Sä menit ystävä,
mä tänne jäin.
Et mene ikinä
mun mielestäin.
- Yrjö Kilpinen; Tunturilauluja
kenen runo, en muista. heitän hyvästejä rohkealle ja vahvalle ihmiselle. Tuskin voin vielä uskoa uutisen hänen äkillisestä kuolemastaan olevan totta. Juuri suunnittelin soittavani hänelle, se jäi siltä illalta. 'Myöhemmäksi, huomiseen'.
Ja sitä huomista ei koskaan tullut hänelle.
-- sä menit ystävä, mä tänne jäin.
et mene ikinä mun mielestäin.
rakkaudella, sinun muistoksesi, Ystäväni.
mä tänne jäin.
Et mene ikinä
mun mielestäin.
- Yrjö Kilpinen; Tunturilauluja
kenen runo, en muista. heitän hyvästejä rohkealle ja vahvalle ihmiselle. Tuskin voin vielä uskoa uutisen hänen äkillisestä kuolemastaan olevan totta. Juuri suunnittelin soittavani hänelle, se jäi siltä illalta. 'Myöhemmäksi, huomiseen'.
Ja sitä huomista ei koskaan tullut hänelle.
-- sä menit ystävä, mä tänne jäin.
et mene ikinä mun mielestäin.
rakkaudella, sinun muistoksesi, Ystäväni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuoli läheinen ja hautajaiset oli pari viikkoa sitte..
Kiitos sinulle vastauksestasi! Otan osaa suruusi, tiedän nyt miten tyhjää voi olla olo ja tuntuu epätodelliselta vieläkin.
me ollaan vielä täällä ja läheiset meni jonnekin muualle.
Tänä yönä oli lämmintä ja satoi vettä, ja maailma tuoksui hyvälle. Kuljin vähän aikaa siinä pimeässä, vesisateessa, itkin ystävääni.
Eläminen 'velvoittaa' nauttimaan olemassaolosta. Nautitaan niin kauan kuin voidaan, hyvällä omallatunnolla, tästä ihanasta ihanasta maailmasta! Luonnon kauneudesta. Kaikesta.
Ollaan vähän parempia ihmisiä, me jotka vielä ollaan tässä elämässä kiinni. Iloitaan tästä Elämän virrassa olemisesta, vielä, emmehän tiedä yhtään kuinka kauan sitä täällä porskutellaan.
Suren, mutta ystäväni poismeno yllättäen opettaa minulle juuri tämän elämisen hetken tärkeyden!!
Ei ite ainakaan jaksais kauaakaan enää porskutella täälä.
Voimat vaan on niin loppu.
Vaikka rakastanki yli kaiken läheisiäni jotka on jäljellä, silti toivon kuolemaa ja välillä ajattelen jos sen tekis ite.
Tämmöstä tää on, ties kuinka monella muullaki !!
Hautajaiset olivat 15.6, kirjoitin kukkalaitteen korttiin näin:
Alkukesän päivä oli elämäsi viimeinen
tänne me muut jäimme kaivaten
Jospa sinun nyt parempi jossain on,
on elo kivuton, huoleton
Kunpa paranisit,
sitä toivoimme niin
Mutta nyt silmät kostuvat kyyneliin
Ei auttanut rukous, ei pyyntö hiljainen
poissa on ihana ihminen
Ei sitä vieläkään, näin reilun kahden kuukauden jälkeen, voi ymmärtää että hän on poissa. Otan osaa suruusi. Kunpa saisin hänet vielä kerran nähdä. Eniten harmittaa se, kun en kerennyt käydä häntä saattohoidossa katsomassa, ennen kuin oli liian myöhäistä..
Saman kokenut - minua suututtaa myös se, kuinka harvoin enää näin ystävääni. Tiedostin tilanteen, tiesin mitä on tulossa, mutten silti tehnyt mitään.
Sitten olikin jo myöhäistä.
Niina on ollut enkelinä vasta 9kk, mutta asiaa ei oikein vieläkään osaa käsittää. Haudalla käynti ei tee asiaa yhtään sen todellisemmaksi, ajattelen yhä että hän on sairaalassa hoidoissa ja kohta pääsee taas kotiin lepäämään.
Heidikin on ollut kuolleena vasta reilut 2kk, enkä ymmärrä että hän on kuollut. Haudalla on tuskaista käydä. Tekisi mieli kaivaa arkku ylös ja todeta ettei Heidi ole siellä. Hautajaisissakin oli vaikea uskoa että Heidi muka on siellä arkussa. Mutta kai hän oli, koska ei kuulu enää soittoa, häntä ei näy eikä hän kirjaudu meseen :
Saman kokenut, tuntui jotenkin tosi tyhjältä, kun Niinan meseosoite oli hävinnyt listastani n.kk takaperin. Pieni asia ehkä, mutta minulle suuri... Ehkä se teki asiasta hieman todellisempaa...