Jätä kotisi ja lähde toisia rantoja päin,
nuorukainen,
Sinun on maailman piirin avartuminen.
Älä lannistu epäonneen -
Tonava kaukainen,
hyytävä pohjoistuuli,
Canopuksen huolettomat maat
tulevat tuntemaan sinut.
ja ne joiden katse on auringon nousua kohti,
ja ne joiden katse on auringon nousua kohti,
sen miehen mitta kasvaa
joka oudon rannikon hiekoilla astuu maihin.
suom. Tuomas Anhava
nuorukainen,
Sinun on maailman piirin avartuminen.
Älä lannistu epäonneen -
Tonava kaukainen,
hyytävä pohjoistuuli,
Canopuksen huolettomat maat
tulevat tuntemaan sinut.
ja ne joiden katse on auringon nousua kohti,
ja ne joiden katse on auringon nousua kohti,
sen miehen mitta kasvaa
joka oudon rannikon hiekoilla astuu maihin.
suom. Tuomas Anhava
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos tuntuu siltä on lähdettävä:
astuttava oudon rannikon hiekoille.
Omnia mea mecum porto - myös niillä oudoilla hiekoilla.
Titus Petronius Arbiter:
Ranta ja meri kauniimmat kuin elämä! Onni
on astua maihin tänään ja tässä.
Päivä on korkea. Tälle paikalle ennen
houkuttelin merenneitoja loiskuttamalla vettä.
Tuossa on lähteikkö. Tuonne tuo tuuli levää.
Täällä asuvat muistot ja sanaton hellyys.
Olen elänyt. Muuttuva onni ei pysty
riistämään sitä, minkä olen jo saanut.
Lainaan tähän kansanopettajaa v. 66. jKr. Titus Petronius Arbiter kirjoittaa nuorukaiselle näin, ja sopinee tämä yhtä lailla uukuniemeläisille varsinkin historian kohtalot huomioiden:
Jätä kotisi ja lähde toisia rantoja päin nuorukainen,
sinun on maailman piirin avartuminen..
Titus (tai Gaius) Petronius Arbiter (27-66) oli roomalainen kirjailija. Useimmiten Petronius samaistetaan keisari Neron hovissa vaikuttaneeseen makutuomariin (elegentiae arbiter), joka oli uransa aikana ainakin maaherra Bithyniassa ja joko vuonna 61 tai 62 consul suffectus eli kesken virkakautta valittu konsuli. Häneltä on säilynyt vain yksi teos, satiiriromaani Satyricon, ja sekin vain fragmentaarisesti. Pisin yhtenäinen kappale kirjasta tunnetaan nimellä Trimalkion pidot.
Tacitus kertoo Petroniuksen viettäneen päivänsä nukkuen ja yönsä huvitellen.
Titus Petronius Arbiter:
Hylkää entiset seudut ja etsi uusia rantoja.
Silloin saat nähdä meret ja maat, maailman.
Purtesi taakse jäävät pohjoisen ilkeät viimat,
lännen nouseva tuuli ja helteen levoton rauha.
Suuri on mies, joka vieraan rannan hiekalle astuu,
vierasta pelkäämätön, korkeamielinen mies.
Linque tuas sedes alienaque litora quare,
o iuvenes, maior rerum tibi nascitur ordo.
Ne succumbe malis; te noverit ultimus Hister,
te Boreas gelidus, securaque regne Canopi;
quique re nascetur Phoebum caruntque cadentem;
maior in aeternas fit qui descendavit harenas.
Suom. Jukka Kemppinen
Sanoit: " Minä lähden toiseen maahan, toisille rannoille.
Löytyy toinen kaupunki, parempi kuin tämä.
Jokainen yritykseni on etukäteen tuomittu
ja sydämeni on kuin kuollut ja haudassa.
Miten pitkään täytyy mieleni jäädä tähän lamaan ?
Minne tahansa käännyn, minne tahansa katson,
näen mustia raunioita elämästäni täällä,
missä olen tuhlannut ja hukannut näin monta vuotta."
Et sinä löydä uusia tienoita, et löydä toisia rantoja.
Tämä kaupunki pysyy kannoillasi. Kiertelet
samoja katuja. Vanhenet samoissa korteleissa,
näissä samoissa taloissa hiuksesi vanhenevat.
Päädyt aina tähän kaupunkiin. Älä toivo - sinua varten
ei ole laivaa, ei tietä muuanne.
Niin kuin olet tuhlannut elämäsi tässä
pikku kolkassa, niin olet tuhlannut sen koko maailmassa.
suom. Tuomas Anhava
Hyvä. Tämän tekijä ymmärtää jotain ihmisestä ja itsensä pakenemisen mahdottomuudesta.
"Niin kuin olet tuhlannut elämäsi tässä
pikku kolkassa, niin olet tuhlannut sen koko maailmassa."
..Sumu kulkee kyyryssä kesantopeltoa pitkin
Niittynäperö varisee
Aho-orvokki kellastuu kuloksi
Kurjenkellojen kumina mykistyy
mullaksi jalkojen alla.
Sinä korkea poppeli
puutarhani sydämessä
sinä selkeävartinen saarni
päivieni veräjällä,
sinä käpyoksainen kuusi
kotini kynnyksellä,
sinä sydämeni rakastettu,
ole lähellä, tue
kuoleman pimeänä hetkenä.
suom. Elvi Sinervo
Sinä sanoit että on turha itkeä
ja kenties todallakin on turha itkeä
kenties on uitava
kylmissä virroissa
uiden voitettava öinen vesi
sen virratessa alitse käsien,
uiden lahjoitettava itselleen
vastapäisen rannan vapaus
Minun oli hyvä hengittää syvään
kaukana Siperiassa
missä heikkoina ja luottavaisina
kasvit taipuivat lähelle
Ja muistan jälleen
että siellä
etäisessä maassa lähellä maata
minun ei tarvinnut sanoa pienintäkään valhetta.
suom. Markku Lahtela
Kitos kaikille ketkä kommentoivat, lukivat. Suomen
kielellä todellisia helmiä.
Avaaja
"Ja muistan jälleen
että siellä
etäisessä maassa lähellä maata
minun ei tarvinnut sanoa pienintäkään valhetta."
Lapua pahempi kuin Siperia?
Bella Ahmadulina ( 1937) vieraili Lahden kirjailijakokouksessa. En tiedä onko BA. syntynyt Siperiassa karkotettujen lapsena, vai onko itse karkoitettu. Pointi on siinä että kun tarpeeksi
kärsinyt ei tarvitse valehdella.
2008 on 200-vuotta Lapuan taistelusta, ja 2000-luvulla ovat hautaan saatetut viimeiset lapualaiset jotka muistivät kun tsaarin kasakoita oli Lapualla. Lapua on aina ollut parempi asuinpaikka kuin Siperia.
Marina Tsvetajevan muistomerkki Tarusaan
Tarusassa, Oka-joen varrella sijaitsevassa pikkukaupungissa, paljastettiin 7.lokakuuta Marina Tsvetajevan patsas. Pronssinen veistos on lajissaan ensimmäinen, sillä kaksi aikaisempaa muistomerkkiä ovat rintakuvia: Jelabugan kaupungissa ja vanhauskoisten kylässä Usen-Ivanovskojessa. Muistomerkki on kuvanveistäjä Vladimir Soskijevin työtä. Hän tutki teosta varten suuren määrän valokuvia ja Tsvetajevasta kirjoitettuja teoksia. Soskijev tunsi aikoinaan myös runoilijan tyttären Ariadna Efronin.
Muistomerkin paljastustilaisuudessa Bella Ahmadulina lausui Tsvetajevan runoja. Hän oli uskonut loppuun asti, ettei hänen miehensä arkkitehti Boris Messererin rohkea ajatus koskaan toteutuisi. Muistomerkkihän on hyvin kallis ja sen paikkaakin pohdittiin pitkään. Oli ehdotettu, että patsas sijoitettaisiin Tsvetajevan muistokiven paikalle. Kivessä on kirjoitus "Tästä Marina Tsvetajeva halusi viimeisen leposijansa." Kaupunkilaiset vastustivat suunnitelmaa, ja lopulta veistos sai oman puistikkonsa.
Liikun hlljaa runkojen lomassa
en lakkaa ihmettelemästä
miten valtava ob oravan hyppy
Tuntuu meren ja pihkan tuoksu
männikön latvat tuulessa.
Kulkurivarpunen 1973
Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren
niin mekin selviydymme
toinen toisiamme tukien
Anniina Jokinen, nettikäännös
Just as one wave carriers another
Tässä oli ajatusta, enemmän tälläästä.