mitä eivät tarkoita. Tuntuu luonnollisesti hirveältä saada kielteinen vastaus, mutta kyllä sekin olisi hirveää jos kymmenen vuotta jahkailisi ja odottaisi ja sitten saisi tietää ettei asiasta tule mitään. Parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Olet oikeassa, että välillä tuntuu aivan mahdottomalta ymmärtää miksi ihmissuhdeasiat menevät niin kummallisesti. On niin harvinaista, että kiinnostukset osuvat kohdalleen. Parisuhteiden löytäminen on tosiaankin lähes mystinen laji jossa "taidoilla" ja persoonallisilla ominaisuuksilla on joskus aika vähän osuutta. Sitä kiinnostuu kenestä kiinnostuu, eikä luonnollisesti silloin halua muita. Kirjoituksestasi huomaa, että olet sielukas ja empaattinen ihminen. Moni varmaan ottaisi sinut riemumielin. Toivottavasti hän josta pidät on yksi näistä monista!Säästyin sitten nolaamasta itseäni kysymällä mitään, koska nainen heitti ihan muussa keskustelussa toisten kanssa juttua naisystävästään. Melko ilmeisesti nykyisestä sellaisesta. On siis varattu ja olen nähtävästi tulkinnut väärin kuten aina ja kaikkien kanssa. Miten voinkin olla näin idiootti?
Niin kai se sitten on, että ketään ei ikinä löydy niin, että homma olisi molemminpuolista. Taidan luovuttaa sen osalta lopullisesti :( - Villikeiju
Ei enää yritteliäs :/ kirjoitti:
Säästyin sitten nolaamasta itseäni kysymällä mitään, koska nainen heitti ihan muussa keskustelussa toisten kanssa juttua naisystävästään. Melko ilmeisesti nykyisestä sellaisesta. On siis varattu ja olen nähtävästi tulkinnut väärin kuten aina ja kaikkien kanssa. Miten voinkin olla näin idiootti?
Niin kai se sitten on, että ketään ei ikinä löydy niin, että homma olisi molemminpuolista. Taidan luovuttaa sen osalta lopullisesti :(Olen pahoillani, että sinulle kävi noin. Et ole idiootti, kuka tahansa voi erehtyä ihmisten käytöksestä. Kaikille sattuu sellaista.
Älä luovuta kokonaan. Odota. HÄN saapuu elämääsi ehkä myöhemmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614218Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653446Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541796Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251663Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971430Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132928Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235858en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115835Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18804