Tää päivä meni aika suhteellisesti hyvän ja huonon välillä.. Tuntuu siltä, että jos tekee jonkun vaikka ihan pienenkin virheen niin siitä rangaistaan pilaamalla koko mun muutenkin jo niin säälittävä elämä.. Tai no ei tää elämä nyt enää oo ollu niin säälittävää.. Sain nimittäin jotain, jota oon halunnu jo kauan aikaa..
Mä "ihastuin" tos vuosi sitten yhteen jätkään.. Ensin se oli vaan sellasta lievää, mutta sitten jossain vaiheessa huomasin, etten pysty olemaan ajattelematta kyseistä henkilöä.. No aika kului, ja mä kattelin ku hän "deittaili" puolitosissaan itseään 20 vuotta vanhempaa naista.. Sitten tuossa joku n.kuukausi sitten, mä sit textasin sille, että oon tosi kusessa siihen.. Se vastas mulle, että kyl sekin tykkää musta. No meidän oli tarkoitus mennä treffeille, mutta mä sit mokasin sen jotenkin yhellä tekstiviestillä ja siitä jätkästä ei kuulunu enää mitään..
No anyway tossa viime viikonloppuna mä tapasin sen jätkän... Olin "hieman" kännissä ja päätin sit vähän keskustella hänen kanssaan.. Se todellakin tuotti tulosta, koska seuraavana aamuna se textas, että se keskustelu oli avannu sen silmät ja että nyt se tietää että meillä vois olla ihan hyväkin juttu edessä...
Huomenna meidän olis tarkotus nähdä, mutta tuleekohan siitä tälläkään kertaa mitään...? Musta tuntuu koko ajan, että se vaan kusettaa mua, mutta toisaalta mulla on sellanen tunne, että sekin tajus, että me "kuulutaan" yhteen.. Kukaan ei pysty edes käsittään kuinka paljon meillä on yhteistä..
Mua jännittää ihan sikana, että tuleeko tästä mitään.. Joudun varmaan taas vaan haaveileen ja itkeskeleen.. Oon täs nyt ollu pari päivää koko ajan hirvee smaili pääl, ku se on textaillu.. Äiti luulee, että oon pilvessä ku oon niin ilonen... Siitä voiski muuten siirtyä tämän päivän huonoon uutiseen..
Olin tänään jo toistamiseen päihdepysäkillä antamassa huumeseulaa.. Edellisen testin tulos oli positiivinen, niin tulee olemaan tämäkin.. Mutsi sano, että jos tässäkin tuloksessa näkyy jotain niin lähen kahdeksi viikoksi katkolle.. Mä en voi lähteä sellaiseen paikkaan, koska mä sekoaisin siellä.. Sanoinkin, että kuolen mielummin.. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en oo mikään nisti, oon vaan poltellu pilveä ja valitettavasti jäänyt kiinni siitä mutsille.. Isoveli pääsi just hullujen huoneelt ku se oli seonnu ku oli vetäny liikaa aineita, niin nyt äiti on sitä mieltä, että munkin täytyy mennä sinne.. Ei onnistu!
Mutta, mutta.. Okei mä en usko,että kukaan luki edes koko juttua, mutta tässä olikin vaan pointtina se, että mä voisin kirjottaa johonki ja kertoo nää jutut.. Tiedän, että tulee pari sellasta "Hanki elämä"- kommenttia tohon alapuolelle, mutta antaa tulla.. :) Peace ev`rybody!
Mä "ihastuin" tos vuosi sitten yhteen jätkään.. Ensin se oli vaan sellasta lievää, mutta sitten jossain vaiheessa huomasin, etten pysty olemaan ajattelematta kyseistä henkilöä.. No aika kului, ja mä kattelin ku hän "deittaili" puolitosissaan itseään 20 vuotta vanhempaa naista.. Sitten tuossa joku n.kuukausi sitten, mä sit textasin sille, että oon tosi kusessa siihen.. Se vastas mulle, että kyl sekin tykkää musta. No meidän oli tarkoitus mennä treffeille, mutta mä sit mokasin sen jotenkin yhellä tekstiviestillä ja siitä jätkästä ei kuulunu enää mitään..
No anyway tossa viime viikonloppuna mä tapasin sen jätkän... Olin "hieman" kännissä ja päätin sit vähän keskustella hänen kanssaan.. Se todellakin tuotti tulosta, koska seuraavana aamuna se textas, että se keskustelu oli avannu sen silmät ja että nyt se tietää että meillä vois olla ihan hyväkin juttu edessä...
Huomenna meidän olis tarkotus nähdä, mutta tuleekohan siitä tälläkään kertaa mitään...? Musta tuntuu koko ajan, että se vaan kusettaa mua, mutta toisaalta mulla on sellanen tunne, että sekin tajus, että me "kuulutaan" yhteen.. Kukaan ei pysty edes käsittään kuinka paljon meillä on yhteistä..
Mua jännittää ihan sikana, että tuleeko tästä mitään.. Joudun varmaan taas vaan haaveileen ja itkeskeleen.. Oon täs nyt ollu pari päivää koko ajan hirvee smaili pääl, ku se on textaillu.. Äiti luulee, että oon pilvessä ku oon niin ilonen... Siitä voiski muuten siirtyä tämän päivän huonoon uutiseen..
Olin tänään jo toistamiseen päihdepysäkillä antamassa huumeseulaa.. Edellisen testin tulos oli positiivinen, niin tulee olemaan tämäkin.. Mutsi sano, että jos tässäkin tuloksessa näkyy jotain niin lähen kahdeksi viikoksi katkolle.. Mä en voi lähteä sellaiseen paikkaan, koska mä sekoaisin siellä.. Sanoinkin, että kuolen mielummin.. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en oo mikään nisti, oon vaan poltellu pilveä ja valitettavasti jäänyt kiinni siitä mutsille.. Isoveli pääsi just hullujen huoneelt ku se oli seonnu ku oli vetäny liikaa aineita, niin nyt äiti on sitä mieltä, että munkin täytyy mennä sinne.. Ei onnistu!
Mutta, mutta.. Okei mä en usko,että kukaan luki edes koko juttua, mutta tässä olikin vaan pointtina se, että mä voisin kirjottaa johonki ja kertoo nää jutut.. Tiedän, että tulee pari sellasta "Hanki elämä"- kommenttia tohon alapuolelle, mutta antaa tulla.. :) Peace ev`rybody!
Vastaukset 1
Vanhimmat
on lukenut ainakin yksi henkilö eli minä. Enkä sano että hanki elämä : ) vaan toivotan voimia, hyvää tulevaisuutta, valoisia näköaloja ja toivottavasti muistat, että aurinko paistaa pilvienkin takana :)
Ja muistathan, että elämäsi on ainutkertainen eikä sitä kukaan muu voi elää - huumeet kannattaa jättää kokonaan pois. Elämällä on niin paljon annettavaa - ei kannata heittää sitä hukkaan tai hankkia itseään huumekierteeseen, siihen joutuu ihan liian helposti. Itse olen jo "nuoruusvuodet" elänyt, mutta muistan vielä, ettei se ollut aina helppoa. Mutta mitä pidemmälle elämää elää sen paremmalta elämä maistuu, kunhan ei pilaa sitä huumeilla ja viinalla. Kannattaa uskoa. että vaikka tänään ehkä on huono päivä, huomenna tai ylihuomenna tai vähän myöhemmin voi olla jo parempi. Believe or not!
Onnittelut siitä, että sulla on äiti, joka välittää sinusta -kaikkien äiti ei välittäisi puuttua asiaoihin ollenkaan. Ja isoveli, josta sinä voi välittää! Kannattaa säilyttää hyvät välit perheeseen, niistä on tosi paljon tukea myös myöhemmin elämässä. Ja kuka muu tuntee sut niin hyvin kuin esim. oma äiti ja silti on valmis ottamaan kantaa ja auttamaan - vaikka se joskus ärsyttää tosi paljon, tiedän kyllä...! Mutta kannattaa jollekin aina puhua ajatuksistaan ja ongelmistaan, jaettu suru on puolitettu suru! Ja ennemmin tai myöhemmin löydät varmaan hyvän miehen, jonka kanssa voi jakaa elämän iloja ja suruja. Jos tuntuu, että kertomasi poika ei ole ihan tosissaan kanssasi, saatat säästää itsesi monelta kipeältä sydänsurulta kun et ala hänen kanssaan seurustelemaan. Kannattaa kuunnella itseään - haluanko 100%sti tätä vai tuntuuko osittainkin pahalta? Ja onko toinen tosissaan vai leikkiikö vain? Ei kannata alentua toisen leikkikaluksi, meistä ihmisistä on niin paljon enempäänkin.
Ihmissuhteet ei ole kenellekään helppoja, mutta onneksi me voidaan itse etukäteen miettiä mitä elämäämme haluamme ja mitä emme. Ja onneksi virheistäkin voi oppia!
Kaikkea HYVÄÄ Sinulle!
Jenny :)