Silloin minä todella erehdyin...

Vuonna 1985 tämä päivä oli sunnuntai, se päivä, jona Jumala näki hyväksi antaa
Poikansa ilmestyä minulle: nostaa pois yhden kadotuksen kirkon penkistä
kolmanteen taivaaseen, jossa hän näytti todellisen taivaan kirkkauden
ja helvetin pimeyden, sekä paransi minut yhdessä hetkessä 40 vuoden tuskista,
ja jonka päätteeksi lupasin lähteä mihin hän vain minut tahtoo lähettää.

Tämä on siis juhlapäivä, koska tuosta hetkestä tulee kuluneeksi tasan 22 vuotta.

Kun sitten vielä vajaan kolmen vuoden kuluttua sain omien syntieni tähden
läpikäydä sen ahtaan portin tuskan, ja sen myötä kokea Pyhän Hengen tulemisen
sydämeeni, ja ennen kaikkea sen, miten tämän Hengen vaikutuksesta ne
sadat alleviivaamani raamatunjakeet, joita en ensilukemalla millään
ymmärtänyt muuttuivatkin - sitä mukaa, kun niitä uudelleen luin - yhtä
selviksi kuin Aapisen tekstit juuri lukemaan oppineelle lapselle.

Niin silloin minä todella erehdyin luulemaan, että joka ainoa itsensä uskovaksi
uskova ihminen lähtee todistukseni mukaisesti etsimään Jumalan todellista
valtakuntaa ja hänen eläväksi tekevää Henkeään, mutta toisin on käynyt.

Kun näiden tapahtuman myötä alkoi läheisyyteeni ilmestyä ystäviä joka puolelta
Suomea, niin sen jälkeen, kun tämän tehtävän Kristus viimein minulle paljasti:

"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se eläketulo
mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet minun
palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut kaikki, mitä minä
käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä olen kanssasi ja pelastan
sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä kauhistuttaisi sinua heidän edessään.
Ja jos ilman minun tahtoani johonkin ryhdyt, minä panen sen eteen mustan seinän."

Niin jopa alkoivat ystävät vähitellen totuuden edestä paeta, erään piispan
näyttäessä siihen esimerkkiä, ja kun vajaa kaksi vuotta sitten Pyhä Henki näihin
keskusteluihin johdatti, oli jäljellä enää vain kaksi ystävää, joista toiselle
kävi samoin kuin nimimerkille m 12, hänenkin oli kontattava pois ahtaan portin
edestä, kun tuska kävi sietämättömäksi.

Kuitenkin minulla on nyt jo täälläkin kaksi uutta ystävää, ja aika monta jo kapealle
tielle lähtenyttä, joten erhdyksestäni huolimatta jaksan uskoa, että totuutta
rakastavien ystävien joukko tulee kasvamaan, sillä ei Jeesus tässäkään
valhetta julista, kun tänäkin päivänä sanoo:

"Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään
tai sisaristaan, äidistääna tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti
takaisin ja perii iankaikkisen elämän.

Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä."

Ja kysymys sinulle, joka jaksoit tämän lukea:

Oletko sinä se ensimmäinen, joka jääkin viimeiseksi, kun portti suljetaan,
vai voisitko olla viimeinen, joka pääsetkin ensimmäiseksi, jolle ahdas
portti vielä avataan?