Tiesittekö että

Oulun yliopiston tuotannosta:

"Seerumin ferritiinipitoisuus on erinomainen rautavarastojen mittari muuten terveillä aikuisilla. Matala ferritiinipitoisuus, alle 10-15ug/l, osoittaa erittäin luotettavasti raudanpuutteen, sen spesifisyys on lähes 100%. Ferritiinimittauksen ongelmana on kuitenkin se, että normaali ferritiinipitoisuus ei poissulje raudanpuutetta; merkittävällä osalla raudanpuuteanemiaa potevista ferritiinipitoisuus on yhä viitealueella. On arvioitu, että anemiapotilailla ferritiinipitoisuudet, jotka ovat alle 40ug/l, viittaavat enemmän raudanpuutteeseen kuin kroonisen taudin anemiaan. Tähän raja-arvoon on päädytty ferritiinitutkimusten perusteella. Toinen ongelma on se, että ferritiinipitoisuus suurenee infektio- ja inflammaatiotiloissa (akuutin faasin proteiini). Mikäli anemiapotilaalla on samanaikaisesti jokin sairaus, johon liittyen ferritiinipitoisuus on suurentunut rautatasapainosta huolimatta, viittaavat ferritiinipitoisuudet aina arvoon 60-80ug/l saakka raudanpuutteeseen. Ferritiinipitoisuus yli 100ug/l sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden. "


ÄLÄ SEKAANNU ASIOIHIN JOISTA ET TIEDÄ MITÄÄN!!

Jos minulla on hyvää omakohtaista kokemusta asiasta ja haluan sitä tietoa jakaa muillekin homesairaille, niin sinä yrität vetää mattoa jalkojeni alta. Ei onnistu, mulkvisti. Mene jonnekin muulle palstalle kopsailemaan toisten kirjoituksia ja lopeta typerät lääkärileikkisi.

oireisiin vaikuttaa kirjoitti:

Oulun yliopiston tuotannosta:

"Seerumin ferritiinipitoisuus on erinomainen rautavarastojen mittari muuten terveillä aikuisilla. Matala ferritiinipitoisuus, alle 10-15ug/l, osoittaa erittäin luotettavasti raudanpuutteen, sen spesifisyys on lähes 100%. Ferritiinimittauksen ongelmana on kuitenkin se, että normaali ferritiinipitoisuus ei poissulje raudanpuutetta; merkittävällä osalla raudanpuuteanemiaa potevista ferritiinipitoisuus on yhä viitealueella. On arvioitu, että anemiapotilailla ferritiinipitoisuudet, jotka ovat alle 40ug/l, viittaavat enemmän raudanpuutteeseen kuin kroonisen taudin anemiaan. Tähän raja-arvoon on päädytty ferritiinitutkimusten perusteella. Toinen ongelma on se, että ferritiinipitoisuus suurenee infektio- ja inflammaatiotiloissa (akuutin faasin proteiini). Mikäli anemiapotilaalla on samanaikaisesti jokin sairaus, johon liittyen ferritiinipitoisuus on suurentunut rautatasapainosta huolimatta, viittaavat ferritiinipitoisuudet aina arvoon 60-80ug/l saakka raudanpuutteeseen. Ferritiinipitoisuus yli 100ug/l sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden. "


ÄLÄ SEKAANNU ASIOIHIN JOISTA ET TIEDÄ MITÄÄN!!

Jos minulla on hyvää omakohtaista kokemusta asiasta ja haluan sitä tietoa jakaa muillekin homesairaille, niin sinä yrität vetää mattoa jalkojeni alta. Ei onnistu, mulkvisti. Mene jonnekin muulle palstalle kopsailemaan toisten kirjoituksia ja lopeta typerät lääkärileikkisi.

Lue lisää

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lue lisää

Oulun yliopiston tuotannosta:

"Seerumin ferritiinipitoisuus on erinomainen rautavarastojen mittari muuten terveillä aikuisilla. Matala ferritiinipitoisuus, alle 10-15ug/l, osoittaa erittäin luotettavasti raudanpuutteen, sen spesifisyys on lähes 100%. Ferritiinimittauksen ongelmana on kuitenkin se, että normaali ferritiinipitoisuus ei poissulje raudanpuutetta; merkittävällä osalla raudanpuuteanemiaa potevista ferritiinipitoisuus on yhä viitealueella. On arvioitu, että anemiapotilailla ferritiinipitoisuudet, jotka ovat alle 40ug/l, viittaavat enemmän raudanpuutteeseen kuin kroonisen taudin anemiaan. Tähän raja-arvoon on päädytty ferritiinitutkimusten perusteella. Toinen ongelma on se, että ferritiinipitoisuus suurenee infektio- ja inflammaatiotiloissa (akuutin faasin proteiini). Mikäli anemiapotilaalla on samanaikaisesti jokin sairaus, johon liittyen ferritiinipitoisuus on suurentunut rautatasapainosta huolimatta, viittaavat ferritiinipitoisuudet aina arvoon 60-80ug/l saakka raudanpuutteeseen. Ferritiinipitoisuus yli 100ug/l sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden. "

Lääkäri 2 kirjoitti:

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lue lisää

taas olet käynyt kopioimassa muiden tekstejä ilman että edes siitä mainitset. Kovin on sinulla jämähtänyt lääkäriroolin esittäminen päälle.

Mikähän se sinunkin ongelmasi on, päteminenkö??

Lääkäri 2 kirjoitti:

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lue lisää

Ferritiinipitoisuus yli 100ug/l sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden.

Se oli tuossa Oulun yliopiston lainauksen loppuosassa.

Luulenpa että siellä tiedetään asiasta enemmän kuin sinun plakiointisi.

Lääkäri 2 kirjoitti:

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lue lisää

siinä selvästi mainitaan myös että kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois.

siis VIITTAAVAT RAUDANPUUTTEESEEN...

Väsymys on yksi selvimmistä oireista joita raudanpuute aiheuttaa. Siitä monet ihan ilman lääkäriäkin tulevat siihen tulokseen että jospa on huonot rauta-arvot ja tilaavat lääkäriajan koska labrakokeita ei vielä toistaiseksi voi netin kautta itselleen tilata(heh).Siihen tarvitaan lääkärin suurta päätöksentekoa eli kirjoittaa lähete verikokeisiin.

Toki väsymykseen voi olla muitakin syitä.

Mutta sinun kanssasi ei voi keskustella koska et hallitse aihealueita muutenkuin kopioimalla ja vastauksesi on yleensä kopioitu teksti.

Onko sinulla lainkaan omia aivoja joilla pystyt tuottamaan omaa tekstiäsi?

Lääkäri 2 kirjoitti:

Ensinnäkin: seerumin ferritiiniarvo joka tuossa mainittiin OLI NORMAALI.

Viitearvot
Yksikkö: µg/l

lapset, alle 15 v
8-100 µg/l

miehet
22-275 µg/l

naiset
5-200 µg/l

Seerumin ferritiinipitoisuus kuvastaa elimistön rautavarastoja. Raudan puutteessa seerumin ferritiinitaso on alentunut. Arvot alle 12 µg/l viittaavat aina raudanpuutteeseen. Ongelman tulosten tulkinnassa aiheuttaa ferritiinin voimakas taipumus kohota erilaisten tulehdusten yhteydessä. Kroonisissa tulehdustaudeissa ferritiiniarvot alle 70 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen eivätkä huomattavasti korkeammatkaan arvot sulje sitä pois. Kohonneita arvoja tavataan hemokromatoosissa, hemosideroosissa, maksataudeissa ja useiden maligniteettien yhteydessä.

MUTTA EI RAUDANPUUTTEEN DIAGNOSOINNISSA AINOA MERKITTÄVÄ TUTKIMUS OLE TÄMÄ YKSI LABRA-ARVO!

Raudanpuutteen toteaminen:

Raudanpuute ilman muita merkittäviä aiheuttajia (kasvupyrähdys, raskaus, gynekologinen vuoto, suolistovuoto) todetaan ferritiinimäärityksellä: S/P-Ferrit < 30 µg/l merkitsee raudanpuutetta.

Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR). Arvo > 2.3 mg/l viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.

Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia. Näissä käytetään ferritiinimääritystä, transferriinin rautakyllästeisyyttä (tarvitaan rauta- ja tranferriinimääritykset; fP-Trfesat < 15 % viittaa raudanpuutteeseen) tai molempia.

Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen:

Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.

Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy ovat runsaat kuukautiset.

Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä

Raudanpuutteen syytä on kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa, etsittäväsuoliston endoskopiatutkimuksilla. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.

Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla.

Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.

Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli.

Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, voidaan vuotokohtaa etsiä ohutsuolen kapseliendoskopiatutkimuksella, suoliston angiografialla tai isotooppitutkimuksella.
Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Keliakia varmennetaan gastroskopiassa.

Hoito:

Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg jaettuna 1–3 annokseen.
Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä 2–3 kk varastojen täydentämiseksi.

Lue lisää

lainauksiisi! Jos et osaa, minä voin sen puolestasi tehdä:

Raudanpuuteanemia
Lääkärin käsikirja
18.4.2007
Juhani Vilpo ja Tapio Nousiainen
Taustaa
Lähtökohdat
Syyt
Raudanpuutteen toteaminen
Syyn selvittäminen
Hoito
Lisätietoa
Kirjallisuutta

P.S MIKSI luet Lääkärin käsikirjaa, kun et kerran ole lääkäri?

ja lopeta typerä kopiointisi kirjoitti:

Oulun yliopiston tuotannosta:

"Seerumin ferritiinipitoisuus on erinomainen rautavarastojen mittari muuten terveillä aikuisilla. Matala ferritiinipitoisuus, alle 10-15ug/l, osoittaa erittäin luotettavasti raudanpuutteen, sen spesifisyys on lähes 100%. Ferritiinimittauksen ongelmana on kuitenkin se, että normaali ferritiinipitoisuus ei poissulje raudanpuutetta; merkittävällä osalla raudanpuuteanemiaa potevista ferritiinipitoisuus on yhä viitealueella. On arvioitu, että anemiapotilailla ferritiinipitoisuudet, jotka ovat alle 40ug/l, viittaavat enemmän raudanpuutteeseen kuin kroonisen taudin anemiaan. Tähän raja-arvoon on päädytty ferritiinitutkimusten perusteella. Toinen ongelma on se, että ferritiinipitoisuus suurenee infektio- ja inflammaatiotiloissa (akuutin faasin proteiini). Mikäli anemiapotilaalla on samanaikaisesti jokin sairaus, johon liittyen ferritiinipitoisuus on suurentunut rautatasapainosta huolimatta, viittaavat ferritiinipitoisuudet aina arvoon 60-80ug/l saakka raudanpuutteeseen. Ferritiinipitoisuus yli 100ug/l sulkee pois raudanpuutteen mahdollisuuden. "

Lue lisää

jaa siis ehdotatko että seulottaisiin nyt kaikilta kansalaisilta seerumin ferritiinit ja kaikille joilla ferritiini on alle 100, aloitettaisiin rautalääkitys vai mikä olisi sinusta järkevä toimintatapa?

Eiköhän se raudanpuute tule ihan riittävän tehokkaasti esiin oireiden perusteella ja jos oireita on jotka raudanpuutteeseen viittaisivat tai etenkin jos raudanpuuteanemiaan viittavaa mikrosytääristä anemiaa on verenkuvassa todettavissa, niin sitten tutkitaan rauta-asiat tarkemmin, eiköhän tämä riitä? Onko tuosta muka oikeasti jotain näyttöä olemassa muuta kuin sinun subjektiivinen kokemuksesi, joka voi olla plaseboa vain, että varmuuden vuoksi rautaa syömällä ns. homeoireet vähenevät??? jos ei ole, niin on vastuutonta suositella ilman muuta kaikille rautaa joilla ferritiini alle 100 on, koska on olemassa liuta (vieläpä alidiagnosoituja) sairauksia (kuten hemokromatoosi!) joissa raudan syöminen pahentaa sairautta ja on haitaksi ja myrkyllistä syödä rautaa.

PVK on niin yleinen tutkimus, että riittää ihan hyvin että rauta-asiat selvitellään tarkemmin niiltä joilla on anemiaa, jossa punasolujen tilavuus on alle viitteen. Muille potilaille ei voida rutiininomaista raudanpuute-epäilyä alkaa esitellä eikä alkaa varmuuden vuoksi syöttämään rautaa kaikille potilaille joilla seerumin ferritiini on alle 100, mutta viitteessä puhumattakaan kaikista potilaísta joilla jotain epämääräistä oiretta on joka potilaan oman arvauksen mukaan homeesta johtuu, ei näille ole syytä alkaa rutiininomaisesti rautaa syöttää. Eihän tuota seerumin ferritiiniä edes oteta tutkimuksena ellei siihen ole jotain hyvää perustetta ja syytä ja se syy on epäilty raudanpuute, joka tulee ilmi mikrosytäärisenä anemiana PVK:ssa!

homeahdistus1 kirjoitti:

lainauksiisi! Jos et osaa, minä voin sen puolestasi tehdä:

Raudanpuuteanemia
Lääkärin käsikirja
18.4.2007
Juhani Vilpo ja Tapio Nousiainen
Taustaa
Lähtökohdat
Syyt
Raudanpuutteen toteaminen
Syyn selvittäminen
Hoito
Lisätietoa
Kirjallisuutta

P.S MIKSI luet Lääkärin käsikirjaa, kun et kerran ole lääkäri?

Lue lisää

Minä olen laillistettu lääkäri ja toki käytän hyvin paljon eräänä tiedonlähteenäni yleislääkärin käsikirjaa ja tietokantaa muiden tietokantojen ohella, tämä on jopa erittäin suositeltavaa ja järkevää, koska kyseinen tietokanta päivittyy jatkuvasti ja siellä on käypähoitosuositukset ja näyttöön perustuvat perustellut toimintatavat aina.

Siis siksi luen kyseisiä tietokantoja ja tiedon lähteitä. Nyt tuleekin kysymys: miksi SINÄ luet Lääkärin käsikirjaa? Taidat jopa olla hankkinut Duodecimiltä oikeudet käyttää tietokantoja, nehän saa maallikkokin rahalla hankittua (en nyt muista paljonko maksaa vuodessa, mutta kyllä se jotain 400-600 euroa taisi olla)!

Lääkäri 2 kirjoitti:

Minä olen laillistettu lääkäri ja toki käytän hyvin paljon eräänä tiedonlähteenäni yleislääkärin käsikirjaa ja tietokantaa muiden tietokantojen ohella, tämä on jopa erittäin suositeltavaa ja järkevää, koska kyseinen tietokanta päivittyy jatkuvasti ja siellä on käypähoitosuositukset ja näyttöön perustuvat perustellut toimintatavat aina.

Siis siksi luen kyseisiä tietokantoja ja tiedon lähteitä. Nyt tuleekin kysymys: miksi SINÄ luet Lääkärin käsikirjaa? Taidat jopa olla hankkinut Duodecimiltä oikeudet käyttää tietokantoja, nehän saa maallikkokin rahalla hankittua (en nyt muista paljonko maksaa vuodessa, mutta kyllä se jotain 400-600 euroa taisi olla)!

Lue lisää

hyvä Laillistettu Lääkäri, miksi minä luen lääkärin käsikirjaa :-) ?

Missä teidän potilaat ovat, kun minun tuntemillani tk-lääkäreillä on vastaanottoajat 15 tai 20 min. välein?

Lääkäri 2 kirjoitti:

jaa siis ehdotatko että seulottaisiin nyt kaikilta kansalaisilta seerumin ferritiinit ja kaikille joilla ferritiini on alle 100, aloitettaisiin rautalääkitys vai mikä olisi sinusta järkevä toimintatapa?

Eiköhän se raudanpuute tule ihan riittävän tehokkaasti esiin oireiden perusteella ja jos oireita on jotka raudanpuutteeseen viittaisivat tai etenkin jos raudanpuuteanemiaan viittavaa mikrosytääristä anemiaa on verenkuvassa todettavissa, niin sitten tutkitaan rauta-asiat tarkemmin, eiköhän tämä riitä? Onko tuosta muka oikeasti jotain näyttöä olemassa muuta kuin sinun subjektiivinen kokemuksesi, joka voi olla plaseboa vain, että varmuuden vuoksi rautaa syömällä ns. homeoireet vähenevät??? jos ei ole, niin on vastuutonta suositella ilman muuta kaikille rautaa joilla ferritiini alle 100 on, koska on olemassa liuta (vieläpä alidiagnosoituja) sairauksia (kuten hemokromatoosi!) joissa raudan syöminen pahentaa sairautta ja on haitaksi ja myrkyllistä syödä rautaa.

PVK on niin yleinen tutkimus, että riittää ihan hyvin että rauta-asiat selvitellään tarkemmin niiltä joilla on anemiaa, jossa punasolujen tilavuus on alle viitteen. Muille potilaille ei voida rutiininomaista raudanpuute-epäilyä alkaa esitellä eikä alkaa varmuuden vuoksi syöttämään rautaa kaikille potilaille joilla seerumin ferritiini on alle 100, mutta viitteessä puhumattakaan kaikista potilaísta joilla jotain epämääräistä oiretta on joka potilaan oman arvauksen mukaan homeesta johtuu, ei näille ole syytä alkaa rutiininomaisesti rautaa syöttää. Eihän tuota seerumin ferritiiniä edes oteta tutkimuksena ellei siihen ole jotain hyvää perustetta ja syytä ja se syy on epäilty raudanpuute, joka tulee ilmi mikrosytäärisenä anemiana PVK:ssa!

Lue lisää

hemokromatoosin liittyvän johonkin kosteusvauriomikrobiin. Olikohan se staku vai aktinomykeettisuvusta joku. Tarkemmin en muista, mutta joku näistä pahiksista, jotka tuottaa toksiineja.

on tutkittu kirjoitti:

hemokromatoosin liittyvän johonkin kosteusvauriomikrobiin. Olikohan se staku vai aktinomykeettisuvusta joku. Tarkemmin en muista, mutta joku näistä pahiksista, jotka tuottaa toksiineja.

Lue lisää

on myöskin raudan kertymistä elimiin ilman vakavia vaurioita ja Stachybotrys hakusanalla tästä saa lisää tietoa mold. sivuilta. esim. kätkytkuolemien yhteydessä ulkomailla suositellaan staku toksiinien selvittämistä, kuinka suomessa tutkitaan kätkytkuolemat, tietääkö kukaan?

Lääkäri 2 kirjoitti:

jaa siis ehdotatko että seulottaisiin nyt kaikilta kansalaisilta seerumin ferritiinit ja kaikille joilla ferritiini on alle 100, aloitettaisiin rautalääkitys vai mikä olisi sinusta järkevä toimintatapa?

Eiköhän se raudanpuute tule ihan riittävän tehokkaasti esiin oireiden perusteella ja jos oireita on jotka raudanpuutteeseen viittaisivat tai etenkin jos raudanpuuteanemiaan viittavaa mikrosytääristä anemiaa on verenkuvassa todettavissa, niin sitten tutkitaan rauta-asiat tarkemmin, eiköhän tämä riitä? Onko tuosta muka oikeasti jotain näyttöä olemassa muuta kuin sinun subjektiivinen kokemuksesi, joka voi olla plaseboa vain, että varmuuden vuoksi rautaa syömällä ns. homeoireet vähenevät??? jos ei ole, niin on vastuutonta suositella ilman muuta kaikille rautaa joilla ferritiini alle 100 on, koska on olemassa liuta (vieläpä alidiagnosoituja) sairauksia (kuten hemokromatoosi!) joissa raudan syöminen pahentaa sairautta ja on haitaksi ja myrkyllistä syödä rautaa.

PVK on niin yleinen tutkimus, että riittää ihan hyvin että rauta-asiat selvitellään tarkemmin niiltä joilla on anemiaa, jossa punasolujen tilavuus on alle viitteen. Muille potilaille ei voida rutiininomaista raudanpuute-epäilyä alkaa esitellä eikä alkaa varmuuden vuoksi syöttämään rautaa kaikille potilaille joilla seerumin ferritiini on alle 100, mutta viitteessä puhumattakaan kaikista potilaísta joilla jotain epämääräistä oiretta on joka potilaan oman arvauksen mukaan homeesta johtuu, ei näille ole syytä alkaa rutiininomaisesti rautaa syöttää. Eihän tuota seerumin ferritiiniä edes oteta tutkimuksena ellei siihen ole jotain hyvää perustetta ja syytä ja se syy on epäilty raudanpuute, joka tulee ilmi mikrosytäärisenä anemiana PVK:ssa!

Lue lisää

kuka tässä on ehdottanut että kansalaiset seulottaisiin ferritiinin suhteen,haloo??

Aloittaja kertoi omakohtaisesta kokemuksestaan, kuten keskustelupalstalla tekee moni muukin. Ei tämä ole mikään totuudenlääkäripalsta, ei totta tosiaan. JOs on hyviä omakohtaisia kokemuksia, niin tänne vaan. JOkainen sitten itse päättää tietenkin omalla kohdallaan miten toimii missäkin tilanteessa.
Ja kyllä ilman tätä palstalaisten kokemusperäistä tietoa olisi moni homesairas jäänyt vailla selvitystä siitä mikä häntä vaivaa.
Lääkärit kun ovat niin helvetin tyhmiä (ei onneksi kaikki). Sinäkin menet asioiden edelle ja vaahtoat aivan turhasta, etkä ole edes lääkäri.

Ja vielä...ei aina tarvita objektiivista näyttöä, sitähän homesairaat eivät voi monessa muussakaan kohdin todentaa. On onneksi subjektiivinen näyttö ja jos sitä löytyy tarpeeksi monelta samasta asiasta, niin sou....jos jokin toimii ilman objektiivista näyttöä, niin käytetään. Sillä kumpi on tärkeämpi, objektiivinen näyttö vaiko apu subjektiivisella näytöllä?

Lääkäri 2 kirjoitti:

Minä olen laillistettu lääkäri ja toki käytän hyvin paljon eräänä tiedonlähteenäni yleislääkärin käsikirjaa ja tietokantaa muiden tietokantojen ohella, tämä on jopa erittäin suositeltavaa ja järkevää, koska kyseinen tietokanta päivittyy jatkuvasti ja siellä on käypähoitosuositukset ja näyttöön perustuvat perustellut toimintatavat aina.

Siis siksi luen kyseisiä tietokantoja ja tiedon lähteitä. Nyt tuleekin kysymys: miksi SINÄ luet Lääkärin käsikirjaa? Taidat jopa olla hankkinut Duodecimiltä oikeudet käyttää tietokantoja, nehän saa maallikkokin rahalla hankittua (en nyt muista paljonko maksaa vuodessa, mutta kyllä se jotain 400-600 euroa taisi olla)!

Lue lisää

lääkäri? :D miksi sinä olet lääkäri haluatko auttaa ihmisiä? Pakottiko vanhemmat aikoinaan lukion jälkeen lääkikseen? Onko kivaa olla lääkäri? Oletko valmis kantamaan vastuun kaikkien potilaidesi terveydestä? Oletko valmis olemaan oma itsesi ja vapautumaan ympäristön painostuksesta silloin kuin potilaan oikeuden tulisi mennä edelle? Miksi mainostit olevasi laillistettu lääkäri? Luuletko saavasi sillä jotain bonusta tässä elämässä?

normaaleja. Miksi sitä kysyt?